Lukumäärät ja suunnittelut kalustohankinnoissa

[hessukessu]

Mistä johtuu, että niin monessa kalustohankinnassa (Suomessa ainakin) laatu tuntuu osuvan kohdalleen, mutta määrä on monella tapaa aivan väärä? Mikä olisi parempi määrä? Miten se pitäisi päätellä tai laskea?

Otetaan esimerkiksi vaikka Hornetit. Hyvä kone, ei siinä mitään. Mutta miksi 64kpl? Miksei 40kpl ja säätetty rahaa muihin juttuihin? Ei 64 kuitenkaan mikään suuri voima ole, pitäisi olla päälle satakunta jos halutaan isoa maata leikkiä. Hekot. Taas liikaa. Olisi voitu säästää muihin juttuihin. Eurospiket ja ITO2005(M):t liian vähän, ei riitä edes operatiivisille joukoille perusaseiksi. AMV, Nemot ja AMOS: Aivan liian vähän, ei riitä yhtään mihinkään. jne. jne. jne. Merivoimat tuntuvat sentään kohtuullisen hyvin laittaneen tuon lukumääräsuhteen kohdalleen, tosin nykyään tuntuu koko repertuaarissa olevan oikeasti vain ohjusveneet eikä mitään muuta.

Minulla on sellainen kutina, että nuo lukumäärät revitään ihan kirjaimellisesti perseestä. Mikään taho ei oikeasti laskeskele jonkun sapluunan avulla, että millaisia sodanajan joukkoja olisi tarkoitus perustaa ja sitten ynnää niistä, paljonko mitäkin asejärjestelmää oikeasti tarvitaan ja sitten tehdä ostoja sen mukaan. Muistaakseni ainoat prikaatit, joilla edes oli sodan ajan koko aseistus ja varustus olemassa, olivat panssariprikaatit...joita ei enää edes ole. Eiköhän tuo summaa aika hyvin tämän ongelmakohdan. Ostetaan mitä ostetaan tai mitä ajatellaan olevan hyväksi ostaa, koska ne ovat hyviä, mutta sitten vedetään luvut hatusta tai pelätään tai kitsastellaan budjetin kanssa tai (kuten hekojen tapauksessa) mennään tuulispäänä jonkun poliittisen agendan mukaan tosiasioista piittaamatta.

Olenko nyt ihan väärässä, kun minusta tuon lukumäärän pohdinta ja päätäntä pitäisi mennä tähän tapaan:
1. Isot herrat päättävät, millaisella joukkomäärällä ja about varustetasolla Suomea puolustetaan. Esim. 4 mekanisoitua prikaatia, 8 kuorma-autoprikaatia ja ripaus paikallisjoukkoja ynnä ylijohdon raketinheitintykistö ja ilmavoimat vahvoina.
2. Pienemmät herrat päättelevät sopivimmat asejärjestelmät ja kokonaisuudet tuohon tarkoitukseen. Esim. CV:t mekanisoiduille prikaateille, Leot kanssa jos vaan saadaan, hyvä lähi-it, mekanisoitu tykistö jne. kuorma-autoprikaateille vedettävät tykit, ripaus jotain keskikantaman it:tä suojaksi, jne.
3. Ruohonjuuritason työtä tekevät ja tajuavat laskevat, montako minkäkin moista asejärjestelmää kunkin tehtävän suorittamiseen vaaditaan ja paljonko niitä sitten yhteensä tarvitaan. Esim. yhden lähi-it patterin torjunta-ala tällä kalustolla olisi se ja se km2 ja prikaatin vastuuala on se ja se km2, joten tarvitaan n kappaletta näitä systeemeitä.
4. Isot herrat ottavat ruohonjuuritason tekijöiden pumaskat ja tekevät tilausehdotukset sillä perusteella. Jos ei mene läpi, todetaan suoraan, että okei, kertokaa, mikä osa Suomea jätetään puolustamatta tai miten esitettyjä vaatimuksianne leikataan. Esim. okei, jätetäänkö tuonne Lapin kohdalle sitten aukko ja pudotetaan sieltä se mekanisoitu prikaati pois vai jätetäänko näiden kuorma-autoprikaatien it kokonaan hankkimatta ja tykeistäkin puolet, jotta voidaan hankkia nämä muut?

