Lätkä-foorumi
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
Vonka
Supreme Leader
Pieniä muuttujia. Nyt pomppi meille. Yksi stoori olisi mennyt niin, että rankkareiden jälkeen olisi oltu kaksi maalia perässä. Ja sitä rataa. Olisi jupistu, että eivät jätkät osanneet.
Mutta iso roikale peitti taivaan, eivätkä nähneet Kanen kätöset tolpan sisään. Suomelle virta päälle. Tämä oli jotenkin Raskin stoori. Sitten tietysti Teemun. Ja nyt Teemu vastaa pariakin Patrick Kanea maailman tappiin. Tällaista on peli. Tasaisissa väännöissä yksittäisessä pelissä voi käydä ihan miten tahansa.
Erkka Westerlundille annan taktiikasta pisteet. Rauhallinen valmentaja, jonka auktoriteetti riittää ilman mitään huutamisia.
Mutta iso roikale peitti taivaan, eivätkä nähneet Kanen kätöset tolpan sisään. Suomelle virta päälle. Tämä oli jotenkin Raskin stoori. Sitten tietysti Teemun. Ja nyt Teemu vastaa pariakin Patrick Kanea maailman tappiin. Tällaista on peli. Tasaisissa väännöissä yksittäisessä pelissä voi käydä ihan miten tahansa.
Erkka Westerlundille annan taktiikasta pisteet. Rauhallinen valmentaja, jonka auktoriteetti riittää ilman mitään huutamisia.
Tvälups
Ylipäällikkö
OJ on vielä käytettävissä (ja piruko tuosta Teemusta tietää, on se sellainen gubbe). Let`s go Canada ja sitten alammekin odotella kevään MM-mittelöitä...
yle 22.2.2014 klo 21:03
Olli Jokinen ei sulkenut Leijona-jatkoa pois –
"Maajoukkue on antanut paljon"
Olli Jokinen ilmoitti neljä vuotta sitten Vancouverissa päättävänsä maajoukkueuransa. Tällä kertaa "Päällikkö" jätti jatkon auki.
Video
Yle Urheilun Kaj Kunnas haastatteli herkistyneitä Leijonia pronssiottelun jälkeen. (Kuva: Lehtikuva)
Hienoa kautta NHL:ssä pelaava Olli Jokinen näytti myös Sotshin olympiaturnauksessa, ettei Erkka Westerlund luottanut häneen turhaan. Jokinen kuului Leijonien vahvoihin suorittajiin läpi turnauksen.
- Moni vanhempi pelaaja on tehnyt hienon uran maajoukkuepaidassa. Maajoukkue on antanurt plajon. Itse luulin neljä vuotta sitten, että maajoukkuepelit olivat siinä. Onneksi pääösin mukaan, Jokinen kommentoi.
Jokinen totesi neljä vuotta sitten Vancouverissa pronssimitali kaulassaan, että hänen pelinsä Leijona-paidassa ovat pelatut. Nyt 35-vuotias keskushyökkääjä jätti jatkosuunnitelmansa auki.
- Katsotaan, mitä jatko tuo tullessaan. Kimelle, Samille Teemulle oli varmaan viimeinen peli. Oli hieno lopetus. Oli hienoa, että saatiin pelattua heille tällainen peli, Jokinen tunnelmoi ja jatkoi vielä omista suunnitelmistaan.
- Pelaaminen jatkuu ja ruvetaan keskittymään seurajoukkueen peleihin. Sitten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
yle 22.2.2014 klo 21:03
Olli Jokinen ei sulkenut Leijona-jatkoa pois –
"Maajoukkue on antanut paljon"
Olli Jokinen ilmoitti neljä vuotta sitten Vancouverissa päättävänsä maajoukkueuransa. Tällä kertaa "Päällikkö" jätti jatkon auki.
Video
Yle Urheilun Kaj Kunnas haastatteli herkistyneitä Leijonia pronssiottelun jälkeen. (Kuva: Lehtikuva)
Hienoa kautta NHL:ssä pelaava Olli Jokinen näytti myös Sotshin olympiaturnauksessa, ettei Erkka Westerlund luottanut häneen turhaan. Jokinen kuului Leijonien vahvoihin suorittajiin läpi turnauksen.
- Moni vanhempi pelaaja on tehnyt hienon uran maajoukkuepaidassa. Maajoukkue on antanurt plajon. Itse luulin neljä vuotta sitten, että maajoukkuepelit olivat siinä. Onneksi pääösin mukaan, Jokinen kommentoi.
Jokinen totesi neljä vuotta sitten Vancouverissa pronssimitali kaulassaan, että hänen pelinsä Leijona-paidassa ovat pelatut. Nyt 35-vuotias keskushyökkääjä jätti jatkosuunnitelmansa auki.
- Katsotaan, mitä jatko tuo tullessaan. Kimelle, Samille Teemulle oli varmaan viimeinen peli. Oli hieno lopetus. Oli hienoa, että saatiin pelattua heille tällainen peli, Jokinen tunnelmoi ja jatkoi vielä omista suunnitelmistaan.
- Pelaaminen jatkuu ja ruvetaan keskittymään seurajoukkueen peleihin. Sitten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Meillä on paljon hyviä poikia, eivätkä kaikki pojat edes mahtuneet mukaan! 
Suomi on vienyt 2000-luvun arvoturnauksissa jonkiin verran mitaleita. Työ tehdään pitkin maata seuroissa kärsivällisesti vuosien kuluessa.
Pakko laittaa yksi Jonas Enlundin kertoma stoori, joka valaisee tätä asiaa.
