Kysy legioonalaiselta (Suomen sotilas -lehti)

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#1
Ketä kiinnostaa. Linkissä on jo paljon kysymyksiä ja vastauksia.

http://www.suomensotilas.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=230%3Akysy-legioonalaiselta&catid=40%3Aartikkeleita-ja-uutisia&Itemid=69

Kiinnostaako elämä legioonassa 2010-luvulla?
Kysy legioonalaiselta. Parhaillaan Muukalaislegioonassa
palveleva suomalaislegioonalainen vastaa kysymyksiisi.
Kysymykset voit lähettää
osoitteeseen toimitus@suomensotilas.fi
otsikolla “KYSYN LEGIOONALAISELTA”.
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#2
Peruspalkka ei ole kovin kaksinen, mutta eipä taida verotuskaan olla Suomen tasoa. Tuo on nimittäin vähemmän kuin suomalaisella sopimussotilaalla...

Nuo keikat, joilta maksetaa 2,4 kertaista palkkaa taitavat olla vain muutaman kuukauden reissuja ja muuten peruspalkka + lisät. Millainenkohan on kokonaispalkka Ranskassa olevien varuskuntien joukoilla ja miten palkka muuttuu natsojen ja palvelusajan myötä?

Ei kovin houkutteleva vaihtoehto lähteä tuolla perusliksalla täysin erilaisen kulttuurin omaavaan armeijaan ja koittaa pärjätä ummikkona.
 

adam7

Ylipäällikkö
#3
Ei siellä ummikkona kauan säily

Keskimääräinen siviili sukankuluttaja käyttää kielessä kuin kielessä päivittäin 800 perussanaa.

Jo 50 -100 sanalla pärjää kielessä kuin kielessä puhumisessa perustasolla. Kieliopista ei ole väliä.

Ymmärtämisessä kyllä oppii kantapään kautta.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#4
Kopsasin kaikki kysymykset ja vastaukset tähän.

http://www.suomensotilas.fi/fi/legioonalainen-vastaa kirjoitti:
Legioonalainen vastaa

Kysy Legioonalaiselta

Kiinnostaako elämä legioonassa 2010-luvulla? Kysy legioonalaiselta. Parhaillaan Muukalaislegioonassa palveleva suomalaislegioonalainen vastaa kysymyksiisi.
Kysymykset voit lähettää osoitteeseen toimitus(at)suomensotilas.fi otsikolla “KYSYN LEGIOONALAISELTA”.
Katso myös kuvagalleria aiheesta.


K: Mikä on Teidän "firman" työmiesten suhtatutuminen Mali-operaatioon?

V: Jätkiä tulee takaisin laatikossa ja ilman harvakseltaan, mutta mitään uutta järisyttävää ei ole tapahtunut. Rotaationvaihdot on suunniteltu pitkälle tulevaisuuteen, vaikka ilmapiiri on jo mediassakin, että halutaan jo pikkuhiljaa pois. Ilmeisesti Presidentti Hollandelle tuli yllätyksenä, ettei tämä nyt ollutkaan mikään kahden viikon operaatio. Lähes koko legioona on hälytystilassa ja valmiina lähtemään, joko Maliin tai valvomaan Senegalin ja Norsunluurannikon tilannetta. Kuinka paljon sotilaita vielä lähetetään - se jää nähtäväksi. Yllätyn todella, jos kaikki suunnitellut rotaatiot toteutetaan.
Paikallisen väestön puolelta vastaanotto ranskalaisille joukoille on ollut erittäin hyvää ja "Vive la France!":a huudellaan ohimennen. Ranskassa operaatio ei ole saanut ihan yhtä hyvää vastaanottoa, varsinkin nyt kun tappioita on tullut oletettua enemmän.

K: Mitkä ovat ne foneettiset aakkoset joita legioona käyttä, ovatko nämä nato-alpha-bravo-charlie vai ihan omat?
V: Myös legioonassa on käytössä NATO:n foneettiset aakkoset eli alpha-bravo-charlie yms. Foneettiset aakkoset on hyvä osata, vaikka ei radioihin koskisikaan. Legioonassa joudut hyvin usein tavaamaan esimerkiksi nimesi.

K: Mikä firmanne suhtautuminen: tatuointeihin, uskontoon ja poliittiisiin mielipiteisiin?
V: Virallisia sääntöjä en tatuointeihin tiedä, mutta rasistiset tatuoinnit ja jengitunnukset eivät ainakaan paranna mahdollisuuksia. Näitäkin tosin näkee.

