Työperäisen maahanmuuton pisteytys voisi olla paikallaan
Pääkirjoitus | Maahanmuuttopolitiikkaa tulee korjailla. Pisteytysjärjestelmä kerää kannatusta monelta puolueelta.
Helsingin Sanomat
2:00
Suomen maahanmuuttopolitiikka on luotu toiseen maailmanaikaan. Silloin maahanmuuttajien saapumista yritettiin säädellä, ellei suorastaan estää. Se perustui jo omana aikanaankin erikoiseen ajatukseen siitä, että Suomeen pääseminen oli lottovoitto, josta muut haaveilivat.
Maahanmuuttoa lähestytään Suomessa vieläkin uhkakuvien kautta, vaikka yhä useammassa maassa on jo havahduttu siihen, että tilanne on kääntynyt päälaelleen: osaavista ja työhaluisista maahanmuuttajista käydään kilpailua. Kun muut maat jo toivottavat väkeä tervetulleeksi, Suomi keskittyy torjumaan ja karkottamaan tulijoita. Se uhkaa entisestään syventää Suomen talouden kurimusta.
Korjauksia kaivataan sekä Suomen talouden etujen että maahanmuuttajien itsensä vuoksi. Päämääränä ei voi olla rajojen sulkeminen vaan se, että maahanmuuttajat integroituvat erityisesti työn kautta nykyistä paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan. Tästä vallitsee ilmeisesti melkoinen yksimielisyys – pölhöimpiä rasisteja lukuun ottamatta.
Maahanmuuttokeskustelu heiluu liian paljon uusimpien työttömyyslukujen tahdissa. Siinä ei ole järkeä, sillä ihmisiä ei voi siirrellä sisään ja ulos aina tarpeen mukaan. Pitää katsoa pitkiä muutostrendejä.
Suomi ikääntyy ja työvoimapanos kutistuu. Huoltosuhde heikkenee, eikä tuottavuus tule tätä tilannetta korjaamaan. Ikääntyvä väestö tarvitsee hoitajia. Kantasuomalaisia ei ole tähän työhön riittävästi. Korkeammat palkatkaan eivät auta, jos työvoimaa ei ole otettavissa. Työmarkkinat eivät toimi niin, että työttömiä on jossain pussissa, joka on tyhjennettävä ennen kuin työvoimaa otetaan rajan takaa. Työperäinen maahanmuutto ei Suomea pelasta, mutta se auttaa.
Viime aikoina kasvavaa kannatusta on kerännyt se, että maahanmuutossa alettaisiin hyödyntää pisteytysjärjestelmää. Jopa perussuomalaiset ja Rkp ovat molemmat puhuneet pisteyttämisen puolesta – tosin puolueet tarkoittanevat hieman eri asioita ideasta puhuttaessa.
Perussuomalaiset korostavat usein lähtömaita ja erilaisia kulttuuritekijöitä. Ne tuntuvat kiertoilmauksilta, joilla halutaan torjua tulijoita Afrikasta ja muslimimaista.
Työperäisen maahanmuuton järkevän ja reilun systeemin tulee kuitenkin perustua yksilöjen arviointiin. Tulijat saisivat pisteitä monin erilaisin osaamiseen liittyvin perustein. Jos tulija on esimerkiksi nuori, työikäinen ja koulutettu, hän saa runsaasti sisäänpääsypisteitä. Samoin tulijaa auttaisi, jos hän osaisi tullessaan kieltä ja tuntisi uuden kotimaansa yhteiskunnan toimintaa.
Pisteytys selkiyttäisi tilannetta tulijalle.
Pisteytysjärjestelmistä tunnetuin on kanadalainen malli. Kanada tarkistaa oikeat asiat, kuten koulutuksen, iän, kielitaidon ja työkokemuksen Kanadasta. Pisteitä lasketaan samanlaisin perustein Australiassa. Saksassakin on nykyisin vastaava menettely.
Järjestelmää käyttävä maa tulee kertoneeksi tulijalle jo sisääntulovaiheessa, millaista työvoimaa kaivataan. Pisteytyksellä arvioidaan työllistymisen yleisiä edellytyksiä.
Suomeen pääsee nykyisin helpoiten, jos on tiedossa työpaikka. Työpaikka voi mennä, mutta jos sisään olisi päässyt pisteytysjärjestelmän kautta hyvien yleisten työllistymismahdollisuuksien mukaisesti, uuden työn löytymisen mahdollisuudet olisivat hyvät. Pisteytys selkiyttäisi tilannetta tulijalle.
Maahanmuutosta mynttiä lyövien kannattaa kuitenkin muistaa, että humanitaarisin perustein tulevilta pakolaisilta ei pisteitä lasketa, ei Kanadassakaan.
Jo uusien järjestelmien suunnittelu ja siitä käytävä keskustelu voi kirkastaa Suomen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa. Parhaassa tapauksessa pisteytysjärjestelmän ympärille voitaisiin rakentaa kansallinen konsensus, jossa maahanmuuttoa tarkasteltaisiin kiihkottomasti ja rationaalisesti. Se tarkoittaisi Suomen tarpeita mahdollisimman hyvin palvelevan työperäisen maahanmuuton korostamista – ja maahanmuuttokeskustelun rauhoittumista.
Mutta yhteisymmärrystä on vaikea luoda, jos erimielisyys on joidenkin poliittisten etujen mukaista. Kuten kirjailija Upton Sinclair muistutti: ketään ei saa ymmärtämään, jos hän ansaitsee ymmärtämättä jättämisellä.
www.justitsministeriet.dk
