koponen kirjoitti:Tapasin tuossa varusmiesaikaisen kaverini, nenänsä on edelleen vinossa puna-viher -ottelun jäljiltä... Ei siis legendaa, mutta ehkä ei ihan niin yleistä kuin läppänä liikkui. Omalta varusmiesajaltani muistan 4-5 kertaa kun oli isompia kähinöitä värirajan yli - tosin kertaakaan en ollut itse antamassa enkä saamassa, kunhan kavereita paikkailin ja/tai valvojana ohjeistin apupäivystäjää ohittamaan iltavapaalta saapuvan osalta pienet puutteet varustuksessa jos syy oli näinkin jalo.
Parhaita keskusteluja siitä miten sotakone toimii olen käynyt kun lauteilla (tai siis pukuhuoneen naulassa) on ollut useamman värisiä laattoja. Kummasti avartaa kun mietitään yhdessä syitä, seurauksia, suorituskykyjä ja oletuksia.
Tupakaveri menetti toisesta korvastaan kuulon "laattojen välisissä"... Sai 17k markkaa siitä oikeudessa. 4 vs 1 ...
Silloinen vääpeli, myoh. vänrikki (arvomuutos) haki yhden omistamme pois kesken tappelun ja kysyi tarvitseeko apua tilanteessa (3 vs 1). Kyytiä pois tarvitsi. Myöhemmin iltavapaalle lähtiessä epävirallisesti ilmoitti että jokaisesta hakatusta "punalaatasta" josta emme jää kiinni saamme kahvilipun.
'Tykkimies kun naisen näkee, juoksee piiloon vetää käteen...' oli laulu...
Tarvitseeko enempää? Riittäisi...
Kyllä minä itsekkin aselajiylpeyden tunnustan sissinä mutta rajansa kaikella. Psyyykkausta ja tarvetta näyttää mutta... pientä ylilyöntiä kouluttajien puolelta ja heidän haluttomuuttaan puuttua siihen.
Taukobaarissa sitten istuttiin me au:t ja keskusteltiin tarviiko tapella. Ei tarvinnut. Tarvitsi ainoastaan pitää miehistömme erossa. Ei siinä laatoista tai niiden väreista se ollut kiinni, bissen halusta ja tarpeesta pitää se avoinna kaikille.