Uskontoja firmasta löytyy joka lähtöön ja niissä tuskin on rajoituksia. Useisiin uskontoihin liittyviin rajoituksiin ei pysty firma taipumaan, joten uskonnonharjoittajalla on oma vastuu että uskonto ja palvelus eivät haittaa toisiaan. Poliittisista mielipiteistä ei kukaan kysy, eikä kannata hirveästi alkuaikoina niistä puhuakaan.

K: Voitko kertoa sisäänpääsyn kuntotestauksesta?
V: Valintavaiheessa oli aikanaan viivalta-viivalle juoksu piippausten kanssa, köyden kiipeäminen, leuanvedot ja vatsalihakset. Nykyään voivat olla muuttuneet. Mitään vähimmäisvaatimuksia on ihan turha miettiä, jossei ole varma hyvästä kunnostaan niin on parempi jäädä kotiin. Minimisuorituksella on tuskin mitään mahdollisuutta päästä sisään. Kuntoilu ennen palveluun valmistautumista pitää olla monipuolista ja kovaa. Vain testejä varten treenaaminen on älytöntä.
Tässä tietoa kuntotesteistä:
http://www.legion-recrute.com/en/tests_sportifs.php

Mitään kokelaiden tai legioonalaisten yleistä kuntotasoa ei ole mahdollista antaa. Kokelaissa on seassa ihan mitä tahansa. Ammattiurheilijoita ja sellaisia, jotka pistää miettimään että miksi tuo edes vaivautui tänne asti. Legioonassa itsessään meillä on niin parikymppisiä taistelijoita, kuin viisikymppisiä toimistotyöntekijöitäkin, Joten aikamoista marginaalia löytyy.

Parikymppisistä jalkaväen taistelijoista vain pieni vähemmistö juoksee alle 3000m cooperin testissä, jos se nyt antaa mitään kuvaa.

K: Voiko tulla omalla autolla?
V: Oman auton kanssa värväytyminen on huono idea, koska auton omistaminen on legioonalaiselta ennen vähintään caporal-chefin arvoa kielletty.

K: Onko Teillä samat tst-kamat kesät talvet?
V: Taas paha sanoa mitä pitää ja mitä ei, koska legioona muodostuu useammasta eri rykmetistä, komppaniasta ja joukkueesta, joista jokaisella on oma politiikkansa monien asioiden suhteen. Itse olen hyvin pärjännyt kyllä samalla tetsarilla niin talvella metsässä kuin kesällä aavikollakin. Alusvaatepuoli on huomattavasti tärkeämpää.
Oikea pukeutuminen on suomalaisilla yleensä kyllä luonnostaan hyvin hanskassa, oli ilmasto mikä tahansa.

K: Onko joka rykmentissä oma koulutus tarkka-ampujille vai koulutetaanko kaikki kootusti samoilla kursseilla?
V: Ensinnäkin on hyvä erotella ranskalaisten kaksi eri tarkka-ampujien tyyppiä. Tireur Precision joka toimii 7,62mm (FRF2-kivääri) kaliberilla ja Tireur d'elite joka toimii 12,7mm (PGM-kivääri) kaliberilla. Jokaiseen rykmenttiin koulutetaan tarkka-ampujia, mutta koulutus tapahtuu useimmiten kootusti useamman rykmentin kurssilaisilla. Joskus jopa normaaliarmeijan porukkaa mukana.

K: Minkälaiset pääsyvaatimukset?
Kuinka kauan kurssi kestää?
Minkälainen on tarkka-ampujan merkki legioonassa?
Toimiiko tarkka-ampujat legioonassa ryhmän, joukkueen vai komppanian puitteissa?
Yksin, parina vai useamman miehen partiona?
Koulutetaanko legioonassa tiedustelijatarkka-ampujia?
Tarkka-ampujien aseet?
Entäs ampumakoulutus yleensä, saako esim. omalla aseella harjoitella, omalla ajalla?
V: Tireur precision kurssille ei ole sinänsä muita pääsyvaatimuksia kuin hyväksi todettu ampumataito ja oma vapaaehtoisuus. Kurssi kestää muistaakseni noin neljä viikkoa. Tireur precision toimii ryhmän tai joukkueen mukana.
Tireur d'elitet valitaan parhaista tireur precision-kurssilaisista mikäli rykmentissä on miehille tarvetta. Tireur d'elite kurssi taitaa kestää toiset neljä viikkoa. Tireur d'elite toimii kahden tai kolmen hengen partiossa.
Legioonassa on mahdollisuus pyytää lupaa omaan aseeseen ja sillä harjoitteluun ampumakerhossa. Varsinaisia kaukopartiotiedustelijoita ei legioonassa ole, lähimpänä niiden toimenkuvaa kommandot. Kommandoja on kaksi porukkaa, laskuvarjokommandot 2REP:ssä ja vuoristokommandot 2REG:ssä, joilla on molemmilla omat tarkka-ampujansa.

