Noh, ehkä tuota alkuperäistä viestiäni pitää vielä tarkentaa siinä, että wahhabismin ja maallisen vallan liittokin on islamismin muoto, ja sekin on saanut islamilaisessa maailmassa äärimmäisiä muotoja sivutuotteenaan (niin, wahhabismihan oli mm. Al-Qaidan kasvualusta). Ero shiiaislamismiin ja Muslimiveljeskuntaan on kuitenkin siinä, että wahhabismia tukevat poliittiset tahot eivät itse ohjaa terrorismia, vaan se tapahtuu valtion tukeman wahhabismin uskonnollisena sivutuotteena, kun taas shiiaislamismissa uskonkiihko on elimellinen ja irrottamattomissa oleva osa politiikkaa, jota johtavat uskonnolliset johtajat (mukaanlukien kaikkea terroria ja subversiotoimintaa), ja Muslimiveljeskunnassa niin ikään politiikka on alisteista uskonnolle.
Samoin tuosta ylitradionalismista kysyisin, kun wahhabiitit kuitenkin olivat sitä mieltä, että mitään vuoden 950 jälkeen tapahtunutta ei olisi pitänyt tapahtua ja että kaikki muut muslimit kuin wahhabiitit ovat vääräuskoisia, niin mitä olen käsittänyt väärin? Miksi wahhabiitit ja Saudit eivät ole traditionalistisia?
Pointtini oli siinä, että jos Saudin huone haluaisi nykyasemassaan vedota siihen, että he ovat
itseoikeutetusti islamilaisen maailman johtajia, ei se hevin toimisi (koska mm. hashemiitit voisivat aina vedota vahvempaan sukuasemaansa, ja Saudi-Arabian sisälläkin heimoilla olisi eriäviä intressejä, vaikka muita arabimaita ei otettaisikaan huomioon). Kuten kirjoitit, niin Saudin huoneen ja wahhabismin liitto on poliittisen toimijan ja uskonsuuntauksen välillä, jossa osapuolet hyötyvät toisistaan, mutta ovat itsenäisiä toimijoita. Siksi myös Saudin huoneen maalliset intressit painavat vaakakupissa ja ovat sellaisia, joihin wahhabismi ei ulotu. Ja toisekseen Saudi-Arabian muut heimot varmasti osaavat ja tietävät historiansa ja sen, miksi Saudin huone hallitsee heitä, ja se ei todellakaan ole mikään sisäsyntyinen oikeus, vaan kylmät sotilaalliset realiteetit.
Toki wahhabismi oli myös varsin fundamentalistisena suuntauksena Saudin huoneelle siltä kannalta hyödyllinen työkalu vallantavoitteluun, että se fundamentalismina ja "epäjumalanpalvontaa" kaihtavana ei laittanut arvoa suku- ja heimotaustalle, joita muutoin arvottaessa Banu Hanifalle olisi jäänyt mopen osa.
Tietysti itseoikeutetussa johtamisessa on huomioitava islamilaisen maailman historia ja sunni-shiiajako, jossa noin karkeasti ottaen sunnit voivat hyväksyä koko islamilaisen maailman johtajaksi ("kalifiksi", enemmän tai vähemmän lainausmerkeissä) myös tahon, joka sen vallan ottaa sotilaallis-poliittisin eikä laisinkaan uskonnollisin ansioin, kuten umaijadihallitsijat aikoinaan (niin, nyt Saudi-Arabia ei kuitenkaan sitä valtaa ole onnistunut ottamaan, vaan on useita "kilpailevia" arabivaltioita). Umaijadithan eivät edes noudattaneet mitään kovin lujaa muhammedilaista uskontulkintaa, vaan Muawijan aikana hallintokielenä oli kreikka ja ilmeisesti tavoitteena oli hänellä alun perin nousta Itä-Rooman keisariksi ja uskontona pikemminkin muhammedilais-kristillinen synkretismi (Kalliomoskeijaan liittyvän tutkimuksen perusteella - ilmeisesti sen oli tarkoitus olla kolmas temppeli - sen rakennehan ei ole moskeijan rakenne, vaan siinä on myös kristillisen kirkon piirteitä ja sen seinäkirjoituksissa siteerataan Uutta Testamenttia), silti sunnalaiset hyväksyivät umaijadidynastian aseman kalifeina (tosin jälkikäteen tehty historiankirjoitus pitää Muawijaa "pahana" hallitsijana). Shiioilla uskontulkinta taas on käytännössä tiettyjen verilinjojen hallussa, ja juuri Muawijan ja imaami Alin välinen riita siitä, mikä on uskonoppineiden asema hallitsijan valinnassa, on sunni-shiiajaon taustalla (Muawija murhautti Alin, koska tämä ei suostunut varauksetta tunnustamaan Muawijan hallitsijuutta, vaan vaati Muawijaa pyytämään sen tunnustamista).