Sen mä ymmärrän, että jossain terveydenhuollossa tms. vedetään juustohöylällä ja sanotaan, että pohtikaa miten hoidatte hommanne kun kaikkea ette saa mitä pyydätte. Ei siellä voida laskea jokaista sairaalan osastoa ja varustetasoa ja hoitajan määrää ja ynnätä, miten paljon mitäkin terveyspalvelua muka pitäisi tuottaa ja mitä ei. Mutta sitä minä en ymmärrä, että maanpuolustuksessa, joka on kuitenkin tietyssä mielessä pilkuntarkasti määriteltävissä ja laskettavissa oleva ja päätettävissä oleva kokonaisuus, ei lähdetä todellisista tarpeista käsin laskemaan, mitä ja miten paljon pitäisi hankkia ja mihin tarkoitukseen.

 

[Hande]

Joka hankkeessa on varmaan omanlaisensa perustelut. Suurin ongelma lienee siinä, että rahoitusta on haettava etukäteen ja silloin pitäisi kyetä arvioimaan mitä x kappaletta värkkiä y maksaa. Tässä ei olla oltu kovin hyviä.

Julkisuudessa olleiden tietojen pohjalta Pv on ensin arvioinut kuinka paljon rahaa tarvitaan, jotta saadaan hankittua kuljetuskopteriarmada siirtämään valmiusprikaatin jääkäripataljoona kertalennätyksenä paikasta a paikkaan b. Rahat myönnettiin ja koneita hankittiin koko rahalla, muta eipä niillä sitten saakaan siirrettyä kuin reilun komppanian, joten jossain vaiheessa meni jotain vikaan. Koptereita olisi ennakkoon arvioiden pitänyt siis saada 50-60kpl, mutta saatiin vain 20kpl. Tai pitänee sanoa, että saadaan joskus tulevaisuudessa.

AMV;n hankinta taas tuli kehittämisohjelmien ulkopuolelta, kun teollisuutta piti tukea. En tiedä mitä aiemmin tarpeelliseksi arvioitua piti jättää hankkimatta, jotta AMV:t saatiin, mutta sadan miljoonan loven tuokin kauppa teki valmiiksi niukkaan rahoitukseen.

Kaiken kaikkiaan valmiusprikaatihankkeen yhteydessä on ollut mielestäni ainakin hento häivähdys järjen valoa ja hankintaohjelmien toteuma on edes muistuttanut alkuperäisiä kaavailuja. ItO05, Spike, AMOS jne on nähtävä tätä taustaa vasten, niillä oli tarkoituskin varustaa ainoastaan valmiusprikaatit, tai osa niistä.

Se, että puolustusbudjetin taso ei mahdollista kuin kolmen prikaatin osittaisen varustamisen vuosikymmenessä kertoo paljon budjetin koosta. Onhan kaksi em. prikaateista vielä höyhenenkevyitä jopa ulkomaisiin moottoroituihin yhtymiin verrattuna.

Mielestäni taustalla on kaksi ongelmaa. Poliitikkoja ei edes kiinnosta mitä myönnetyillä rahoilla voi saada akaiseksi ja Pv:n puolella hankkeita vievät liian usein eteenpäin toistaitoiset tollot, jotka ryssivät vähintäänkin pääosan maavoimien hankkeista aivan liian optimistisilla ennakkoarvioilla ja laskelmilla. Yhtään edes kärjistämättä voi sanoa, että em. syiden yhdistelmänä kaikki jää aina kesken. Maavoimien kehittyminen onkin suhdanteiden ohjaamana etenevä ilmeisen hallitsematon prosessi, jonka lopputulemasta ei kenelläkään ole selvää käsitystä edes lyhyellä tähtäimellä.