K: Luin kirjasta Military honour, että suurissa länsimaisissa joukoissa ainoastaan USA:n merijalkaväki ja Ranskan muukalaislegioona korostovat nykyään sotilaskunnian merkitystä. Osaatko sanoa sisältäpäin nähtynä, että onko näin?
V: En tiedä onnistunko vastaamaan nyt millään tavalla kysymykseen, mutta jo legioonan mottokin on "Honneur et fidelite / kunnia ja uskollisuus." Legioonalaiset tiedostavat, että tämä on pieni ja maineikas kerho, jonka jäsenyydestä tunnetaan ulkopuolisien edessä ylpeyttä. Ja vaikka arki syö miestä, narina ja valittaminen on firman sisällä tavallista, niin ulkopuolisten ei anneta arvostella legioonaa.
Me ja ne muut - henki on kyllä varsin kova.
Luulisin, että legioona on ainoa länsimaalainen armeija, jonka itsensä romantisointi perustuu nimenomaan kaatumiseen ja loppuun asti taistelemiseen.
Legioonaromantiikka on huomattavasti muita joukkoja synkempää.

K: Mikä käsitys Sinulla on legioonan tulevaisuudesta, onko se olemassa vielä 10 vuoden kuluttua?
V: Oman käsitykseni perustan legioonassa aikanani tapahtuneisiin muutoksiin ja yleiseen ilmapiiriin. Veikkaan että ranskaa puhumattomien ulkomaalaisten ottaminen loppuu kymmenen vuoden sisällä ja legioona integroituu yhä tiiviimmin ranskan maavoimiin.
Tulevaisuuden legioona tulisi olemaan eliittijoukko Ranskan armeijan sisällä, jotka on muodostettu lähinnä ranskalaisista jotka etsivät tavallista kovempaa koulutusta. Ikäänkuin paremmin koulutettua ja varusteltua, nopeasti maailmalle lähetettävää jalkaväkeä. Jo nykyään legioonalaisnimistä on käytännössä luovuttu ja useat legioonalaisen elämälle asetetut rajoitukset ovat poistumassa - ihmisoikeusjärjestöjen poliittisen painostuksen johdosta.

K: Mistä juuri nyt pääosa uusista alokkaista tulee, siis kansallisuus?
V: Alokkaita tulee enää hyvin vähän ja sisäänpääsyprosentti on todella pieni. Länsimaalaisten osuus näyttää nousseen selvästi, kuten viime lamankin aikaan. Itäeurooppalaisilla on siitä huolimatta kuitenkin vielä selvä enemmistö.

K: Mitenkäs säät ovat Ranskassa tähän aikaan? Meillä on Sipoossa 70 cm lunta.
V: Meillä on rykmentissä päivisin jo ihan t-paitakelit. Ylempänä Alpeilla on lunta todella paljon.

K: Millainen legioonan ammuntakoulutus, onko sitä paljon, kuinka usein, mikä merkitys ampumataidolla firmassa, miten aseita säilytetään?
V: Legioonan ampuma- ja taistelukoulutus on hyökkäysvoittoista. Perustaistelijan ampumakoulutus keskittyy huomattavasti enemmän siihen, että liikkeet ovat ripeitä, sulavia ja ensimmäinen kuula lähtee nopeasti ja tulta käytetään riittävästi, kuin että ammunta olisi äärimmäisen tarkkaa joka laukauksella.
Legioona ja Ranskan muu armeija käyttää systeemiä nimeltä ISTC (Instruction Sur le Tir de Combat) johon kuuluu ampuma-asentoja, lippaanvaihdot, häiriönpoistot ja muut perusmanööverit jotka treenataan selkäytimeen jo alokaskaudelta lähtien. Esimerkkinä voisi mainita vaikka ihan perusammunnan. Lähdetään avorivissä 150 metristä etenemään hitaasti "duckwalkilla." Ammunnanvalvoja huutelee takaa ohjeita esim. "Ampuma-asento, maaten ilman tukia" ja viheltää pilliin. Taistelijat vetävät nopeasti maahan, ampuvat tuplalaukauksen ja takaisin pystyyn pitäen rivin kuitenkin linjassa. Etenemistä jatketaan samalla tavalla kunnes ammukset ovat loppu.
Aseiden säilytys on huomattavasti Suomen armeijaa tiukempaa. Kaikkien aseet ovat bunkkerimaisessa asevarastossa ja ne saa ulos vain esimiehen allekirjoittamalla lomakkeella.

