Laillisuusvalvontakanava (PV)

Jos sotilaat inhoavat niin se tarkoittaa että sotilaat tekevät jotain laitonta josta pelkäävät jäävänsä kiinni.
 
Jos sotilaat inhoavat niin se tarkoittaa että sotilaat tekevät jotain laitonta josta pelkäävät jäävänsä kiinni.

Varmaan on sotilaitakin moneen junaan. "Sotilaat ovat pelänneet muun muassa vääriä ilmiantoja ja kiusantekoa, jotka saattaisivat häiritä pahastikin heidän urakehitystään."

Tämä edellä kerrottu saattaa myös pitää paikkansa: aina löytyy niitä, jotka ovat katkeroituneet tai näreissään jollekin toiselle, kun meni pesti tai ylennys toiselle. Kilauttamalla siitä kaverista sopivassa saumassa "vasikkapuhelimeen", saattaa kohteena olevalta myös mennä pesti tai ylennys. Vai voiko tutkinnan alla oleva epäilty luottaa siihen, että on valinnoissa samalla viivalla kuin ne muut?
 
Silloinhan mitään ei voi tehdä jos väärinkäytön mahdollisuus pidetään esteenä. Melkein mitä tahansa voi käyttää väärin.
 
Miksi ilmiannot tehdään nimenomaan nimettömänä?

Tietysti voi argumentoida, kulttuurissa vasikointi ei sekään välttämättä edistä urakehitystä, mutta toisaalta nimettömänä kiusanteon mahdollisuus on kovin helppoa. Tekisi sen sitten omissa nimissään tarvittaessa valmiina vastaamaan väittämiensä paikkansa pitävyydestä.

Oikeasti jos joku pv:ssä vaikka trokaisi aseita, niin ei sellaisen vakavan rikoksen ilmoittamiseen tarvita nimetöntä ilmiantokanavaa. Mitä sellaisia ilmiantoja tällä kanavalla odotetaan saatavan, jota ei muuten saataisi?
 
Whistle blower konseptina alkaa yleistyä isommissa organisaatiossa ja tavallaan ihan ymmärrettävistä syistä koska kaiken pitää olla kivaa, helppoa ja ihanaa modernille ihmiselle. Ymmärrän kyllä hyvin jos jota kuta ärsyttää moinen, mutta tuo lienee aikamme kuva. Vierastan itse nimetöntä ilmiantoa, koska ilmiantaja ei silloin jää mitenkään vastuuseen ilmiannostaan mikäli se on perätön. Taas jos ilmiannolle on oikeat perusteet niin sen tekemiseen ei liene mitään estettä omalla nimelläkään.
 
Miksi ilmiannot tehdään nimenomaan nimettömänä?

Siksi että toteutetaan ennen kuin ajatellaan - tai ei osata ajatella ollenkaan.

Kuvitellaan, että perustan sisäisen tutkinnan toimiston. Jaan sen kahteen osioon: vastaanottoyksikkö ja tarkastusyksikkö.

Ilmiannot tapahtuvat nimellisinä ja dialogisesti vastaanottoyksikköön. Se kirjaa ilmoitukset ja niitä seuraavat toimenpiteet. Ilmoittaja saa järjestelmässä elektronisen henkilökortin. Sen tunnusluku ja vain tunnusluku liitetään ilmoitukseen. Elektroninen ilmoittajakortisto ei ole verkossa eikä kenenkään ulkopuolisen saatavilla.

Ilmoitus siirretään tarkastusyksikköön. Se selvittää tarvitseeko asiaa viedä tutkintaan tai muuhun prosessiin. Jos tarvitsee, niin ilmoitus siirretään uudelleen muotoiltuna tutkivalle tai muuten asianosaiselle elimelle. Tässä vaiheessa ilmoittajan tunnusluku ei enää kulje mukana vaan käytetään tapaukselle annettua tunnuslukua. Se viittaa elektroniseen tapauskortistoon.

