Maanpuolustuskentän toimijoiden toiminnallinen panos

[koponen]

Maanpuolustukseen liittyen on Suomeen kehittynyt hyvin moninainen järjestöjen ja toimijoiden kenttä, viranomaistahoja PV:n lisäksikin unohtamatta.

Mitä havaintoja arvon kuulijakunnalla on tuntemienne tai havainnoimienne tahojen toiminnallisesta panoksesta maanpuolustuksen hyväksi? Siis, ei haeta aatteellista toimintaa, perinteiden säilyttämistä, yleistä sidosryhmätoimintaa jne. vaan resurssien hankkimista, koulutustoimintaa, valmiuteen vaikuttamista tai muuta "oikeaa työtä" jonka vaikutusta ei tarvitse mitata välillisesti.

Pelinavauksena, ainakin eräät maanpuolustusyhdistykset (so. alueellisen ja/tai valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden henkilöiden yhdysside) järjestävät erittäin laadukasta koulutusta ja matkoja jäsenilleen. Uudenmaan mpy yli muiden, verkosto- ja resurssisyistä luonnollisesti.

 

[Second]

Maanpuolustukseen liittyen on Suomeen kehittynyt hyvin moninainen järjestöjen ja toimijoiden kenttä, viranomaistahoja PV:n lisäksikin unohtamatta.

Mitä havaintoja arvon kuulijakunnalla on tuntemienne tai havainnoimienne tahojen toiminnallisesta panoksesta maanpuolustuksen hyväksi? Siis, ei haeta aatteellista toimintaa, perinteiden säilyttämistä, yleistä sidosryhmätoimintaa jne. vaan resurssien hankkimista, koulutustoimintaa, valmiuteen vaikuttamista tai muuta "oikeaa työtä" jonka vaikutusta ei tarvitse mitata välillisesti.

Pelinavauksena, ainakin eräät maanpuolustusyhdistykset (so. alueellisen ja/tai valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden henkilöiden yhdysside) järjestävät erittäin laadukasta koulutusta ja matkoja jäsenilleen. Uudenmaan mpy yli muiden, verkosto- ja resurssisyistä luonnollisesti.

Niin itsellä ei ainakaan suurta ongelmaa ole olltu löytää mieleistä koulutusta alle 200 kilometrin päästä. Tarjontaa on enemmän kuin aikaa ja intoa. Eli ainakaan omasta mielestäni ei juurikaan voisi parantaa.Laatu on vähän kinkkimsempi juttu mutta ylipäätään minusta asiat on sen verran hyvin että mitään kovin radikkaaleja muutoksia ei tarvita, "pikku hiljaa kohti täydellisyyttä". Joutokäyntiä on ehkä paikoitellen liikaa, mutta toisaalta ei niin paljoa että se saisi käymäni kurssit maistumaan makkaranpaistolta ja paskanpuhumiselta.

Toisaalta mielestäni koulutus keskittyy liikaa perus tasitelijankoulutuksen (eli p-kauden sisältö) ympyröihin, erikoistumiskoulutuksen kustannuksella. Kurssitusta mm PSTohj-83:lle olisi mielelläni ottamassa vastaan mikäli sitä löytyisi. Mutta eipä minun silmiini vaikuttaisi löytyvän. Eli esim MPK:n kolutustarjonta palvelee lähinnä yksittäisten taistelijoiden koulutusta enemmän kuin se suoranaisesti hyödyntää sodanajan sijoitusta ja siihen tähdänyttä koulutustusta niillä joukoilla/miehillä joille taistelijan taidot eivät ole kuitenkaan se tärkein juttu SA-tehtävän kannalta... eli se ei kykene parantamaan sodan ajan joukkojen sotavalmiutta likikään niinpaljon kuin voisi kuvitella.

Ja toisaalta en kehtaisi valittaa ollenkaan. Minulle oikeastaan kaikki on positiivista ja ekstraa.