K: Miten legioona viettää Joulua?
V: Legioonan Jouluun kuuluu useita perinteitä. Joulun valmistelu alkaa jo kuukausi aikaisemmin jouluseimen rakennuksella, komppanioiden välisiin urheilukilpailuihin valmistautumisella ja sketsi-näytelmän harjoittelulla. Joulukuussa Legioona komentava kenraali vierailee paikalla ja tutustuu rykmentin toimintaan ja keskustelee tavallistenkin legioonalaisten kanssa. Ennen Joulua komppaniat kisaavat keskenään useissa eri urheilulajeissa, jotka vaihtuvat vuosittain. Usein mukana on lajeja kuten uinti, juoksu, rugby, jalkapallo ja lentopallo.
Joulun aamupäivänä rykmentissä on avoimet ovet. Upseerien ja aliupseerien perheet ja siviilit voivat tulla katsomaan legioonalaisten valmistelemia Jouluseimiä. Perinteisesti seimi on (usein sotahistoriaan liittyvä) pienoismalli, johon sisältyy jollain tapaa Jeesuslapsi seimineen. Seimi esitellään pienellä näytelmällä. Iltapäivällä on rykmentissä tai lähikaupungissa katollinen vapaaehtoinen jumalanpalvelus. Illalla kokoonnutaan komppanioittain juhlimaan. Tarjolla on hyvää ruokaa, paljon alkoholia ja ohjelmaa.
Joulun yksi suurimmista ja hauskimmista perinteistä on huumorinäytelmä eli sketsi, jossa tavalliset legioonalaiset saavat luvan kanssa pilkata esimiehiään. Sketsit ovat yleensä oikeasti todella hauskoja, joskin niin sisäpiirihuumoria, ettei niitä ulkopuoliset voi ymmärtää. Ominaista sketseille on, ettei niissä mainita kuka esittää ketäkin, mutta usein se on alusta asti kaikille selvää. Naurua riittää ja usein eniten nauraa pilkan uhri. Sketsistä suuttumisesta tai siitä myöhemmin rangaitsemisesta ei pidetä sopivana.
Ilta jatkuu ruokaillessa ja ryypätessä. Komppanian päällikkö jakaa joululahjat, jotka ovat yleensä jaettua tavaraa parempia sotilasvarusteita. Keskustelu on tavallista vapaampaa sotilasarvosta riippumatta. Joulu on hyvä ja yksi ainoista tilaisuuksista tutustua esimiehiinsä ja antaa hyvän jätkän vaikutelma.

K: Millainen on normipäivä legioonassa?
V: Vastaavaan kysymykseen tuli jo vastaus, mutta kerrotaan nyt tarkemmin.
Riippuu rykmentistä ja komppaniasta, mutta esimerkiksi seuraavaa:
05:30 Herätys
06:00 Sergeant de semaine (vastaa Suomen armeijan komppanian päivystäjää) suorittaa aamun vahvuuslaskennan caporal de jourin (joukkueen valvoja) antaman listan mukaan.
06:00-07:30 Siivousta "corvee companie" ja "corvee section", omatoimista aamupalan syömistä, peseytymistä, parranajoa ja palvelukseen valmistautumista.
07:30 Corvee quartier eli kävellään avorivissä ja kerätään maasta tupakantumppeja.
07:45 Komppanian käskynjako "rassemblement companie". Yksikköupseeri, joukkueiden sekä komppanian päällikkö tarkastaa joukot, kertoo ilmoitusluontoiset asiat.
07:45-09:30 Urheilua. Yleensä 8-15km lenkki, leuanvetoja ja punnerruksia. Perään venyttelyt.
09:30-10:00 Suihku ja vaatteiden vaihto.
10:00 Työt jatkuvat. Kersantit tulevat määräämään kullekin tehtävän, joka voi olla esimerkiksi ajoneuvojen huoltoa tai muita askareita.
11:30 Valmistautuminen lounaaseen: Maihareiden lankkausta, puhtaiden vaatteiden vaihto.
12:00 Lounas. Viikkokersantti ohjaa komppanian syömään muodossa marssien. Komppanian laulaessa komppanian laulua. Ruokailujärjestys on palvelusajan ja sotilasarvon mukaan, vanhin caporal palveluksessa ensin ja uusin legioonalainen viimeisenä.
12:00-13:30 Jälleen komppanian, huoneiden ja pihan siivousta.
13:00 Komppania kokoontuu ja työt jatkuu. Upseerit tulevat taas tarkastamaan joukot ja kertomaan ilmoitusluontoiset asiat. Kersantit jakavat työt.
17:45 "Rompez les rangs" kirjaimellisesti suunnilleen "taakse poistu" Vapaa-aika alkaa. Upseerit ja aliupseerit lähtevät kotiin ja legioonalaisilla mahdollisuus iltavapaisiin. Yleisimpiä vapaa-ajanviettotapoja on urheilu, kurssien kotiläksyjen teko, paraatipuvun silitys, television tai elokuvien katselu ja ryyppääminen kaupungilla tai foyerissä eli sotilaskodissa. Caporal de jour valmistelee seuraavan päivän vahvuuslaskennan valmiiksi ja laittaa ilmoitustaululle käskyn seuraavan päivän ohjelmasta.
22:30 "Extension des feux" komppaniassa hiljaisuus. Valojen sammuttaminen pakollista ja muille on annettava mahdollisuus nukkua.
Kun ollaan alokaskaudella, kursseilla tai maastossa päivät on jotain aivan muuta.

