LAUANTAI 2. KESÄKUUTA 2018
Ruotsalaiset ovat kyllästymässä muslimi-invaasion seurauksiin
Helsingin Sanomat nosti tänään esiin Ruotsin vanhan mahtipuolueen eli Sosiaalidemokraattien kadonneen kannatuksen. Lehden mukaan - ja epäilemättä todellisuudessakin - kannatuksen putoamisen syynä on naapurimaan löperö maahanmuuttopolitiikka.
Ruotsin muslimiväestön määrästä tuntuu olevan vaikea saada selkoa. Wikipedian tarjoama luku - puoli miljoonaa - on vuodelta 2009, mutta tilanne on muuttunut sen jälkeen merkittävästi.
Pew-tutkimuslaitos puolestaan on veikannut, että lähes kolmannes Ruotsin asukkaista olisi muslimeita vuonna 2050. Ja jopa 11 prosenttia, vaikka muhamettilaisten maahanmuutto pysähtyisi kuin seinään.
Oli muslimien määrä mikä tahansa, ovat he länsinaapurille suunnaton ongelma. Niin valtava, että yhä suurempi osa väestöstä on alkanut reagoida siihen. Ja sen seurauksena siirtänyt kannatuksensa sille ainoalle parlamenttipuolueelle, joka on uskottavasti luvannut tehdä asialle jotain.
Tämä puolue on Ruotsidemokraatit, jonka vanha poliittinen eliitti on mustamaalannut ja jättänyt ulos kaikesta yhteistyöstä. Ilman näitä toimenpiteitä olisi vielä nykyistäkin suurempi osa kansalaisista todennäköisesti siirtynyt sen kannattajiksi, mutta poliittinen epäkorrektius on hidastanut vääjäämätöntä kehitystä.
Todennäköistä kuitenkin on, että vaikka Ruotsidemokraatit saisivat puolet suuremman kannatuksen kuin mielipidetiedustelut lupaavat (juuri nyt hieman yli 20 prosenttia), jäisi puolue edelleen oppositioon. Siellä sen syrjimistä saatettaisiin jatkaa tai vaihtoehtoisesti se voisi tukea muuten liian heikoksi jäävää hallitusta, mikäli tämä linjaisi maahanmuuttopolitiikkansa ruotsidemokraattien mielen mukaiseksi.
Jälkimmäisestä mallista löytyy
esimerkki Tanskasta. Siellä maahanmuuttorealistinen Kansanpuolue ei ole hallituksessa, mutta pystyy tukensa kautta kontrolloimaan sitä. Ja tulokset näkyvät maan politiikassa - viimeksi
äsken säädettynä burkakieltona.
Nähtäväksi jää kuinka Ruotsissa käy. Selvää on kuitenkin jo tässä vaiheessa, että maa ja sen pakolaispolitiikka ovat suuren muutoksen edessä. Se on lähes varmasti myöhäistä perinteiselle kansankodille tyypillisen luottamusyhteiskunnan kannalta, mutta mahdollisesti riittävän aikaista estämään maan luisumisen monikulttuurisuushelvetiksi.
Edelle kirjoittamani perusteella onkin syytä todeta, että demokratia saattaa järjestelmänä olla hidas reagoimaan ongelmiin, mutta se mitä ilmeisimmin tekee sen kuitenkin. Vaihtoehtona voidaan ajatella humanitaarista suurvaltaa, jossa vanha valta olisi pitänyt valtikkansa epädemokraattisena diktatuurina ja todellakin huolehtinut länsinaapurin muslimiväestön kasvusta PEW tutkimuslaitoksen veikkaamaan 30 prosenttiin seuraavina kolmena vuosikymmenenä.
Suomessa meidät lienee pelastanut ruotsalaisten kohtalolta vähäisempi maailmanparannusinto ja paremmin jalat maassa oleva väestö. Sekä tietenkin poliittisesta järjestelmästä puuttunut blokkijakko, joka on Ruotsissa tarkoittanut pitkää perinnettä olla välittämättä toista mieltä olevien poliittisten voimien näkemyksestä, joka oli helppo siirtää myös viestintuojaan eli Ruotsidemokraatteihin.
Suomessahan hallituskoalitiot ovat voineet olla mitä tahansa. Se on ajoittain johtanut
kelvottomuuksiin, mutta toisaalta huolehtinut maan Ruotsia tasapainoisemmasta kehittämisestä. Kaikesta huolimatta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Ruotsalainen politiikka ajatumassa järisyttäviin muutoksiin
Ruotsi on eriytymässä skandinaavisista veljeskansoistaan