 

[baikal]

Maanpuolustukseen liittyen on Suomeen kehittynyt hyvin moninainen järjestöjen ja toimijoiden kenttä, viranomaistahoja PV:n lisäksikin unohtamatta.

Mitä havaintoja arvon kuulijakunnalla on tuntemienne tai havainnoimienne tahojen toiminnallisesta panoksesta maanpuolustuksen hyväksi? Siis, ei haeta aatteellista toimintaa, perinteiden säilyttämistä, yleistä sidosryhmätoimintaa jne. vaan resurssien hankkimista, koulutustoimintaa, valmiuteen vaikuttamista tai muuta "oikeaa työtä" jonka vaikutusta ei tarvitse mitata välillisesti.

Pelinavauksena, ainakin eräät maanpuolustusyhdistykset (so. alueellisen ja/tai valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden henkilöiden yhdysside) järjestävät erittäin laadukasta koulutusta ja matkoja jäsenilleen. Uudenmaan mpy yli muiden, verkosto- ja resurssisyistä luonnollisesti.

Miten paljon näitä eri yhteiskunnan tahoja pidetään mukana "maanpuolustusasioissa" siksi, että se on eräs keino varmistaa toimiva "ääniyhteys" henkilöihin, joiden sana painaa jotain ja JOIDEN OTAKSUTAAN tällä tavoin sitoutuvan olemaan mukana Pv:n julkikuvan luomisessa? TAVOITETILA ON käsittääkseni maanpuolustuksen rahoituksen jatkuvuus enemmän kuin kriisisietokyvyn kohoittaminen tai koroittaminen.

Viittaat koulutukseen. Mitä ihmeen koulutusta se on, että kerrotaan muutama virke ohi lehtitietojen jostain ynnämuuta asiasta? Ne ovat oikeasti aika kevyttä kamaa, mutta jos sillä saavutetaan TAVOITETILA, niin halvallahan onnistuu, ei siinä mitään.

 

[koponen]

Kirpeä näkemys baikalilla.

Ainakin niissä lukuisissa yrityksissä joissa poikkeusolojen tuotantojärjetelyt ovat vaatineet oikeita valmisteluja valmius on muutakin kuin sanahelinää.

Koulutusta on monenlaista, ja ainakin tuo mainitsemani instituutio tuottaa toimenpiteisiin johtavaa sellaista.

Alun perin ajattelin että nuuskittaisiin sanojen sijaan niitä tekoja joita erilaiset toimijat tuottavat.

 

[baikal]

Kirpeä näkemys baikalilla.

Ainakin niissä lukuisissa yrityksissä joissa poikkeusolojen tuotantojärjetelyt ovat vaatineet oikeita valmisteluja valmius on muutakin kuin sanahelinää.

Koulutusta on monenlaista, ja ainakin tuo mainitsemani instituutio tuottaa toimenpiteisiin johtavaa sellaista.

Alun perin ajattelin että nuuskittaisiin sanojen sijaan niitä tekoja joita erilaiset toimijat tuottavat.

No mitä lisäarvoa tällä toiminnalla syntyy kahden viikon ratkaisutaisteluun osallistuville yhtymille ja joukoille? Oma käsitykseni on aivan selkeä: "jos sota syttyy se pian ohi on". Minusta on jokseenkin voimavarojen tärväämistä tällainen "kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää"-toimintojen tukeminen siten, että siihen liitetään siviiliyhteiskunnan elementit ja sitten voidaan lämmitellä itseään, että on suunniteltu ja aamisteltu. Vai meinaatteko tosiaan, että joku vuosien sotilaallinen kriisi olisi hallittavissa siten, että on touhuttu YETT:t ja muut tuiki tarpeelliset sohinat?

Mistäs koponen arvelet minun muodostaneen "kirpeän" näkemykseni? Meitä on monenlaisia osallistujia, on niitä, jotka imaisuttavat sopivissa oloissa ja sopivin teemoin järjestetyissä pippaloissa kaiken esitetyn ja sitten niitä, jotka funtsivat asioita omalla tavallaan( olipa se sitten väärin tai oikein) ja sitten niitä, joita ei vois edes vähää kiinnostaa, mutta mennään, kun on kutsuttu.