K: Miten viikonloput?
V: Viikonloput ovat vapaat, jossei ole muuta tekemistä esim. palvelusta kuten vartiota tai kurssia jossa on ohjelmaa myös viikonloppuna. Nykyään matkapuhelin on pakollinen ja legioonalaisen on oltava tavoitettavissa 24/7 myös viikonloppuna ja lomilla.

K: Voitko vielä tarkentaa varustekäytäntöjänne?
V: Alokaskauden jälkeen firman tetsarit otettiin pois, joten itse ostaminen on pakollista. Riippuu ihan joukkueenjohtajasta millainen pitää hankkia. Esimerkiksi meidän sääntö on, että väreistä vihreä tai CCE-kuviollinen kelpaa ja malliksi mikä tahansa. Joillain muilla on tiukempaa ja annetaan vain pari vaihtoehtoa joista valita ja joillain toisilla edes värillä ei ole väliä.
Jokainen hommaa myös oman makuupussin, mallin riippuen omasta tehtävästä ja palveluspaikasta. Jaettu makuupussi on painava, huono ja jostain kumimaisesta materiaalista, jossa tulee Ranskakin leudossakin talvessa kuolema. Alokaskauden jälkeen näitä on yleensä roskakorit täynnä. Myös päiväreppu on pakollinen hankinta, siinäkin kriteerinä jonkinlainen sotilaallisuus ja vihertävä väri. Uusien FELIN-maastopukujen mukana jaetaan reppu, joten sen käyttämistä todennäköisesti edellytetään tästä lähtien suurimmissa harjoituksissa - ei sinänsä haittaa, koska ihan hyvä laite. Laatutyötä, runsaasti kiinnikkeitä ja taskuja, sekä blackhawkin juomarakko vakiona

K: Minkälainen palkka legioonassa on ja jääkö siitä paljon säästöön?
V: Peruspalkka on suunnilleen 1200 euroa kuukaudessa, johon tulee lisiä laskuvarjojoukoille, korkeamman tason vuoristomiehille ja ranskan mantereen ulkopuolella palveleville. Ulkomaanoperaatioista tulee 2,4 kertainen palkka. Myös maastopäivistä ja sunnuntaitöistä maksetaan lisää.
Menot on hyvin pienet, joten on ihan itsestä kiinni jääkömitään säästöön. Useammat köyhemmistä maista tulevat lähettävät suurimman osan palkasta kotiin ja suurin osa rikkaimmista maista juhlii ja ryyppää palkkansa jo kahtena ensimmäisenä viikonloppuna.

K: Kannattaako legioonaan pyrkiä jos on ruoka aine allergioita ja otetaanko niitä huomioon?
V: Itseltäni ei kysytty mistään muusta kuin lääkeallergioista ja kananmunasta (jolla on ilmeisesti jotain tekemistä rokotteiden kanssa?). Politiikka on "ei ole pakko syödä jossei tahdo." Monilla on erityisruokavalio uskonnon tai allergioiden takia, korvaavaa ateria on tosin hommattava itse. Juhla-aterioiden yhteydessä juotava punaviinihörppy on kuitenkin pakollinen, ruokamaljasta kieltäytymistä pidetään hyvin epäkohteliaana. Jos alkoholi tuottaa kuitenkin ylitsepääsemättömiä ongelmia vieruskaverisi juo sen puolestasi enemmän kuin mielellään.

K: Mikä on legioonassa suhtautuminen tatuointeihin ja onko väliä missä kohtaa kehoa ja minkälaisia?
V: Tatuoinnit ovat hyvin yleisiä ja osa perinnettä. Värväytyessä rasistiset tatuoinnit ja tatuoinnit päässä ja kasvoissa eivät ainakaan tuo lisäpisteitä. Näitäkin kuitenkin näkee kauemmin palvelleilla, joten sääntö ei ole mitenkään ehdoton.

K: Onko ajokortti välttämätön värväytyessä?
V: Ei, mutta kieltämättä etu.

