Muistakaahan sitten varoa sitä armeijan kapiaiskulttuuria!
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a144...utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
"
Suomi voisi ottaa miljoona pakolaista, sanoo Taideyliopiston entinen rehtori Tiina Rosenberg
Kesällä Tiina Rosenberg joutui jättämään työnsä Taideyliopiston rehtorina. Syytä ei kerrottu. Nyt Ruotsin feministipuolueen perustajiin kuulunut Rosenberg kertoo, mitä hän oikeasti ajattelee Suomesta.
KUUKAUSILIITE 3.10.2015 6:54 Päivitetty: 3.10.2015 12:01
Ilkka Karisto
Professori Tiina Rosenberg istuu kotisohvallaan Tukholman keskustassa, Kungsholmenin kaupunginosassa, ja sanoo: "Suomessa kun avasi telkkarin, joka toinen henkilö, jonka siellä näki, oli
Timo Soini."
Rosenberg on palannut Ruotsiin ennen aikojaan. Vajaa kolme vuotta sitten hän muutti pitkän tauon jälkeen synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin, kun hänet oli valittu vastaperustetun Taideyliopiston rehtoriksi. Edelliset 36 vuotta hän oli asunut ulkomailla, pisimpään juuri täällä Ruotsissa.
Helsingissä Rosenberg otti tavakseen katsoa heti herättyään aamu-tv:tä. Ja vaikka ruudussa ei olisikaan ollut Timo Soini, ei hän näkemästään yleensä ilahtunut.
"Siellä oli joku masentunut tai vähintään puolimasentunut 50-, 60- tai 70-vuotias miespuolinen asiantuntija selvittämässä kansakunnan tilaa. Se nyt on sanomattakin selvää, ettei sellaisesta voi seurata mitään hyvää."
Lausunto voi kuulostaa kohtuuttomalta kärjistykseltä, semminkin kun sen esittäjä on itse 58-vuotias asiantuntija, joka mielellään lausuu käsityksiään kansakunnan tilasta, mutta Tiina Rosenbergin suusta kuultuna se ei yllätä. Rosenberg tunnetaan erittäin suorasanaisena ihmisenä, joka puhuu erityisesti feminismin, seksuaalivähemmistöjen ja vasemmistolaisen politiikan puolesta – ja saa monet suuttumaan.
Kun Rosenberg oli muuttamassa Helsinkiin, hän ilmoitti etukäteen osallistuvansa Suomessa ahkerasti yhteiskunnalliseen keskusteluun.
"Ilmeisesti onnistuin siinä aika hyvin, koska olen nyt palannut Ruotsiin", Rosen-berg sanoo ja hymyilee.
Tiina Rosenbergin viisivuotiseksi tarkoitettu kausi Taideyliopiston rehtorina päättyi yllättäen viime kesäkuussa. Irtisanoutumisen syytä ei kerrottu julkisuuteen. Taideyliopisto ilmoitti asiasta tiedotteella, jossa sekä Rosenberg että yliopiston hallituksen edustaja lausuivat kauniita sanoja yhteisestä taipaleesta ja taiteen merkityksestä.
Tiedote herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Saiko rehtori potkut?
"En voi puhua niistä asioista mitään", Rosenberg sanoo. Hän on allekirjoittanut eropaperin, jossa on vaitiolopykälä.
Juuri ennen Rosenbergin eroa lehdissä kirjoitettiin paljon Taideyliopiston kansanmusiikin professorin valinnasta. Rosenberg oli nimittänyt asiantuntijalausunnoista välittämättä virkaan
Kristiina Ilmosen, vaikkei tällä ollut hakuajan päättyessä tohtorin tutkintoa. Professuuria hoitanut
Hannu Saha teki kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka piti nimitystä lainvastaisena ja antoi Taideyliopistolle moitteen.
Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja
Karri Kaitue sanoi kuitenkin heti tuoreeltaan HS:n haastattelussa, että kohulla ei ollut mitään tekemistä Rosenbergin lähdön kanssa.
Miksi hän sitten häipyi?
"Sen takia, että mulla ei olisi ollut Suomessa mitään tulevaisuutta", Rosenberg vastaa. Tarkempaa selitystä hänestä ei irtoa. Hän ei suostu kertomaan edes sitä, vaikuttivatko hänen julkiset kannanottonsa eroon, mutta jotain voinee päätellä siitä, miten hän kuvailee nykyistä elämäänsä Tukholmassa.
"Nyt mulla on taas mahdollisuus olla vapaa ja oma itseni."
Millä tavalla et Suomessa ollut vapaa?
"Työtehtävä vaati jotain muuta."
