Suomettumista ja kotiryssä-ilmiötä on mahdotonta ymmärtää ymmärtämättä Neuvostoliiton sisäistä rakennetta.
On virhe ajatella neukkulaa yksistään monoliittisena diktatuurina, Stalin oli ainoa joka kykeni toteuttamaan ehdottoman yksinvaltiuden periaatteita ja hänkin ainoastaan likvidoimalla johtoporukan 10 vuoden välein, pitämällä yllä vankileirijärjestelmää ja jatkuvaa terroria. Hinta neuvostotaloudelle oli hirveä, gulagit olivat tehottomia ja söivät enemmän resursseja kuin niistä saatiin irti pakkotyöllä. Järjestelmää purettiin jo 50-luvun alussa ja ilman sen tukea Lavrenti Berija saikin sitten napin otsaan. Varsinainen rehabilitointi pääsi vauhtiin Hruštšovin aikana.
Ei neukkula demokratiaksi muuttunut, kansandemokratiaksi vain, valta asui kolmessa huoneessa:
Neuvostoliiton kommunistinen puolue huolehti sisäpolitiikasta.
KGB huolehti ulkopolitiikasta
Puna-armeija huolehti talouspolitiikasta ts tilattiin x tankkia, y hävitäjää jne ja talous suunniteltiin sen mukaan.
Hyvin kuvaavaa on että kaikilla kolmella osapuolella oli omat aseistetut joukkonsa, puna-armeijaa tasapainottivat KGB/MVD ja kommunistipuolueella oli Komsomoliin ja Drushinaan perustuvat vapaaehtoisjoukot. Kaiken keskellä oli Politbyro joka toimi neuvottelulautakuntana osapuolten välillä.
Kun siis analysoidaan suomalaisten ja venäläisten välisiä suhteita on kysyttävä ketä venäläinen osapuoli edusti? Kaiken kaikkiaan KGB:llä oli etuajo-oikeus kansainvälisiin suhteisiin ja usein KGB:n residentti oli korkea-arvoisempi kuin suurlähettiläs, joka saattoi keskittyä lähinnä seremoniallisiin tehtäviin. Urkki taisi tavata KGB:n yhteyshenkilöään useammin kuin NL:n suurlähettilästä. Sääntöön oli kuitenkin yksi poikkeus, suhteet ulkomaiden kommunistisiin puolueisiin kuuluivat yksinomaan ja aina NKP:lle. Niinpä Taistolaisten ja enemmistökommunistien takapiruina häärivät puolueosaston pamput. Raha virtasi heidän kirstuihinsa NKP:n kassasta, ei KGB:ltä ja syy jonka vuoksi sitä jaettiin niin avokätisesti ei ollut ideologinen vaan se että NKP halusi Suomesta paremmat asemat.
Osapuolet saattoivat myös aktiivisesti kampittaa toisiaan. Vladimir Stepanov oli suurlähettiläänä NKP:n mies joka toimi todella härskisti, mutta siihen reagoitiin Moskovassa vasta kun ukosta alkoi olla haittaa KGB:n toiminnale, hänet poisti kuvioista Vladimirov KGB:n mies.
Marsalkka Ustinov ehdotti yhteisiä sotaharjoituksia puna-armeijan toimesta, jos hänellä olisi ollut asialle KGB:n tuki olisi harjoituksiin luultavasti ryhdytty, mutta ei tainnut olla joten asia haudattiin.
Demareiden, kokkareiden ja talouselämän kontaktit Tehtaankadulle olivat useinmiten KGB:n listoilla. Kotiryssä toimi kolmessa roolissa:
-Kotiryssä oli ns hyväksymisleima, Neuvostoliitto suostui puhumaa tälle ihmiselle
-Kotiryssä oli myyntikanava jonka kautta saattoi saada tilauksia
-Kotiryssä oli vaikutusvallan väline jonka kautta saatettiin esitellä omia ajatuksia neukkulan virallisena linjana.
Kaikki kolme ovat ihan normaalia toimintaa kaikille ulkovalloille, suomettumisen kuvottavimmat ilmiöt olivat ihan kotoperäisiä. Harri Holkeri puheenjohtajan päätti tehdä kokkareista hallituskelpoisia ja keinona siihe oli niin innokas p-seen nuolenta ettei p-kan haju ole vielä tänäkään päivänä haihtunut. Keskustalla ja demareilla ei taas ole edes ideologista tekosyytä matelulleen niinkuin kommareilla oli.
Kaikki tuo muuten valui alaspäin, Suomesta ei löytynyt niin pientä kuntaa ettei siellä olisi ollut Suomi-Neuvostoliitto seuran paikallisosastoa, jolla tottakai oli oma kontaktinsa itään, vaikka sitten lähetystön autonkuljettajan vaimo. Tuskinpa Moskovalla oli suurempaa kiinnostusta esim. Hausjärven poliittisen ilmapiirin haisteluun.
On ihan konkreettinen syy miksi Timo Vihavaisen "Kansakunta rähmällään" kirjasta ei ole otettu uutta painosta. Samat kaverit jotka kumarsivat itään ja selittivät NL:n tahtoa ja YYA sopimusta kumartavat nyt länteen ja selittävät EU:n perussopimusta. Tiitisen lista ja Rosenholtz-aineisto on salattu ihan muista syistä kuin ulkovaltasuhteiden takia.
