Lääkintämiehen (ja -AU:n) koulutus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
RPG83

RPG83

Soome Majori
Mitä 255 vrk:ta palvellut ressu-lämäri todellisuudessa osaa? Entä mitä asioita hänelle koulutetaan ja kuinka paljon esiintyy vaihtelua koulutustuloksissa koulutuspaikkojen perusteella?

Millainen on sitten lääkintä-au:n koulutus ja taitotaso? Johtamiskoulutus on tietysti lisänä, mutta pureudutaanko (kenttä)lääkintään paljonkin syvällisemmin kuin miehistökoulutuksessa?


Kalustolinkki


Mitä nyt lukemieni juttujen ja tuon lääkintälaukun sisällön perusteella ulkomuistista heitän, niin tuo suomalainen koulutus vaikuttaa äkkiseltään aika tehottomalta... Tosin sehän on ihan sitä perus-tornitouhua se tehottomuus suhteessa käytettävissä olevaan aikaan.

Yhdysvalloissa taas saadaan koulutettua, hieman lähteestä riippuen, viiteen-kuuteen kuukauteen pararescue-koulutuksessa sikäläisen siviilipuolen korkein "ensihoitajataso". Olkoonkin, että koulutettavat ovat tiukan karsinnan käyneinä todennäköisesti täkäläistä keskivertolämäriä selvästi älykkäämpiä.



Jos nyt uskallan tällaisen villin veikkauksen (lue: solvauksen) tähän loppuun heittää, niin PV:n lääkintämieskoulutus on tasoltaan verrattavissa Yhdysvaltain armeijan peruskoulutuskauden "Combat Lifesaver" -koulutukseen.


Sana on vapaa!
 
Mielenkiintoinen kysymys, en osaa vastata. Näin omiin kokemuksiini nojaten, sanoisin suurimman "puutteen" olevan ettei kokemusta pääse juuri kertymään.
Kuinka paljon intissä sitten käytettään simulaattoreita, en osaa sanoa. Ensihoidossa niiden käyttö on lisääntynyt viimeisen 5 vuoden ajan suuresti. PV,n tapauksessa simulaattoreilla voitaisiin nostaa merkittävästi lääkintäkoulutettujen varusmiesten osaamistasoa.

Varusmiestason osaamisen osalta, RPG83 voi olla oikeassa. Lääkintämiehelle ei yksinkertaisesti voi opettaa kovin kummallisia hoitajataitoja palveluksen aikana. Kuinka hyviä Jenkkien lämärit sitten ovat, on vaikea sanoa.
Tuo viisi-kuusi kk koulutus korkeimmalle tasolle on kyllä voimakasta mainospuhetta. Tai sitten se taso ei ole häävi. Jenkkien ero meidän systeemiin, tulee koulutetun mahdollisuudesta saada kokemusta toimiessaan tehtävässään ja saada kertyvän kokemuksen kautta lisää osaamista. Puhuttaessa "sikäläisestä" tasoista on hyvä muistaa, että Jenkeissä on hyvinkin erilaisia tasoja, eli systeemit eivät ole edes maan sisällä vertailukelpoisia.

Totean lopuksi, ettei edes meillä ole yksimielisyyttä siitä millainen osaamisen taso olisi optimaalinen ja miten tuo taso olisi saavutettavissa.

Olisi kiva kuulla tuoreilta PV,n lääkintäkoulutetuilta hiukan faktaa heidän koulutuksesta.
 
Laitan vielä vähän lisäinfoa tuosta pararescue-koulutuksen lääkintäpuolesta.

Wikipedia kirjoitti:
Pararescue EMT-Paramedic Training, Kirtland Air Force Base, New Mexico (22 weeks)[7]

This course teaches how to manage trauma patients prior to evacuation and provide emergency medical treatment. Phase I is four[7] weeks of emergency medical technician basic (EMT-B) training. Phase II lasts 20 weeks and provides instruction in minor field surgery, pharmacology, combat trauma management, advanced airway management and military evacuation procedures. The airmen are then sent to Tucson, Arizona for hands-on medical training. Trainees work alongside paramedics with the Tucson Fire Department as well as local hospitals. Graduates of the course are awarded National Registry of Emergency Medical Technicians-Paramedic (NREMT-P) certification.
Klikkaa laajentaaksesi...
Lähde