Enlund, joka siirtyi Novosibirskiin voitettuaan Tapparassa SM-liigan maalikuninkuuden 2010 ja on siitä lähtien ollut Siperiassa, aloitti jääkiekon Pitäjänmäen Tarmossa. Potkiessaan Konalan vanhassa hallissa sinne tuli uusi poika. Enlundin sanoin: "Me vähän katottiin sitä, kun se ei osannut edes luistella!"
Hyvin on Lehterän Jori näköjään oppinut.
Jonas meni sitten junnuikäisenä HIFK:hon ja Lehterä Jokereihin. Molemmat Pitskun kasvatit päätyivät sitten Tapparaan, jossa toinen siis voitti maalikuninkuuden ja toinen SM-liigan pistepörssin ja ovat siis nyt Novosibirskissä.
Suomi on vienyt 2000-luvun arvoturnauksissa jonkiin verran mitaleita. Työ tehdään pitkin maata seuroissa kärsivällisesti vuosien kuluessa.
Pakko laittaa yksi Jonas Enlundin kertoma stoori, joka valaisee tätä asiaa.
Enlund, joka siirtyi Novosibirskiin voitettuaan Tapparassa SM-liigan maalikuninkuuden 2010 ja on siitä lähtien ollut Siperiassa, aloitti jääkiekon Pitäjänmäen Tarmossa. Potkiessaan Konalan vanhassa hallissa sinne tuli uusi poika. Enlundin sanoin: "Me vähän katottiin sitä, kun se ei osannut edes luistella!"
Hyvin on Lehterän Jori näköjään oppinut.
Jonas meni sitten junnuikäisenä HIFK:hon ja Lehterä Jokereihin. Molemmat Pitskun kasvatit päätyivät sitten Tapparaan, jossa toinen siis voitti maalikuninkuuden ja toinen SM-liigan pistepörssin ja ovat siis nyt Novosibirskissä.
Vonka
Supreme Leader
Mutta junnutoiminta "nykyaikaisesti" organisoituna on tamperelaista käsialaa.
Tampereen Ilveksellä pyöri 1960-luvulla oma nappulaliiga ulkojäillä. Sieltä muutti Itä-Helsinkiin Kalervo "Linkki" Lindgren, joka ihmetteli, ettei idän lähiöiden helsinkiläispojilla ollut mitään järkevää toimintaa. Eikä ollutkaan. Tuohon aikaan aikuisten pääsarjassa kuitenkin pelasi neljä helsinkiläisseuraa: Karhu-Kissat, HJK, HIFK ja vastaperustettu Jokerit (ent. Töölön Vesa).
Tampereella oli jo yli 1000 poikaa "sosiaalikiekon" piirissä. Linkku päätti, että hommataan vanhemmat kasaan joka lähiöstä, etsitään kamppeita, sovitaan kyydit, harjoitusten vetäjät ja pyöritetään pojille oma sarja. Vanhemmat kolaavat lumet, tuomaroivat ja niin poispäin. Joku seura vain saatava innostumaan tueksi, ei se muuten.
No Linkki meni sitten Olympiastadionille tarjoamaan ideaansa HJK:lle. Eivät tarttuneet. Ja tosi on, että kun Linkki laittoi oven perässään kiinni, samalla sulkeutui HJK:n tilaisuus tulla suureksi jääkiekkoseuraksi.
Linkki tarjosi ideaa Jokerien omistajalle Aimo Mäkiselle ja tällähän oli hoksottimet kohdallaan.
Haapaniemi kokosi porukat. Referoin historiikkia vähän. Ensimmäinen kokoontumistilaisuus pidettiin Myllypuron koululla, jonne odotettiin joitakin poikia. Paikalle tuli lähes 500. Kanada-sarja käynnistyi talvella 1970 ja siihen osallistui 500 pelaajaa kuudesta kaupunginosasta ja Tapiolasta, jossa seuraavana vuonna aloitettiin itsenäisenä Jäähongan junioritoiminta. Kaudella 1971-72 pelaajia oli jo lähes tuhat 32 joukkueessa. Parissa vuodessa Haapaniemen kortistoon oli tullut 1500 juniorin nimet.
Parhaimpana vuotena Kanada-sarjaan osallistui 42 joukkuetta neljässä ikäluokassa. Parhaimmat pelasivat Jokerijunnujen edustusjoukkueissa, joita oli kymmenen. Kanada-sarjan joukkueiden nimet olivat suoraan NHL:sta. Myllypuron joukkue oli Detroid Red Wings, Vuosaaren Toronto Maple Leafs, Kulosaaren Minnesota North Stars, Puotilan Montreal Canadiens, Jakomäen New York Rangers, Kontulan Ottawa Silver Seven, Herttoniemen Chigaco Black Hawks ja Lauttasaaren Boston Bruins.
Kanada-sarjaa pelattiin kaikkiaan kahdeksan vuotta. Jari Kurrin seura oli Vuosaari Maple Leafs.
Ainoa Kanada-sarjasta sosiaalikiekolla "jatkanut" seura on Helsinki Red Wings, nuorisoaatteellinen kiekkoseura, jonne pääsee jos vain osaa luistella ja ainahan siellä voi oppia. Vuosaaressa on nykyisin Viikingit ja Kontulassa Kojo.
