Maavoimien strateginen funktio

magitsu

Respected Leader
Why Does France Have Nukes? Beaufre Explains.

Beaufre wrote positively about nuclear weapons because they brought an end to direct confrontations between great powers, and he thought deeply about what they did and did not mean for great-power competition. In the Introduction and subsequent books like Deterrence and Strategy, Beaufre laid out the thinking behind French and American theories of deterrence, including American concepts such as graduated response, and tactical nuclear weapons. Beaufre approved of tactical weapons — which the French sometimes referred to as “pre-strategic” — because their use created an escalatory step below full-blown nuclear war, thereby signaling that France was serious about using nuclear weapons and giving the adversary the option to stop before the French reached for their strategic, thermonuclear arms. This argument was part of French military policy and doctrine during the Cold War and helped explain and motivate France’s deployment of tactical nuclear weapons in the 1970s. His approach also can be seen in the French military’s Cold War and current view that the real function of conventional forces in a conflict against a major power is simply to make the adversary amass a much larger force to defeat it, and thereby reveal its intentions. Whereupon it would be nuked. This explains, among other things, why the French army post-1945 has never been built to survive a prolonged major conflict: That is not its strategic function.




@Analysti Kertoikin toisaalla kuinka ilmavoimien ja merivoimien rooli kasvaa Suomessa. Miten näkisitte asian ja muutoksen yllä mainittuun ranskalaisarvioon peilaten? Itse näen sen, että käsitteen ratkaisutaisteluihin hakeutuminen päälle pitää vetää uudestaan rasti. Isossa kuvassa se tapahtui jo merivoimissa I maailmansodan Skagerrakin taistelussa, joka oli sen ääri-ilmentymä mihin tiedettiin ettei ole paluuta. Onko siis nyt myös maavoimissa "isojen taistelujen" aika ohi? Tällä en tarkoita niinkään yksittäistä tapahtumaa vaan yllä mainittua strategista funktiota - sen ei tarvitse odottaa voittavan sotaa? Voisiko se olla meillä sen mahdollistaminen, että tulee apuja tai tarpeeksi tekemistä muualla, jotta paine laskee? USA tuskin tulee heristämään ydinaseuhkalla pois, vaikka sekin voisi teoriassa tapahtua. Suomen valtaaminen ja erityisesti vallattuna pitäminen sitoisi tolkuttomasti resursseja, eikä se voi olla hyvä idea jos pitäisi jatkaa muita vastaan.

Muutamia juttuja tähän. Sinäpä sen sanoit, "Silti Venäjä vei konfliktin nimenomaan maalle, vaikka..." Juuri siksi, kun se pystyi sen tekemään. Jos Georgian ilmapuolustus/ -voima olisi ollut kunnossa, ei Venäjän maavoimilla olisi ollut maahan mitään asiaa ennen kuin se olisi saatu nujerretuksi. Georgialla kyllä oli jonkinlaiset merivoimat, mutta ne Venäjän poisti pelistä huonon valmiuden ansiosta alla aikayksikön. Vakava virhe siis Georgialta.

Suomen valitsema strategia pakottaa juuri Venäjän pois siitä "perinteisestä ja rumasta lihamyllystä". Syy on se, että sitä myllyä se jaksaa kyllä pyörittää yhden pikkumaan verran ihan koska tahansa. Ottamalla taktinen ja teknillinen "etuotto" siirretään pallo meille. Lihamyllyä ei saa paikalla ennen kuin puolustuksen terävin kärki on tylsytetty. Jos siihen satsattu tarpeeksi, hinta käy liian kovaksi.