 

[kimmo.j]

Alkuperäisessä pohdinnassa on vikana se, että puuttuu yksi vaihtoehto. Erilainen näkökulma. Jokainen puolustushaara, jokainen aselaji pitää omia tarpeitaan tärkeinä ja on sitä mieltä, että ne pitäis priorisoida.

Tämä ongelma ei ole yksi suomen, tai edes vain sotilaallinen. Esim lääketieteessä ongelma on hyvin tavanomainen ja kilpailu resursseista kovaa. Eikä aina "hävinneiden" mielestä reilua.

 

[Hande]

Alkuperäisessä pohdinnassa on vikana se, että puuttuu yksi vaihtoehto. Erilainen näkökulma. Jokainen puolustushaara, jokainen aselaji pitää omia tarpeitaan tärkeinä ja on sitä mieltä, että ne pitäis priorisoida.

Tämä ongelma ei ole yksi suomen, tai edes vain sotilaallinen. Esim lääketieteessä ongelma on hyvin tavanomainen ja kilpailu resursseista kovaa. Eikä aina "hävinneiden" mielestä reilua.

Ilmavoimat on tosiaan onnistunut lobbauksessaan jopa niin hyvin, että ilmapuolustuksessa on luovuttu tasapainoisen kokonaisuuden tavoittelusta. Pääkaupungin suojaksi ei enää kyetä hankkimaan alue-it-ohjuksia, eikä joukkojen suojaksi olkapääohjuksia jne. Samalla kuitenkin kaavaillaan jopa miljardien lisärahoitusta, jotta saataisiin hävittäjät korvattua. Eiväthän tuollaiset kaavailut voi ikimaailmassa toteutua, mutta asenteista ne kertovat paljon. Merivoimat tuntuu itse lipsahtaneen niin voimakkaasti kv-asetuksille, että kotimaan puolustus hiipuu siinä sivussa ilman eri ponnisteluja ja maavoimat onkin sitten pelkkä jakojäännös etenkin alueellisten joukkojen yms. kuran osalta.

 

[koponen]

Kieltämättä ilmavoimien kanssa toimiessa on joskus vähän volkssturm-olo...

 

[Slammer]

Otetaan esimerkiksi vaikka Hornetit. Hyvä kone, ei siinä mitään. Mutta miksi 64kpl? Miksei 40kpl ja säätetty rahaa muihin juttuihin? Ei 64 kuitenkaan mikään suuri voima ole, pitäisi olla päälle satakunta jos halutaan isoa maata leikkiä.

64 on nykyisessä ympäristössä kohtalaisen suuri määrä. Valitettavasti sitä määrää ei tulevaisuudessa voida säilyttää.
Miksi juuri Hornetien kohdalla toiveet saatiin melkein läpi, se onkin sitten monimutkaisempi kysymys. Uskoisin, että kyse on pitkälti siitä, että hävittäjiä on yksinkertaisesti helpompi laskea. Meillä oli noin 60 konetta, joten on loogista hankkia niiden tilalle saman verran koneita. Jos olisi haluttu leikata, olisi käytännössä pitänyt leikata saman tien kolmanneksella, mikä vaikuttaa kokonaismäärään todella radikaalisti.
Ilmavoimat on myös ammattilaisorganisaatio. Jos koneita vähennetään, ammattilaisia on liikaa ja jotain niille on tehtävä. Määrää ei myöskään voida joustavasti kasvattaa. Jos ammattitaitoa päästetään karkuun, niin mahdolliset lisähankinnat edellyttävät kallista uudelleenkoulutusta. Jos puhutaan maavoimien kalustosta, niin ongelma korjaantuu kun koulutetaan yksi saapumiserä lisää.
Samoin lisähankinnat ovat vaikeampia kun puhutaan hävittäjistä. Maavoimien tapauksessa voi yleensä vaan laittaa tilauksen vetämään.
Kokoonpano Suomessa olisi myös varmasti yksi tekijä, koska suurempi sarja laskee yksikkökustannuksia.

Nämä nyt ensimmäisenä tulevat mieleen.

