Lätkä-foorumi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vehamala
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tänään tapahtui jääkiekon historiaa. Ville Peltonen pelasi viimeisen ottelunsa SM-liigassa ja ehkä ylipäätään, ainakaan totisessa kilpailumielessä. Ensimmäinen "kolmesta suuresta papasta" jää pois.

En ole, ellei iki-Teemua ja Saku Koivua ota lukuun, nähnyt toista niin sitoutunutta ammattilaista. Olin kerran katsomassa, kun Ville veti leiripäivän pikkupojille yhdessä Bäckströmin ja Granlundin kanssa. "Kapteeni" oli jäällä ensimmäisenä, joka minuutin kuin pojatkin, meni syömään poikien kanssa, auttoi heitä kopissa ja lähti viimeisenä jäältä.

En jaksa kirjoittaa ihan kaikkia muistoja...

Neljä olympiamitalia (hopea ja kolme pronssia), kahdeksan MM-mitalia; yksi kulta, neljä hopeaa ja kolme pronssia sekä toinen sija maailmancupista. Kaksi Suomen mestaruutta (2002, 2011) ja Sveitsin mestaruus (2006). Peltonen on jaetulla kärkisijalla eniten olympiamitaleita saavuttaneista jääkiekkoilijoista.

Leijonatilastojen ykkönen arvokisamitaleissa (13 kpl), arvokisojen pisteissä 46+62=108 (143 ottelua), sekä MM-kisojen pisteissä 34+47=81 (105 ottelua). 261 A-maaottelua tehopistein 81+102=183.

Nurmijärven Kurrasta kaikki lähti. Sieltä hän siirtyi EVU:n kautta HIFK:n riveihin. Kuhmuja ja iloa on tullut sen lisäksi San Josessa, Kansas Cityssä, Frölundassa, Nashvillessa, Milwaukeessa, Jokereissa, Luganossa, Floridassa, Minskissä ja jälleen HIFK:ssa.

1995 hän kaatoi Ruotsin kolmella maalillaan, Naganossa hänet nostettiin ykköseen Selänteen tilalle, ja hän ratkaisi pronssin Suomelle 3-2 voittomaalilla ottelussa Kanadan tähtisikermää vastaan. Samana keväänä Zürichin MM-kisoissa hän kaatoi Kanadan 10 sekuntia ennen päätösvihellystä, mutta kaksivaiheisessa finaalissa Suomi jäi hopealle Ruotsia vastaan.

Prahan puolivärieräottelussa Kanadaa vastaan Peltosen tehopisteet olivat 1+2 hänen tehtyään ottelun avausmaalin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Kanadan voitettua ottelun jatkoajalla. Peltonen valittiin kolmannen kerran turnauksen tähdistökentälliseen.

Torinossa 2006 Peltonen teki ottelun avausmaalin sekä puolivälierässä Yhdysvaltoja, että välierässä Venäjää vastaan. Molemmissa peleissä hän kirjautti lisäksi syöttöpisteen. Finaalissa Ruotsia vastaan hän tasoitti ottelun ja nosti toiveet pilviin, mutta Leijonat hävisivät ainoan kerran koko turnauksessa.

Vancouverissa 2010 Peltonen "ikämiehenä" pelasi ensimmäistä kertaa nelosketjussa, jonka päätehtävänä oli pitää kurissa vastustajan parhaat pelaajat. Leijonien nelosketju suoriutui erinomaisesti; tasaviisikoin pelattaessa Peltosen jäällä ollessa vastustaja ei tehnyt maaliakaan koko turnauksessa. Lisäksi pronssiottelussa Slovakiaa vastaan ketju teki Suomen tasoitus- ja voittomaalin. Kaikkien aikojen nelosvitja (Peltonen, Olli Jokinen, Niko Kapanen)!

Vielä kaudella 2010-2011 hänet valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi.

Vuodesta 1994 Suomi on yltänyt 16 kertaa arvoturnauksessa mitaleille ja nyt jo kolmannen kerran ilman Ville Peltosta, mikä tietenkin on lohdullista.

Kepeät eläkepäivät, gladiaattori. Vielä jäi pari hammasta, joilla purra vanikkaa!



872514.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Pelaajien mielipide julki: Liigakarsinnat takaisin!
il Torstai 27.3.2014 klo 15.40

Jääkiekon Pelaajayhdistyksen kyselyssä 89 prosenttia liigapelaajista oli sitä mieltä, että jääkiekkoliigaan pitäisi nousta karsintojen kautta.