Redareiden motto vielä tänäänkin:
"Red Wings on tarjonnut ja tarjoaa jatkossakin kaikille jääkiekosta kiinnostuneille juniori-ikäisille mahdollisuuden harrastaa jääkiekkoa omalla tasollaan. Tähän liittyy myös Red Wingsin perinteinen tapa talkootyöllä ja sponsoreiden avulla pitää kalliiksi mielletyn jääkiekon harrastamisen kausimaksut sellaisella tasolla, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa. Red Wings on poliittisesti, taloudellisesti ja maailmankatsomuksellisesti sitoutumaton urheiluseura, jonka toimintaan kaikki ovat tervetulleita."
Tampereen Ilveksellä pyöri 1960-luvulla oma nappulaliiga ulkojäillä. Sieltä muutti Itä-Helsinkiin Kalervo "Linkki" Lindgren, joka ihmetteli, ettei idän lähiöiden helsinkiläispojilla ollut mitään järkevää toimintaa. Eikä ollutkaan. Tuohon aikaan aikuisten pääsarjassa kuitenkin pelasi neljä helsinkiläisseuraa: Karhu-Kissat, HJK, HIFK ja vastaperustettu Jokerit (ent. Töölön Vesa).
Tampereella oli jo yli 1000 poikaa "sosiaalikiekon" piirissä. Linkku päätti, että hommataan vanhemmat kasaan joka lähiöstä, etsitään kamppeita, sovitaan kyydit, harjoitusten vetäjät ja pyöritetään pojille oma sarja. Vanhemmat kolaavat lumet, tuomaroivat ja niin poispäin. Joku seura vain saatava innostumaan tueksi, ei se muuten.
No Linkki meni sitten Olympiastadionille tarjoamaan ideaansa HJK:lle. Eivät tarttuneet. Ja tosi on, että kun Linkki laittoi oven perässään kiinni, samalla sulkeutui HJK:n tilaisuus tulla suureksi jääkiekkoseuraksi.
Linkki tarjosi ideaa Jokerien omistajalle Aimo Mäkiselle ja tällähän oli hoksottimet kohdallaan.
Haapaniemi kokosi porukat. Referoin historiikkia vähän. Ensimmäinen kokoontumistilaisuus pidettiin Myllypuron koululla, jonne odotettiin joitakin poikia. Paikalle tuli lähes 500. Kanada-sarja käynnistyi talvella 1970 ja siihen osallistui 500 pelaajaa kuudesta kaupunginosasta ja Tapiolasta, jossa seuraavana vuonna aloitettiin itsenäisenä Jäähongan junioritoiminta. Kaudella 1971-72 pelaajia oli jo lähes tuhat 32 joukkueessa. Parissa vuodessa Haapaniemen kortistoon oli tullut 1500 juniorin nimet.
Parhaimpana vuotena Kanada-sarjaan osallistui 42 joukkuetta neljässä ikäluokassa. Parhaimmat pelasivat Jokerijunnujen edustusjoukkueissa, joita oli kymmenen. Kanada-sarjan joukkueiden nimet olivat suoraan NHL:sta. Myllypuron joukkue oli Detroid Red Wings, Vuosaaren Toronto Maple Leafs, Kulosaaren Minnesota North Stars, Puotilan Montreal Canadiens, Jakomäen New York Rangers, Kontulan Ottawa Silver Seven, Herttoniemen Chigaco Black Hawks ja Lauttasaaren Boston Bruins.
Kanada-sarjaa pelattiin kaikkiaan kahdeksan vuotta. Jari Kurrin seura oli Vuosaari Maple Leafs.
Ainoa Kanada-sarjasta sosiaalikiekolla "jatkanut" seura on Helsinki Red Wings, nuorisoaatteellinen kiekkoseura, jonne pääsee jos vain osaa luistella ja ainahan siellä voi oppia. Vuosaaressa on nykyisin Viikingit ja Kontulassa Kojo.
Redareiden motto vielä tänäänkin:
"Red Wings on tarjonnut ja tarjoaa jatkossakin kaikille jääkiekosta kiinnostuneille juniori-ikäisille mahdollisuuden harrastaa jääkiekkoa omalla tasollaan. Tähän liittyy myös Red Wingsin perinteinen tapa talkootyöllä ja sponsoreiden avulla pitää kalliiksi mielletyn jääkiekon harrastamisen kausimaksut sellaisella tasolla, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa. Red Wings on poliittisesti, taloudellisesti ja maailmankatsomuksellisesti sitoutumaton urheiluseura, jonka toimintaan kaikki ovat tervetulleita."
Viimeksi muokattu:
Tvälups
Ylipäällikkö
- Totta kai kulta olisi ollut vielä hienompi, mutta mieluummin voitan pronssia kuin häviän hopeaa. Kun tulimme turnaukseen, niin kukaan ei oikein uskonut meihin.
Mutta voi herranjumala, millä tavalla ne jätkät, jotka tulivat viime hetkillä tänne, hoitivat hommansa.
- Päällimmäinen fiilikseni on kiitos kaikesta. Tämä on ollut huikea tarina ja se kannustus, mitä olen suomalaisilta saanut jää ikuisesti tänne sydämeeni, Selänne sanoi haastattelun päätteeksi.
http://yle.fi/urheilu/selanne_tunte...een_toivoin_ettei_tama_loppuisi_ikina/7103418
Tvälups
Ylipäällikkö
Tähän on helppo yhtyä (10v tauon aiheutti se "äidit päättää, että meidänkin Petteri pelaa" -toimintamalli, joka oli rapauttaa koko junioritoiminnan).
yle 23.2.2014 klo 12:51
Näkökulma: Leijonien seuraavat soihdunkantajat valittu
Suomi-kiekon pelaajatuotanto elpyi viime hetkillä, kirjoittaa Sami Laine.