Tasoista USA:ssa - "EMT-P (Paramedic)" on korkein enemmän tai vähemmän maanlaajuinen taso (joissakin osavaltioissa voi olla jokin vielä hiuksenhienosti korkeampi lisenssi).
Taitotasoista ensihoitajien (+first responder) välillä
Lisää taulukoita, keskittyy enemmän "paramedic"-tasoon - "Advanced paramedic" näyttäisi menevän vielä paramedicin edelle, mutta toisaalta kyseessä ei ole ympäri maata tunnustettu koulutus tai taso.
Yleistä koulutuksesta

Ilmeisesti tuo on suhteellisen vaativa tuo koulutus, sillä pararescue-koulutuksesta kertovassa dokumenttisarjassa mainittiin, että paramedic-testin läpäisee 85% kurssilaisista. Siviileillä vastaava luku oli selvästi alle, muistaakseni 60%.
 
Tunnen amerikkalaisten koulutus sekamelskaa hyvin pintäpuolisesti, mutta väitä omaavani melko hyvän käsityksen mitä tasokasta ensihoitoa antavan henkilön tulisi tietä ja osata.
Vaikka jenkkien koulutuskulttuurista ammitillisessa koulutuksessa ei olekkaan yleis-sivistävää koulutusta, ei kuudessa kuukaudessa kyllä hirveästi opita jos lähtötaso, esim anatomian, yms. osalta on se normi lukion osaaminen.
Linkkisi antaa hiukan syvemmälätä tongittaessa varjaatioksi 6kk - 4vuotta. Jenkeillä tasolta toiseen pääseminen vaatii usein kokemusta alemmilta tasoilta. Silloin kuusi kk on ihan realistinen aika.
Hiukan off-topicina, hyvää on jenkkien tapa testata opiskelijat kansallisessa testissä. Silloin ei koulu pääse suosimaan omiaan maineen/rahan takia.

Jos taas vertaillaan kotimaisen perus- ja hoitotason ihmisten keinoja jenkkien vastaaviin, löytyy suuria eroja. Esimerkkinä 12-kan EKG, on jenkeissä vain korkeimmantason hommia, meillä taas ihan perushuttua. Eli ihan suora vertailu on vaikea. Olennaista on että joku autoriteetti on antanut luvan tiettyihin lääkkeisiin ja toimenpiteisiin. Niihin on sitten saatu koulutus. PV,n ylilääkäri voisi teoriassa päättää, että kaikille lääkintä-AU oppilaille koulutetaan pleuradreenin laitto. Sitten vain tehtäisiin. Näistä asioista on tietysti lukuisia mielipiteitä mitä ja kenen toimesta pitäis tehdä. Siviilissä siihen liittyy paljon myös ammattiyhdistys asiaa.
 
Minua kiinnosti RPG83:n aloitusviestissä mainittu "Combat Lifesaver", joka oli itselleni uutta.

Tämähän vaikuttaisi olevan enemmän tai vähemmän jetsulleen sama asia, kuin uuden tst-tavan suomalaisessa jalkaväkiryhmässä oleva taistelupelastaja, jonka kuvataan nimenomaan olevan ensisijaisesti taisteleva rk-mies mutta omaavan rivinurmiporaa hiukan laajemman ensiapuosaamisen.

Perustelukin on tismalleen sama kuin se mikä annettiin tämän roolin sisältymiseen uuden tst-tavan jv-ryhmään, eli liikkuvan tst-tavan aiheuttamat haasteet lääkintähuollolle.

Jenkkien materiaalista, lihavointi minun:

*****
You have already been tested on your ability to perform the buddy-aid tasks which every soldier is expected to know and perform. The tasks you will now learn are tasks normally performed by the 91B combat medic. The most important task you will learn is to initiate an intravenous infusion. Initiating an intravenous infusion will help to control shock caused by blood loss, severe burns, or severe heat injury.
The Army doctrine was developed to be used on a battlefield in which combat elements are widely dispersed. This will create a problem for the Army Medical Department as well as the rest of the Army. Since the combat elements will be spread out and constantly on the move, it will be difficult for medical personnel such as the combat medic to quickly reach battlefield casualties. Part of the doctrine calls for regular, nonmedical soldiers to be given training in providing additional emergency care to wounded soldiers.