Ilves ja Jukurit pelasivat liigakarsintoja 2013 keväällä. (MIKA KANERVA)
Pelaajayhdistyksen vuosittaisen kyselyn vastausprosentti oli yhdeksänkymmentä.

Vastausten perusteella pelaajat pitävät Oulun Raksilan jäätä liigan parhaana ja Tampereen Hakametsän jäätä huonoimpana.

Jääkiekkoilijoista 57 prosentilla oli jo tammikuussa sopimus seuraavalle kaudelle, kun vuotta aiemmin luku oli 67 prosenttia.

Kaudella 2012-2013 liigakiekkoilijoiden mediaanipalkka oli 60 000 euroa ja keskiarvopalkka 80 000 euroa.

STT
 
Vonka, hieno historiikki hienosta pelaajasta. On Ville ollut monessa mukana, mutta eiköhän ole niin, että useimmat muistavat suurimpana urotekona -95 finaalia.
 
JÄÄKIEKKOLIITTO EI RATIFIOINUT KHL-SOPIMUSTA – JOKERIT MUUTTAA TALLINNAAN
KHL:ään siirtymisestään ilmoittanut Helsingin Jokerit on uuden haasteen edessä Suomen Jääkiekkoliiton jätettyä ratifioimatta sopimus KHL:n kanssa.
Lue lisää>>
 
Tämä taas ei ole aprillia:

Tutkiva toimittaja Pentti Sainio on kirjoittanut kirjan KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI – URHEILUVIIHTEEN KULISSIEN TAKAISTA PELIÄ (Into Kustannus).

Kalervo Kummola ja Jääkiekkoliitto pyrkivät estämään kirjan sisältämän tärkeän tiedon julkaisemisen. He ovat tehneet helmikuussa Helsingin käräjäoikeudelle turvaamistoimihakemuksen (T 14/7013), jotta Pentti Sainion KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI -kirjan julkaiseminen, myyminen ja jakelu kielletään sakon uhalla.

Turvaamistoimihakemuksen hyväksyminen tarkoittaisi ennakkosensuurin käyttöönottoa Suomessa.

Helsingin käräjäoikeus antaa ratkaisunsa asiassa torstaina 3.4.2014 kello 10.00.

http://epressi-api.mailpv.net/a/s/40943763-281a112144deaf9383b6958390f351c8/521023
 
Kustannuspäällikkö:

- Kirja tulee olemaan aikamoinen pommi.
- Siinä on sen verran tykkiä tekstiä, että ensimmäinen aikataulu tuntui naftilta. Kirjassa voi olla sellaisiakin tietoja, että vaikka ne totta olisivatkin, ei niitä välttämättä saa julkaista, Matilainen sanoo.
- Tämä kirja kertoo liikemiesten ja poliitikkojen salaisista sopupeleistä, joiden kautta Kummolan aikoinaan luomat jokeribisnekset siirtyivät kesällä 2013 venäläisten hallintaan, kirjan mainoksessa luonnehditaan.

Kummolan rahankääntöpiiri -kirja keskittyy mainoksen mukaan ruotimaan urheiluviihteen taustalla kiertäviä rahavirtoja ja sisäpiiriä, jonka keskiössä on Jääkiekkoliiton puheenjohtajan Kalervo Kummolan lisäksi muitakin keskeisiä vaikuttajia.

- Jääkiekon MM-kisat Suomessa ovat olleet se suuri rahasampo, jolle Kummolan sisäpiiri on vuodesta 1997 lähtien perustanut liiketoimiensa tukijalan. Lisärahoitusta saadaan verovaroista, Suomen Jääkiekkoliiton ja sen kylkiäisen Jääkiekkosäätiön sekä kansainvälisten toimijoiden avulla, mainos kertoo.

Kirjailija Pentti Sainio on tutkinut näitä monimutkaisia asioita perusteellisesti viitisen vuotta, kustannuspäällikkö Matilainen kertoo.
 
Kustannusyhtiö Into julkaisee myös Venäjän ainoata riippumatonta lehteä Novaja Gazetaa. Lehti tunnetaan kriittisenä korruption vastustajana ja viidestä murhatusta toimittajastaan, joista tunnetuin on Anna Politkovskaja.