Joku ajatus siitä, että "koko yhteiskunnan voimavarat valjastetaan" tarvittaessa sotatalouteen ja - toimintaan....jooh, eiköhän tämäkin osoita sen, että on jymähdetty Jatkosodan kuoppiin ja tarjoillaan yleisölle teemoja, jotka heidän TIEDETÄÄN imaisevan kuin huonelämpöisen piimän. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, pv osaa helvatin hyvin nykyään "ottaa yleisönsä" ja antaa "kutsutuille" sitä, mitä tietää näiden odottavan.

 

[koponen]

No veli baikal, mikä on sitten se oikea varautumisen tapa jos pienen kansantalouden kaksikäyttösuunnittelu ei ole oikea tie?

Paljon valmiina aseissa olevia armeijakuntia? Kertausharjoituksia puoli miljoonaa päivää vuosittain (tosin tämäkin menee ikävästi kaksikäyttöajatteluun)? Selkeästi muusta viranomais- ja yritystoiminnasta erotettu maanpuolustusporukka? Lkp-varikot prikaatikokoonpanoille valmiiksi linnoitettujen asemien taakse?

Vai pitäisikö irtautua vanhoista sodista kunnolla ja keskittyä rikostiedusteluun ja torjuntaan, lähettämään kriha-porukkaa sammuttamaan kriisejä ennen niiden ulottumista Suomeen ja sukkuloida nokkelasti isojen pöydissä turvallisuuspolitiikassa?

Entä henkilökohtaisesti, pitääkö olla pistin terässä ja kotivara tuoreutettu, etappitalot tiedusteltu?

Ei varmastikaan ole riittävä rahoitus kaikkien tehtävien suorittamiseen kaikissa olosuhteissa - siksi kiinnostaakin mitä pitää tehdä ja ketkä sitä osaltaan tekevät. Ettei kirpeys lipsahda passivoituvaksi katkeruudeksi... Vapaalla ajattelulla tai peuhuten samanmielisten kesken!

Alkuperäinen kysymys on muuten ihan vakavissaan esitetty, ja ajattelu sen takana tähtää hyvin suoraviivaisesti suorituskykyjen ylläpitämiseen ja joiltain osin jopa luomiseen. Ettei kukaan säikähdä suotta pientä turpo-kalistelua kesken kaiken.

 

[baikal]

No minä passiiviskatkerasti kysyn: mikä on puhtaasti suomalainen suorituskykyä selvästi koroittava juttu, joka hoidetaan esitetyn suht korkealentoisen gloorian siivittämänä? Onko se makaronin valmiusvarastointia vai sitä, että Pertsan konepaja takoo harmaassa vaiheessa käsikranaatin kuoria, jotta niillä voidaan syydellä suon laidasta vainoojaa, kun Helsinki on jo vallattu?

Katos, on vaikea kuvitella mitään suorituskykyjä siviilipuolelta, jos lähtökohtaisesti ajattelee asiaa niin, että sodat eivät kestä nykyään vuosikausia. Tulee viikkojen ällitälli ja siitä pitää selvitä. Jos taas nykymaailmassa pitää selvitä vuosista niin minkäköhänlainen suunnitelma sitä varten on kehitetty?

Kerro nyt yksi SUORITUSKYKYÄ KOROITTAVA yleissuomalainen toiminto, joka vastaa näkemykseeni siitä, että jos sota tulisi, niin se ei olisikaan mikään vuosikausia vellova tasavahvojen ottelu pitkin rajoja vaan jämäkkä lyönti päin suomineidon leveää persettä.

