Kysymyksiä tavoitteista etc.

#1
Morjens!
Olen huomenna astumassa palvelukseen Parolannummella ja mainittakoon jo nyt että uni ei meinaa tulla, sen verran intoa on ja halua päästä hommaan mukaan.
Luin foorumia tosi pitkään ja on jäänyt todella hyvä maku suuhun siitä miten täällä inttikokemuksista puhutaan, ja tiedänkin jo nyt että otan kaikkeni irti niin hyvistä kuin huonoista aamuista.
Pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisia imbesilli-tason kysymyksiä.

Olen ehtinyt niinkin pitkälle ajattelemaan, että en todellakaan halua näin ainutkertaisesta nuoruuden kokemuksesta halua puolen vuoden jälkeen poistua, siten olen miettinyt vaihtoehtoina RUK ja AUK reittejä.
Kuitenkin kun en ole vielä mitään omakohtaista kokemusta vielä kartuttanut, kysynkin teiltä asiantuntevilta että mitä olisi fiksuinta tai mielekkäintä tehdä kun oikeasti haluaa ottaa kokemuksesta kaiken irti.
Tarkentaen, tässä omia mietteitäni:

RUK vaikuttaa sellaiselta reitiltä joka olisi mielekäs. Vänrikiksi valmistuminen ja sitä kautta hyvät mahdollisuudet sotakouluun varmistaisi pitkän ajan ja mahdollisen uran armeijassa. En kuitenkaan halua menettää kurassa rämpimistä ja muita koettelevia kokemuksia, onko tämä silloin minulle oikea valinta?
Toisena kysymyksenä kannattaako minun käydä tilaisuuden tullessa tämä Haminassa vai Parolassa (eroja?)

AUK taas sinällään kiinnostaisi alokkaiden kouluttamisen ja vaikkakin alempi sotilasarvo, silti mahd. pidempi palvelusaika ja jopa AUKin jälkeinen RUK ei ole mahdottomuus. Eli toisinsanoen onko AUK käymisen arvoinen jos jo valmiiksi haluaisi korkeammalle kouluttautua?

Sotilaspoliisiksi (?)

Mainittakoon tähän vielä, että fyysinen ja henkinen kunto riittävät minulla varmasti, vaikka minulla ei vielä ole henkilökohtaista kokemusta, niin voin paineensietokykyä kasvattaneiden työtehtävien ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi sanoa ettei nämä kaksi tekijää tule olemaan ongelma. Eihän sitä tietysti varmana voi tietää että pidänkö armeijasta vai enkö, mutta kuulemani perusteella asenteeni on nyt tämä enkä usko sen muuttuvan vain sen takia että alikersantti hieman moittii huonosti pedattua petiä tai muuta vastaavaa.

Tähän aikaan yöstä kun tätä kirjotan, niin ei nyt juuri tule enempää mieleen, editoin kautta vastailen jos teksti on epäselvää tai olen unissani jotain olennaista unohtanut tähän sisäistää. Kaikennäköinen apu on tervetullutta.

Jos palvelukseni menee suunnitellusti, pidän teidät hyvin ajan tasalla kokemuksistani intin aikana, hauskoista jutuista, omiin mokiin ja mahd. AUK/RUK suorittamista myöten.

Lepo.
 
Viimeksi muokattu:

Fremen

Ylipäällikkö
#2
Morjens!
Olen huomenna astumassa palvelukseen Parolannummella ja mainittakoon jo nyt että uni ei meinaa tulla, sen verran intoa on ja halua päästä hommaan mukaan.
Luin foorumia tosi pitkään ja on jäänyt todella hyvä maku suuhun siitä miten täällä inttikokemuksista puhutaan, ja tiedänkin jo nyt että otan kaikkeni irti niin hyvistä kuin huonoista aamuista.
Pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisia imbesilli-tason kysymyksiä.

