Kuvia

Pojat vähän metsällä... yksi lempikuvistani tässä kusielämässä. Kevättä näkkyy pukkaavan, lähes paitahihasilla... onko tossa luutnantti Heikki Pöllänen, ja kuka se kolmas nyt oli?

Lauri Törni standing in the forest with two US Army Special Forces members
"Kolme huimapäätä ja kovien taistelujen karaisemaa upseeria neuvottelussa ennen vastaiskua. Kuvassa vasemmalla kapteeni Railio JR 33, keskellä Mannerheim-ristin ritari luutnantti Törni Jääkärikomppanian päällikkö ja oikealla edellisen ""adjutantti"" luutnantti Pitkänen. Tolvajärven pohjoispuoli 1944.07.27"
SA-kuva 159442
 
Vasemman puoleisen joutaisi poistaa kuvasta. Syyllistyi syksymmällä pahimpaan, mitä sotilas voi aseveljelleen tehdä...

Onneksi kuvien muokkaamiset ei kuulu meidän tyyliin, oli kuvassa millainen otus sitten tahansa. Antaa kommunistien ja muiden muokata historiaa haluamansa laiseksi.
 
Tuo Holger Pitkänen oli legendaarinen ukko myös sotilasuransa jälkeen. Vanhemmat kollegat kertoneet hurjia tarinoita 80-luvulta Helsingin merenkulkuoppilaitoksen pelastautumiskursseilta. Holger toimi kouluttajana niissä vielä 90-luvun alkuun asti.
Monet sen ajan merivartiomiehet kävivät Holgerin kurssin, ja kuulemma RJK.n henkilökunnalle kurssi oli pakollinen. Oli kuulemma senkin ajan mittapuulla hyvin liberaali turvallisuus ajattelu. Hypotermia piti jokaisen kokea aina siihen asti, ettei omaa toimintakykyä ollut lainkaan. Kurssiohjelmaan kuului myös kokea yö pelastuslautalla. Ohjelma toteutettiin säästä välittämättä. Holger järjesti myös ensimmäisiä "HUET" kursseja Lauttasaaressa. Vanha koneen runko upotettiin mereen, josta pelastauduttiin ulos. (Sukeltajat kuitenkin oli turvaamassa)
Huru-ukot kertoilivat myös kuinka olivat roikkuneet valjaissa hekon alla (AB206) korkealla kaupungin yllä, jonkin sortin "tactical extraction" valjaissa.

Edit:
 
Hypotermia piti jokaisen kokea aina siihen asti, ettei omaa toimintakykyä ollut lainkaan. Kurssiohjelmaan kuului myös kokea yö pelastuslautalla. Ohjelma toteutettiin säästä välittämättä.
Ymmärtääkseni näitä toteutetaan edelleen, toki vähän hypotermian tasoa vaihdellen, ja aivan syystä.

Menee kerrasta jakeluun kuinka raakaa touhua veden kanssa puljaaminen on. Itsekin lillinyt vedessä siihen pisteeseen saakka, jossa oma ajatustoiminta ei toiminut riittävästi henkikullan säilymiseksi. Yksinkertaiset käskyt meni perille. Vaatteet - pois. Kuivaksi - purista. Kyykkyyn - ylös. Kyykkyyn - ylös. Kyykkyyn - ylös…
 
Ymmärtääkseni näitä toteutetaan edelleen, toki vähän hypotermian tasoa vaihdellen, ja aivan syystä.

Menee kerrasta jakeluun kuinka raakaa touhua veden kanssa puljaaminen on. Itsekin lillinyt vedessä siihen pisteeseen saakka, jossa oma ajatustoiminta ei toiminut riittävästi henkikullan säilymiseksi. Yksinkertaiset käskyt meni perille. Vaatteet - pois. Kuivaksi - purista. Kyykkyyn - ylös. Kyykkyyn - ylös. Kyykkyyn - ylös…
Toteutetaan kyllä, mutta tarinat vedestä ylös nostetuista tajuttomista hypotermisistä potilaista kuulostaa nykypäivänä todella Hard Core kamalta.

Edit: merivoimissa taitaa turvaohjeissa olla 10 min maksimi altistumisaika 4 asteisessa vedessä.
 
Toteutetaan kyllä, mutta tarinat vedestä ylös nostetuista tajuttomista hypotermisistä potilaista kuulostaa nykypäivänä todella Hard Core kamalta.

