Lyhyestä ja pitkästä kirjoittamisesta

jokiranta

Alokas
BAN
Tällä sivustolla oli keskustelu kirjoittamisesta ja kirjoittamalla puhumisesta: eri mielikuvista siitä, pitäisikö verkkokirjoittamisen olla jutustelua, puhumista vai kirjoittamista.

Se, miten välineellä rajoitetaan esittämistä, vaikuttaa esittämisen muotoon ja sitä kautta mahdollisesti myös sisältöön.

Suomen ehkä merkittävin muodonmuutos liittyy hankkeeseen muuttaa Helsingin Sanomat broadsheetista, sanomalehden kokoisesta, tabloidiin iltapäivälehden kokoiseksi.

http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98867-tabloidin-tekeminen-helppoa-ja-hauskaa
 
Omalla kohdallani ei mitään väliä, missä koossa pääkaupunkiseutulaisten ihan oma aviisi ilmestyy. Suoraa yhteyttä lehteen ei ole, muutos ehkä vaikuttaa taittoon enemmän kuin kirjoituksiin? Jos vaikuttaa kirjoituksiin, saattaa pitkässä juoksussa välillisesti vaikuttaa siihen tekstiin mitä tulen lukemaan. Media siirtyy jatkossa todennäköisesti entistä vahvemmin verkkoon. Se on paljon merkittävämpää, kuin jokun sanomalehden paperikoko. Minun mielestäni.

Ja verkossa jokainen keskustelee tyylillään, tosin yleensä omaksutaan tietyt käyttäytymismallit ja tavat ympäristöltä. Minulle viestien sisältö on kuitenkin tärkempää, kuin niiden pituus. Jos pitkä viesti on asiaa, ihan ok. Jos pitkä viesti on poukkoilevaa, kontekstitonta ja vailla johtoajatusta, ei sitä oikein jaksa lukea. Lyhyet viestit sitten ovat hankalia, jos niissä ei ole oikein selvää asiasisältöä, mutta ne monesti vain lukee ja unohtaa.
 
Iskevää sisältöä ei saada aikaiseksi kuin kaikkien tuntemalla sanastolla, joka aiheuttaa ärsykkeitä riittävästi. Poliitikot ovat viimeisiä liikkuvia äänestäjiä itselleen liikuttelevina oppineet tämän informaatiosodankäynnin lajin. Ne, joilla ei ole asiaa tai ne, joilla on parempi kotikasvatus ja suurempi sivistyksellinen perimä, pitävät tätä vyön alle lyömistä populismina.
 
jokiranta kirjoitti:
Suomen ehkä merkittävin muodonmuutos liittyy hankkeeseen muuttaa Helsingin Sanomat broadsheetista, sanomalehden kokoisesta, tabloidiin iltapäivälehden kokoiseksi.

Hieno askel kohden lopullista unohdusta. Hesarissa ainoa paikkansa pitävä asia on päivämäärä ja sekin vain yhden päivän ajan.
 
On jotenkin perinteistä ajatella, että broadsheet on oikea sanomalehti, jota pitää lukea ajatuksella pöydän päällä, kun taas tabloidi on nopeasti sylissäkin helposti selailtava lehti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Broadsheet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tabloidi

Suurtabloidia sanotaan berlineriksi. http://en.wikipedia.org/wiki/Berliner_%28format%29

Helsingin Sanomat alkaa olla mainospulassaan ohuempi kuin paksu värikuvilla, urheilu-uutisilla ja ruokaohjeilla täytetty maakuntalehti.

Kun siirrytään tabloidiin broadsheetistä, tulee kirjoittamisesta vähemmän haastavaa, koska lyhyemmän palstatilan voi täyttää clichéillä, ennakkoluuloilla ja kaunoilla sekä muulla iskevällä ja jo valmiiksi käsitteistetyllä aineistolla.

Ei tarvitse ajatella, rakentaa eikä perustella - kirjoittaa, vaan jutustelevan löpinänsä saa vähemminkin kirjoittajanlahjoin ja paljon keveämmällä yleissivistyksellä sopivasti mainosten väliin "toimitukselliseksi aineistoksi".

Tasavallan presidentin ja presidentin puheenkirjoittajatkaan eivät osaa kirjoittaa oikein eikä kumpikaan oikeustieteiden kandidaateista tutki puhuttavaansa ennakkoon.

Tasavallan presidentin virkaanastujaisissa kohteliaasta teiteittelymuodosta käytettiin tasavallassa kunkinkaallista muotoa. Odotan, että tulevaisuudessa käytetään paavillista tai jumalallista muotoa, ja aletaan puhua toisesta kolmannessa persoonassa.
 
Executive brief:

No sitten se ydinasia, jos edellisestä ei kiireiselle taistelijalle poteron pohjalla tullut selväksi. Brysselin Pravda pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, mikä on kaikille vapaussotureille pelkästään myönteinen asia. Kun lehti ohenee, sen pöytäpinta-alaa pitää pienentää, jotta se tuntuisi edelleen yhtä paksulta kuin juttunsa.

Eurostoliiton ja hyvinvoinnin kannalta tietenkin mielikuvan postmoderni pirstoutuminen ei ole hyvä asia, koska lammaslauma karkaa mielipidejohtajan tultua epäröiväksi.

Kaiken takana on nainen, yleensä joku Reetta Meriläinen, joka kirjoittaa niin kuin herrat haluavat. Myös lampaan takana on paimen.

 
Last edited by a moderator:
Iskevää sisältöä ei saada aikaiseksi kuin kaikkien tuntemalla sanastolla, joka aiheuttaa ärsykkeitä

Iskevä sisältö laittamalla negatiivisia ärsykkeitä saa aikaan ärsykkeen iskeä sivusto kiinni. Se nimittäin kertoo, että sivustolla ei ole mitään asiallista tarjottavaa. Laadukas analyysi ei nimittäin pelaa iskevillä ärsykkeillä vaan journalistisesti laadukkaalla sisällöllä.


Kaikkien tunteman sanaston käyttämisessä on erinäinen hyvä puoli. Nimittäin toistuvasti samaa sanastoa käyttävät sivustot voi karsia niiden tätä ominaisuutta hyväksi käyttämällä.

Esimerkiksi esseen tekijä voi haluta poistaa hakutuloksista toimituksellisen aineiston. Jos kirjoittaa vain climate change niin hakutuloksista suurin osa on toimituksellista aineistoa, joka käsittelee aihetta sensaatiohakuisesti ja informaatiokaan ei ole kovinkaan laadukasta vaan korostaa hiukan liikaakin tavoitetta tuottaa lukijalle negatiivisia ärsykkeitä.

Niinpä siis karsimme toimituksellisen aineiston käyttämällä sanoja, joita esiintyy usein sensaatiohakuisesti kirjoittavilla toimittajilla, tälläisiä sanoja ovat esimerkiksi - latest, - mystery, - heavy. Suomenkielisessä mediassa hyvin tyypillinen ihan jokaisessa tekstissä esiintyvä sana on - viime. Nämä karsimalla toimituksellista aineistoa onkin paljon vähemmän esseen tekijän riesana.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top