*****

Lääkintähuollosta en paljon ymmärrä, mutta äkkiseltään tuntuisi että jos Combat Lifesaver:n tärkein "erikoisosaaminen" on niinkin perusjuttu kuin tippakanyylin laitto (opetetaan Suomessa esim. monille partiolaisille...), niin eiköhän perusvarusmieslämäri osaa aika paljon enemmän. Kenellä on tuoretta tietoa?
 
Samses, katso linkki "Kalustoesittely" ketjun aloitusviestistä. Siitä avautuu lista tavarasta nimeltään "L521 ENSIHOITOSARJA, LÄÄKINTÄHENKILÖN-/ M/2005". Siellä on sidetarvikkeiden ja oheissälän (tukikaulurit, muistikirjat jne.) lisäksi vehkeet tipan laittamiseen, nieluputkia, jotain ei-suonensisäisesti annettavia lääkkeitä ja (ilmeisesti atropiini)autoinjektori(, jolla tosin tuskin suoneen yritetään osua).

Tuon listan perusteella suomalainen peruslämäri ei kovin paljoa näytä olevan edellä perus Jenkki Jalkaväkisotilasta. Varmaankin osaaminen on syvällisempää, mutta silti.
 
Viimeksi muokattu:
Samses kirjoitti:
Tämähän vaikuttaisi olevan enemmän tai vähemmän jetsulleen sama asia, kuin uuden tst-tavan suomalaisessa jalkaväkiryhmässä oleva taistelupelastaja, jonka kuvataan nimenomaan olevan ensisijaisesti taisteleva rk-mies mutta omaavan rivinurmiporaa hiukan laajemman ensiapuosaamisen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tavanomainen varusmiehen saama ensiapukoulutus on, tai ainakin vielä viime vuosikymmenellä oli, jotain surkean ja luokattoman huonon väliltä. Ensisiteen käyttöä harjoiteltiin pari kertaa ja pahimmassa tapauksessa kreppipaperilla ja pari kertaa taidettiin laittaa kylkiasentoon. Lisäksi jokunen toisto elvytysnuken kanssa. Kokonaisuutena homma meni ihan perinteisellä SPR reseptillä ja sillä ei ollut mitään tekemistä taisteluensiavun kanssa.

2010-luvulla jokainen suomalainen taistelija tulisi varustaa ja kouluttaa käyttämään normaalia länsimaista IFAKia. Taistelijalla olisi siis kannossa:

- kaksi painesiteeksi soveltuvaa ensisidettä (intin ensiside, 9side tms.)
- yksi tai kaksi kiristyssidettä
- vaatesakset
- hemostaatti joko jauhdemuodossa tai ensisiteissä
- nenänieluputki
- sopivankokoinen injektioneula ilmarinnan avaamiseen

Maallikko oppii käyttämään noita aika lyhyellä koulutuksella (lue: 3 päivää) ja jos taistelukentällä saatu vamma on sellainen, ettei välittömäksi avuksi riitä noilla annettu ensiapu, niin on aivan sama mikä mies ja millaisilla lääkintävarusteilla hän on varustettu. Tappavat vammat ovat tappavia, vaikka haavoittunut vähän aikaa korisisikin.

Nesteytys taitaa tulla kuvioon edelleen vasta lääkintämiehen tasolla, joten tipanlaittoon ei ehkä kannata uhrata koulutusaikaa jos nestepusseja ei kanneta ryhmätasolla. Tuollainen 3 päiväinen taisteluensiapukoulutus kaikille varusmiehille myös olisi paras taito siviiliyhteiskuntaan tuotavaksi. Suurin osa esimerkiksi auto-onnettomuuksissa vammautuneista ja kolariautoihin kuolleista olisi pelastettavissa aivan samoilla keinoilla kuin taistelukentällä haavoittunut jääkäri! Tyypillisimmät vammathan ovat juurikin rintakehän alueella olevia, jotka aiheuttavat ilmarinnan tai massiivisia verenvuotoja ruhjoutuneista raajoista tai esim. tajuttomuuden ja ”leuka rintaan”- asennon aiheuttamia tukehtumisia. Eri menetelmällä aiheutettuja, mutta samoilla nikseillä hoidettavia.