K: Onko jotain mitä ei ehdottomasti kannata ottaa mukaan kun pyrkii legioonaan?
V: Puukkoja, piikkejä ja lääkkeitä. Myös esimerkiksi nuuskat voi joutua heittämään roskiin, jos sattuu sellainen aliupseeri tarkastamaan repun joka ei tuotetta tunne.

K: Olen kuullut että P- kauden jälkeen voi keskeyttää palveluksen jos ei maistu, pitääkö paikkansa?
V: Pitää paikkaansa. Silti se on aikamoinen paperityö, joten karkaaminen on huomattavasti helpompaa. Kokeilemaan tänne ei kannata tulla, jossei ole aivan varma että tätä haluaa.

K: Kannattaako mukaan ottaa mitään varsinaisia varusteita esim. rinkkaa, makuupussia jne.?
V: Tavarat säilötään alokaskauden ajaksi kellariin, jossa on hyvin rajoitetut säilytystilat ja alokaskauden aikana ei saa käyttää omia varusteita. Suosittelen lähettämään tarvittavat varusteet myöhemmin postissa tai hakemaan ensimmäisillä lomilla.

K: Onko legioona yhtä väkivaltainen paikka kuin se oli jossain 1900-luvun alussa? Ovatko tappelut legioonalaisten välillä yleisiä?
V: Legioona on nykyään osa Armée de Terreä eli ranskan maavoimia. Legioonassa valitsee samat säännöt kuin Ranskan normaaliarmeijassa. Legioona muuttuu siinä missä kaikki muutkin armeijat ja järjetöntä kyykytystä muutetaan mistä tahansa nykyaikaisesta armeijasta tuttuun koulutukseen, jossa sotilaat ovat täysissä ruumiin ja sielun voimissaan valmiina ottamaan uutta informaatiota vastaan ja oppimaan. Legioonan erityispiirre on kuitenkin, että osa esimiehistä on aloittanut uransa hyvin erilaisen legioonan aikaan tai tehnyt hyvin pitkän uran esimerkiksi neuvostoliiton armeijassa. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Fyysiset, hyvin luovatkin, rangaistukset ovat yleisiä. Aika jolloin sotilaita kuoli tai haavoittui kurinpitomenettelyissä on kuitenkin ohi. Ero on Suomen Armeijaan verrattuna huomattava, mutta enään se ei ole sitä mitä hurjimmista legendoista kuulee.
Rangaistukset legioonalaisten välisistä tappeluista ovat kohtuullisen kovia, joten kynnys aloittaa tappelu on suuri. Rangaistus saattaa olla esimerkiksi 30 päivää legioonan vankilaa (tai virallisesti ylimääräistä palvelusta, koska legioonan vankilaa ei virallisesti ole olemassa) ja vuosi ilman operaatioita tai kursseja. Kahakassa legioonalaisen ja aliupseerin välillä legioonalainen häviää aina, välittämättä kuka kahakan on aloittanut. Kun olin nuori legioonalainen niin useat aliupseerit olivat vielä valmiita ottamaan arvomerkit irti ja lähteä komppanian takapihalle ratkomaan erimielisyydet ilman seurauksia. Omasta mielestäni tämä on selvästi vähentynyt. Kaikenkaikkiaan tappelut ovat harvinaisempia kuin mitä kuvittelisi, kun venäläinen ja amerikkalainen, vanhan liiton buuri ja musta tai muslimi ja juutalainen laitetaan samaan paikkaan.

K: Onko teillä siellä muukalaislegioonassa ihan kunnon operaatioita vai onko arki pelkkää harjoittelua?
V: Muukalaislegioona on mukana lähes kaikkialla mihin Ranska lähettää joukkojaan. Suurimpana operaationa tällä hetkellä tietysti Afghanistan. Legioonalaisen arki ei ole pelkkää taistelutekniikan harjoittelua. Koska suurin osa rykmenteistä on keskellä kaupunkia on mahdollisuudet suurempien manöövereiden ja raskaimpien aseiden käyttämiseen rajoitettua. Suurin osa harjoittelusta tehdään leireillä. Leirejä järjestetään Ranskan suurissa koulutuskeskuksissa, jotka ovat kukin erikoistuneet tietynlaiseen harjoitteluun kuten massiivinen kaupunkisimulaatio CENZUB ja jalkaväkiammuntoihin erikoistunut CEITO. Arki rykmentissä on pääosin urheilua, harjoituksiin valmistautumista ja palvelusta niin keittiössä, varastolla kuin vartiossakin.