Minä näen sen suorituskyvyn siinä, että pitää pystyä ottelemaan tasapäin muutama viikko JA MITKÄ OVAT NE TOIMINNOT, JOISTA ammennetaan suorituskykyä siihen tilanteeseen? Jos sinun näkemyksesi on taas, että pertsan konepajoilla taotut käkrin kuoret on ihan jee ee s ja Hannikaisen kuljetusliikkeen kanssa solmittu kumppanuus kriisiajoille on tosi vastaus SUORITUSKYKYYN niin en taida jatkaa tätä sen enempää.

Yksi vaihtoehto on se, että kirjoitamme kahdesta eri asiasta. Onko mielessäsi kenties jonkun mp-toiminnon piilossa pysyttelevä potentiaali koroittaa itsensä palvelemaan Raskasta, kun tarvitaan tuppi ja tappi? Jos on, niin voitko paljastaa sen? Onko se kenties joku kouluttamiseen liittyvä juttu, joka ei olisi yleisesti tiedossa?

 

[koponen]

Voihan se olla niinkin että minulla on mielessä muitakin uhkakuvia tai uhkakuvien vaiheita kuin alueiden valtaamiseen pyrkivä hyökkäys. Kursk-Kymenlaaksoa voidaan pohdiskella eri näkökulmista, mikäs siinä. Vireyttävää aivojumppaa sekin, ehkä hyödyksikin joltakin kannalta katsoen.

Erityisesti sellaisia hyökkäyksiä, jotka alkavat ilman mitään ennakkovaroitusta raivokkaasti rajoilta ja ilmasta, lienee tällaisen kevyemmässä sarjassa painivan kansallisvaltion aika hankala torjua, tehtiin mitä tehtiin.

Kaikissa muissa tapauksissa yhteiskunnan kestokykyä parantavat valmiuskuviot ja kyky siirtyä nopeasti hyödyntämään rauhan aikana Puolustusvoimien ulottumattomissa olevia resursseja ovat - minun mielestäni - ratkaisevassa asemassa.

Vaikka koittaisi analysoida mahdollisia tilanteita puhtaan sotilaallisesta näkökulmasta on pakko huomioida se onko kansakunnasta ja sen johdosta taistelemaan kun arki on romahdutettu. Armeija ei (Suomessa) taistele ilman valtiojohdon tahtoa, ainakaan toivottavasti.

Nokittelematta henkilötasolla sen enempää kysyn vilpittömästi: mihin se julkisvallan resurssien mukana rajusti pienenevä maanpuolustuspanostus pitäisi käyttää, ja mihin ylimääräistä aikaa ja halua omaavien ihmisten omat ja edustamansa resurssit suunnata tulosten maksimoimiseksi? Ja lopulta alkuperäiseen kysymyksenasetteluun - ketkä tällaista työtä nykyään tekevät?

 

[JOKO]

No minä passiiviskatkerasti kysyn: mikä on puhtaasti suomalainen suorituskykyä selvästi koroittava juttu, joka hoidetaan esitetyn suht korkealentoisen gloorian siivittämänä? Onko se makaronin valmiusvarastointia vai sitä, että Pertsan konepaja takoo harmaassa vaiheessa käsikranaatin kuoria, jotta niillä voidaan syydellä suon laidasta vainoojaa, kun Helsinki on jo vallattu?

Katos, on vaikea kuvitella mitään suorituskykyjä siviilipuolelta, jos lähtökohtaisesti ajattelee asiaa niin, että sodat eivät kestä nykyään vuosikausia. Tulee viikkojen ällitälli ja siitä pitää selvitä. Jos taas nykymaailmassa pitää selvitä vuosista niin minkäköhänlainen suunnitelma sitä varten on kehitetty?

Kerro nyt yksi SUORITUSKYKYÄ KOROITTAVA yleissuomalainen toiminto, joka vastaa näkemykseeni siitä, että jos sota tulisi, niin se ei olisikaan mikään vuosikausia vellova tasavahvojen ottelu pitkin rajoja vaan jämäkkä lyönti päin suomineidon leveää persettä.