Pääkaupungin suojaksi ei enää kyetä hankkimaan alue-it-ohjuksia, eikä joukkojen suojaksi olkapääohjuksia jne.

Olkapääohjukset ovat hankinnassa. Alue-it-ohjuksien osalta kyse ei ollut niinkään kyvyttömyydestä, vaan ITO12 katsottiin sopivammaksi kuin varsinaiset aluetorjuntajärjestelmät.

Itse pidän oikeastaan ihan virkistävänä sitä, että Suomella on jonkinlaiset ilmavoimat kun edeltävät 40 vuotta oltiin pääosin aika olemattomalla tasolla. Valitettavasti toimintakykyisten ilmavoimien ylläpitäminen on kallista.

 

[Hande]

Pääkaupungin suojaksi ei enää kyetä hankkimaan alue-it-ohjuksia, eikä joukkojen suojaksi olkapääohjuksia jne.

Olkapääohjukset ovat hankinnassa. Alue-it-ohjuksien osalta kyse ei ollut niinkään kyvyttömyydestä, vaan ITO12 katsottiin sopivammaksi kuin varsinaiset aluetorjuntajärjestelmät.

Itse pidän oikeastaan ihan virkistävänä sitä, että Suomella on jonkinlaiset ilmavoimat kun edeltävät 40 vuotta oltiin pääosin aika olemattomalla tasolla. Valitettavasti toimintakykyisten ilmavoimien ylläpitäminen on kallista.

Puolustusministeri ilmoitti taannoin, että olkapääohjuksiin on varattu rahaa sen verran, että käytännössä valmiusprikaatit saavat patterinsa ja siinä se. Alueellisille joukoille ei niistä hankkeilla olevista 30-40 tuubista paljon iloa tule olemaan. Kuitenkin juuri olkapääohjusten saaminen on mainittu hankkeeksi, josta saadaan aleellisten joukkojen ilmatorjunnan syömähammas. Ei taida tulla edes tekareita.

Mitä ItO12-hankintaan tulee, niin sehän on ihan suunnitellun mukainen kohteiden suojaukseen tarkoitettu järjestelmä. Jätit kuitenkin mainitsematta, että meille piti lisäksi tulla pitkän kantaman järjestelmä, joka karsittiin nopeasti papereista, kun ensimmäisiä hankintatunnusteluja tehtiin ja rahoituksen realiteetit havaittiin. SAMP/T vai NASAMS oli sitten epätoivoista rimpuilua, kun tilannetta koitettiin paikata.

Yksi tärkeä näkökanta Hornetien kohdalla on se, että konemäärää leikattaessa säästetty raha olisi pomminvarmasti leikattu myös budjetista, elettiin kuitenkin syvimmän laman aikaa. Konemäärää vähentämällä olisi siis voitu säästää koko elinkaaren käyttökustannuksia. Hankintojen puolella olisi säästetty vasta MLU-vaiheessa. Ei tuo siis mikään yksiselitteisen huono projekti ollut, vaan piti osaltaan myös puolustusbudjetin tasoa yllä. Ei ole itsestään selvää, että rahoituksen taso olisi myöhemmin noussut takaisin vanhoihin lukemiin, jos se olisi hävittäjäkaupan aikana pudotettu vaikka neljänneksen pienemmäksi.

 

[baikal]

No jaa. Kun hankittiin T72-vaunut Itä-sakusta, niin se oli olosuhteisiimme paras mahdollinen valinta, siinä oli tehokas pääase ja muutenkin tosi fantsu. Eipä mennyt edes kymmentä vuotta, kun ne olivat jo lusikan raaka-ainetta. Vuoden 97 ja 98 vuosikirjoissa hypetetään vaunua ja kas, jo tuolloin täytyi olla tiedossa niiden perspektiivi. Entäs jos ei ollutkaan, vaan päätökset syntyivät nopeaan tahtiin? Mitä tästä kaikesta pitää ajatella?

Entäs rannikkotykistö? "nykyaikana sivumennen tuhottavia maaleja".....ja tämä sanottiin, vaikka toisaalta kirjoitettiin, että venäläinen täsmäasekyky on kovasti hakusessa. Mitä tästä pitää ajatella?