Edit: merivoimissa taitaa turvaohjeissa olla 10 min maksimi altistumisaika 4 asteisessa vedessä.
Itse astuin kuuskekkosissa laiturilta ja rikoin mennessäni paksun jääriitteen. Jännästi muistikuvat vähän sumeita, mutta käsky nousta merestä tuli varmaankin tuon 10min kohdalla - vettä jatkuvasti polkenut vieruskaveri lopetti höpötyksen mustikkaan lähdöstä ja kokonaisvaltaisen tärinänsä hetkeä aikaisemmin (ydinlämpö alle 32°C)?

Kuivalla maalla teki mieli vain käpertyä tärisemään syksyisestä viimasta huolimatta, kokonainen ajatus oli pelkkä toive enkä muistanut miten pitäisi toimia vaikka olin treenannut aihetta selkärankaan useamman vuoden - nämä täsmäisi alle 34°C lämpöön. Tarpeeksi kun kuunteli huudettuja yksinkertaisia ohjeita, sai jotenkin itsensä toimimaan ja liikkumaan koulutuksen mukaisesti.

Tajuttomuus (ydinlämpö alle 30°C) saattaa tulla jo 15 minuutissa, eli tuo 10min kuulostaa ihan todennäköiseltä. Siitä alemmas loppuu lihasten vaikeakin käyttö, ja lämmön laskiessa 25°C sydän alkaa mennä kammiovärinän puolelle.

Kirjaimellisesti kylmää kyytiä.
 
Ymmärtääkseni näitä toteutetaan edelleen, toki vähän hypotermian tasoa vaihdellen, ja aivan syystä.

Menee kerrasta jakeluun kuinka raakaa touhua veden kanssa puljaaminen on. Itsekin lillinyt vedessä siihen pisteeseen saakka, jossa oma ajatustoiminta ei toiminut riittävästi henkikullan säilymiseksi.

Mun varusmies-aikaan ja kertauksissa 90-luvun alussa hypotermia-harjoitukset tehtiin aika maltillisesti.

Porukka verkkareissa laiturille, kaikki veteen. Ensin jokainen kellui vähän yksin, sitten muodostettiin porukalla rinki (huddling) ja sitten maltillisesti ylös. Siinä oppi toimimaan korostetun rauhallisesti, ja keskittyi olemaan hermoilematta.

Kirkkain mistikuva harjoituksista on että aina oli joku joka epäröi tulla veteen, ja vedessä värjöttelijät tekivät selväksi että "herra on hyvä ja tulee tänne aika ripeästi, muuten tulee sakinhivutus".
 
Tuo Holger Pitkänen oli legendaarinen ukko myös sotilasuransa jälkeen. Vanhemmat kollegat kertoneet hurjia tarinoita 80-luvulta Helsingin merenkulkuoppilaitoksen pelastautumiskursseilta. Holger toimi kouluttajana niissä vielä 90-luvun alkuun asti.
Monet sen ajan merivartiomiehet kävivät Holgerin kurssin, ja kuulemma RJK.n henkilökunnalle kurssi oli pakollinen. Oli kuulemma senkin ajan mittapuulla hyvin liberaali turvallisuus ajattelu. Hypotermia piti jokaisen kokea aina siihen asti, ettei omaa toimintakykyä ollut lainkaan. Kurssiohjelmaan kuului myös kokea yö pelastuslautalla. Ohjelma toteutettiin säästä välittämättä. Holger järjesti myös ensimmäisiä "HUET" kursseja Lauttasaaressa. Vanha koneen runko upotettiin mereen, josta pelastauduttiin ulos. (Sukeltajat kuitenkin oli turvaamassa)
Huru-ukot kertoilivat myös kuinka olivat roikkuneet valjaissa hekon alla (AB206) korkealla kaupungin yllä, jonkin sortin "tactical extraction" valjaissa.

Edit:
Pitkänen antoi kylmää kyytiä myös offshore-jäänmurtajien miehistöille 90-luvulla.
 
1696866907408.png

Finnish soldiers of the U.N. peacekeeping force on Cyprus line up for inspection at Camp Elizabeth, near Nicosia on May 5, 1964,
after completing a 40-mile ride from their transit camp in South Cyprus.
These troops will use their bicycles for patrol duty as they attempt to keep the peace between the warring Turkish and Greek Cypriots.
 
Katso liite: 84920

Finnish soldiers of the U.N. peacekeeping force on Cyprus line up for inspection at Camp Elizabeth, near Nicosia on May 5, 1964,
after completing a 40-mile ride from their transit camp in South Cyprus.
These troops will use their bicycles for patrol duty as they attempt to keep the peace between the warring Turkish and Greek Cypriots.

Peltiheikki koopeet ja kuuskekkoset. :love:
 
Back
Top