Tukholmassa Rosenberg palasi vanhaan virkaansa teatteritieteen professoriksi. Tämän syksyn hän on tosin vielä virkavapaalla, mutta käy silti yliopistolla kokouksissa ja ohjaa oppilaidensa opinnäytetöitä.
Rosenberg kertoo, että häntä pyydetään jatkuvasti puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin.
"Voisin helposti täyttää kalenterini niin, että olisin vain harjoittamassa kansankiihotusta siellä ja täällä."
Viime aikoina hän on yrittänyt parhaansa mukaan kieltäytyä kutsuista, jotta aikaa jäisi myös lukemiselle. Ja luettavaa hänen kotonaan totisesti riittää. Työhuone on vuorattu kirjahyllyillä, ja osa Rosenbergin kirjoista odottaa yhä muuttolaatikoissa Helsingissä.
Sohvalla on siistissä pinossa päivän lehdet: Dagens Nyheter, Svenska Dagbladet ja pari muuta. Rosenberg on merkinnyt pienillä post-it-tarroilla ne uutiset, jotka liippaavat jollain tavalla Suomea, sillä tässä haastattelussa on tarkoitus puhua siitä, mitä hän nyt ajattelee suomalaisesta yhteiskunnasta.
Ja nyt Rosenberg ei enää väistele kysymyksiä vaan antaa palaa: vastaukset tulevat pitkinä ja polveilevina monologeina, joissa käsittelyyn joutuvat muun muassa hallituksen leikkaukset, maahanmuuttopolitiikka, abortin vastustajat, miehiä mielistelevät naisjohtajat, jotka kieltävät naisten rakenteellisen syrjinnän ja tarjoavat siitä todisteeksi vain omaa urakehitystään. Aiheita ovat myös Lapuan liikkeen perintö, armeijan kapiaiskulttuuri sekä uudet maskuliinisuuden mallit, joita esimerkiksi
Pekka Haavisto ja
Alexander Stubb kuulemma ilmentävät.
Otetaan kuitenkin asia kerrallaan. Aloitetaan turvapaikanhakijoista, kun heidän saapumisensa kerran on pääministeri
Juha Sipilän suulla julistettu Suomen suurimmaksi ongelmaksi.
Rosenberg vilauttaa Dagens Nyheterin aukeamaa, jossa kerrotaan, kuinka Ruotsi 70 vuotta sitten otti kahdessa päivässä vastaan yli 50000 suomalaista, jotka pakenivat Lapin sotaa.
"Historiallinen muisti on onnettoman lyhyt. Nyt Suomessakin tarvittaisiin historioitsijoita puhumaan näistä asioista, sen sijaan, että meillä on alarmistinen aamu-tv, jossa kerrotaan, että tänne ne vaan rynnistävät."
Rosenbergin mielestä Suomi voisi ottaa helposti vastaan miljoona turvapaikanhakijaa.
"Metsiä ja kyliä kyllä riittää. Suomeen tulee nyt jokunen promille niistä ihmisistä, jotka maailmalla pakenevat sotaa. Ja kannattaa muistaa, että joka kuudes Ruotsissa asuva on ulkomailla syntynyt."
Mutta juuri Ruotsiahan monet suomalaiset pitävät varoittavana esimerkkinä liian sallivasta maahanmuuttopolitiikasta – onhan Malmössä lähiöitä, joissa ammuskellaan ja joihin poliisi ei mielellään mene.
Rosenberg puuskahtaa.
"Eivät Ruotsin lähiöt ole mitenkään slummiutuneet."
Eikö Malmössä sitten ammuta?
"Ei minua ole koskaan ammuttu Malmössä. Käsittääkseni Suomessakin joskus ammutaan, eivätkä ampujat ole mistään muualta tulleita.
Jussi Halla-ahon ja muiden kannattaisi pohtia sitä, johtuvatko lähiöiden ongelmat köyhyydestä vai siitä, että niissä asuu ulkomailta muuttaneita ihmisiä."
Rosenberg rusikoi armotta kaikki muutkin maahanmuuton rajoittamisen puolesta esitetyt argumentit, kuten sen, että apu pitäisi kohdistaa sinne, mistä pakolaiset lähtevät.
"Sinne vaan Syyriaan sotimaan persut! Auttakaa siellä, olkaa hyvät. Jos perussuomalaiset osaavat mennä Syyriaan ja sanoa presidentti
Assadille, että voisitko sä lopettaa sotimisen ja hoitaa tuon ISIS-homman, niin fine. Nyt nämä ihmiset ovat olemassa tässä!"
Rosenberg on itsekin yrittänyt auttaa. Pari viikkoa sitten hän oli Tukholman rautatieasemalla keräämässä matkalippurahoja Suomeen pyrkiville. Mitä hän mahtaa ajatella pääministeri Juha Sipilän päätöksestä antaa Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön?
