Lehväslaihon saldo

[Juna112Porojetsiin]

Panssarisotaa on ainakin itselleni ollut pikkupojasta lähtien jonkinlainen aselajin raamattu; ja intissä muistan että psv-koulutuksen alkaessa kapiaiset varmisti että on luettu tai luetaan - tämä toki ei ollut käsky vaan rakkautta täynnä oleva toive.
Sotkalla sodassa tuli hankittua&luettua samantien kun julkaistiin. Jotenkin en pitänyt kirjasta, syynä lienee osin tyyli - minulle jäi tunne siitä että kirja pyrki tarpeettoman värikkääseen ja karkeaan ilmaisuun - ja itse asia kärsi jonkinasteista uskottavuuspulaa. En ole Lehvälaihon muita kirjoja lukenut, tosin minulla saattaa olla kirjahyllyssä joitakin ..

 

[Vonka]

Panssarisotaa on ainakin itselleni ollut pikkupojasta lähtien jonkinlainen aselajin raamattu; ja intissä muistan että psv-koulutuksen alkaessa kapiaiset varmisti että on luettu tai luetaan - tämä toki ei ollut käsky vaan rakkautta täynnä oleva toive.
Sotkalla sodassa tuli hankittua&luettua samantien kun julkaistiin. Jotenkin en pitänyt kirjasta, syynä lienee osin tyyli - minulle jäi tunne siitä että kirja pyrki tarpeettoman värikkääseen ja karkeaan ilmaisuun - ja itse asia kärsi jonkinasteista uskottavuuspulaa. En ole Lehvälaihon muita kirjoja lukenut, tosin minulla saattaa olla kirjahyllyssä joitakin ..

Sotkalla sodassa on Lehväslaihon sotatien inhorealistinen versio. Minusta se oli uskottava, mutta en todellakaan tiedä, paraneeko sanataide siitä, että se kaikki sodan saastan määrä pyritään kuvaamaan. Minusta se oli Lehväslaihon pitkäaikaisten traumojen suodattamaton oksennus. Lähempänä se kirja sotaa on. Toista kertaa ei jaksaisi lukeakaan: sota on kurjaa hommaa.

Panssarisotaa on hovikelpoisempi pikkuisen siistimpänä ja itsesensuroidumpana. Hyvä teos.

Sotkalla sodassa tuo esiin sellaisia mikrovälähdyksiä sodan keskeltä. Kun Lehväslaiho antaa tajuntansa virrata ja kertoo, miten kylmä on Poventsassa, tekee mieli kotioloissakin laittaa takkia päälle.

Panssarisotaa on merkkiteos, kompleksinen ja koherentti, hiottu, mietitty. Sotkalla sodassa on luonnosmainen virtaava muisto raa´asta panssarisodasta sellaisena kuin se vaarin kallossa on vuosikymmenet pyörinyt.

 

[Juna112Porojetsiin]

Sotkalla sodassa on luonnosmainen virtaava muisto raa´asta panssarisodasta sellaisena kuin se vaarin kallossa on vuosikymmenet pyörinyt.

No, ehkä pyrin olemaan vähän kohtelias tuossa ... sanotaan niin että tavallaan juuri noin, kuin "se on kallossa pyörinyt".

Ja sitten ilman kohteliaisuutta; minun mieleeni syntyi kuva vanhan miehen mielessä muhineesta raflaavista muistoista ja siitä sitten kirjoitettu tuhma/pikkutuhma versio, joka osin kertoo asioista ja osin tuntuu olevan fantasiointia.
Tämä pätkääkään vähättelemättä. Ja ihan vaikka oman suuresti rakastamani ja arvostamani oman isäni juttuja seurailemalla silloin, kun jutut alkaa menemään samantyyppiseen suuntaan. Siis kun tiedän missä on oikeasti oltu, missä ei ja minkä ikäisenä. Mies kun vanhenee, jutut eivät varsinaisesti muutu kaikilta osin laadukkaammiksi. Se on murheellista ja ehkäpä tämän tyyppinen pettymys oli juuri se mistä en kirjassa pitänyt.

Ja kamalintahan tässä on, että juttujen laadun osalta siinä on myös oma tulevaisuuden kuva.