Eikä Maavoimat tässä mikään häviäjä ole sinällään; tällä vuosikymmellä maavoimien varustukseen voidaan laittaa arviolta 3,5 miljardia - se on todella paljon. Se, mitä maavoimien kannattaisi sillä rahalla tehdä, on nostaa omaakin taistelua mahdollisimman paljon ilmaan ja nopeasti liikkuvaksi. KYMJP/2K maataloustraktoreineen jä pois muodista 1980-luvulla. Maavoimienkin kannattaa ampua kovaa ja kauas. Siitä viimeisimmät uutiset Washington DC:stäkin kertovat. Ja sanotaanko näin, että se koira älähti kehen kalikka kalahti.

Koko järjestelmä kannattaa siis rakentaa siten, että se "perinteinen hyökkäys" on jo lähtökohtaisesti tehoton ja estää jo ennalta sen tuleminen. Sitä Suomi on tehn yt 20 vuotta ja tulokset ovat 5,5 miljoonan asukkaan maalle vaikuttavat. Se on hyvä juttu se. Ensi vuosikymmenellä 4 kv-tason taistelualusta lisää ja Ilmavoimiinkin jotakin mukavaa.

Suomen maanpuolustuksen kulmakivi seuraavalla vuosikymmenellä on tekno-armeija, jossa Ilma- ja Merivoimilla on strateginen rooli Maavoimien siirtyessä enemmän tukevaksi osapuoleksi.
 
Viimeksi muokattu:

salama-anteri

Kenraali
BAN
No. ei ole. Conditional answer... jos se selventaa:
"
merivoimissa I maailmansodan Skagerrakin taistelussa, joka oli sen ääri-ilmentymä mihin tiedettiin ettei ole paluuta. Onko siis nyt myös maavoimissa "isojen taistelujen" aika ohi? Tällä en tarkoita niinkään yksittäistä tapahtumaa vaan yllä mainittua strategista funktiota - sen ei tarvitse odottaa voittavan sotaa?

Jos kohtaamistaisteluun ei ole kykya... niin, err, lapi-tullaan, ja ei tarvi suunnitella kuin voittoparaati.

Toisaalta, jos kykya loytyy, ja myos alueellista puolustusta, niin sitten ollaan eri oravanpyorassa, eli strategisesti vain tietyt osat etelaista rannikkoa (err, saaret. littoral. ovat osa sita) ja Oulujarvi- Kemijarvi - Rovaniemi (Lappi ei ehtisi talla kertaa evakkoon) olisivat pelinappuloita.
 

baikal

Supreme Leader
Itse näen sen, että käsitteen ratkaisutaisteluihin hakeutuminen päälle pitää vetää uudestaan rasti

Millä perustelet tuon rastin vetämisen? Koska tulokulma on, että maan valtaaminen ei ole hyökkääjän tavoite?

Pitääkö ratkaisutaistelu nähdä suurempana kokonaisuutena kuin sotilaallinen osio, siviiliyhteiskuntaan vaikuttaminen voi kuitenkin tuottaa kutakuinkin samanlaisen ratkaisun kuin asevoimilla vastaan asevoimat voidaan saada.....

En vedä toistaiseksi mitään merkkiviivaa ratkaisuihin, joita on tehty Ilma- ja Merivoimien suhteen. Siinä ratkaisussa on nimittäin seikkansa, joista en ala vääntämään, kun ei ole marssittaa kokonaista hyllymetrillistä lähdeaineistoa. :)
 

salama-anteri

Kenraali
BAN
Ei kai tuohon (yo.) vedeta rastia, muuten kuin sanan "hakeutuminen" osalta?

Kohtaamistaistelua ei voi (aina) valttaa... pitaa siis olla myos kykya
Ratkaisutaisteluun ei pida hakeutua, Sen kylla tietaa, miten siina kavisi.
 

gekados

Kapteeni


Luin vihdoin nämä artikkelit, ja täytyy sanoa että erittäin mielenkiintoista tekstiä. Suosittelen lukemaan, ajatuksella.
 