Saudi-Arabian ja shiiavaltioiden välillä on siis huomioitava se, että uskonoppineet käyttävät shiialaisessa maailmassa ylintä valtaa, kun taas Saudi-Arabiassa maallinen ja uskonnollinen valta eivät ole kumpikaan toisten suhteen suvereenit, vaan ajavat omia linjojaan. Muslimiveljeskunta on sunniliikkeenä radikaali siksi, että se pyrkisi toimeenpanemaan samanlaista yhteiskuntajärjestystä (uskonkiihkoilijat ylimpinä maallisenkin vallan käyttäjinä), kuten myös mm. ISIS yritti. Loppupeleissä Saudi-Arabia ei voi katsella myöskään wahhabismin äärimuotojen vaatimia tulkintoja, ja siksi mm. Osama bin Laden sai kenkää maasta, ja oli jo sitä ennen joutunut viranomaisten epäsuosioon. Eikäpä olisi ISIS "kalifeineen" varmasti saanut tukea enää Saudi-Arabialta, jos se olisi oikeasti vaikuttanut onnistuvan valtiona, koska se olisi ollut suora haaste Saudin huoneen asemalle; nyt kuitenkin sunnalaiset maat ovat voineet tukea Syyrian ja Irakin sunnikapinallisia (ml. al-Qaidasta syntyneet järjestöt) shiioja kampittaakseen, vaikka näiden sunnikapinallisten onnistuminen tavoitteissaan ja nousu suvereeneiksi olisi uhannut Arabian niemimaan monarkkeja. Kyse on analyyttisten yksityiskohtien osalla myös dynamiikasta.
Samoin tuosta ylitradionalismista kysyisin, kun wahhabiitit kuitenkin olivat sitä mieltä, että mitään vuoden 950 jälkeen tapahtunutta ei olisi pitänyt tapahtua ja että kaikki muut muslimit kuin wahhabiitit ovat vääräuskoisia, niin mitä olen käsittänyt väärin? Miksi wahhabiitit ja Saudit eivät ole traditionalistisia?
Kuten sanoit, niin wahhabismin ja Saudin huoneen liitto on/oli yhteisten intressien ajama, ei niinkään saudien traditionalisminkaipuun, vaan maallisen vallan tavoittelun. Se, mikä ongelma Saudin huonetta kuitenkin voimakkaassa traditionalismissa uhkaisi, olisi valtaa ja mammonaa haalineen kuningashuoneen asema teologian ja etenkin islaminuskoakin vanhemman arabien heimojärjestelmän suhteen. Arabialainen ja beduiinien traditionalismi ei ole pelkästään siis islamilaista teologiaa.
Tähän sukujen ja heimojen johtajuuskysymykseen on siis myös sunnalaisen maailman piirissä ollut nokkapokkaa 1900-luvullakin - Saudin huoneen hallinta Arabian niemimaastahan otettiin vasta 1920-luvun sotilaallisin saavutuksin, joilla he alistivat niemimaan länsiosan hashemiitit. Esimerkiksi Britanniahan oli 1918 esittänyt johtavaa asemaa hashemiitteihin kuuluvalle Faisal I:lle (josta tuli sittemmin Irakin kuningas), T.E. Lawrecen tekemien kattavien selvitysten pohjalta. Briteille mieluisa sukutraditionalismi sai kuitenkin väistyä Ranskan ja Saudin huoneen reaali-intressien tieltä, eikä tämä alla oleva jakosuunnitelma Lähi-idästä toteutunut:
Saudi-Arabian osalta olen itse havainnoinut mielenkiintoista ja islamilaisen maailman kannalta hyvinkin uutta suuntausta, eli kriittisen teologian tyyppisiä pieniä ulostuloja, joita ei aiemmin ole suvaittu islaminuskossa. Esim.