Mutta mikäs onkaan tämän päivän yleispätevä nimi toisinajattelijalle, enen se oli Neuvostovastainen?
On virhe ajatella neukkulaa yksistään monoliittisena diktatuurina, Stalin oli ainoa joka kykeni toteuttamaan ehdottoman yksinvaltiuden periaatteita ja hänkin ainoastaan likvidoimalla johtoporukan 10 vuoden välein, pitämällä yllä vankileirijärjestelmää ja jatkuvaa terroria. Hinta neuvostotaloudelle oli hirveä, gulagit olivat tehottomia ja söivät enemmän resursseja kuin niistä saatiin irti pakkotyöllä. Järjestelmää purettiin jo 50-luvun alussa ja ilman sen tukea Lavrenti Berija saikin sitten napin otsaan. Varsinainen rehabilitointi pääsi vauhtiin Hruštšovin aikana.
Ei neukkula demokratiaksi muuttunut, kansandemokratiaksi vain, valta asui kolmessa huoneessa:
Neuvostoliiton kommunistinen puolue huolehti sisäpolitiikasta.
KGB huolehti ulkopolitiikasta
Puna-armeija huolehti talouspolitiikasta ts tilattiin x tankkia, y hävitäjää jne ja talous suunniteltiin sen mukaan.
Hyvin kuvaavaa on että kaikilla kolmella osapuolella oli omat aseistetut joukkonsa, puna-armeijaa tasapainottivat KGB/MVD ja kommunistipuolueella oli Komsomoliin ja Drushinaan perustuvat vapaaehtoisjoukot. Kaiken keskellä oli Politbyro joka toimi neuvottelulautakuntana osapuolten välillä.
Kun siis analysoidaan suomalaisten ja venäläisten välisiä suhteita on kysyttävä ketä venäläinen osapuoli edusti? Kaiken kaikkiaan KGB:llä oli etuajo-oikeus kansainvälisiin suhteisiin ja usein KGB:n residentti oli korkea-arvoisempi kuin suurlähettiläs, joka saattoi keskittyä lähinnä seremoniallisiin tehtäviin. Urkki taisi tavata KGB:n yhteyshenkilöään useammin kuin NL:n suurlähettilästä. Sääntöön oli kuitenkin yksi poikkeus, suhteet ulkomaiden kommunistisiin puolueisiin kuuluivat yksinomaan ja aina NKP:lle. Niinpä Taistolaisten ja enemmistökommunistien takapiruina häärivät puolueosaston pamput. Raha virtasi heidän kirstuihinsa NKP:n kassasta, ei KGB:ltä ja syy jonka vuoksi sitä jaettiin niin avokätisesti ei ollut ideologinen vaan se että NKP halusi Suomesta paremmat asemat.
Osapuolet saattoivat myös aktiivisesti kampittaa toisiaan. Vladimir Stepanov oli suurlähettiläänä NKP:n mies joka toimi todella härskisti, mutta siihen reagoitiin Moskovassa vasta kun ukosta alkoi olla haittaa KGB:n toiminnale, hänet poisti kuvioista Vladimirov KGB:n mies.
Marsalkka Ustinov ehdotti yhteisiä sotaharjoituksia puna-armeijan toimesta, jos hänellä olisi ollut asialle KGB:n tuki olisi harjoituksiin luultavasti ryhdytty, mutta ei tainnut olla joten asia haudattiin.
Demareiden, kokkareiden ja talouselämän kontaktit Tehtaankadulle olivat useinmiten KGB:n listoilla. Kotiryssä toimi kolmessa roolissa:
-Kotiryssä oli ns hyväksymisleima, Neuvostoliitto suostui puhumaa tälle ihmiselle
-Kotiryssä oli myyntikanava jonka kautta saattoi saada tilauksia
-Kotiryssä oli vaikutusvallan väline jonka kautta saatettiin esitellä omia ajatuksia neukkulan virallisena linjana.
Kaikki kolme ovat ihan normaalia toimintaa kaikille ulkovalloille, suomettumisen kuvottavimmat ilmiöt olivat ihan kotoperäisiä. Harri Holkeri puheenjohtajan päätti tehdä kokkareista hallituskelpoisia ja keinona siihe oli niin innokas p-seen nuolenta ettei p-kan haju ole vielä tänäkään päivänä haihtunut. Keskustalla ja demareilla ei taas ole edes ideologista tekosyytä matelulleen niinkuin kommareilla oli.
Kaikki tuo muuten valui alaspäin, Suomesta ei löytynyt niin pientä kuntaa ettei siellä olisi ollut Suomi-Neuvostoliitto seuran paikallisosastoa, jolla tottakai oli oma kontaktinsa itään, vaikka sitten lähetystön autonkuljettajan vaimo. Tuskinpa Moskovalla oli suurempaa kiinnostusta esim. Hausjärven poliittisen ilmapiirin haisteluun.
On ihan konkreettinen syy miksi Timo Vihavaisen "Kansakunta rähmällään" kirjasta ei ole otettu uutta painosta. Samat kaverit jotka kumarsivat itään ja selittivät NL:n tahtoa ja YYA sopimusta kumartavat nyt länteen ja selittävät EU:n perussopimusta. Tiitisen lista ja Rosenholtz-aineisto on salattu ihan muista syistä kuin ulkovaltasuhteiden takia.
Mutta mikäs onkaan tämän päivän yleispätevä nimi toisinajattelijalle, enen se oli Neuvostovastainen?