Jos massiiviset verenvuodot saadaan tyrehdytettyä, ilmatiet turvattua ja tarpeen vaatiessa ilmarinta auki niin tuolla katetaan jo todella iso osa erilaisista henkeä uhkaavista vammoista.

Jokaisen reserviläisen tulisikin hankkia itselleen tarvittava ensiapuvälineistö ja opeteltava sen käyttö. Koulutusta on saatavilla jos aihe kiinnostaa ja esimerkin tarvikesetinkin saa hankittua alle 100 eurolla. Vastuullinen ampuja myös pitää kuvatunkaltaisen ensiapupakkauksen mukanaan ampumaradalla ja muissa yhteyksissä, joissa käsitellään kuumia aseita.
 
Intubaatioputket näyttäisi kans olevan lämärilaukussa, niiden laittamista ei joka jantteri osanne.

Mutta, kuten sanottua, jätän tämän koulutustasojen arvioinnin siitä jotain tietäville.
 
Samses, voitko näyttää suoran lähteen tuolle intubaatioputkelle, vai sekoitatko nyt nieluputket ja intubaatioputket? Näillä on jotain eroja, mutta joku tietävämpi saa selittää tarkemmin. Intubaatio on ymmärtääkseni kuitenkin kertaluokkaa vaativampi toimenpide.
 
Komppaan pstsian lausumaa 100%

Taistelupelastajaosaamisia näyttäisi tihkuvan siellä täällä reserviinkin. Hyvä niin.
 
RPG83 kirjoitti:
Samses, voitko näyttää suoran lähteen tuolle intubaatioputkelle, vai sekoitatko nyt nieluputket ja intubaatioputket? Näillä on jotain eroja, mutta joku tietävämpi saa selittää tarkemmin. Intubaatio on ymmärtääkseni kuitenkin kertaluokkaa vaativampi toimenpide.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sekoitan/käytän epätarkasti termistöä. Vars intubaatio on siviilissä yleensä vain joko lääkärin tai pelastushenkilöstön tekemä toimi, nenä-nieluputken asentaminen helpompi. Puhun siis vain jälkimmäisestä.
 
Löysinpä tämän threadin googletädin avulla ja tässä kaipaamianne vastauksia:

- Lääkintämiehen koulutus Suomen armeijan palveluksessa ei ole hirveän kattava lääkinnällisessä mielessä. Perustemppuihin kuuluu mm. haavanhoitoa, sitomisleikkejä, ynnä muuta kaikkea mistä voi siivilissäkin olla hyötyä.
- Ei-lääkinnällisessä mielessä lääkintämiehen koulutus on kuitenkin varsin kattava: evakuonnit ja niiden järjestäminen, hygienian ylläpito, "proaktiivinen" vammojen ehkäisy taistelu- ja maasto-olosuhteissa.
- Intubointia ei saa normaalioloissa tehdä kuin lääkäri, eikä niistäkään kaikki. Kyseessä haastavampi temppu, joka voi mennä monella tapaa pipariksi. (Intuboinnissa siis tungetaan putki suusta henkitorven ala-osaan joka haarautuu keuhkoihin. Samalla putkessaoleva "kuffi" estää ilman liikkeen putken sivuista). Myöskin potilaalla tulisi olla taju kankaalla suorituksen aikana.
- Nieluputki on hieman kaareva, leveähkö tuubi joka laitetaan suusta nieluun, ei kuitenkaan henkitorveen asti. Se pakottaa yläilmatiet pysymään auki.
- Ilmarintaa ei varsinaisesti peitetä, vaan siihen tulee laittaa "venttiili" -> ilma kulkee ulos, mutta ei sisään.

Sitten vähän yleistä lääkintähoidosta sotatilassa kun tulee pipi:

Kansainvälisessä kovapanosammunnassa lääkintämiehen ensimmäinen tehtävä on toimia jalkaväkitaistelijana, toissijaisesti tehdä kaikki tehtävissä oleva haavoittuneen taistelijan (oman tai naapurin) hengen, raajan ja näkökyvyn säilyttämiseksi. Usein tämä tarkoittaisi siis välitöntä massiivisen verenvuodon tyrehdyttämistä, ilmateiden auki pitämistä (vrt. avaaminen), sekä mahdollisimman nopeaa evakuointia jatkohoitoon. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin kannattaa pitää omat morfiinit ja heroiinit mukana - lämärillä ei niitä ole. Lääkintämiehiä on yksi per jalkaväkijoukkue.