"Se oli täysin pateettista, aivan tyhjä ele! Se mieshän johtaa Suomen hallitusta! Jos Sipilä olisi halunnut osoittaa johtajuutta, hän olisi tehnyt niin kuin
Angela Merkel, joka sanoi, että tervetuloa, Saksan rajat ovat auki."
Haastattelun aikana on käynyt moneen kertaan selväksi, että Tiina Rosenberg ei voi sietää Suomen nykyistä hallitusta. Hän ei keksi juuri mitään hyvää sanottavaa keskustasta tai kokoomuksesta, mutta perussuomalaiset on jotain vielä pahempaa.
"Puolue, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia, ei kuulu hallitukseen", hän sanoo.
Rosenbergin mielestä perussuomalaiset pitäisi siis eristää poliittisesta päätöksenteosta samalla tavalla kuin Ruotsissa on tehty äärikansallismielisille ruotsidemokraateille.
Mutta ei kai perussuomalaiset ole yhtä kuin uusnatsitaustainen Ruotsidemokraatit. Puolueessahan on suuri enemmistö, joka on kiinnostunut ihan muista asioista kuin sodan julistamisesta muslimeja vastaan.
Rosenberg ei niele selitystä. Hän ilmaisee näkemyksensä klassisen musiikin termein: "Ruotsidemokraatit ja perussuomalaiset ovat variaatioita samasta teemasta."
"Perussuomalaisissa framilla ovat nämä muutamat tyypit, jotka esittävät hauskaa ja joviaalia maalaispoikaroolia. Mutta heidän taustallaan on kova ideologinen ydin, Jussi Halla-aho ja se porukka hänen ympärillään."
Tätä jälkimmäistä porukkaa Rosenberg kutsuu epäröimättä fasisteiksi.
Onko Suomen eduskunnassa siis fasisteja?
"On, valitettavasti."
Rosenberg haluaa korostaa, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että perussuomalainen puolue on olemassa. Eikä hän haluaisi syyllistää ihmisiä, jotka perussuomalaisia äänestävät.
Hän sanoo jopa ymmärtävänsä äänestämisen syyt. (Rosenberg selittää perussuomalaisten ja muiden eurooppalaisten populistipuolueiden nousua tyhjiöllä, joka syntyi kylmän sodan päätyttyä, kun sosiaalidemokraatit kääntyivät oikealle ja menettivät kannatuksensa.) Mutta hänelle on aivan turha tulla väittämään, että perussuomalaisia ei saisi arvostella tai että puoluetta olisi kohdeltu julkisuudessa kaltoin.
"Se uhriutuminen on niin pateettista! Hehän ovat saaneet aivan kohtuuttomasti tilaa mediassa. Ja nyt meidän muiden täytyisi niin hirveästi ymmärtää näitä rasisteja ja fasisteja."
Ruotsiin paluunsa jälkeen Tiina Rosenberg on seurannut yhä tiiviisti Suomen asioita. Hän lukee päivittäin Helsingin Sanomia ja Hufvudstadsbladetia, kuuntelee suomalaista radioita ja katsoo televisio-ohjelmia Yle Areenasta. Suomalaisia naistenlehtiäkin hän lukee, koska se on kuulemma "ainoa tapa saada tietoa siitä, miten naiset ajattelevat".
Nyt hän on kuunnellut pääministeri Sipilän puheen, jonka tämä luki kansalle televisiossa haastattelua edeltävänä iltana.
"Sipilä argumentoi sinänsä järkiperustein, siis hänen poliittisista lähtökohdistaan, mutta tässä on nyt tätä henkeä, että jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Tässä ajetaan ay-liikkeen ja kansan yli. Ei hyvältä näytä."
Sen Rosenberg myöntää, että Suomen taloustilanne on vakava ja jostain on pakko säästää.
"Mutta piiska osuu vääriin ihmisiin. Leikkaukset, jotka usein eivät tuo todellisia säästöjä, kohdistuvat niihin, joilla on ennestään vaikeaa."
Sitten Rosenberg puhuu pitkään luokkayhteiskunnasta. Suomessa asuessaan hän huomasi, että ihmiset hänen ympärillään kavahtivat, kun hän käytti sanaa "yhteiskuntaluokka". Monta kertaa Rosenberg sai kuulla, että Suomessa ei enää ole luokkia, koska kaikki palkansaajat ovat jo keskiluokkaa.
Tällainen puhe ihmetytti Rosenbergiä, joka on kasvanut Itä-Helsingissä.
"Kyllä mä nyt vielä sentään duunarin tunnistan! Tervetuloa vaan Myllypuroon katsomaan leipäjonoa."