Olen ehtinyt niinkin pitkälle ajattelemaan, että en todellakaan halua näin ainutkertaisesta nuoruuden kokemuksesta halua puolen vuoden jälkeen poistua, siten olen miettinyt vaihtoehtoina RUK ja AUK reittejä.
Kuitenkin kun en ole vielä mitään omakohtaista kokemusta vielä kartuttanut, kysynkin teiltä asiantuntevilta että mitä olisi fiksuinta tai mielekkäintä tehdä kun oikeasti haluaa ottaa kokemuksesta kaiken irti.
Tarkentaen, tässä omia mietteitäni:

RUK vaikuttaa sellaiselta reitiltä joka olisi mielekäs. Vänrikiksi valmistuminen ja sitä kautta hyvät mahdollisuudet sotakouluun varmistaisi pitkän ajan ja mahdollisen uran armeijassa. En kuitenkaan halua menettää kurassa rämpimistä ja muita koettelevia kokemuksia, onko tämä silloin minulle oikea valinta?
Toisena kysymyksenä kannattaako minun käydä tilaisuuden tullessa tämä Haminassa vai Parolassa (eroja?)

AUK taas sinällään kiinnostaisi alokkaiden kouluttamisen ja vaikkakin alempi sotilasarvo, silti mahd. pidempi palvelusaika ja jopa AUKin jälkeinen RUK ei ole mahdottomuus. Eli toisinsanoen onko AUK käymisen arvoinen jos jo valmiiksi haluaisi korkeammalle kouluttautua?

Sotilaspoliisiksi (?)

Mainittakoon tähän vielä, että fyysinen ja henkinen kunto riittävät minulla varmasti, vaikka minulla ei vielä ole henkilökohtaista kokemusta, niin voin paineensietokykyä kasvattaneiden työtehtävien ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi sanoa ettei nämä kaksi tekijää tule olemaan ongelma. Eihän sitä tietysti varmana voi tietää että pidänkö armeijasta vai enkö, mutta kuulemani perusteella asenteeni on nyt tämä enkä usko sen muuttuvan vain sen takia että alikersantti hieman moittii huonosti pedattua petiä tai muuta vastaavaa.

Tähän aikaan yöstä kun tätä kirjotan, niin ei nyt juuri tule enempää mieleen, editoin kautta vastailen jos teksti on epäselvää tai olen unissani jotain olennaista unohtanut tähän sisäistää. Kaikennäköinen apu on tervetullutta.

Jos palvelukseni menee suunnitellusti, pidän teidät hyvin ajan tasalla kokemuksistani intin aikana, hauskoista jutuista, omiin mokiin ja mahd. AUK/RUK suorittamista myöten.

Lepo.
Haha! Lepo vaan itelles... siina on teikalaisella ihan hyva asenne, en kuitenkaan armeijassa noita lepo-komentoja jakelis hirveasti viela alokasvaiheessa, josset sammunutta ruohonleikkuria kaskyta:). Itse aloitin Parolannnummella ja menin sielta kivaarirukkiin Haminaan ja sitten Kaartiin spol-kokelaaksi joten voin ainakin valottaa omia kokemuksia, mihin yksikkoon olet joutumassa/ paasemassa PsPr:ssa?
 
#3
"Armeija voi olla hienoa ja antoisaa aikaa, jos siihen suhtautuu oikealla tavalla. Varusmiesliiton puheenjohtaja Rami Laitila antaa vinkit uudelle alokkaalle.

Asiat siviilissä kuntoon

Muista tarvittaessa esimerkiksi sotilasavustusten hakeminen Kelalta sekä mahdollisen opintopaikan vastaanottaminen ja lykkääminen.

Informoi perhettä

Kerro kotiväelle tilanteestasi.

Pakkaa fiksusti

Ajattele, että pakkaat käsimatkatavaroita lennolle. Mukaan ei siis kannata ottaa mitään ylimääräistä. Pakkaa vain vähän siviilivaatteita sekä niiden lisäksi puhelin, laturi, hygieniatarvikkeet ja henkilöllisyystodistus.

Armeijassa ei ratkaise ääni vaan asenne

Älä jännitä liikaa ja mene armeijaan avoimin mielin. Armeijaan ei voi mitenkään valmistautua etukäteen.

Tottele!

Tee se, mitä käsketään. Armeijassa asenne ratkaisee."

http://yle.fi/uutiset/nailla_parjaat_armeijassa__viisi_vinkkia_uudelle_alokkaalle/8995298