Aiempi elin saa aina tiedon siitä onko ilmoitus ollut aiheellinen. Vainoamista tai kostamista muistuttavasta ilmoittelusta voi joutua vastuuseen.

Jos sama henkilö tehtailee useita turhia ilmoituksia, niin vastaanottava yksikkö huomaa sen ja voi käynnistää vastatoimet. Oli tilanne mikä vain, niin mikään prosessissa myöhempi elin ei saa tietoa ilmoittajien henkilöllisyyksistä.

Pienimmillään tämmöinen toimisto voisi olla kaksi henkeä jotka hoitavat noita muun työn ohella. Ylöspäin skaalautuminen tarpeen mukaan.

Anonymiteetin suojaava järjestelmä, johon ei voi tehdä nimettömiä ilmiantoja oli mahdollista ideoida muutamassa minuutissa. Eikä tässä tarvinnut vielä edes aloittaa mitään älyllisesti tai luovuuden näkökulmasta vaativaa ajattelua.
 
Kuten joskus kommentoin kirjat-vitjassa Irtoviiksimiestä, niin mielestäni kirjassani kuvattiin hyvin sekä ne puolet, joita eniten PV:ssä kunnioitan että ne, joita eniten halveksin. Tämän aihepiirin asiat kuuluvat enemmän jälkimmäiseen kategoriaan.
 
Whistle blower konseptina alkaa yleistyä isommissa organisaatiossa ja tavallaan ihan ymmärrettävistä syistä koska kaiken pitää olla kivaa, helppoa ja ihanaa modernille ihmiselle. Ymmärrän kyllä hyvin jos jota kuta ärsyttää moinen, mutta tuo lienee aikamme kuva. Vierastan itse nimetöntä ilmiantoa, koska ilmiantaja ei silloin jää mitenkään vastuuseen ilmiannostaan mikäli se on perätön. Taas jos ilmiannolle on oikeat perusteet niin sen tekemiseen ei liene mitään estettä omalla nimelläkään.

Paitsi että se ilmiantaja joutuu kuseen varsinkin äärimmäisen hierarkisissa ja sulkeutuneissa organisaatioissa joissa toiminta on sisäänpäin suuntautunutta.

Komisario Mikko Porvali kirjoitti 2017 miten hän kuuli ensimmäisen kerran sivusta Aarnion mahdollisesta sotkeutumisesta huumekauppaan. Keskustelijoina oli muutamia rikostutkijoita jotka eivät paljon pelänneet vaikka kuulemassa oli täysin heille tuntemattomia poliisimiehiä (paikka oli Poliisiopisto). Tämä tapahtui keväällä 2007. Melkein 7 vuotta ennen Aarnion kiinnijäämistä.

Suljettujen, hierarkisten organisaatioiden jäsenet eivät puhu toisistaan. Eivät nimellä. Heistä tulee hylkiöitä organisaatiossaan. Riippumatta siitä, onko ilmianto oikea vai ei. Puhuminen "perheen" ulkopuolelle on pahin rikos, mihin jäsen voi syyllistyä. Se on petos koko yhteisöä kohtaan.

Kuten sanoit, näitä kanavia on yksityisellä puolella jo paljon. Niitä on ollut olemassa jo vuosia mutta Metoo lisäsi niitä rajusti monissa maissa. Niihin sisältyy riski. Se on totta.

Mutta kaikkein suurin valitus näistä kanavista on syntynyt poliisin ja PV:n puolella.
 
Paitsi että se ilmiantaja joutuu kuseen varsinkin äärimmäisen hierarkisissa ja sulkeutuneissa organisaatioissa joissa toiminta on sisäänpäin suuntautunutta.

Komisario Mikko Porvali kirjoitti 2017 miten hän kuuli ensimmäisen kerran sivusta Aarnion mahdollisesta sotkeutumisesta huumekauppaan. Keskustelijoina oli muutamia rikostutkijoita jotka eivät paljon pelänneet vaikka kuulemassa oli täysin heille tuntemattomia poliisimiehiä (paikka oli Poliisiopisto). Tämä tapahtui keväällä 2007. Melkein 7 vuotta ennen Aarnion kiinnijäämistä.