Tilataan kopiointikykyä 12 miljoonalla ja kas, hinta nousee viisinkertaiseksi ja käyttäjäporras itkee systeemin pirullisuutta.

Ja niin edelleen. Ehkäpä pv onkin ihan samanlainen valtionorganisaatio kuin ovat muutkin`? Tätä samaahan näkee kaikilla hallinnonaloilla, Puolustusvoimien rahoitustaso vain erottaa sen muista, se on marginaalia, ehkä edes veronmaksajain onneksi. Ja edellisen parinkymmenen vuoden aikana oli selvästi pikkasen punainen lanka hakusessa, ei siinä mitään, niin se oli muillakin. Ehkä tuollainen organisaatio on lopultakin kyvytön nopeasti hahmottamaan muutoksia? Toisaalta se on onni, toisaalta siihen kytkeytyy erittäin pirullinen mahdollisuus jäädä jälkeen toisista, vaikea sanoa. Veikkaan, että läheltä piti.

 

[Slammer]

Puolustusministeri ilmoitti taannoin, että olkapääohjuksiin on varattu rahaa sen verran, että käytännössä valmiusprikaatit saavat patterinsa ja siinä se. Alueellisille joukoille ei niistä hankkeilla olevista 30-40 tuubista paljon iloa tule olemaan.

Ei, mutta minä pitäisin tärkeimpänä, että järjestelmä ylipäänsä hankitaan ja saadaan koulutus pyörimään. Olkapääohjukset ovat täydellinen esimerkki aseista, joita on helppo hankkia myöhemmin lisää. Vertailun vuoksi Hornetinkin ensimmäinen ohjustilaus oli jokseenkin pieni eikä niitä myöhemminkään valtavia määriä ole hankittu.

Jätit kuitenkin mainitsematta, että meille piti lisäksi tulla pitkän kantaman järjestelmä, joka karsittiin nopeasti papereista, kun ensimmäisiä hankintatunnusteluja tehtiin ja rahoituksen realiteetit havaittiin.

Suunnitelmiahan maailmassa riittää ja Puolustusvoimilla haaveita.

No jaa. Kun hankittiin T72-vaunut Itä-sakusta, niin se oli olosuhteisiimme paras mahdollinen valinta, siinä oli tehokas pääase ja muutenkin tosi fantsu.

Tuskin kukaan on vakavalla naamalla voinut väittää, että T-72 olisi paras mahdollinen vaunu, enimmäkseen sitä luonnehdittiin olosuhteisiin nähden riittävän hyväksi. Hankintaa toki hehkutettiin, saatiinhan sillä näppärästi tuplattua vaunujen määrä. Voi toki kysyä oliko siitä pitkällä aikavälillä kuinka paljon hyötyä. Tosin ymmärrän 90-luvun alun halun pönkittää puolustusta kun itänaapuri oli hitusen epävakaa ja lisäksi samainen naapuri ja sen myötäilijät eivät enää olleet sanelemassa mitä saa ostaa.

Tätä samaahan näkee kaikilla hallinnonaloilla, Puolustusvoimien rahoitustaso vain erottaa sen muista, se on marginaalia, ehkä edes veronmaksajain onneksi.

Toki ministeriöiden kolmen kärki erottuu selvästi, mutta ei puolustusministeriökään ihan olematon ole reilulla 5 prosentin osuudella. Pikemminkin keskiluokkaa.

 

[Hande]

Puolustusministeri ilmoitti taannoin, että olkapääohjuksiin on varattu rahaa sen verran, että käytännössä valmiusprikaatit saavat patterinsa ja siinä se. Alueellisille joukoille ei niistä hankkeilla olevista 30-40 tuubista paljon iloa tule olemaan.