Minä näen sen suorituskyvyn siinä, että pitää pystyä ottelemaan tasapäin muutama viikko JA MITKÄ OVAT NE TOIMINNOT, JOISTA ammennetaan suorituskykyä siihen tilanteeseen? Jos sinun näkemyksesi on taas, että pertsan konepajoilla taotut käkrin kuoret on ihan jee ee s ja Hannikaisen kuljetusliikkeen kanssa solmittu kumppanuus kriisiajoille on tosi vastaus SUORITUSKYKYYN niin en taida jatkaa tätä sen enempää.

Yksi vaihtoehto on se, että kirjoitamme kahdesta eri asiasta. Onko mielessäsi kenties jonkun mp-toiminnon piilossa pysyttelevä potentiaali koroittaa itsensä palvelemaan Raskasta, kun tarvitaan tuppi ja tappi? Jos on, niin voitko paljastaa sen? Onko se kenties joku kouluttamiseen liittyvä juttu, joka ei olisi yleisesti tiedossa?

Olettaen sodan iskevän, kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin eipä siviilipuolen valmisteluilla silloin ole merkitystä. Todellisuudessa näin harvoin on. Soppa sakeutuu kuukausien tai vuosien ajan. Siinä ajassa Möttösen sorvaamo kerkiää veistämään useammankin hirsikehikon ja Tötterströmin rakennusliike kerkiää ne maahan upottamaan.

Ketjujen huipulla olevat suuret firmat ovat avainasemassa. Niillä on organisaatio, henkilöstö, koneet, kuljetusvälineet ja alihankintaketjut valmiina. Betonielementeistä kerrostaloja rakentava yritysrypäs saadaan nopeasti korsujen tekoon, kun suunnitelmat on valmiiksi laadittu ja avainhenkilöt koulutettu. Konepajateollisuus alkaa suotamaan murkuloita, elintarviketeollisuus taistelijoille muona-annoksia, jne. Teknosälää tuskin tulee juurikaan, ellei kumisaappaita lasketa sellaisiksi. Peruskauraa senkin edestä, kunhan poliitikot saavat päätökset tehtyä. Pitää muistaa puolustusbudjettien haukkaavan nykyään lähes olemattoman siivun Bkt:sta. Niiltä osin, kuin sopivaa tuotantoa löytyy, on talouden puolesta mahdollista kasvattaa tuotanto todella suuriin lukemiin.

 

[Museo]

MITKÄ OVAT NE TOIMINNOT, JOISTA ammennetaan suorituskykyä siihen tilanteeseen?

Ja minäpä kerron mistä sitä suorituskykyä ammennetaan tällä hetkellä. Se on Suomen koulujärjestelmä ja laajemmin tällä hetkellä olemassa olevan hallintokoneiston kyky toimia kriisiaikana. Näitä siviiliyhteiskunnan tuottamia osaamisresursseja johdetaan sitten kulttuurin avulla maanpuolustusta palvelemaan. Lopulta niitä tärkeimpiä maanpuolustusresursseja taitavatkin olla Suomen maanpuolustusjärjestelmän maine ja toimivat suhteet eri suomalaisten ja mahdollisten ystävällismielisten maiden toimijoiden välillä.

Mutta koska tämä sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus rajattiin tylysti alkuperäisen kysymyksenasettelun ulkopuolelle niin en jatka tämän kysymyksen käsittelyä. Aika vähissä ovat meinaan ne oikeasti valmiudessa olevat eli tarvittaessa parissa viikossa käytettävissä olevat maanpuolustusta tukevat resurssit sotalaitoksen ulkopuolella. Tulevaisuudessa niihin pitää keskittyä samoin kuin nuorten yksittäisten reserviläisten koulutukseen. Lähden meinaan siitä että suomalaiset poliitikot möhlivät joka tapauksessa valmiuden korottamisen; eihän täällä kylmän sodan aikanakaan valmiutta korotettu kertaakaan toisin kuin kaikissa naapurimaissa useaan otteeseen. Sitten jos tulee joku kolmas maailmansota vuosien varoitusajalla niin tilanne on tietenkin eri.