Suljettujen, hierarkisten organisaatioiden jäsenet eivät puhu toisistaan. Eivät nimellä. Heistä tulee hylkiöitä organisaatiossaan. Riippumatta siitä, onko ilmianto oikea vai ei. Puhuminen "perheen" ulkopuolelle on pahin rikos, mihin jäsen voi syyllistyä. Se on petos koko yhteisöä kohtaan.

Kuten sanoit, näitä kanavia on yksityisellä puolella jo paljon. Niitä on ollut olemassa jo vuosia mutta Metoo lisäsi niitä rajusti monissa maissa. Niihin sisältyy riski. Se on totta.

Mutta kaikkein suurin valitus näistä kanavista on syntynyt poliisin ja PV:n puolella.
Olet ihan oikeassa tuossa ja eniten tosiaan itkuvirttä on valuttanut poliisi ja PV. Syynä on varmasti myös se että kumpikin äärihierarkisina ja oksennukseen asti ohjeistettuina tapakulttuureina on molemmissa tolkuttomasti järjettömiä arjen pikku ikävyyksiä jotka joku on kirjoituspöydän äärellä keksinyt ja näkyy kenttätyössä aivan turhana persekipuiluna jos oppikirjan mukaan aivan eksaktisti toimitaan eikä maalaisjärjellä voi soveltaa. Melko varmasti tässä pelätään sitäkin että pikkuasioista voi sopiva pikkusielu kannella ja kiusata silloin kun se hänen asiaansa edistää.

Täysin kuvitteellinen esimerkki vaikka että työntekijälle on määrätty X määrä vuotuisia patruunoita omaan harjoitteluun ja hyvällä työntekijällä on motivaatiota on motivaatiota ottaa enemmän treeniä kuin tuo yleensä melko onneton määrä. Toisaalla samaan aikaa jostain jää ylijäämää jonka varastonhoitaja antaa motivoituneelle henkilölle että "ammu pois, tämä kirjattu jo ammutuksi/hävitetyksi/suohon kaivetuksi etc" eivätkä ole mistään muusta toiminnasta pois. Joku sopivassa kohtaa vittuuntunut ilmiantaa täysin järkeenkäyvän toiminnan ja maalaisjärjellä toteutettu toiminta näkyy arpena yhden tai kahden täysin asialleen omistautuneen kunnollisen työntekijän virkaurassa.

Henkilökohtaisesti tekisi mieli vastustaa ilmiötä pelkästään siitäkin syystä että mielivaltainen Metoo on sitä tukenut, ei mene minun oikeustajuun tuollaiset noitavainot millään.
 
@Lapinukko ja @MeriTJ esittävät hyviä kysymyksiä ja näkemyksiä.

Laajemmin asia liittyy yhteiskunnan muutokseen.

Olin itse puurissa 1991-92. Pari esimerkkiä kulttuurista siihen aikaan:

1. Valkealassa oli vataanottokeskus jo tuohon aikaan. Sinne tuli ensimmäisiä Somaleita 90-luvun NL:n hajoamisen takia. Näitä sitten joskus näki pyöräilemässä tiellä. Kerran näin kun BTR koukkasi suoralla tiellä kohti vastaan polkevaa Somalia. Somali säikähti ja meni metsään niin että rytisi. Ei se varsinaisesti lähellä ollut mutta kuitenkin. Kapiainen puikoissa. Oli kuulemma tervehdys "että kokevat olonsa kotoisaksi".
2. Yksi marssilauluistamme jota vedettiin monissa komppanioissa avoimesti marssiessamme pitkin ja poikin kasarmialuetta sisälsi säkeen: "RK62 nakuttaa, Mustalainen sitä kuulan kall.... saa." En tiedä oliko muodossa heimolaisia, mutta kyllä heitäkin sinne tuli.