Ei, mutta minä pitäisin tärkeimpänä, että järjestelmä ylipäänsä hankitaan ja saadaan koulutus pyörimään. Olkapääohjukset ovat täydellinen esimerkki aseista, joita on helppo hankkia myöhemmin lisää. Vertailun vuoksi Hornetinkin ensimmäinen ohjustilaus oli jokseenkin pieni eikä niitä myöhemminkään valtavia määriä ole hankittu.

Jätit kuitenkin mainitsematta, että meille piti lisäksi tulla pitkän kantaman järjestelmä, joka karsittiin nopeasti papereista, kun ensimmäisiä hankintatunnusteluja tehtiin ja rahoituksen realiteetit havaittiin.

Suunnitelmiahan maailmassa riittää ja Puolustusvoimilla haaveita.

Jotta alueellisten joukkojen it olisi minkäänlaisella järkevällä tolalla, pitäisi niillä olla kaikki tärkeimmät värkit olemassa jo rauhan aikana. Ostan kyllä ajatuksen siitä, että ohjuslaukauksia voidaan helposti hankkia lisää nopeassakin tilanteessa, sehän on joka tapauksessa välttämätöntä. Ajatus kokonaisten järjestelmien hankinnasta hidasteisesti ei ole järkevä. Rahaa säästyy, kun hankitaan kilkkeet kerralla. Näinhän on toimittu muidenkin järjestelmien kohdalla. Kun Pv halusi välttämättä työntää alueellisten joukkojen varustelun omista pitkän aikavälin suunnitelmistaan poiketen juuri nälkävuosille, niin tilanne ei todellakaan ole hyvä.

Mitä Hornetien ohjuksiin tulee, niin minusta se ensimmäinen n. 450 AMRAAMin satsi ei kyllä ollut meikäläisissä oloissa millään muotoa pieni, vaan 90-luvun Suomelta todella raju panostus.

Ja siitähän tässä ketjussa käsittääkseni on kysymys, että Pv:n suunnittelu on liian usein haaveilua. Otsakkeena voisikin yhtä hyvin olla "Haaveet kaatuu".

 

[hessukessu]

Ja siitähän tässä ketjussa käsittääkseni on kysymys, että Pv:n suunnittelu on liian usein haaveilua. Otsakkeena voisikin yhtä hyvin olla "Haaveet kaatuu".

Ei, vaan se, että hankkeita ei tehdä todellisten vaatimusten ja laskelmien perusteella, vaikka niin pitäisi tehdä. Nykyään ostetaan mitä sattuu millainen määrä sattuu, sen enempää asiasta laskematta ja lopputuloksesta välittämättä. Kunnon preussilainen yleisesikuntasuunnittelu uupuu.

 

[Hande]

Ja siitähän tässä ketjussa käsittääkseni on kysymys, että Pv:n suunnittelu on liian usein haaveilua. Otsakkeena voisikin yhtä hyvin olla "Haaveet kaatuu".

Ei, vaan se, että hankkeita ei tehdä todellisten vaatimusten ja laskelmien perusteella, vaikka niin pitäisi tehdä. Nykyään ostetaan mitä sattuu millainen määrä sattuu, sen enempää asiasta laskematta ja lopputuloksesta välittämättä. Kunnon preussilainen yleisesikuntasuunnittelu uupuu.

Jos budjetointi perustuu haavekuviin ja toteumana on, että hankitaan sen verran, kuin sillä rahalla kulloinkin sattuu saamaan, niin puhutaan samasta asiasta. Huolellinen ja perusteellinen suunnittelukaan ei auta, jos lähtötiedot eivät ole tästä maailmasta.

Valmiusprikaatien osalta voidaan todeta, että kokonaisuuksia on mietitty. Hankkeen saattaminen lähes valmiiksi vaati tosin miljardiluokkaa olevia lisätilausvaltuuksia ja muun kenttäarmeijan kaluston sulattamisen...