Harkimo, Kummola, veromarkat, liitto, poliitikot, venäläiset oligarkit ja veroparatiisit ovat ilmeisesti tukevassa sotkussa. Itse veikkaan, että teos sensuroidaan ja siitä voimme suoraan päätellä elämmekö lännessä vai Länsi-Venäjällä.
 
Vonka kirjoitti:
Kustannusyhtiö Into julkaisee myös Venäjän ainoata riippumatonta lehteä Novaja Gazetaa. Lehti tunnetaan kriittisenä korruption vastustajana ja viidestä murhatusta toimittajastaan, joista tunnetuin on Anna Politkovskaja.

Harkimo, Kummola, veromarkat, liitto, poliitikot, venäläiset oligarkit ja veroparatiisit ovat ilmeisesti tukevassa sotkussa. Itse veikkaan, että teos sensuroidaan ja siitä voimme suoraan päätellä elämmekö lännessä vai Länsi-Venäjällä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Oikeus: Kohukirja Kalervo Kummolasta saadaan julkaista

Kalervo Kummola.
Pete Aarre-Ahtio
is: 3.4.2014 10:33

Helsingin käräjäoikeuden päätöksen mukaan Jääkiekkoliiton puheenjohtajasta Kalervo Kummolasta kertova kohukirja saadaan julkaista.

Kummola sekä Jääkiekkoliitto pyysivät Helsingin käräjäoikeudelta, ettei Into Kustannus Oy:n kustantamaa ja Pentti Sainion kirjoittamaa Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä –kirjaa saa julkaista, myydä ja jakaa sakon uhalla.

Helsingin käräjäoikeus antoi julkaisulle kuitenkin luvan. Oikeuden päätöksestä tiedottaa omilla verkkosivuillaan Into Kustannus Oy. Tuomio jaetaan median edustajille kello 11.00.

- Hakemuksen hyväksyminen olisi merkinnyt täysimääräistä ennakkosensuuria. Pentti Sainio ja Into Kustannus ovat tyrmistyneitä yrityksestä kieltää julkista keskustelua ja rajoittaa sananvapautta, Into Kustannus kertoo verkkosivuillaan.

Liiton ja Kummolan mielestä kirjassa on esitetty väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa.

Kummolan ja Jääkiekkoliiton jättämässä julkaisukieltovaatimuksessa viitattiin esimerkiksi kirjan markkinoinnissa käytettyyn tekstiin, jossa vihjattiin hakemuksen mukaan Jääkiekkoliiton ja Kummolan siirtäneen varoja hämärästi veroparatiiseihin. Kummolan ja liiton mielestä väitteet eivät pidä paikkaansa.

Into Kustannuksen mukaan kirja aiotaan julkaista myöhemmin tänä keväänä.

- Kirjan sisältö on tärkeä ja koskee jokaista suomalaista veronmaksajaa. Se kertoo perusteellisesti ja selkeästi miten valtavia rahasummia urheilussa liikkuu, kustannusyhtiö tiedottaa.
 
Hyvä päätös. Vielä Kummola voi pelata näin: kirjakaupat eivät ota teosta ja lehdet eivät kirjoita siitä arvostelua - ellei sitten joku palkata haukkumaan teosta täysin kaistapäiseksi fiktioksi. Emmehän vielä edes tiedä.

Silloin kun Sainio teki jonkinlaisen puolikuntoisen juorukirjan Jokereiden kulissien takaa, joku osti koko painoksen ja työnsi makulatuuriin. Arvosteluja ei tullut, kirjakaupoissa sitä ei ollut, ei ollut kysyntää ja tarvetta uudelle painokselle. Muutama kappale päätyi kirjastoihin juorukirjoiksi ja nekin on jo varastettu. Eikä siinä teoksessa ollut edes kovin kovaa kamaa, muistaakseni jotain löysiä viittauksia hallibisnekseen ja Jokereiden häärimiseen Lastenklinikan tuen kanssa. Tuen epäselvyydethän ratkesivat myöhemmin siten, että ex-toimitusjohtaja meni syytteeseen kavalluksesta ja tuomittiin.
 
Kommentti: Ahneella on loppunsa, myös jääkiekossa

is: 3.4.2014 12:14
SM-liiga Pöhöttynyt SM-liiga ja europäissään sekoilevat seurajohtajat ovat valinneet vaarallisen tien, kirjoittaa Urheilusanomien jääkiekkotoimittaja Jussi Paasi.