K: Esittäisin seuraavan kysymyksen legioonalaiselle. Mainitsit että suomen sotilasopit tulisi unohtaa ja että legioonassa asiat tehdään legioonan tavalla. Mutta katsotaanko Suomessa tehtyä erikoisempaa asepalvelusta ja aikaisempaa osaamista siellä yhtään eduksi esim , kun alokkaita määrätään joukko-osastoihin? Ja onko omilla toivomuksilla sijoituksesta / aselajista mitään sijaa?
V: Taistelurykmentin valinta tapahtuu täysin alokaskauden pisteiden perusteella. Paras valitsee ensimmäisenä rykmenttinsä ja viimeisille jää mitä jää. Rykmentti määrää aselajin ja koulutushaaran kuten esimerkiksi jalkaväki, pioneeri, panssari jne. Muutamiin rykmentteihin on kuitenkin rajoituksia. Uimataito on pakollinen laskuvarjopuolelle ja viidakkoon. Lääkäri tarkastaa laskuvarjopuolelle haluavat ja epäillessään polvien tai selän kuntoa voi kieltää hypyt. Olen kuullut liian pitkiä ei hyväksytä panssarivaunuhommiin, mutta tarina voi olla legendaa. Omaan rykmenttiin saapuessa voi erikoistumiskoulutusta toivoa ja tässä vaiheessa esimerkiksi siviiliammatista ja aikaisemmasta armeijakokemuksesta voi olla hyötyä. Hyvin usein erikoistumisenkin määrää, että minkä alan miehiä tarvitaan ja missä on tilaa. Myöhemmin erikoistumistaan voi kuitenkin yrittää vaihtaa. Erikoistumiset toteutetaan kurssimuotoisesti. Kursseille määrätään ja niitä saa toivoa kiinnostuksen mukaan. Hieman ääriesimerkki, mutta ei ole mahdotonta olla keittäjä jolla on viidakkokoulutus, lääkintämiehen, trumpetinsoittajan ja laskuvarjokommandon paperit. Varsinaisen aselajin vaihtaminen on huomattavasti vaikeampaa.

K: Oletko siellä ollessasi tavannut muita tällä hetkellä palvelevia suomalaisia?
V: Muissa rykmenteissä palveleviin suomalaisiin ajoittain törmää kursseilla ja harjoituksissa. Lähes kaikki tietävät toisensa ainakin nimeltä tai naamalta.

K: Kun olen lukenut vanhoja legioonasta kertovia kirjoja niin jäi kuva, että ainakin ennen vanhaan miehet eivät uskalla ilmoittautua sairastuvalle seurauksien pelossa, vaan palvelevat kuumeesta yms. "lievistä" vaivoista huolimatta. Miten nykyään?
V: "Ei voi sattua, jossei tule verta"-kulttuuri elää ja voi hyvin. Vaikka nykyään varuskunnan lääkärit tulevat Ranskan normaaliarmeijasta ja ottavat potilaansa hyvin vakavasti, niin oman yksikön sisällä sairastelua ja loukkaantumista pidetään heikkoutena ja leimataan hyvin nopeasti laiskotteluksi. Legioonalaiset ovat ranskalaisen sosiaaliturvan piirissä ja monet käyvät mieluummin hakemassa antibioottikuurinsa viikonloppuna siviililääkäriltä, kuin menevät varuskunnassa vastaanotolle.

K: Oletko ollut ulkomaan komennuksilla? Jos, niin missä?
V: En vastaile mihinkään, mikä koskee omaa uraani vaan pelkkiä yleisiä asioita, joten skippaan tämän kysymyksen.

K: Mitä kannattaa/pitää olla matkassa kun hakeutuu legioonaan?
V: Parranajovälineet, hammasharja ja muut hygieniavälineet, passi, ajokortti, noin 60 euroa rahaa, pyyhe, lenkkarit, parit alusvaatteet, t-paidat ja sukat - ja tupakkaa jos sitä harrastaa.
Nykyään legioonalaisnimiä ei enää jaeta automaattisesti vaan sitä pitää pyytää. Tulevaisuudessa paperitöitäsi voi helpottaa merkittävästi, jos sinulla on mukana syntymä- eli virkatodistus ja mieluiten vielä virallinen ranskankielinen käännös. Koulu- ja työtodistuksen tuomisesta on kahta mielipidettä. Jos sinulla on siviiliammatti jota haluat jatkaa sotilasurallasi, niin kannattaa tuoda. Muuten ei niistä ole juurikaan hyötyä.
Hyvä olisi olla mukana myös sanakirja jossa on kunnolliset ääntämisohjeet. Ranskankielen lausumis- ja kirjoitusasu eroavat toisistaan paljon. Kaikki mitä tuot mukanasi annetaan takaisin alokaskoulutuksen jälkeen tai heitetään roskakoriin.
Jos haluaa ajatella pidemmälle, niin omasta kokemuksesta voisi lisäksi mainita, että jos värväydyt syksyllä niin kannattaa ottaa mukana lämpimämpi vaatekerros. Tammikuussa on ikävä lähteä viettämään shortseissa ja t-paidassa ensimmäistä vapaata viikonloppua.