Kuva: Tomi Hänninen
ADLER. Vancouverin kisojen jälkeen näytti pahalta. Suomi taisteli neljä vuotta sitten Sotshin olympialaisten tapaaan hienosti pronssille, mutta tilanne oli täysin eri kuin nyt. Vuoden 2014 olympiakisat osoittivat, että suomalainen jääkiekko on pelastunut kuilun partaalta.
Suomalaiset huippupelaajat loppuivat 2000-luvulla lähes täydellisesti. 1980-luvun lopun ikäluokissa ei ollut samanlaista laatua kuin saman vuosikymmenen alun sukupolvissa. Suomalaiseen huippukiekkoon tuli noin kymmenen ikäluokan tyhjiö, mutta pelaajatuotanto ehtyi viime hetkillä.
Sotshin olympialaisissa on ollut hienoa symboliikkaa. Soihtuja on jaettu kanettavaksi eteenpäin kisojen alusta lähtien. Ruotsi, Kanada ja Yhdysvallat ovat tehneet samaa pikku hiljaa vuosien varrella, mutta Leijona-laumassa se tehtiin kertarysäyksellä.
Lauantai-iltana päättyi siis ainakin kolme hienoa Leijona-uraa, kun Kimmo Timonen, Sami Salo ja Teemu Selänne juhlistivat upeita taipaleitaan olympiapronssilla. Samaan aikaan kun kolme legendaa hyvästeli yleisön, nousi kolme tulevaisuuden nimeä esille.
Granlund saattoi Selänteen Leijona-eläkkeelle
Mikael Granlund on kantanut jo pitkään harteillaan Suomi-kiekon seuraavan johtajan viittaa. Granlund, 21, voitti jo ennen NHL:ään lähtemistään paljon, muun muassa maailmanmestaruuden. Odotukset ovat olleet korkealla.
Ensimmäinen NHL-kausi Minnesotassa herätti kuitenkin epäilyksiä ja moni suomalainen kiekkofani ehti tuomita nuorukaisen. Toisella NHL-kaudellaan roimasti tasoaan nostanut Granlund osoitti viimeistään Sotshissa olevansa valmis manttelinperijäksi.
Granlund pelasi Teemu Selänteen rinnalla loistavan olympiaturnauksen ja oli pelillisesti Suomen johtava hyökkääjä. Symboliikkaa tihkui etenkin pronssiottelussa, kun Granlund syötti Selänteen kaksi viimeistä osumaa maajoukkueessa.
Toinen Selänteen rinnalla oppia saanut nuorukainen on Aleksander Barkov. 18-vuotias Barkov kantoi ennen loukkaantumistaan ykkössentterin paineita ja käsitteli ne loistavasti. Barkov on pelannut hienon debyyttikauden Floridassa ja osoitti Sotshissa olevansa valmis myös kansainväliselle eliittitasolle.
Määttä ja Vatanen puolustuksen johtajat
Suomen pakkipulasta on puhuttu jo vuosia, mutta nyt Jyväskylä on pelastamassa Suomi-kiekon. Olli Määttä ja Sami Vatanen pelasivat Sotshissa sellaisella itsevarmuudella ja tasaisuudella, ettei enää ole syytä hätään.
Myös näiden kahden jyväskyläläiskasvatin tapauksessa kyse oli soihdun luovuttamisesta eteenpäin. Määttä, 19, täytti lapsuuden unelmansa ja pelasi 20 vuotta vanhemman esikuvansa Sami Salon pakkiparina. Vatanen, 22, taas pelasi vierellään toinen suomalaislegenda, Kimmo Timonen.
Määttään ja Vataseen kohdistui ennen kisojen alkua pientä epäluuloa. Molemmat olivat kuitenkin Suomen ehdottomia ykköspuolustajia ja tulevat kantamaan jatkossa suurta vastuuta Leijonien takalinjoilla.
Suomalaisen jääkiekon tilanne näyttää lupaavalta myös Granlundin, Barkovin, Määtän ja Vatasen takana. Nuoret leijonat otti vuodenvaihteessa Malmössä MM-kultaa 16 vuoden tauon jälkeen. Nuorten leijonien riveistä Rasmus Ristolainen oli tyrkyllä jo Sotshiin ja Teuvo Teräväinen nähtäneen kevään MM-kisoissa.
Muista suomalaislupauksista katseet kannattaa kiinnittää muun muassa niin ikään jyväskyläläiseen puolustajaan Julius Honkaan, AHL:ssä pelaavaan Jyrki Jokipakkaan, KalPa-lupauksiin Kasperi Kapaseen ja Artturi Lehkoseen sekä HPK-vahti Juuse Sarokseen.
Yksi sukupolvi siirtyi Sotshissa siis syrjään, toinen astui esiin ja seuraava on jo tulossa. Ei pidä myöskään unohtaa, että laatupelaajia on myös näiden sukupolvien välissä. Suomen maalivahtitilanne on hyvällä mallilla myös tulevaisuudessa ja tämän hetken ykköstykeillä Mikko Koivulla, Valtteri Filppulalla ja kumppaneilla riittää varmasti virtaa myös tuleviin arvokisoihin.
yle 23.2.2014 klo 12:51
Näkökulma: Leijonien seuraavat soihdunkantajat valittu
Suomi-kiekon pelaajatuotanto elpyi viime hetkillä, kirjoittaa Sami Laine.
Kuva: Tomi Hänninen
ADLER. Vancouverin kisojen jälkeen näytti pahalta. Suomi taisteli neljä vuotta sitten Sotshin olympialaisten tapaaan hienosti pronssille, mutta tilanne oli täysin eri kuin nyt. Vuoden 2014 olympiakisat osoittivat, että suomalainen jääkiekko on pelastunut kuilun partaalta.