Jokerien 400 euron playoff-kortilla näki yhden pudotuspeliottelun. Hyvityksenä faneille tarjotaan KHL:n runkosarjapelejä. Tampereella välieräavausta pääsi todistamaan 24,50 eurolla – seisomakatsomoon.

Hinnat ovat käsittämättömiä. Ja yleisö on antanut palautteensa. Pysytään kotona. Näky Hakametsässä perjantaina kertoi kaiken: lähes 4000 tyhjää penkkiä.

Tapparan pomo Mikko Leinonen paljasti asian ytimen. Hän oli tyytyväinen puolivälieräsarjasta käärittyihin rahoihin. Leinonen olisi toivonut, että välierissäkin yleisömäärä ”olisi alkanut vitosella”.

Mitä ihmettä? Seurajohtaja olisi tyytyväinen siihen, että kolmannes hallista on tyhjänä. Kun panoksena on finaalipaikka, luulisi Tampereen kokoisesta kaupungista löytyvän ainakin kuutosella alkava määrä silmäpareja paikan päälle.

Mutta toimitusjohtaja Leinonen näki tilanteen täysin oikein. Tällä menolla halleja ei ole mahdollistakaan saada täyteen, paria pikkupaikkakuntaa lukuun ottamatta.

SM-liigan runkosarja on venytetty puuduttavaksi 60 ottelun maratoniksi. Pudotuspelit pelataan niin tiukalla aikataululla, etteivät faniryhmät ehdi aina edes varata bussia seuraavaan vieraspeliin. Eikä normaalituloisen ihmisen kukkaro yksinkertaisesti enää kestä.

Yleisökatoon ei tietenkään ole yhtä tai kahta syytä. Niitä on lukuisia. Mutta yksi suurimmista tekijöistä on kiekkoähky. Lätkää janoaville kuluttajille tarjolla on tällä kaudella NHL, KHL, SHL, olympialaiset, SM-liiga ja MM-kisat. Kaikki tämä yhdeksän kuukauden sisällä. Ja kaiken kaipaamansa voi ostaa kotisohvalle, kohtuuhinnalla.

Entä miten suomalaiset kiekkopomot reagoivat tähän ähkyyn? Lähtevät rakentamaan taivaita tavoittelevaa Jääkiekon mestarien liigaa! Ja siinä sivussa hilaavat lippujen hinnat kattoon. Irvokkaalta tuntui kuunnella, kun puolityhjässä Hakametsässä mainostettiin ensi syksynä käynnistyvää CHL-liigaa. Mistä sinne riittää yleisöä? Ovatko toimitusjohtajat tyytyväisiä kakkosella alkavaan katsojamäärään?

Nyt valittu suunta on jääkiekon kannalta vaarallinen ja väärä. Kaikki tietävät, minkälainen loppu ahneella on.
 
Lätkä kasvaa itsensä hengiltä

is: 4.4.2014 5:37
Jääkiekon SM-liigan pudotuspelien yleisömäärät eivät ole ensimmäistä kertaa tapetilla. Ongelma on huomattavasti suurempi kuin yhden tai kahden seuran harkitsematon hinnoittelupolitiikka, kirjoittaa Urheilusanomien toimittaja Janne Oivio.

Jos ulkoavaruudesta laskeutuisi muukalaisia Suomeen, heidän ensimmäinen osoitteensa voisi hyvinkin olla jääkiekko-ottelu. Onhan lajin asema Suomen virallisena kansanhuumeena kiistaton. Jos muukalaiset sattuisivat Suomeen pudotuspeliaikaan, he saattaisivat ihmetellä, miksi kauden tärkeimmät pelit vetävät välillä vähemmän väkeä kuin runkosarjaottelut. Tilanne on kieltämättä hämmentävä.

Liigan ongelma ei ole ainutlaatuinen, ja tarjolla on mainio esimerkki Yhdysvalloista. NBA-seura Dallas Mavericksin (usein avaruusolioksi epäilty) omistaja Mark Cuban kohautti taannoin ilmoittamalla, että maan ykkösliiga NFL ”syö itsensä hengiltä” kymmenessä vuodessa, koska oli käynyt liian ahneeksi. Ennen niin yksinkertainen ohjelma levitetään nykyisin yhä enemmän pitkin viikkoa, ja Cuban ennusti, että ennen pitkää kansa kyllästyisi. Liikaa on liikaa.