 

[baikal]

Onnistumista pitää varmaan pohtia julkilausutun doktriinin mukaan: "suunnittelun ja resurssoinnin painopiste on SIETO" ...tämähän seisoo aivan julkisesti luettavissa. Jos raha ei muuhun riittänytkään, niin sitten ei. Kokonaan toinen asia on sitten se liirumlaarum, jolla on pyritty tuota hanketta lihavoimaan, on luotu kuva, jossa on kenttäarmeija, jolla on kaapissaan ravakka teräksinen keihäs, jolla pistetään maahantunkeutujaa tonttiin. Keihäs on, mutta millainen on huotra keihäälle?

 

[Laamanator]

Hyvä keskustelunavaus, mutta onko tällaisen keskustelun käymiselle riittäviä perusteita ja onko tällainen keskustelu tämän tyyppisellä foorumilla edes mielekästä energian ja ajankäytön kannalta? Mikä on keskustelun tavoite ja mikä on todennäköisesti sen tosiasiallinen lopputulema?

Olettaen, että tavoitteena on hyvä keskustelu, joka on 100% asiaa.

Kyllä vöitä ja kokardeja riittää ilman siitä käytävää vilkasta kansalaiskeskusteluakin.:a-rolleyes:

 

[Hande]

onko tällainen keskustelu tämän tyyppisellä foorumilla edes mielekästä energian ja ajankäytön kannalta?

Jokainen varmaan osaa tykönään ja omista lähtökohdistaan punnita mihin kannattaa osallistua ja mihin ei? Se, että keskustellaan voi joillekin meistä olla arvo sinällään. Tuskin maailma valmiiksi tulee tämänkään ketjun myötä, joten iankaikkisuuden kannalta tämä tietysti on täysin joutavaa hommaa.

 

[Laamanator]

Tämä on keskustelu, jossa ei ole mitään järkeä.

En voi lakata ihmettelemästä sitä outoa täällä(kin) toisinaan esiintyvää ilmiötä, että Puolustusvoimien sotavarustukseen ja sen lukumääriin liittyvät tiedot herättävät internetin käyttäjien keskuudessa näin suuria intohimoja.

Miksi ihmeessä ja mikä on kaiken tämän pohdinnan tavoite?

 

[Hande]

Tämä on keskustelu, jossa ei ole mitään järkeä.

En voi lakata ihmettelemästä sitä outoa täällä(kin) toisinaan esiintyvää ilmiötä, että Puolustusvoimien sotavarustukseen ja sen lukumääriin liittyvät tiedot herättävät internetin käyttäjien keskuudessa näin suuria intohimoja.

Miksi ihmeessä ja mikä on kaiken tämän pohdinnan tavoite?

Aika paljon näytät pohtivan mitä muut pohtivat? Eiköhän se riitä, että asia kiinnostaa ja sitä kautta joskus myös pohdituttaa. Tännehän ne omat ajatelmat on hyvä kirjoittaa julki, niin asiaa paremmin tuntevat pääsevät puhkomaan pahimmat kuplat pois. Tai jotain niinku...

 

[baikal]

Onhan nämä keskusteluvitjat pirun toistavia, se on sanottava. Itkisin ilosta, repäisisin vaatteeni ja ripottaisin ylleni koivutuhkaa, jos palsta kehittyisi siihen suuntaan, että enemmän käsiteltäisiin taistelijan taitoja, lääkintää, kv-tehtäviä, käsiaseita, kevyttä jalkaväkeä eri mausteilla, tykistön arkipäivää jne. Reserviläistoimintaa jne. Sissitoimintaa eri mausteilla. Tarkka-ampujia jne. Mutta paljonko nämä aiheet tuottavat sivuja?

Määrävääntö on helppoa, siihen voi ottaa perusluvuksi minkä tahansa luetun tai arvaillun lukeman ja sitten se alkaa...kaiken toistavuus. Vaikkapa malliin: paljonko 122-haupitseja on vielä rivissä? 11 sivua myöhemmin voidaan todeta, että ei tiedetä. Tai montako tuliannosta on hankittu rs-rak.heittimiin ammuksia? 12 sivua myöhemmin, ei olla tultu hullua hurskaammaksi. Rannikkotykkiupseeri Vehamala virkkoi: tämä on viihdettä ja sitä tämä on, informaatioarvo ei ole läheskään sama kuin viihdearvo.