K: Onko legioonassa henki niin kova kuin on puhuttu vai kuuluuko sinnekkin omanedun tavoittelijoita? Entä onko linjoilla havaittavissa vastakkainasettelua kuten monessa paikkaa suomessa?.
V: Kilpailu yksilöiden ja joukko-osastojen kesken on kovaa, mutta viimekädessä legioonalaiset pitävät yhtä. Aivan kuten suomenkin armeijassa, myös legioonassa aselajit pilkkaavat toisiaan ja pitävät omaansa ainoana oikeana ja kaikista kovimpana.
Yhdestä asiasta legioonalaiset ovat sentään samaa mieltä. Legioonalainen on ainakin omasta mielestään ylivoimainen verrattuna normaaliarmeijan taistelijaan, joille on annettu vakiintunut haukkumanimi "chlabor." Yhteiselossa konflikteja ja kulttuurien yhteentörmäyksiä tulee. Yhteishenki on kuitenkin yllättävän kova ja sitä pitää yllä yhteinen viha legioonan kurinpitojärjestelmää kohtaan ja naurettavista tuntuvista pikkuasioista suuren metelin pitämistä jota legioonan sotilasslangissa kutsutaan "sketsiksi" eli pelleilyksi.

K: Olen kuullut, että ranskan kieli ei käänny suomalaisille kovinkaan helposti. Opitko nopeasti?
V: Ranskankielessä alku on todella hankalaa. Vaikka kirjoitettuna sanan tunnistaisitkin, niin ääntäminen on vaikeaa ja siihen tottumiseen menee aikaa. Alokaskauden tavoite on, että suunnilleen ymmärrät mitä ympärillä tapahtuu ja mitä sinulta odotetaan. Siihen että kahvipöytäkeskusteluun pystyy siviilien kanssa menee pari vuotta. Mitä pidemmälle ranskankielessä edistyy sitä enemmän alkaa löytyä yhtäläisyyksiä englanninkielen kanssa ja harvinaisemmat sanat löytyvät usein englannin kautta arvaamalla. Oikeaoppista ranskankieltä ja ranskankielen oikeinkirjoitusta harva legioonalainen oppii ensimmäisen viiden vuoden aikana.

K: Miten suosittelet valmistautumaan legioonaan lähtöä? Mitä tulisi tietää/osata tai mihin tulisi pystyä?
V: Fyysisen kunnon lisäksi tärkeintä on ranskan kieli. Vaikka legioona opettaa kaiken tarvittavan ranskankielen, jokainen ennalta opeteltu sana helpottaa elämää huomattavasti. Olisi hyvä osata ennen tuloa etenkin niin perusasiat kuin numerot, värit, yleisimmät vaatekappaleet ja esineet, sekä osata muodostaa yksinkertaisia lauseita kuten "minä olen" "minulla on" ja "minä haluaisin". Sanastoa tulee pienessä ajassa paljon ja vaikka legioonassa ollaan totuttu siihen, ettei käskyjä aina ymmärretä niin itselle on mukavampi olla joku mielikuva siitä että mitä naama punaisena karjuva kersantti mahdollisesti haluaa.
Ranskankielentaidolla on suuri merkitys sotilasuran etenemismahdollisuuksien kannalta. Olisi myös hyvä hoitaa ennen lähtöä kotona asiat kuntoon. 4-6 kuukautta on pitkä aika miettiä muutenkin stressaavassa ympäristössä tuliko kahvinkeitin pois päältä ja jäikö laskuja maksamatta. Suomalaisilla on etuna, että lähes kaikilla on uinti- ja hiihtotaito kohtuullisen hyvällä tasolla. Monilla kansallisuuksilla se on aivan täysin nolla. Myös ajokortti ja kohtuullinen ajotaito antaa esimiehille hyvän vaikutelman. Lisäksi olisi hyvä unohtaa kaikki mitä Suomen armeijassa on oppinut, legioonassa tehdään asiat legioonan tavalla.
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#5
K: Millainen on normipäivä legioonassa?

V: Vastaavaan kysymykseen tuli jo vastaus, mutta kerrotaan nyt tarkemmin.
Riippuu rykmentistä ja komppaniasta, mutta esimerkiksi seuraavaa:



 

Tetra

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
ELSO 2.0
#6
Näemmä Cervens mennyt nurin. Toivottavasti ei lopullisesti.