NFL on Yhdysvalloissa harvinainen luonnonvara kenties jopa tavalla, jota amerikkalaiset itse eivät aina oivalla. 16 runkosarjaottelun kausi ja yhdestä poikki pelattavat pudotuspelit luovat mahtavan kausirytmin: pelejä on yksi viikossa, ja fani voi ladata lähes kaikki paukut yhteen viikonpäivään eli sunnuntaihin. NFL:ää kulutetaan USA:ssa enemmän kuin kenties muita lajeja yhteensä osin juuri siksi, että itse pelitapahtumat ovat niin ainutlaatuisia – ne ovat todellisia juhlapäiviä. Kun se ainutlaatuisuus hiljalleen katoaa ja NFL-ottelut valtaavat yhä kasvavissa määrin myös arkipäivät on Cubanin ennustus vähintään pohtimisen arvoinen, vaikka se ei juuri tällä sekunnilla tunnu realistiselta.

Siitä päästään takaisin suomalaiseen kiekkoon – tai oikeastaan jääkiekkoon ylipäätään. Kasvava liiketoiminta elää innovaatiosta. ”Enemmän, enemmän, enemmän!” ei ole kovin innovatiivista. Paraskin tuote kärsii, kun sitä on tarjolla liikaa ja liian usein. Liigassa pelattiin 1990-luvun lopulla vielä 48 ottelun runkosarja. Sen jälkeen siirryttiin 54:aan – olihan uutta rahaa tiedossa rahakkaista kotipeleistä. Nyt ollaan jo 60 ottelussa. SM-liigan ainoa todellinen innovaatio viimeisen vuosikymmenen aikana on säälipleijarit – jotka ovat vuodesta toiseen toimineet veretseisauttavana tunnelmanlatistajana juuri ennen ”oikeiden” pudotuspelien alkamista. Toinen esimerkki: runkosarjapelit ovat levinneet runkopäivistä hiljalleen käytännössä jokaiselle viikonpäivälle. Todella harva jaksaa uhrata edes jääkiekolle melkein jokaista arkipäiväänsä. Eli siis taas lyötiin lautaselle vain lisää miettimättä, että koska kuluttaja saa hetken edes hengähtää.

Mutta – kuten Vaatehuoneen Simo tiesi sanoa – ei siinä vielä kaikki! Loputon Euro Hockey Tour on hiljalleen näivettänyt kansainvälisen jääkiekon arvostusta ja mielenkiintoa. Jopa Suomessa on aistittavissa hienovaraisia merkkejä siitä, että jokakeväinen MM-lätkähuuma ei ole enää samaa karnevaalia kuin ennen. KHL kasvattaa profiiliaan, ja jossain vaiheessa NHL-pleijareitakin pitäisi jaksaa katsoa. KHL, SHL ja NHL tulevat ruutuun suorana liki jokaisena viikonpäivänä, jos hallussa on oikea TV-kanavapaketti.

Kaiken keskellä televisio on sekä lahja että kirous liigalle. Kaikki pelit suorana, mikäs sen hienompaa. Mutta samalla edullinen TV-paketti houkuttaa jäämään kotisohvalle, etenkin kun lippuhinnat kallistuvat. Kun pelejä on koko ajan enemmän ja enemmän, ei autenttisessa hallikokemuksessa ole enää samaa ainutlaatuisuutta. Jos tunnelma halleissa aikanaan lässähtää, ongelma kasvaa entisestään. Saman ongelman kanssa painii todella moni muukin ammattilaisliiga ympäri maailman. TV ei saa muuttua rengistä isännäksi.

Näin ulkopuolisen silmin jääkiekon ongelma yli 10 vuotta on ollut, että se on halunnut kasvaa kasvattamalla hutun määrää. Jos kyseessä olisi ravintolaillallinen, niin ennen tarjolla oli iso pihvi maukkailla lisukkeilla. Nyt kyse on ennemminkin siitä, että saat valtavan salaatin ja ämpärillisen kastiketta, mutta pihvi tuntuu aiempaa pienemmältä. Vatsa on täysi jo ennen kuin iskee haarukan mehukkaaseen pihviin. Lisätään runkosarjapelejä, merkityksettömiä harjoitusotteluja ja merkityksettömiä maaotteluja. Huippumatsit tuntuvat joka vuosi yhä etäisemmiltä, koska matka syyskuusta huhtikuuhun kasvaa tasaisesti. Huippupelit ovat se pihvi, se odotettu ainutlaatuinen juttu. Kuka haluaa istua elokuvateatteriin katsomaan kaksi tuntia mainoksia ennen leffan alkamista?

