Tästä olen jo puhunutkin toisessa ketjussa.
Eli tuo kasvu johtuu sekä siitä, että vanhoja tiloja on niin paljon vielä pv:n kontolla, että niistä uudisrakennuksista, joita on jouduttu muuttojen takia ottamaan käyttöön.
Se ei vielä edes sisällä niitä remontteja, jotka on jouduttu luovutettavissa tiloissa tekemään pv:n kustannuksella, muuttokuluja eikä mahdollisia ympäristöhaittojen siivoamiskuluja. Sangen monella pv:n alueella kun on jouduttu sukeltelemaan roinaa erilaisista järvistä ja lammikoista, puhdistamaan saastunutta maaperää jne. Esimerkiksi ne jokin aika sitten paljon puhutut Helsingin edustan saaret olisi puolustusvoimien edullisempi pitää itsellään, kuin luovuttaa pois, koska raivaus ja puhdistustoiminnat tulevat maksamaan moninkertaisesti niiden saarien arvon.
Niäämi kertoo usein tälläisissä yhteyksissä tarinaa siitä kuinka he joskus olivat yliopiston porukan kanssa excursiolla jossain suuressa yrityksessä. Olivat kysyneet, että onko siellä jouduttu paljon tekemään säästötoimia. Vastaus oli ollut, että vuosi oli säästöjä kokeiltu ja saavutettukin 1,4 miljoonan säästöt, mutta kun niiden säästöjen suunnitteleminen ja toteuttaminen oli maksanut 2,6 miljoonaa niin oli säästäminen loppunut. Tuotannolliset yksiköt kun toisinaan vielä laskevat niitä viivan alle jääviä euroja. Julkinen sektori on tyytyväinen kun yhdeltä momentilta saadaan säästöjä aikaiseksi, vaikka toiselle momentille se maksaisi tuplasumman.
Valtiolla saataisin valtavia todellisia säästöjä aikaan, jos siellä yksi asia järkiperäistettäisiin. Nimittäin joka momentille kun budjetoidaan joku summa, niin se on pakko kanssa käyttää, tai seuraavana vuonna budjetoidaan pienempi summa. Tämä johtaa loppuvuodesta täysin älyttömiin hankintoihin, jotta kaikki rahat momentilta saadaan tuhlattua. Toisella momentilla taas on ollut todellista tarvetta rahalle ja ne ovat loppuneet jo hyvissä ajoin. Seurauksena on valtava työmäärä, kun virkamiehet pähkäilevät miten saadaan rahat riittämään ja usein myös lisämäärärahojen anominen. Jos nykyisen käytännön sijaan palkittaisiin jollain tapaa budjettinsa alittaneita, eikä rangaistaisi pienentämällä seuraavan vuoden määrärahoja, ja mahdollistettaisiin paremmin varaukset seuraavalle tilikaudelle, niin kokonaissäästö tulisi olemaan merkittävä. Myöskin siirrot momentilta toiselle pitäisi mahdollistaa nykyistä huomattavasti joustavammin. Se vähentäisi lisämäärärahojen myöntämisen tarvetta ja budjetin ylityksiä.
Kun noska menee kauppaan ja haluaa ostaa kolme purkkia maitoa, eikä vasemmassa taskussa ole rahaa kuin kahteen, niin noskapa kaivaa oikeasta taskusta tai auton parkkirahoista lisää. Noska ei lähde täyttämään lomakkeita ja blanketteja ja anomaan rahaa lisää vasemmalle taskulle. Vaikka noska jakaisi ennalta suunnitellun systeemin mukaan tilipäivänä rahansa eri taskujen välillä, niin tarvittaessa voi hän ottaa rahaa myös eri taskusta kuin oli tarkoitus. Jos hänellä on vasemmassa taskussa kuukauden maitorahat ja siitä kuukaudesta sattuukin olemaan kaksi viikoka kertausharjoituksia, eikä maitoa sinä aikana tule ostettua, niin ei se tarkoita että kuun viimeisinä päivinä pitää noskan ostaa tolkuttomasti maitoa tai muita maitoon liittyviä tuotteita. Ne rahat voi ihan hyvin siirtää säästöönkin ja seuraavasta tilistä varata silti saman summan maitoa varten. Jos oikeassa taskussa on varattu rahaa satunnaisia kahvilla käymisiä varten, niin niitä vasemman taskun säästyneitä rahoja voi käyttää jo kuukauden mittaan siihen, että nauttii kertausharjoitusmunkkikahvit sotkussa, vaikka kertausharjoitusten vuoksi on kahvillakäyntikulut kasvaneet ja oikea tasku on jo tyhjä. Jos noska on varannut joka kuukausi määräsumman povitaskuun militäärikammpeiden ostamisen varalle. Onpa suunnitelmissa vaikka ostaa varustelekasta hieno kevlar-kypärä, mutta voi itku ja hammasten kiristys, eipä juuri nyt löydy noskan isoon päähän sopivaa kokoa. Noska ei kuitenkaan joudu ostamaan sitä liian pientä kypärää tai randomisti jotain muuta kampetta, vaan voi siirtää ostosta kunnes isopäisten kokoja on saatavilla. Jos varattu summa ei riitä esim brittiläisen sirpaleliivin ostamiseen sieltä, niin noskan ei ole pakko ostaa puolta halvempaa saksalaista, vaan hän voi säästää rahat ja ostaa ensi kuussa sen brittiläisen. Jos taas rahaa oi varattu siihen brittiläiseen ja se puolta halvempi saksalainen miellyttäkin enemmän, niin niitä ei tarvi ostaa kahta, jotta kaikki määrärahat tulisi käytettyä. Näin yksinkertainen on noskan rahankäyttöajattelu, että rahaa käytetään, kun on tarvis ja sitä käytetään korkeintaan se mitä tienataan, ellei ole sedellisistä tileistä säästetty. Jopa niinkin pitkälle on tämä systeemi mennyt, että jos kesken kuukauden käykin selväksi, että tässä kuussa ei tiliä tule samaa summaa kuin normaalisti, niin kulutusta pienennetään välittömästi eikä vasta seuraavassa kuussa. Mutta noskapa onkin yksinkertainen ja tyhmä eikä osaa valtion hienoa byrokraattista budejttimenettelyä, mutta noskallapa ei sitten ole myöskään velkaa niinkuin valtiolla.