Suomalaiset huippupelaajat loppuivat 2000-luvulla lähes täydellisesti. 1980-luvun lopun ikäluokissa ei ollut samanlaista laatua kuin saman vuosikymmenen alun sukupolvissa. Suomalaiseen huippukiekkoon tuli noin kymmenen ikäluokan tyhjiö, mutta pelaajatuotanto ehtyi viime hetkillä.
Sotshin olympialaisissa on ollut hienoa symboliikkaa. Soihtuja on jaettu kanettavaksi eteenpäin kisojen alusta lähtien. Ruotsi, Kanada ja Yhdysvallat ovat tehneet samaa pikku hiljaa vuosien varrella, mutta Leijona-laumassa se tehtiin kertarysäyksellä.
Lauantai-iltana päättyi siis ainakin kolme hienoa Leijona-uraa, kun Kimmo Timonen, Sami Salo ja Teemu Selänne juhlistivat upeita taipaleitaan olympiapronssilla. Samaan aikaan kun kolme legendaa hyvästeli yleisön, nousi kolme tulevaisuuden nimeä esille.
Granlund saattoi Selänteen Leijona-eläkkeelle
Mikael Granlund on kantanut jo pitkään harteillaan Suomi-kiekon seuraavan johtajan viittaa. Granlund, 21, voitti jo ennen NHL:ään lähtemistään paljon, muun muassa maailmanmestaruuden. Odotukset ovat olleet korkealla.
Ensimmäinen NHL-kausi Minnesotassa herätti kuitenkin epäilyksiä ja moni suomalainen kiekkofani ehti tuomita nuorukaisen. Toisella NHL-kaudellaan roimasti tasoaan nostanut Granlund osoitti viimeistään Sotshissa olevansa valmis manttelinperijäksi.
Granlund pelasi Teemu Selänteen rinnalla loistavan olympiaturnauksen ja oli pelillisesti Suomen johtava hyökkääjä. Symboliikkaa tihkui etenkin pronssiottelussa, kun Granlund syötti Selänteen kaksi viimeistä osumaa maajoukkueessa.
Toinen Selänteen rinnalla oppia saanut nuorukainen on Aleksander Barkov. 18-vuotias Barkov kantoi ennen loukkaantumistaan ykkössentterin paineita ja käsitteli ne loistavasti. Barkov on pelannut hienon debyyttikauden Floridassa ja osoitti Sotshissa olevansa valmis myös kansainväliselle eliittitasolle.
Määttä ja Vatanen puolustuksen johtajat
Suomen pakkipulasta on puhuttu jo vuosia, mutta nyt Jyväskylä on pelastamassa Suomi-kiekon. Olli Määttä ja Sami Vatanen pelasivat Sotshissa sellaisella itsevarmuudella ja tasaisuudella, ettei enää ole syytä hätään.
Myös näiden kahden jyväskyläläiskasvatin tapauksessa kyse oli soihdun luovuttamisesta eteenpäin. Määttä, 19, täytti lapsuuden unelmansa ja pelasi 20 vuotta vanhemman esikuvansa Sami Salon pakkiparina. Vatanen, 22, taas pelasi vierellään toinen suomalaislegenda, Kimmo Timonen.
Määttään ja Vataseen kohdistui ennen kisojen alkua pientä epäluuloa. Molemmat olivat kuitenkin Suomen ehdottomia ykköspuolustajia ja tulevat kantamaan jatkossa suurta vastuuta Leijonien takalinjoilla.
Suomalaisen jääkiekon tilanne näyttää lupaavalta myös Granlundin, Barkovin, Määtän ja Vatasen takana. Nuoret leijonat otti vuodenvaihteessa Malmössä MM-kultaa 16 vuoden tauon jälkeen. Nuorten leijonien riveistä Rasmus Ristolainen oli tyrkyllä jo Sotshiin ja Teuvo Teräväinen nähtäneen kevään MM-kisoissa.
Muista suomalaislupauksista katseet kannattaa kiinnittää muun muassa niin ikään jyväskyläläiseen puolustajaan Julius Honkaan, AHL:ssä pelaavaan Jyrki Jokipakkaan, KalPa-lupauksiin Kasperi Kapaseen ja Artturi Lehkoseen sekä HPK-vahti Juuse Sarokseen.
Yksi sukupolvi siirtyi Sotshissa siis syrjään, toinen astui esiin ja seuraava on jo tulossa. Ei pidä myöskään unohtaa, että laatupelaajia on myös näiden sukupolvien välissä. Suomen maalivahtitilanne on hyvällä mallilla myös tulevaisuudessa ja tämän hetken ykköstykeillä Mikko Koivulla, Valtteri Filppulalla ja kumppaneilla riittää varmasti virtaa myös tuleviin arvokisoihin.
Vonka
Supreme Leader
Saa nykyisinkin kaikki pelata, mutta juniorisarjoissa on tasoluokitukset. pelataan siis AAA-sarjaa, AA-sarjaa tai A-sarjaa ja näissä vielä joko alueliigaa tai aluedivaria. Jokaiselle löytyy siis pelipaikka, mutta kenenkään ei tarvitse pyöriä toisten jaloissa ja oma halu ja saavutettu taitotaso vie sitten minne vie - suuntaan tai toiseen.