Jääkiekko on Suomen suosituin laji ja se varmasti sinä pysyy myös pitkän tovin. Pudotuspelien yleisötilannetta ei kuitenkaan kannata tiputtaa yksittäisen kevään ongelmaksi tai ajatella, että Tapparan lippuhinnat tai Lukon ammottavat lehterit ovat se sairaus. Ne ovat oireita suuremmasta ongelmasta. Kaikkien raporttien perusteella kaukalossa käynnissä on aivan maaginen pudotuspelikevät – ja silti ilmassa on tietynlaista apatiaa. Eikä se johdu siitä, että valtaosa suurkaupunkien seuroista on pudonnut.

Omalta osaltani voin sanoa saturaatiopisteen iskeneen jo noin kymmenen vuotta sitten. Ollakseni rehellinen kyllästyin ensimmäisenä lajin machokulttuuriin, mutta suurin luotatyöntäjä oli se, että Liigaa oli liikaa. Ensin lautaselta putosi maajoukkue MM-huuman tursuttua korvista ulos. Suosikkiseurani kausikortti jäi ostamatta. Pian en enää käynyt isäni tai kaverieni kanssa peleissä jo syksyllä, vaan ensi kertaa halliin mentiin vuodenvaihteen jälkeen. Seuraavana vuonna käytiin vain pudotuspeleissä – silloinhan ne tosipelit alkavat. Vuosiin olen hädin tuskin edes käynyt enää hallilla. Rakkaus kiekkoon hiipui. Olemme yhä kavereita, mutta tapaamme entistä harvemmin. Paluuta vanhaan ei enää ollut.

Olin todennäköisesti tuolloin selvässä vähemmistössä, mutta nyt ilmassa on merkkejä siitä, että laajemminkin ihmisiä uhkaa yksinkertaisesti kiekkouupumus. Se ei tee lajista huonoa, mutta liikaa on liikaa. Ongelma ei ole lähtenyt vielä käsistä - aikaa reagointiin on vielä runsaasti.

Kiekkoväen on pohdittava seuraavia askeliaan hyvin tarkasti. Liiga ei voi kontrolloida sitä, jatkuuko EHT ja pelataanko MM-kiekkoa joka vuosi. Mutta liiga voi kontrolloida omaa määräänsä. Ainutlaatuisuus on aina vahvempi houkutin kuin loputon tulva.

Onko liigaa järkevää laajentaa, tai runkosarjapelien määrää lisätä entisestään kompensoidakseen Jokerien lähtöä tai pelkoa yleisömäärien laskemisesta? Olisi epäreilua vaatia liigalta innovatiivisuutta ilman omaa ehdotusta, joten tässä oma radikaali mallini. Ymmärrän liigan olevan osakeyhtiö, ja ymmärrän, että käytännössä sarjan koon muuttaminen on vaikeaa - etenkin supistaminen. Mutta radikaalit toimenpiteet saattavat olla edessä jotta saturaatiopisteen ohittaminen vältetään, joten esitetään sellainen. 12 joukkuetta, 48-52 ottelua. Kahdeksan joukkueen pudotuspelit paras seitsemästä-järjestelmällä. Se maksimoisi pihvin ja pienentäisi salaattia. Muutos olisi raskas, mutta hyöty mahdollisesti suuri - jopa alempia sarjatasoja myöten. Jos reagointi jää liian myöhäiseksi, saattaa liian monen liekki lajia kohtaan sammua palauttamattomasti.

Jos jääkiekko vastaa uupumukseen vain lyömällä vain entistä kovempaa liekkiä, saatetaan Suomessa pohtia pian vakavamminkin samoja asioita kuin mitä Mark Cuban ennusti käyvän USA:ssa NFL:lle.

Olisiko kerrankin - täysin vastoin modernin huippu-urheilun periaatteita - aika todeta, että joskus vähemmän on enemmän? Lopulta liikaa on aina liikaa.
 
Mun mielestä ainakin on ollut havaittavissa, että halleista puuttuu sellainen kunnollinen pöhinä. Tapahtumat ovat laimeita, kuin lehmänkusi purossa. Urheilu on kuitenkin edelleen helvetin hieno juttu, sitten kun peliin tulee isot rahat, se muuttaa urheilun olemusta, ei siitä pääse mihinkään. Kiekkobuumi osattiin rahastaa, mutta itse Tuotetta ei osattu haluttu kehdattu kyetty uudistamaan, siitähän tässä on pitkälti kyse.