Ei tuohon aikaan noita pidetty ainakaan kummallisina tai laittomina temppuina (vaikka ne sitä olivatkin jo silloin). Miten luulette tänä päivänä käyvän jos joku tekisi vastaavaa?

Sama poliisissa. Kun Myllylän ja Auerin tietourkintajutut tulivat esiin, poliisit olivat oikeasti varmasti hämmentyneitä. Kyllä se tiedettiin, että katselu oli "laitonta", mutta ei sitä varmasti kukaan pitänyt organisaatiossa pahana. Ainahan näin oli toimittu ja tiedot olivat poliisilla joten ei sitä nähty vääränä että poliisi niitä katselee. Tapakulttuuri. Tämä näkyi hyvin Poliisiliiton kannanotossa asiaan. Sama näkyy tässä Lahden casessa. Eivät paikalla olleet poliisit nähneet tapahtuneessa mitään väärää. Normipainia heidän mielestään.

Mutta yhteiskunta on muuttunut eikä tuollaisia asioita katsota enää samalla tavalla kuin 20-30 vuotta sitten. Yksityisellä puolella muutos on nopeampi, koska väki vaihtuu nopeammin ja julkisuus huomaa asiat helpommin kuin poliisin kaltaisessa suljetussa organisaatiossa. Siksi myös PV:ssä muutos on ollut nopeampi, koska siellä varusmiehet tuovat koko ajan muutosta sisään taloon. Kapiaiset ovat näkyvämmin esillä kuin poliisin sisäinen toiminta.

Nyt kun otetaan sitten tällaisen uuden kulttuurin työkaluja käyttöön, se luonnollisesti herättää vastustusta ja pelkoa vanhan kulttuurin jäsenissä. Yhtäkkiä tavat, joilla hommia on aina hoideltu, ovatkin pahoja ja nyt vielä joku voi niistä raportoida. Joka raportoiminen on siis suurin synti mikä organisaatiossa tiedetään. Pelätään sisäisen koheesion, "perheen", hajoamista. Kysytään, voiko kaveriin enää luottaa, jos tapahtuu jotain, mikä ennen oli normia, mutta nyt yhtäkkiä onkin laitonta. Kyllä sen sisäisen ristiriidan ymmärtää.

En itsekkään ole hirveän innoissani eräiden Jenkkilän kulttuurin anaalisempien ilmiöiden tulemisesta Suomeen. Ja esimerkiksi poliisin Facebook-ryhmän metakassa on merkkejä siitä, mistä @Lapinukko puhui. Eli poliittisen korrektiuden liian pitkälle menemisestä. Ihmisoikeudet ovat yksi asia, poliittisten ja yhteiskunnallisten näkökantojen tukahduttaminen toinen. Kyllä poliisilla ja kapiaisilla on oikeus keskustella asioista. Se vain ei saa vaikuttaa heidän tekemisiinsä virassa. Ero on ehkä pieni, mutta se on olemassa. Ja kunnon SJW-soturi voi tosiaan tehdä kaikenlaista tuollaisella työkalulla.

Siitä huolimatta nuo asiat ovat tätä päivää ja PV sekä poliisi joutuvat myöntymään siihen, että vanhat hyvät ajat jolloin sai tehdä mitä halusi ovat ohi. Ja se ei ole pelkästään huono asia. Vaikka siitä on myös negatiivisia seurauksia.
 
@inscout


"Siitä huolimatta nuo asiat ovat tätä päivää ja PV sekä poliisi joutuvat myöntymään siihen, että vanhat hyvät ajat jolloin sai tehdä mitä halusi ovat ohi. Ja se ei ole pelkästään huono asia. Vaikka siitä on myös negatiivisia seurauksia."


Hyvin tiivistetty ja kyllähän muutoksessa aina ilmenee muutosvastarintaa organisaatiosta huolimatta!
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top