Laitetaan huvikseen pronssimitalistien varhaiset kasvattajaseurat (missä ovat opineet kiekon perustaidot ennen siirtymistä esim. C-junioreihin valtaseuroihin):
Leonid "Leo" Komarov: Munsala IK, Jeppis, Kokkolan Hermes
Mikael Granlund: Kempeleen Kiekko-Ketut (myöh. Kiekko-Laser)
Juhamatti Aaltonen: Haukiputaan Ahmat
Antti Pihlström: Etelä-Vantaan Urheilijat
Sami Lepistö: Helsingin Jokerit
Jori Lehterä: Pitäjänmäen Tarmo
Lauri Korpikoski: TPS
Teemu Selänne: Espoon Palloseura (siirtyi vasta 14-vuotiaana Jokereihin)
Sami Vatanen: JYP
Tuomo Ruutu: Etelä-Vantaan Urheilijat / HIFK
Olli Jokinen: Männistön SaiPa (Kalpan kaupunginosajoukkue)
Kari Lehtonen: Helsingin Jokerit
Jussi Jokinen: Kalajoen Junkkarit
Antti Niemi: Kiekko-Vantaa
Juuso Hietanen: Hämeenlinnan Pallokerho
Sami Salo: TPS
Kimmo Timonen: Kalevan Pallo
Ossi Väänänen: Helsingin Kojootit (Kojo)
Lasse Kukkonen: Oulun Kärpät
Tuukka Rask: Savonlinnan Pallokerho
Jarkko Immonen: Rantasalmen Urheilijat
Alexander Barkov: Tappara
Sakari Salminen: Porin Ässät
Petri Kontiola: S-Kiekko (Seinäjoki)
Laitetaan huvikseen pronssimitalistien varhaiset kasvattajaseurat (missä ovat opineet kiekon perustaidot ennen siirtymistä esim. C-junioreihin valtaseuroihin):
Leonid "Leo" Komarov: Munsala IK, Jeppis, Kokkolan Hermes
Mikael Granlund: Kempeleen Kiekko-Ketut (myöh. Kiekko-Laser)
Juhamatti Aaltonen: Haukiputaan Ahmat
Antti Pihlström: Etelä-Vantaan Urheilijat
Sami Lepistö: Helsingin Jokerit
Jori Lehterä: Pitäjänmäen Tarmo
Lauri Korpikoski: TPS
Teemu Selänne: Espoon Palloseura (siirtyi vasta 14-vuotiaana Jokereihin)
Sami Vatanen: JYP
Tuomo Ruutu: Etelä-Vantaan Urheilijat / HIFK
Olli Jokinen: Männistön SaiPa (Kalpan kaupunginosajoukkue)
Kari Lehtonen: Helsingin Jokerit
Jussi Jokinen: Kalajoen Junkkarit
Antti Niemi: Kiekko-Vantaa
Juuso Hietanen: Hämeenlinnan Pallokerho
Sami Salo: TPS
Kimmo Timonen: Kalevan Pallo
Ossi Väänänen: Helsingin Kojootit (Kojo)
Lasse Kukkonen: Oulun Kärpät
Tuukka Rask: Savonlinnan Pallokerho
Jarkko Immonen: Rantasalmen Urheilijat
Alexander Barkov: Tappara
Sakari Salminen: Porin Ässät
Petri Kontiola: S-Kiekko (Seinäjoki)
Tvälups
Ylipäällikkö
Kyllä teki gutaa tuo 3-0 Ruotsin nöyyryytys!
Valko-Venäjän skabat. Keitä pelaa Suomen Leijonamiehistössä?
Media on ollut lopettamassa Teemu Selänteen maajoukkueuraa, kanssapelaajat taasen eivät. Mikäli putki kulkee kuten Mr. Hockeyllä aikanaan niin 47v ei ole ikä eikä mikään...
Selänne valittiin olympiaturnauksen parhaaksi!
il Sunnuntai 23.2.2014 klo 16.49 (päivitetty klo 17.30)
Media on valinnut Teemu Selänteen jääkiekon olympiaturnauksen parhaaksi pelaajaksi.
Teemu Selänne iski kaksi maalia pronssiottelussa. (JUKKA RITOLA)
OTA KANTAA
Onko Teemu Selänne kaikkien aikojen paras suomalaiskiekkoilija?
95%
5%
Ääniä 5977
Selänteen lisäksi Mikael Granlund mahtui tähdistökentälliseen.
Turnauksen direktoraatti puolestaan valitsi kisojen parhaaksi maalivahdiksi Kanadan Carey Pricen, parhaaksi puolustajaksi Ruotsin Erik Karlssonin ja parhaaksi hyökkääjäksi USA:n Phil Kesselin.
Valko-Venäjän skabat. Keitä pelaa Suomen Leijonamiehistössä?
Media on ollut lopettamassa Teemu Selänteen maajoukkueuraa, kanssapelaajat taasen eivät. Mikäli putki kulkee kuten Mr. Hockeyllä aikanaan niin 47v ei ole ikä eikä mikään...
Selänne valittiin olympiaturnauksen parhaaksi!
il Sunnuntai 23.2.2014 klo 16.49 (päivitetty klo 17.30)
Media on valinnut Teemu Selänteen jääkiekon olympiaturnauksen parhaaksi pelaajaksi.
Teemu Selänne iski kaksi maalia pronssiottelussa. (JUKKA RITOLA)
OTA KANTAA
Onko Teemu Selänne kaikkien aikojen paras suomalaiskiekkoilija?
95%
5%
Ääniä 5977
Selänteen lisäksi Mikael Granlund mahtui tähdistökentälliseen.