Raa'asta sodasta, ainakin minulle, on huomattavasti vaikuttavampi esimerkiksi Alpo Reinikaisen Taipaleenjoen tulessa, posliinipojan talvisota.

 

[Vonka]

Raa'asta sodasta, ainakin minulle, on huomattavasti vaikuttavampi esimerkiksi Alpo Reinikaisen Taipaleenjoen tulessa, posliinipojan talvisota.

Se on hyvä.

Autenttisia kun metsästetään, jos joskus löydät jostain divarista Kalle Sistolan Tapahtui Taipaleessa, pataljoona Polón Talvisodassa, lue ihmeessä. Kirja on pienilevikkinen 1950-luvulta, joten tuuria pitää olla, mutta kannattaa tarttua kiinni, jos näkee.

Kirjoittiko Lehväslaiho koskaan niistä talvisodan pohjoisen jutuista mitään? Ei varmaan ollut kertomista. Hän haavoittui 17-vuotiaana tulikasteessaan ollessaan hiihtämässä kohti Lentiiraa, ja talvisota taisi olla siinä.

Juu, kyllä sotajutut tiedän, kun 1970-luvulla pikkupoikana sain sivummalta seurata kylän äijien tupakointia ja höpötystä, kun olivat talkookaljalla. Oli pussihousuja ja holkkitupakkaa vielä. Nehän olivat nuorimmat sodankäyneet viisissäkymmenissä vuonna 1974.

Mutta eihän niillä keskenään ollut väärää sävyä eikä vedätystä. Se kuului sitten muille viattomille, jos piti hakea vähän teatraalista pontta mitään tietämättömässä porukassa. Siksikin niihin juttuihin kyllästyttiin eikä kuunneltu. Olisin sanonut, että mene jo nukkumaan siitä, jos olisin uskaltanut.

Selvin päin kun olivat, kukaan ei sanonut sanaakaan koko sodasta.

Yhden HRR:n veteraanin kanssa olin työkaveri vuonna 1985. Hän jäi sitten seuraavana vuonna eläkkeelle. Hänellä oli tapana vapaavuorosta soittaa töihin umpikännissä ja alkaa mongertaa sodasta, lopettaa heti aloitettuaan ja sanoa "en minä puhu niistä". Töissä hän ei koskaan ottanut asiaa esiin eikä puhunut soittaneensa. Voi olla, ettei tiennytkään soittaneensa.

Kyllä minä Lehväslaihoa ymmärrän. Hän ryyppäsi 1960-1970-luvuilla usein myös kotikaupungissani. Myös isäni kanssa. Minäkin olen kerran tavannut Lehväslaihon. Ihan samanlainen kuin ne hulluimmat ukot. On vain elänyt pitempään.

Eräs lehtitoimittaja kirjoitti haastateluunsa:

Monet sotaveteraanit vaikenivat sodasta, mutta Lehväslaiho palaa karmeisiin tapahtumiin kirjoissaan vuodesta toiseen. Oliko sota hänelle vähemmän traumaattinen kuin joillekin muille?

Lehväslaiho pitää tauon, katsoo alas ja sanoo:

– Lähdin Toijalan yhteiskoulun penkiltä neljän pojan kanssa. Haavoituin 17-vuotiaana ensimmäisen kerran ja jatkosodassa 19-vuotiaana toisen kerran.

Siinä on puhuttu siitä asiasta tarpeeksi eikä toimittaja kysele enempää.

 

[Juna112Porojetsiin]

Autenttisia kun metsästetään, jos joskus löydät jostain divarista Kalle Sistolan Tapahtui Taipaleessa, pataljoona Polón Talvisodassa, lue ihmeessä. Kirja on pienilevikkinen 1950-luvulta, joten tuuria pitää olla, mutta kannattaa tarttua kiinni, jos näkee.

Kuulosti tutulta.
Piti käydä tota mun kirjahyllyä tuijottamassa - siellähän oli Lehväslaihoa Syvärin Sissit ja Ritarivääpeli.

Ja löytyihän sieltä tommonen :



Pitää lukea alku tässä pikapuoliin, jotenkin tuntuu että olen tuon joskus lukenut - nimi soitti kelloja. Niin tai näin; luen sitten uudelleen