Nakkivene

Korpraali
Luin vihdoin nämä artikkelit, ja täytyy sanoa että erittäin mielenkiintoista tekstiä. Suosittelen lukemaan, ajatuksella.
Vahvistaa ainakin omaa käsitystä, että Suomessa puolustusjärjestelmää on kehitetty jo useita vuosia ja pitkäjänteisesti Hubinilaiseen suuntaan, korostuen "uudistetussa taistelutavassa", jossa on kyse paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin vain maavoimien taistelutavasta.

Taisteluajatus siis kiteytyy ranskalaiseen "maavoimat pakottavat vihollisen keskittämään voimansa, joka sitten tuhotaan ydinpommein"-periaatteeseen, mutta taktisten ydinaseiden roolissa on nykyään entistä enemmän lyhyen vasteajan ja pitkän kantaman täsmäaseet. Rajatuilla täsmäiskulla vastustajan organisaation heikoimpiin kohtiin ja kriittisimpiin kyvykkyyksiin voi saavuttaa saman strategisen päämäärän (joukon lamauttaminen tai jopa lyöminen) kuin atomisoimalla taistelukentän.

Tähän siis vaaditaan:
A) Laaja skaala pitkän kantaman tarkkuusaseita korkeassa valmiudessa, ja mitä tahansa muita kykyjä vihollisen kriittisiin järjestelmiin vaikuttamiseen kuten erikoisjoukot, sissit, ja taktinen ELSO.
B) Hajautettuun toimintaan kykenevät maavoimat, nojautuen laajoihin ja toimiviin viestiyhteyksiin ja tilannekuvaan saatavilla yksittaisen ryhmän tai partion tasolla, ja korkeaan liikkuvuuteen moottoroinnin TAI pienen yksikkökoon avulla.
C) Terävä ja liikkuva korkean valmiuden kärki, jolla voidaan estää rajatut strategiset iskut, pakottaen vihollinen laajempaan sotilaalliseen toimintaan, ja maalittaa vihollinen omille täsmäaseille mahdollisimman nopeasti.

Pitäisi olla kaikille selvää, että näitä on korostettu PV:n kehityksessä jo monta vuotta, suhteellisen näyttävin tuloksin. Nykytaistelussa tavoiteltuna lopputuloksena on oletettavasti vihollisen keskitetyn johtojärjestelmän maksimaalinen tuhoaminen ja kriittisten kyvykkyyksien lamauttaminen, jonka jälkeen näihin nojautuva joukko on välttämättä taktisesti alivoimainen ja antautuu, hajaantuu tai tuhoutuu.

Korostuva puute on vihollisjoukkoon vaikuttamiseen pyrkivä ELSO, jota ei oman käsityksen mukaan ole Suomessa laajasti käytössä (miksi sitä piiloteltaisiin?) vaan prioriteettina näyttää olevan omien viestiyhteyksien ja tilannekuvan turvaaminen. "Hyökkäyksellinen" ELSO olisi kuitenkin oleellinen työkalu jos tod.näk. vastustaja siirty itsekin enemmän orgaanisiin viestiyhteyksiin ja hajautettuun toimintaan, nykyisen ilmeisen hierarkisen ja keskitetyn mallin sijaan. En ole myöskään varma, onko Suomessa keskitytty riittävästi tehtävätaktiikkaan. Luotetaanko meillä optimistisesti siihen, että tieto kulkee aina ja mahdolliset katkokset ovat lyhyitä, joten "tavallisten" joukkojen ei tarvitse kyetä toimimaan sokkona vihollisen syvyydessä?

Maavoimien strateginen funktio on siis tämän mallin mukaan entistä enemmän paljastaa, keskittää, ja maalittaa vihollinen kuin pyrkiä ensisijaisesti pysäyttämään tai lyömään se omalla toiminnalla. Vasta tämän saavutettua päästään perinteisempään pysäytykseen (jos hyökkääjä noudattaa tehtävätaktiikkaa ja jatkaa etenemistä vaikka johto ja huolto on lamautettu) ja myyttiseen vastahyökkäykseen jossa voitto on tällä kertaa paremmin varmistettu.
 
Top