Miten se muuten menee? Eikös pudotuspelien lipputulot mene Jääkiekkoliitolle? Ja loppupelit sitten taas seuroille?
 
http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/mestiksen-piippuhyllyllä-viikko-14/155957

Jatkoerä: Mitä Mestis-kausi 2013-2014 meille antoi?
Mika Pukkinen: Eniten puhutti varmasti Sportin Liigaan nostaminen. Jokaiselta suunnalta haukuttu vaasalaisseura täytti tällä kaudella unelmansa, koitettuaan karsinnoissa ensin kolmesti. Sporthan on KooKoon kanssa lähimpänä liigaorganisaatioita, joten nousu oli jokseenkin perusteltu. TUTOlla eikä Jukureilla eriävistä syistä ainakaan ensi kaudeksi olisi ollut mitään asiaa Liigaan, joten on hyvä kehittyä tovi Mestiksessä. Mikkelissä on toki potentiaalia kehittyä ja jos nousu tulee tällä kaudella mestaruuden jälkeen, niin Jukurit pelannee Liigaa ensi kauden jälkeen. Se kuitenkin vaatii ensiksi sen, että yleisö alkaa löytämään Kalevankankaalle.

Spektaakkeli sinänsä on saanut surkuhupaisan puolen. Ensiksi Mikkelissä, Kouvolassa ja Turussa haetaan liigapaikkaa ensi kaudeksi ja seuraavaksi mainostetaan, kuinka mennään pelaamalla Liigaan. Give me a break.

Karsintojen poistuminen oli tämän kauden synkin uutinen. Kevään mielenkiintoisin spektaakkeli on poissa, eikä ole tulossa takaisin lähitulevaisuudessa. Karsintoja seurasin aina mielenkiinnolla ja olin aina katsomassa otteluja paikanpäällä, pelasi siellä sitten Jukurit, Jokipojat tai Sport. Jokaisesta sarjasta katsoin suurimman osan otteluista.

Karsinnat toivat samalla Mestikseen tiettyä yhteishenkeä. Vaikka toinen organisaatio tuntuisi miten vastenmieliseltä tahansa, niin usein siihen Mestis-seuran bandwagoniin hyppää koko muu Suomi. No, onhan toki näitäkin jotka jaksaa lässyttää perinteistä ja siitä, että nousija ei voi tiputtaa esimerkiksi Ilvestä, koska joukkue on voittanut Liigassa viimeksi mestaruuden vuonna 1985. Eihän siitä kauaa ole, eihän mokomaa joukkuetta voi tiputtaa, kun mestaruuksia on tullut yhteensä 16.

Karsintojen pohjalta käyty urheilullisuuskeskustelu alkaa kuitenkin hiljalleen olla täysin mahdotonta. Olisi erittäin hienoa nähdä karsinnat, mutta on tässä yksi hyväkin puoli: selänpesukerhon korkeimmalle sarjatasolle on kerrankin mahdollista nousta. Onhan siihenkin tunkkaiseen sarjaan mukava saada välillä uutta väriä. Ja vaikka kannatankin karsintoja, niin välillä tämän keskustelun ympärillä tuntuu, että onpahan oikeastaan helvetin hyvä, että Sport nousi ja saadaan tämän kauden finalisteista toinen seuraksi seuraavalle kaudelle.

Tilastohärdelli oli etenkin alkukaudesta aivan mahdotonta touhuilua. Sitä joutui ajoittain menemään vanhan koulukunnan meiningillä ja soittaa tuttavalle hallille, mikä on tilanne. Ja tämä siis vielä kaudella 2013-14. Jotain on vedetty vihkoon, kun tilastopohjaa ei alettu rakentaa riittävän ajoissa, koska kyllähän nämä ammattilaiset tilastojärjestelmän kesässä rakentavat aivan varmasti ja jos eivät rakenna, niin suosittelen vaihtamaan firmaa.

Pudotuspelikeväästä odoteltiin ilmeisen surkeaa, kun karsinnat hävisivät. Panoksenahan tässä on kuitenkin se sama liigapaikka, nyt se vain on aidosti mahdollista saavuttaa. Ja saatiinhan pudotuspelikeväästä varsin viihdyttävä. Monia mielenkiintoisia otteluita ja yllätyksiä on nähty tänä keväänä ja vielä finaalisarja on edessä.