Zournalisteja maanpuolustus ei kiinnosta, paitsi jos varusmies ampuu itsensä tai kantapeikko höylää naapurin emäntää Vappuna. Jos netti onkin ainoa, josta voi löytää kriittistä arviointia ja aikuisten miesten kelvollista pohdintaa, niin silloin palsta on paikkansa ansainnut. Perusteltu kritiikki on paikallaan, jos on tarvetta. Luottamus virkamiehiin ja poliitikkoihin ei ole kummainen tällä haavaa, miksi, jätän sen arvioitavaksi kullekin iha ite.

Tässä yhteydessä esitän ties monettako kertaa: yritetään päästä ajan oloon ruohonjuurelle nykyistä enemmän.

 

[Slammer]

Jotta alueellisten joukkojen it olisi minkäänlaisella järkevällä tolalla, pitäisi niillä olla kaikki tärkeimmät värkit olemassa jo rauhan aikana. Ostan kyllä ajatuksen siitä, että ohjuslaukauksia voidaan helposti hankkia lisää nopeassakin tilanteessa, sehän on joka tapauksessa välttämätöntä. Ajatus kokonaisten järjestelmien hankinnasta hidasteisesti ei ole järkevä. Rahaa säästyy, kun hankitaan kilkkeet kerralla.

Olkapääohjusten kaltaiset järjestelmät ovat minusta hyvä esimerkki hankinnoista, joita voi hyvin jakaa pidemmällekin aikavälille. Enkä tarkoita pelkästään sota-ajan hankintoja, vaan tilannetta voidaan tarkastella uudelleen vaikka viiden vuoden päästä, jos talous olisi paremmalla tolalla.

Mitä Hornetien ohjuksiin tulee, niin minusta se ensimmäinen n. 450 AMRAAMin satsi ei kyllä ollut meikäläisissä oloissa millään muotoa pieni, vaan 90-luvun Suomelta todella raju panostus.

Oliko määrä niin suuri? Minä muistelen, että ohjuksia olisi hankittu 2-4 per kone. Tähän hätään en löytänyt kuin yhden maininnan vuodelta 1995, jossa puhuttiin noin 200 ohjuksesta.

Ja siitähän tässä ketjussa käsittääkseni on kysymys, että Pv:n suunnittelu on liian usein haaveilua. Otsakkeena voisikin yhtä hyvin olla "Haaveet kaatuu".

Minusta se on ymmärrettävää ja inhimillistä. Suunnitelmat tehdään sen perusteella mitä katsotaan tarvittavan. Kun rahaa ei riitä kaikkeen, joistain tarpeista joudutaan sitten tinkimään. Jos otetaan liikaa realismia mukaan ja supistetaan suunnitelmia, niin voi käydä niin, ettei saada senkään vertaa kuin puhtaasti tarpeista lähtemällä.

 

[Hande]

Onhan nämä keskusteluvitjat pirun toistavia, se on sanottava.

Määrävääntö on helppoa, siihen voi ottaa perusluvuksi minkä tahansa luetun tai arvaillun lukeman ja sitten se alkaa...kaiken toistavuus. Vaikkapa malliin: paljonko 122-haupitseja on vielä rivissä? 11 sivua myöhemmin voidaan todeta, että ei tiedetä. Tai montako tuliannosta on hankittu rs-rak.heittimiin ammuksia? 12 sivua myöhemmin, ei olla tultu hullua hurskaammaksi. Rannikkotykkiupseeri Vehamala virkkoi: tämä on viihdettä ja sitä tämä on, informaatioarvo ei ole läheskään sama kuin viihdearvo.

Näin se tosiaan menee, samaa tunkkaista tarinaa hinkataan vuodesta toiseen. Päivän hyvä työ on tekemättä, joten lupaankin lopettaa nämä keskustelut osaltani tähän ja nyt. Nouseepa foorumin taso samalla hitusen.

Informaatioarvo ei tosiaan ole kummoinen ja hiukan epäilen tuota viihdyttävyyttäkin...