al-Aqsan moskeijan sijainnista noussut ja porua aiheuttanut keskustelu, joka suututti etenkin S-A:n ulkopuolisia muslimeja, jossa siis arabialainen oikeustieteilijä esitti tutkimuksensa perusteella, että al-Aqsa sijaitsisi oikeasti n. 30 km Mekasta koilliseen, eikä Jerusalemissa, koska Muhammed ei hänen tulkintansa mukaan ikinä käynyt Jerusalemissa, ja tarina kurjella lentämisestä ei voi pitää paikkaansa. Tätä monet pitivät pohjustuksena S-A:n ja Israelin välien normalisoinnille (jonka Hamas/Muslimiveljeskunta sai jäihin 7.10.2023 alkaneen sodan ansiosta).
Myöskin Saudi-Arabian yhteiskunnan viimeaikainen kehitys voi olla hyvin vaikea pysäyttää, ainakin niin pitkään kuin maa pysyy vauraana ja rauhantilassa, koska maallinen hyvinvointi vähentää uskonkiihkoilua. Toki toisinajattelevien toimittajien paloittelu ja liuottaminen ulkomailla olevassa lähetystössä kuvastaa vielä kolikon toista puolta.
Kuitenkin 1800-luvulla Saudien hallitsemalla alueella wahhabiitit tuhosivat paljon vanhempaa islamilaista jäämistöä, esimerkiksi Medinassa. Jälleen
Wikipediasta luntattuna, vuoden 1805 tienoilla wahhabilaisten johtajan Muhammad ibn Abd al-Wahhabin piti antaa erikseen määräys, että Profeetan hautaa ei saa tuhota. Tähän taustana oli, että kun ei saanut palvoa ketään muuta kuin Jumalaa, niin silloin oli vaara, että jotkut palvoivat Profeettaa, eivätkä Jumalaa. Siksi hauta piti tuhota. Olen lukenut väitteitä, että kuitenkin Muhammedin hautaan tunkeuduttiin ja löytyneet jäänteet kannettiin pois. Lisäksi väitetään, että wahhabiitit olisivat käyttäneet hautaa käymälänä, osoittaakseen, etteivät palvoneet Muhammedia vaan Allahia.
Sunnalainen ikonoklasmi pitää nähdä myös osana sunni-shiia-kamppailua ja jakoa - Saudi-Arabiahan on jatkanut vanhan Mekan purkamista (ml. Muhammedin aikaisten rakennusten), koska shiiat ovat vastustaneet sitä, kun taas sunnien kiihkeämpi laita nimenomaan pitää kaikkea tuontyyppistä epäjumalanpalvontana ja shiioja harhaoppisina. Tuo vanhempi ikonoklasmi saattoikin olla oleellisesti fundamentalistisemmin motivoitunutta, mutta viime aikojen toiminta on ollut pikemminkin shiioille haistattelua.
Koska keskustelu lähti ydinaseista: pitäisin Pakistania vaarallisempana ydinaseen haltijana kuin Saudi-Arabiaa.
Länsimaille vaarallisimpana islamismin muotona pitäisin Muslimiveljeskuntaa, sen jälkeen Iranin johtamaa shiiaislamismia, vasta sitten wahhabismia y.m. jyrkkiä suuntauksia. Sanoinkin tuolla aiemmassa viestissäni, että Saudi-Arabian uskontopolitiikka kohdistuu lähinnä sen vaikutusvallan vahvistamiseen islamilaisen maailman sisällä, ja muu vaikutusvallan haaliminen lähinnä maallisiin reaali-intresseihin, kun taas Muslimiveljeskunta ja Iran pyrkivät uskonnollisen valtapiirinsä aggressiivisempaan levittämiseen myös islamilaisen maailman ulkopuolelle, ainakin tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti olevan niin.