Touhottaja
Majuri
Otetaanpa tämmönen.. toivottavasti tuli suurin piirtein oikean aihealueen alle ja ei ole ennen ihan puhki kaluttu aihe..
Mutta; kuinkas te hanskaatte (käsitätte/käyttäydytte) salaisuuksien ja sen sellaisten kanssa? Nyt on wanhoilla oiva tilaisuus kouluttaa meitä nuoria ja hurjia.
Kerronpas itsestäni, vanhempien työn takia ei ole mitään ongelmaa ollut keskustella asioista paljastamatta siihen liittyviä henkilöitä tai yksityiskohtia. Kotona käytiin juttuja tyyliin "yksi asiakas otti ja teki xxx, sen takia olen vähän huonolla tuulella". Joskus xxx oli tekoa kuvaava kertomus, joskus se oli xxx. Muista asioista puhuttiin sitten "normaalisti". Mutta salaisuuksia olen eri poika pitämään.
Tämä käyttämäni opittu kertomistapa herätti sitten kaveripiirissä kummastusta, varsinkin niissä perheissä, joissa jonkun perheenjäsenen astuttua ovesta sisään juttu alkaa "KUUUUUUUUUULE!!! TIEDÄTKÖ mitä SE teki?" (Sittenpä alkoi muuten myöhemmin olla 7-päivää ja muuta kakkalehteä samojen perheiden pöydillä, "TV-ohjelman takia"). Minusta se oli pahuksen vastenmielistä, keskittyä muiden elämään eikä omaan.
No, aikaa vieri, ja opin niitä oikeitakin salaisuuksia (tai no en, mutta se koulutus on silti salassa pidettävää, kun käskettiin). Minulle oli älyttömän luontevaa vastailla intiiaikana kysymyksiin "paljon teitä on?" ja "mitä teille opetettiin aiheesta x?" kautta rantain.
Mutta ihan vasta kävin urheilutapahtuilemassa erään wanhan tutun kanssa. Yhtäkkiä alkoi selittää kertauksestaan: "Moon ihan tyytväinen, pääsin XXX XXX joukonn XXX jaokseen" En oikein tiennyt kuinka suhtautua, mutta eipä ollut muitakaan lähistöllä (katsoin tarkkaan ympärilleni). Juttu vaan jatkui: "Nönnännöö oli meillä XXX, ei ollut XXX XXX aikaan. Mutta selvisi sitten XXX:stä ihan hyvin. Annoin arvostelussa XXX" "Sodan ajan tehtävä meillä oli XXX "ja sen semmottinen".
Ette usko miten vaikeaa voi olla siinä tilanteessa. No, kukaan ei multa saa tietää, mitä XX tapahtui, ehkä wanha kaweri jo silloin 3-vuotiaana oppi, etten kertoile asioita.. mene tiedä.
Mutta sitten, onko teille koskaan tehty selväksi, mistä maanpuolustusasioista ei vaan puhuta? Itselle se ehkä tuli kuolutuksen kautta, mutta kyllä eletty historiakin vaikuttaa. Itse en tykkää vahvuuksista tai sijoituksista puhua.. yleisesti käytettävät taktiikat ja tst-tekniikat sen puoleen ok. Edes saamastani koulutuksesta en yksityiskohtaisemmin tykkää puhua, muuten kuin yksityisviestillä. ehkä menee jo vainoharhan puolelle.
------------
Tiivistelmä:
Kuinkas te hanskaatte (käsitätte/käyttäydytte) salaisuuksien ja sen sellaisten kanssa? Onko teille koskaan tehty selväksi, mistä maanpuolustusasioista ei vaan puhuta?
Mutta; kuinkas te hanskaatte (käsitätte/käyttäydytte) salaisuuksien ja sen sellaisten kanssa? Nyt on wanhoilla oiva tilaisuus kouluttaa meitä nuoria ja hurjia.
Kerronpas itsestäni, vanhempien työn takia ei ole mitään ongelmaa ollut keskustella asioista paljastamatta siihen liittyviä henkilöitä tai yksityiskohtia. Kotona käytiin juttuja tyyliin "yksi asiakas otti ja teki xxx, sen takia olen vähän huonolla tuulella". Joskus xxx oli tekoa kuvaava kertomus, joskus se oli xxx. Muista asioista puhuttiin sitten "normaalisti". Mutta salaisuuksia olen eri poika pitämään.
Tämä käyttämäni opittu kertomistapa herätti sitten kaveripiirissä kummastusta, varsinkin niissä perheissä, joissa jonkun perheenjäsenen astuttua ovesta sisään juttu alkaa "KUUUUUUUUUULE!!! TIEDÄTKÖ mitä SE teki?" (Sittenpä alkoi muuten myöhemmin olla 7-päivää ja muuta kakkalehteä samojen perheiden pöydillä, "TV-ohjelman takia"). Minusta se oli pahuksen vastenmielistä, keskittyä muiden elämään eikä omaan.
No, aikaa vieri, ja opin niitä oikeitakin salaisuuksia (tai no en, mutta se koulutus on silti salassa pidettävää, kun käskettiin). Minulle oli älyttömän luontevaa vastailla intiiaikana kysymyksiin "paljon teitä on?" ja "mitä teille opetettiin aiheesta x?" kautta rantain.
Mutta ihan vasta kävin urheilutapahtuilemassa erään wanhan tutun kanssa. Yhtäkkiä alkoi selittää kertauksestaan: "Moon ihan tyytväinen, pääsin XXX XXX joukonn XXX jaokseen" En oikein tiennyt kuinka suhtautua, mutta eipä ollut muitakaan lähistöllä (katsoin tarkkaan ympärilleni). Juttu vaan jatkui: "Nönnännöö oli meillä XXX, ei ollut XXX XXX aikaan. Mutta selvisi sitten XXX:stä ihan hyvin. Annoin arvostelussa XXX" "Sodan ajan tehtävä meillä oli XXX "ja sen semmottinen".
Ette usko miten vaikeaa voi olla siinä tilanteessa. No, kukaan ei multa saa tietää, mitä XX tapahtui, ehkä wanha kaweri jo silloin 3-vuotiaana oppi, etten kertoile asioita.. mene tiedä.
Mutta sitten, onko teille koskaan tehty selväksi, mistä maanpuolustusasioista ei vaan puhuta? Itselle se ehkä tuli kuolutuksen kautta, mutta kyllä eletty historiakin vaikuttaa. Itse en tykkää vahvuuksista tai sijoituksista puhua.. yleisesti käytettävät taktiikat ja tst-tekniikat sen puoleen ok. Edes saamastani koulutuksesta en yksityiskohtaisemmin tykkää puhua, muuten kuin yksityisviestillä. ehkä menee jo vainoharhan puolelle.
------------
Tiivistelmä:
Kuinkas te hanskaatte (käsitätte/käyttäydytte) salaisuuksien ja sen sellaisten kanssa? Onko teille koskaan tehty selväksi, mistä maanpuolustusasioista ei vaan puhuta?