Varsinainen lääkintähoito alkaa vasta komppaniatasolla, jossa toimii komppanian ensihoitoryhmä. Ensihoitoryhmässä saattaa löytyä oikea lääkäri, tai ainakin noheva lääkintä-au, joka luulee olevansa Tohtori Grey. Komppaniatasolla potilaan tila stabiloidaan sellaiseksi, että tämän henki, raaja ja näkökyky säilyvät tästä seuraavan kuljetuksen aikana. Tämä on myös ensimmäinen taso, jossa on saatavilla kipulääkettä valtion piikkiin. Ensihoitopaikan (EHP) tulisi pystyä hoitamaan muistaakseni kuusi potilasta tunnissa. EHP:llä on kaminalämmitys jottei shokkiset potilaat kuole käsiin.

No mitä tämä mainittu noheva lääkintä-au sitten osaa (huom. näitä kavereita on kahta sorttia - johtajia ja hoitajia - joista tässä otetaan kantaan siviilissä kouluttamattoman hoitajatyypin osaamiseen):
- IV-nesteytys
- Lääkkeenanto (rajoituksin), lähinnä morfiini
- Nieluputken asettaminen (ei intubointi)
- (Intubointi, riippuu henkilöstä - itse teoriassa tämän osaan ja simulaattorilla todennettu, mutta...)
- (Paine)ilmarinnan hoito
- Kattavampi sidontaosaaminen mm. kiristyssiteet, lastoitus yms.
- Palovammanhoito, kemiallisten aineiden hoito
- Triage (potilaiden luokittelu - 1. kriittinen, ei kestä odotusta, 2. kriittinen, joutuu odottamaan, 3. kestää odotusta, 4. kuoleva/kuollut)
- Kattava tutkimus, potilaskortin täyttö jatkotoimenpiteitä varten
- Jatkohoitoon osoittaminen

Tämän tason jälkeen haavoittunut taistelija jatkaa pataljoonan ensihoitoasemalle, joka pyrittäisiin sijoittamaan rakennukseen (mm. asuintalot, kaupat, kioskit, autotallit). Ensihoitoasema pystytään kuitenkin perustamaan myös keskelle korpea alle tunnissa toiminta-alueelle saapumisen jälkeen. Itselläni on eniten kokemusta juuri ensihoitoaseman toiminnasta (siellä pystykorvessa). Ensihoitoasemalla onkin sitten jo käytännössä samat valmiudet kuin huonosti varustetulla ensiapuklinikalla, jonka lisäksi köyhästi varustettu leikkaussali. Lääkäreitä on paikalla 6, jossa mukana myös hammaslääkäri sekä anestestialääkäri. Tämän lisäksi härdellissä on mukana 6 lääkintä-aliupseeria sekä 25 lääkintämiestä. Hoitomääriä en juuri nyt muista, mutta muistaakseni pitäisi pystyä tekemään hätäkiruginen leikkaus 10min välein sekä aivan järjetön määrä muita potilaita... täällä lääkintämiesten aika menee käytännössä potilaiden kantamiseen, lääkintä au:t hoitavat vähemmän loukkaantuneita ja päättävät ketkä kuolevat ja lääkärit tekevät amputointeja sekä pieniä leikkauksia.
 
Itse toimin lääkintämiehenä ohjusveneellä kokkailun ohessa vuonna 1998.
Käytännössä koulutus annettiin kuukaudessa Upiniemessä lääkintämiehen kurssilla.
Tähkäkuviolliset sidokset sekä painesiteet ovat jääneet parhaiten muistiin,
koska niitä eniten harjoiteltiin.
Anne nukkea elvytettiin, kanyylia laitettiin toisille kurssilaisille ja puisilla paareilla kanniskeltiin taistelijoita.
Mielenkiintoisimpia olivat oppitunnit koskien oikeita sotavammoja joista näimme kuvia.
Välineistö oli meillä sitä ehtaa kylmänsodan aikasta kamaa.
Rinkoissa kannettavat JSP teltat varusteineen jne.
Suomenlinnassa jouduin oikeisiin toimiin, kun puliukko löi päänsä mukulakiveen. Annoin ensiapua siihen asti kunnes ambulanssi saapui tunnelia pitkin paikalle.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top