Turnauksen direktoraatti puolestaan valitsi kisojen parhaaksi maalivahdiksi Kanadan Carey Pricen, parhaaksi puolustajaksi Ruotsin Erik Karlssonin ja parhaaksi hyökkääjäksi USA:n Phil Kesselin.
Viimeksi muokattu:
Joo, tuo vonkan esille koroittama tasojärjestelmä on pääosin hyvä. aaa-sarjoissahan ei taideta sallia ns. y-pelaajia, se on okei, sitten aa-jne. siellä osa seuroista peluuttaa y-jämät ja siinä on jo sitten seikkansa. Erityisesti se korostuu, kun esim. joku joukkue pelaa siten, että on paljon "alaikäisiä" pelaajia ja sitten vastaan hiihtää joukkue, jossa on y-kopla. Osa valmentajista voisikin katsoa peiliin ja miettiä, onko pojat tärkein juttu ja heidän pelinsä vai se valmentajan ego, joka monesti onkin SE juttu....omat ilmiönsä on jääkiekossakin.
Tasoero aaa ja aa:n välillä voi olla muuten ihan todella huima. Kuvaavaa on sekin, että isotkin seurat tunnistavat "hyviä ikäluokkia". Hyvä ikäluokka vai onko onni ollut saada SE seuran helmi valmentajaksi -iksi?
Harjoittelumäärät eivät ole enää leikkiä, nuorempi kossi on 11 v. ja harjoittelee silkkaa jäätä jo käytännössä 6 kertaa viikossa, jos on paljon pelejä, sitten harjoitukset vähenevät sen mukaan. Viime kaudella pelasi aaa-sarjaa lokakuun alusta - maaliskuun loppuun yli 60 peliä ja voitte uskoa, että osa matkoista oli jo pitkiä. Mutta mieletön into on hommaan. Tällä kaudella pelimäärä ollee noin 55, mutta sitten tullenee kauden ulkopuolelta noin 12-15 lisää. Kovaa leikkiä ja osa putoaa vääjäämättä kelkasta. Hintaa en ole enää aikoihin kehdannut edes ajatella....hyvän metsästyshaulikon hinta per vuosi aivan kevyesti kaikkine leireineen kausimaksuineen varusteineen matkoineen bensoineen yms. Onko järkeä? En tiedä onko, pelatkoon, minulla ei ollut samoja mahdollisuuksia, pojalla on ja käyttäköön ne. Huomatkaa, että pelin henki on selvä: olen sanonut pojalle monta kertaa, että en itke hinnan perään niin kauan, kun homma on tavoitteellista, jos kyllästyy ja laiskottuu, saa siirtyä Pielisen jäälle nysväämään.
Tasoero aaa ja aa:n välillä voi olla muuten ihan todella huima. Kuvaavaa on sekin, että isotkin seurat tunnistavat "hyviä ikäluokkia". Hyvä ikäluokka vai onko onni ollut saada SE seuran helmi valmentajaksi -iksi?
Harjoittelumäärät eivät ole enää leikkiä, nuorempi kossi on 11 v. ja harjoittelee silkkaa jäätä jo käytännössä 6 kertaa viikossa, jos on paljon pelejä, sitten harjoitukset vähenevät sen mukaan. Viime kaudella pelasi aaa-sarjaa lokakuun alusta - maaliskuun loppuun yli 60 peliä ja voitte uskoa, että osa matkoista oli jo pitkiä. Mutta mieletön into on hommaan. Tällä kaudella pelimäärä ollee noin 55, mutta sitten tullenee kauden ulkopuolelta noin 12-15 lisää. Kovaa leikkiä ja osa putoaa vääjäämättä kelkasta. Hintaa en ole enää aikoihin kehdannut edes ajatella....hyvän metsästyshaulikon hinta per vuosi aivan kevyesti kaikkine leireineen kausimaksuineen varusteineen matkoineen bensoineen yms. Onko järkeä? En tiedä onko, pelatkoon, minulla ei ollut samoja mahdollisuuksia, pojalla on ja käyttäköön ne. Huomatkaa, että pelin henki on selvä: olen sanonut pojalle monta kertaa, että en itke hinnan perään niin kauan, kun homma on tavoitteellista, jos kyllästyy ja laiskottuu, saa siirtyä Pielisen jäälle nysväämään.
Vonka
Supreme Leader
F-D-junioreissa saa käyttää maksimissaan kolmea Y-pelaajaa. Nuoremmasta ikäluokasta taas saa ottaa vanhempaan enintään seitsemän pelaajaa. Luokituksella ei ole väliä: myös AAA-sarjoissa on Y-pelaajia.
Tämä koskee tietysti vain sarjapelejä. Turnauksiin menee kaikenlaisia muukalaislegioonia, AA-turnauksissa on AAA-pelaajia jne. Minusta se on typerää. Juuri turnaus on se, missä vastuuta voisi kasvatusmielessä antaa vähemmän pelanneille.
Järkevissä seuroissa Y-pelaajia on vain silloin, jos joukkueessa on tilaa ja pelaajan kehitys on tasolla, jolloin hän ei ehkä pärjää omanikäisissään (on vaikka huomattavan pienikokoinen tms.)