Mahtuihan kauteen mielenkiintoisena spektaakkelina myös K-Vantaan korealaisbisnekset. Seuralla löytyy kyllä äärimmäisen mielenkiintoisia taustoja nyt, kun fyrkkaa virtaa Koreasta. Vaikka se Vantaa on korealaisille vain sivubisnes, niin jollain tavalla oli mielenkiintoista nähdä korealaisväriäkin tässä sarjassa. Osa heistä sai jopa jotain aikaan, joten täysiä turhakkeita eivät kuitenkaan olleet. Olihan tälläkin hommalla huonot puolensa, mutta en näin kauden päätteeksi jaksa esittää perinteistä suomalaista ja valittaa aina kaikesta. Johan tässä on nassutettu läpi kauden kaikesta.

Fanikulttuuri junnaa paikallaan Mestiksessä. Red Armyn poistuessa Liigaan Kuudes Kenttäpelaaja mahtaa ottaa kuninkaanpallin Mestiksen äänekkäimpänä fanipoppoona. Tällä kaudella Mikkelissäkin on menty eteenpäin, mikä on luonnollisesti todella postitiivinen asia. Hallille on puolet mukavampi mennä sen teppotuulipuvunkin seuraamaan ottelua, jos se ei hallin tunnelma ei vastaa pitkäperjantain kirkonmenoja. Toivottavasti tässä mennään eteenpäin, sillä mainio pohja on monessa paikkaa olemassa.

Mestiksen tulevaisuus on toki vaakalaudalla, mutta ei se nyt tuhoontuomittu sarja vielä ole. Paljon on tehtävää ja kehityspuolella pitää tehdä jotain järkevääkin välillä, mutta kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Karsinnat kun saadaan takaisin, niin sarja elävöityy jälleen uusiksi. Uudet nousijat toisivat Liigaan väriä, tippujat Mestikseen sitäkin enemmän. Karsinnat ja urheilullisuus on sotimisen arvoinen asia Mestiksen tulevaisuuden kannalta.

Eero Mutanen: Sarjajärjestelmän osalta mennään yhä synkempään koko ajan. Lajin tulevaisuus huolestuttaa. Päätöksiä tehdään todella lyhytnäköisesti.

Jokipoikien tilanne tietenkin harmittaa, mutta siitä on aika paljon jo kirjoiteltu ja sanottu. Toivotaan parasta.

Tulospalvelufarssi ei myöskään unohdu. Esimerkiksi tätä juttusarjaa oli kyllä syksyllä astetta vaikeampi tehdä, kun saatavissa ei ollut oikein minkään valtakunnan tilastoja. Eikä nuo tilastot ole hyvät nytkään. Missään yrityksessä ei tällaista luumuilua katsottaisi, mutta Suomen Jääkiekkoliitto on ilmeisen kiva ja joustava työnantaja.

Kiinnostus ja arvostus tätä sarjaa kohtaan on aika lailla pohjalukemissa noin yleisestikin. Mestis-risteilyllä varmaan kiitellään maljapuheissa kaudella syntynyttä yleisöennätystä, mutta tosiasiassa sarjan ympärillä ei ole tapahtunut aikoihin mitään positiivista.

Pelillisesti taso on heitellyt. Sport romahti ylikylän joukkueesta haluttomaksi lammaslaumaksi. TUTOn erinomainen meno hyytyi oikeastaan heti pudotuspelien alettua. HCK:n sensaatio jäi runkosarjaan, jossa taas Jukurit oli miltei surkea nousten sitten playoffeissa siivilleen. Ehkäpä KooKoo on organisaationa ja joukkueena edustanut tiettyä tasaisuutta pitkin kautta poiketen näistä muista.

Positiivista tässä on se, että noin yleisemmin näin ei voine jatkua. Jotain muutoksia täytyy tulla.
 
Odotetusti Rask ja Varlamov ehdokkaina Vezina palkintoon. Kolmantena ehdokkaana Ben Bishop, jonka valinta oli tiukin. Luultavasti (ja täysin oikeutetusti) Raskista tulee toinen suomalainen joka on Vezinan voittanut.
 
Kukapa muukaan. Ei ainakaan Niäminen. :)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top