Kerran Rosenberg kuunteli nuorta taloustieteilijää, jonka mielestä Suomeen ei tarvitsisi rakentaa vuokra-asuntoja, koska vanhemmat voisivat ostaa lapsilleen omistusasunnot.
"Kun tällaiset hyvin toimeentulevat ja hyvinvoivat ihmiset yrittävät rakentaa yhteiskuntaa ilman minkäänlaista käsitystä solidaarisuudesta, niin sehän ei voi mennä kuin pieleen."
Solidaarisuuskin on aika ladattu termi, mutta juuri sitähän Suomessa kaikilta vaaditaan, joskaan ei vähäosaisia, vaan valtiontaloutta kohtaan: puhutaan yhteisistä talkoista, joilla Suomi saadaan nousuun ja velkaantuminen kuriin.
Tässä puhetavassa on Rosenbergin mielestä jotain hyvin suomalaista. Ruotsissa sellainen ei menisi läpi.
"Se on sellaista sisun näyttämistä. Vettä ja näkkileipää. Ilottomasti, hammasta purren."
Hän arvelee asenteen periytyvän sota-ajalta ja jälleenrakennuksen vuosilta, jolloin köyhä Suomi maksoi tunnollisesti sotakorvauksensa.
"Koulussahan meille näytettiin filmi, jossa viimeinen veturi lähti Neuvostoliittoon. Kansakunta oli maksanut velkansa. Se ajatusmalli on iskostunut minuunkin sillä tavalla, etten ole koskaan lainannut rahaa."
Oli Suomessa kai jotain hyvääkin?
Toki, paljonkin. Esimerkiksi peruskoulua Tiina Rosenberg pitää maailman parhaana keksintönä. Vähintään yhtä hieno asia on kunnallinen päivähoito.
"On erittäin tärkeää, että Suomessa on päiväkodit, joissa opetus tapahtuu pedagogisella otteella, eikä niin, että siellä on joku kristillisdemokraattinen kotiäiti laulamassa lapsille virsiä."
Rosenberg kehuu myös Taideyliopiston opettajia ja opiskelijoita. Heillä ei kuulemma ollut mitään osuutta hänen lähtöönsä.
Opiskelijoihin ja muihin nuoriin suomalaisiin tutustuessaan Rosenberg pani ilolla merkille sen, että nämä mielsivät Suomen luontevasti osaksi Eurooppaa, toisin kuin Rosenbergin oma ikäpolvi.
"Suomalaisethan aina sanovat matkustavansa lomalle Eurooppaan. Siis mihin helkkarin Eurooppaan? Ihan kuin Suomi ei olisi itse osa sitä."
Sitten Rosenberg sanoo jotain yllättävää. Ehkä syy siihen, että hän ei viihtynyt Suomessa, ei olekaan suomalaisessa yhteiskunnassa vaan hänessä itsessään. Hän taisi viettää aikansa väärässä seurassa.
"Suomessa olin porvarillisella areenalla, ja se nyt ei vaan ole mun kotipesä."
Täällä Tukholmassa hänellä on omat piirinsä, ja niissä piireissä voi keskustella feminismin olemuksesta tai monikulttuurisuus-käsitteen nyansseista ihan rauhassa, ilman että kukaan tulee syyttämään miesvihasta tai kukkahattuilusta.
Helsingistä hän ei sellaisia piirejä löytänyt. Tosin hän ei niitä oikein edes etsinyt, koska se ei ehkä olisi ollut soveliasta hänen yhteiskunnallisen asemansa vuoksi.
"Jo sitä pidettiin sopimattomana, että yliopiston rehtorilla on ylipäätään mielipiteitä."
Mielipiteillään Rosenberg sai aika monilta karvat pystyyn. Jokaista julkista esiintymistä seurasi välitön palaute nettipalstoilla (Rosenberg ei lue itseään koskevia nettikirjoituksia).
Itse hän on kuitenkin sitä mieltä, että hän käyttäytyi Suomessa turhan säyseästi, koska yritti tasapainoilla liikaa työroolinsa ja yksityisen minänsä välillä.
"Siitä ei tullut mitään. Olisi pitänyt olla enemmän oma itsensä."
Pian Rosenbergin pitää hypätä polkupyörän satulaan ja ajaa lounastapaamiseen Södermalmille, kaupunginosaan, jonka poliittista ilmapiiriä hän luonnehtii puna-pinkki-vihreäksi.
Mutta ennen sitä hän kertoo vielä päätöksestään, joka on varmasti jollekulle helpotus: hän ei enää koskaan aio palata asumaan Suomeen.
"Tässä on kulunut liian kauan aikaa... olen viettänyt aikuiselämäni muualla. On vain todettava, että kotimaani ei ehkä enää olekaan Suomi.""