Monilla seuroilla on ns. akatemiayhteistyötä. Esimerkiksi HIFK ohjaa pelaajat, jotka eivät juuri sillä hetkellä pysy vauhdissa, HJK:n joukkueisiin. Moni etsiytyy kuitenkin omaehtoisesti Karhu-Kissoihin. Näistä kasvattajaseuroista moni on sitten aikanaan palannut takaisin. Yksi tunnettu "joukkueesta pudonnut" on Lennart Petrell, joka käväisi Karhu-Kissoissa ja nousi aikanaan Suomen mestariksi, maajoukkuelaituriksi ja vielä kahdeksi kaudeksi Edmontoniin. Joukkueen tai luokituksen vaihto ei siis ole mitenkään lopullista, ellei yksilön putoaminen kärjestä johdu motivaatioseikoista, joita on vaikea ulkopuolelta korjata.
Tärkeätä kilpaurheilussa on haistella pojan henkistä fiilistä. Jos huipulla hampaat irvessä riehuminen kyllästyttää, kannattaa etsiä seura, jossa voi harjoitella omilla ehdoillaan. Muussa tapauksessa menevät helposti luistimet naulaan, kun valittavaksi tulee normaali elämä kavereineen tai sitten jatkuva harjoitusrääkki.
Systeemi valtaseuroissa on kyllä aika pelkistävä. Jos F-junioreissa aloittaa 35 poikaa, heistä ehkä kaksi tai ei yhtään on mukana vielä A-junioreissa. Loput on kerätty lähiöseurojen helmistä ja vaikka ympäri maakuntaa. Hyppäys SM-liigaan on siitäkin valtavan suuri, ja siellä pitäisi olla parhaimmistoa, ihan kymmenen kärjessä, päästäkseen vielä eteenpäin. Silloin on rääkin ohessa pitänyt jo syntyä rakkaus lajiin, joka auttaa kestämään kivun.
Periaatteessa on kolme päälinjaa.
Ensin ovat lahjakkaat, jotka sitoutuvat harjoittelemaan. Heistä tulee huippuja.
Sitten ovat vähemmän lahjakkaat, jotka harjoittelevat hyvin ahkerasti. Heistä joistakin tulee huippuja.
Ne, jotka eivät jaksa harjoitella huippu-urheilun edellyttämällä tavalla, eivät pääse huipulle mutta voivat silti saada hyvän harrastuksen vuosikausiksi.
Ikäkausimenestys ei saisi olla ainoa päämäärä. Prognoosia pitää tehdä eteenpäin.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Kun tutkii pelaajatilastoja, huomaa Suomen menestyksen pääarkkitehdin pistepörssin kolmantena.
Mikael Granlund osaa myös tarjoilla muille. Etenkin Selänteelle tuli maukkaita paloja. Yksi Teemun kuti olisi vain saanut nousta grogilasin verran korkeammaksi...
http://www.quanthockey.com/olympics/fi/seasons/2014-olympics-players-stats.html
Saadaankohan enää koskaan tällaista maailmanluokan kärkeä kuin oli Torinossa?
http://www.quanthockey.com/olympics/fi/seasons/2006-olympics-players-stats.html
Mikael Granlund osaa myös tarjoilla muille. Etenkin Selänteelle tuli maukkaita paloja. Yksi Teemun kuti olisi vain saanut nousta grogilasin verran korkeammaksi...
http://www.quanthockey.com/olympics/fi/seasons/2014-olympics-players-stats.html
Saadaankohan enää koskaan tällaista maailmanluokan kärkeä kuin oli Torinossa?
http://www.quanthockey.com/olympics/fi/seasons/2006-olympics-players-stats.html
Tvälups
Ylipäällikkö
Ihmettelin kuinka kuumina ruotsalaiset kävivät. Löytyihän se selitys (efedriini antaa siivet):
Ruotsin kiekkolääkäri paljasti: 4–5 pelaajaa otti samaa lääkettä
Ruotsin kiekkojoukkueen lääkäri Björn Waldebäck on ottanut syyn niskoilleen Nicklas Bäckströmin dopingkärystä.
is 24.2.2014 23:24
Jääkiekko Nicklas Bäckström kärysi olympialaisissa dopingtestissä käytettyään allergialääkettä.
Bäckströmin dopingnäytteessä oli liian korkea pitoisuus pseudoefedriiniä. Ruotsin lääkärin Björn Waldebäckin mukaan Bäckströmillä on ollut kohonnut pitoisuus pseudoefedriiniä hetkellisesti, ja hänen arvionsa mukaan dopingtesti on tehty juuri sellaisella hetkellä.
On paljastunut, että Bäckström ei ollut ainoa Ruotsin joukkueessa, joka käytti lääkettä. Waldebäck kertoi asiasta sunnuntaina pelatun olympiafinaalin jälkeen ruotsalaislehti Expressenille.
- On muitakin pelaajia, jotka ottavat samanlaisia aineita tavalla, jolla olen sanonut, että he voivat ottaa pseudoefedriiniä sisältävän tabletin, Waldebäck sanoi Expressenille.
- En tiedä, montako pelaajia on, Waldebäck sanoi ja arvioi, että kyse on 4–5 pelaajasta.
Lääkärin mukaan jollekin muullekin pelaajalle olisi ”teoreettisesti” voinut käydä kuten kärynneelle Bäckströmille. Waldebäck vakuutti Aftonbladetin mukaan, että yksikään Ruotsin pelaaja ei tule jäämään testissä kiinni olympiafinaalin jälkeen.
Bäckströmin käry ei vaikuttanut Ruotsin joukkueen tuloksiin olympiaturnauksessa, joten Ruotsi saa pitää hopeansa. Joukkueen diskaaminen olisi vaatinut sen, että useampi joukkueen pelaajista olisi jäänyt kiinni dopingrikkeestä.
http://professorinajatuksia.blogspo...=Feed:+blogspot/Ipsas+(Professorin+ajatuksia)
Viimeksi muokattu: