Mannerheimin terveys

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#1
Aloitetaanpa ajankohtaisella uutisella:

http://www.hs.fi/kotimaa/art-200000...-other&share=2048d6f87a254430b7d36d5e736183a4

Lehti: Sairastelevan Mannerheimin röntgenkuvat vuodelta 1944 löytyivät arkistosta – ”Aineisto sai tutkijan hiljentymään”
Ylipäällikkö Mannerheim paranteli Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alla murtunutta rannettaan ja kärsi ankarasta flunssasta.

Mannerheim matkalla kirkkoon Luumäellä maaliskuussa 1944. Viikkoa myöhemmin hän kaatui Mikkelissä ja mursi ranteensa. (KUVA: SA-kuva)
Jarmo Huhtanen HS

Julkaistu: 25.12. 17:01 , Päivitetty: 25.12. 23:31


Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin terveydestä on löytynyt uusia tietoja Neuvostoliiton suurhyökkäystä edeltäviltä kuukausilta vuodelta 1944, kertoo Kadettikunnan jäsenlehti Kylkirauta.

Dosentti ja filosofian tohtori Mikko Karjalainen on kirjoittanut lehteen artikkelin nimeltä ”Ei tehdä enää Mannerheimista sensaatiota, eihän!” Siinä hän paljastaa löytäneensä Kansallisarkistosta Mannerheimista otettuja röntgenkuvia.

Karjalainen toimii erikoistutkijana Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksessa.

Kuvat löytyivät Kansallisarkistosta, koska päämajakaupunki Mikkelissä sota-aikana toimineen Sotasairaala 17:n aineistoa oli juuri siirretty Kansallisarkistoon.

Arkistosta paljastui, että 76-vuotiaan sairastelevan marsalkan rannetta, päätä ja keuhkoja oli tutkittu röntgenin avulla.

Sotasairaala 17 toimi Mikkelissä talvi- ja jatkosotien aikana. Se toimi siellä useassa paikassa, kuten lääninsairaalassa, Mikkelin kuuromykkäinkoulussa ja Moision piirimielisairaalassa.

Karjalainen kertoo Kylkirauta-lehdessä, että hän löysi Mannerheimista ”sinus-kuvia päästä, thorax-kuvia keuhkoista ja kuvia murtuneesta ranteesta”.

”Aineisto sai tutkijan hiljentymään pelkästä vaikuttavuudesta. Tämähän on huikeaa...”, kirjoittaa Karjalainen.

Karjalainen kertoo, että kuvat ovat ilman epäilystä aitoja. Hän päätti näyttää kuvat asiantuntijalle eli lääketieteen tohtorille ja neurokirurgian erikoislääkärille Anna Piippo-Karjalaiselle.

Mannerheim oli murtanut ranteensa maaliskuun puolivälissä, kun hän oli kaatunut poistuessaan lounaalta Mikkelin klubilta. Röntgenkuvat paljastivat ranteen murtuneen.

Kaksi viikkoa myöhemmin otetut uudet kuvat kertovat, että ranne oli luutumassa hyvää vauhtia. Piippo-Karjalaisen mukaan rannetta ei ollut tarvinnut vetää paikalleen vaan pelkkä kipsaus oli riittänyt.

Toukokuussa, vain muutamia viikkoja ennen Kannaksen suurhyökkäystä, Mannerheim kärsi ankarasta nuhasta ja flunssasta.

Karjalainen kertoo komentoesikunnan päällikön Wiljo Tuompon kirjoittaneen päiväkirjaansa 20. toukokuuta, että marsalkalla oli nuha ja ääni painuksissa. Mannerheim oli soittaessaan Tuompolle sanonut, että ”nenä juoksee kuin Imatra [koski] ennen voimalaitosta”.

Karjalaisen mukaan kymmenen päivää myöhemmin kuvattiin röntgenillä Mannerheimin poski- ja otsaontelot, joista etsittiin tulehdusta, ylimääräistä limaa tai nestettä. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.

”Kallonmurtumia tai muita vammoja ei kuvauksella ollut havaittavissa”, Karjalainen kirjoittaa.

Dosentti Karjalainen kritisoi Kylkiraudan kirjoituksessaan tänä vuonna ilmestyneitä Mannerheimia koskevia tietokirjoja, joissa Suomen marsalkkaa on kuvattu muun muassa ADHD-oireiseksi reppanaksi ja alkoholismiin taipuvaiseksi.

Karjalainen viittaa historioitsija Teemu Keskisarjan Hulttio-teokseen, joka kuvaa Mannerheimin lapsuus- ja nuoruusvuosia sekä dosentti Martti Turtolan kirjoittamaan uuteen elämänkertaan Mannerheim.

”Mitä tulee Mannerheimin terveydentilaan keväällä 1944 – rannemurtuma ja sitkeä flunssa epäilemättä rasittivat ikääntynyttä ylipäällikköä. Reppanaa tai alkoholistia hänestä ei saa tekemälläkään”, Karjalainen kirjoittaa.

”Jätän tähän kuitenkin tutkimuksellisen takaportin: ehkäpä joku vielä tulevaisuudessa laatii tutkimuksen, jossa tällaiset tulkinnat kyetään uskottavan lähdeaineiston perusteella todentamaan.”


Mannerheim lounalla Mikkelissä kesäkuun 4. päivänä vuonna 1944. Marsalkka oli kärsinyt toukokuun lopulla ankarasta flunssasta. (KUVA: SA-kuva)
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#3
Mannerheim oli ko. aikoihin 76-vuotias ja tuskin enää nuorukaisen voimissa. Toisin kuin Kekkonen sitten myöhemmin, jonka vakuutettiin vielä -76 olevan keskimääräisen 40-vuotiaan suomalaismiehen veroisessa vedossa. :cool:

76-vuotias Ylipäällikkö. No, ei se tavatonta ole, kun vielä -90-luvulla Suomessa huudettiin hurmoksessa puolustusvoimien komentajaksi Ehnroothia. Onneksi huudettava sentään oli tolkuissaan enemmän kuin puolta nuoremmat huutajat.....

76-vuotias IHMINEN johtamassa maata, jota puristi niin diktaattori idästä kuin etelästäkin. Pieni kansa ja epätoivoiseksi muuttunut sota, suurin liittolainen jo vääjäämätön tappio silmien edessä. Takana loputtomia valvottuja öitä ja aikoja, stressiä ja painetta enemmän kuin ihmiselle on koskaan hyväksi. Korostin sanaa -ihminen-, koska sitähän Mannerheimkin oli, hän ei ollut Zeus eikä Apollo. Oliko flunssalla ja murtuneella ranteella merkitystä sotatoimille? Tuskin oli. Mannerheim oli poikkitieteellisen tutqimukseni:rolleyes: mukaan Keulakuva, jota tarvittiin ja joka osoittautui helvetin tärkeäksi. Siitä harvinaista herkkuva, että ymmärsi myös rauhanteon päälle ja irrotteli Suomea epätoivoiseksi käyneestä projektista ja menestyi myös tässä tehtävässään.

Itse olen vuosien mittaan oppinut ymmärtämään Mannerheimia kenties paremmin kuin ennen saatoin. Tulqitsin häntä ja hänen aikaansaannoksiaan pelkästään siitä tulokulmasta, joka oli opetettu koulussa ja kotona....eli pokkasin pöljänä ikonia. Paljon myöhemmin ymmärsin, että Mannerheimin suuruus ei ollut siinä, mihin suomalainen -stö oli hänet tieten koroittanut vaan se oli lopulta teoissa melkein alusta ja vihoviimein loppuun. Hänen suurimmat ansionsa tuskin olivat sodanjohtoon tuomansa tiedot ja taidot vaan se kokonaisuus, jota hän ehdoitta edusti.

Jos aineisto sai "tutkijan hiljentymään", niin se ei ole aineiston vika. :rolleyes: Jos 76-vuotias ihminen kuvataan ja tutkitaan, hänestä yleensä löytyy jo kaikenlaista pientä prakaa. Jos tutkija taas oletti, että hän pääsee katsomaan Zeuksesta otettuja kuvia ja lukemaan sairaskertomuksia....en tiedä, kenen vika on sitten se, kun panee hiljentymään.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
#5
Mannerheim oli ko. aikoihin 76-vuotias ja tuskin enää nuorukaisen voimissa. Toisin kuin Kekkonen sitten myöhemmin, jonka vakuutettiin vielä -76 olevan keskimääräisen 40-vuotiaan suomalaismiehen veroisessa vedossa. :cool:

76-vuotias Ylipäällikkö. No, ei se tavatonta ole, kun vielä -90-luvulla Suomessa huudettiin hurmoksessa puolustusvoimien komentajaksi Ehnroothia. Onneksi huudettava sentään oli tolkuissaan enemmän kuin puolta nuoremmat huutajat.....

76-vuotias IHMINEN johtamassa maata, jota puristi niin diktaattori idästä kuin etelästäkin. Pieni kansa ja epätoivoiseksi muuttunut sota, suurin liittolainen jo vääjäämätön tappio silmien edessä. Takana loputtomia valvottuja öitä ja aikoja, stressiä ja painetta enemmän kuin ihmiselle on koskaan hyväksi. Korostin sanaa -ihminen-, koska sitähän Mannerheimkin oli, hän ei ollut Zeus eikä Apollo. Oliko flunssalla ja murtuneella ranteella merkitystä sotatoimille? Tuskin oli. Mannerheim oli poikkitieteellisen tutqimukseni:rolleyes: mukaan Keulakuva, jota tarvittiin ja joka osoittautui helvetin tärkeäksi. Siitä harvinaista herkkuva, että ymmärsi myös rauhanteon päälle ja irrotteli Suomea epätoivoiseksi käyneestä projektista ja menestyi myös tässä tehtävässään.

Itse olen vuosien mittaan oppinut ymmärtämään Mannerheimia kenties paremmin kuin ennen saatoin. Tulqitsin häntä ja hänen aikaansaannoksiaan pelkästään siitä tulokulmasta, joka oli opetettu koulussa ja kotona....eli pokkasin pöljänä ikonia. Paljon myöhemmin ymmärsin, että Mannerheimin suuruus ei ollut siinä, mihin suomalainen -stö oli hänet tieten koroittanut vaan se oli lopulta teoissa melkein alusta ja vihoviimein loppuun. Hänen suurimmat ansionsa tuskin olivat sodanjohtoon tuomansa tiedot ja taidot vaan se kokonaisuus, jota hän ehdoitta edusti.

Jos aineisto sai "tutkijan hiljentymään", niin se ei ole aineiston vika. :rolleyes: Jos 76-vuotias ihminen kuvataan ja tutkitaan, hänestä yleensä löytyy jo kaikenlaista pientä prakaa. Jos tutkija taas oletti, että hän pääsee katsomaan Zeuksesta otettuja kuvia ja lukemaan sairaskertomuksia....en tiedä, kenen vika on sitten se, kun panee hiljentymään.
Isoisä-vainaa kertoi aikoinaan, että 1943 nuorena varusmiesalikessuna joutui tekemään yksikön päivystäjänä Marskille ilmoituksen, kun tämä oli vierailulla muistaakseni Lappeenrannan varuskunnassa. Kertoi että päinvastoin mitä sanomalehtien valokuvat antoivat ymmärtää, näytti marsalkka todella vanhalta ja heiveröiseltä mieheltä. Kertoi jälkeenpäin hämmästelleen, että tämän miehen johdollako tässä nyt sotaa käydään.
 
#6
Markku Jokisipilä komppaa Martti Turtolan Mannerheim -kritiikkiä:

"Mannerheimin valitsema linja ajoi Suomen tuhon partaalle"
Verkkouutiset
eilen klo 10:15 (päivitetty 3 tuntia ja 50 minuuttia sitten)
Tohtori Martti Turtolan Mannerheim-elämänkerta vie marsalkan palvonnalta pois pohjan, "vaikka Suomi selvisi sodista siitä huolimatta, että Mannerheim oli johdossa".


  • Päämajan tiedustelupäällikkö Aladar Paasonen ja marsalkka Mannerheim.

    (SA-KUVA)
Oikeastaan ylipalvotusta sankarihahmosta on vapauttavaa lukea kuvauksia, jotka tuovat kuolemattoman jumaluuden meidän maan matosten tasolle. Martti Turtola nautiskelee ilmiselvästi, ja tässä hän kulkee kollegansa tri Juhani Suomen polkuja. Suomi on pistellyt niin Mauno Koiviston kuin C. G. E. Mannerheiminkin palvonnat kyseenalaisiksi.

Turtola luonnehtii Suomen suhtautumista Mannerheimiin käänteentekeväksi, niin kriittinen Suomi uskalsi olla joitakin vuosia sitten.

Suurmiesten hallitsematon palvonta on saanut Suomessakin käsittämättömiä muotoja. Heidän itsensä tai uskottujen kirjoittamat muistelmat ovat enemmän tai vähemmän munausten unohtamisia ja palvottavan erinomaisuuden korostusta. Presidentti J. K. Paasikivi tuumaili Mannerheimia seuratessaan tämän jälkiselittelyillään pyrkineen vain parantelemaan nekrologiaan. Yksi päätavoitteista oli selvitä sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä ilman syytettä.

Marsalkka ei pitänyt juhlissa keskipisteenä olemisesta, mutta toisaalta yliviritetyt ylistyksen muodot olivat hänelle virkaan kuuluvaa pakkopullaa. Martti Turtola luonnehtiikin kärkirunoilijoittemme loitsuja Mannerheimin kunniaksi niin yliampuviksi, että tämä sai osakseen enemmän ulkoavaruudesta joukkoomme hypänneen jumalan kuin ihmisen kuvauksen:

"Suur` Äänisjärvi jo jäänsä särki.

Nyt marskin armeija rynnistää:

kuin keihäs se iskee – ja keihäänkärki

on joukkomme nuori ja huimapää.

Taas tuttuna soi tyly tykkien kuoro;

on meidän taisteluvuoro".

Yrjö Jylhän Syvärin laulu joutui sekin sodan jälkeen neuvostovihamielisenä sensuroiduksi muun muassa Jylhän valittujen runojen kokoelmasta.

Jopa Mannerheimin kuolinpäivästäkin tuli eräänlainen ylennyksen hikihelmi. Kuolinpäiväksi kiemuroitiin tammisunnuntai vuonna 1918, 28.1., joka oli vapaussodan alkamispäivä. Jopa kuolinpäivämäärää manipuloimalla haluttiin ikuistaa vapaussankarin suurtyö.

Turtola tölväiseekin: "...myytin muodostaminen hänen kuolemastaan aloitettiin jokseenkin samalla hetkellä, kun henki irtosi suurmiehestä… Olisihan melkein kunnianloukkaus, jos marsalkka olisi kuollut ihan tavallisena päivänä!" Myöhemmin päivämääräksi on kylläkin kirjattu 27.1.2918.

Alkoholi, sisäisesti: lääke pelkoon, masennukseen, yksinäisyyteen
Niin Juhani Suomi kuin Martti Turtola ovat ihmetelleet marskin alkoholinkäyttöä, mikä kuului jokapäiväisenä nautintoaineena arkirutiineihin vuosikymmenten ajan. Aterioiden luonnetta voi päivän mittaan luonnehtia varsin kosteaksi työmaajuomailuksi, lounas viineineen ja konjakkeineen jatkui illallisjuomineen plus ennen yötä nautittuihin hyvän unen takaaviin grogeihin.

Turtola joutui Jean Sibeliuksesta kirjoittaessaan pohtimaan myös säveltäjämestarimme alkoholinkäyttöä. Se takasi rentoutumisen: "Juotuani puolikkaan shampanjaa, johdan orkesteria kuin nuori jumala". Muuten Sibelius kamppaili hirvittävän ramppikuumeen kourissa.

Mannerheimin suhteen asetelma oli toinen, Turtola kirjoittaa:

"Hän (Mannerheim) oli kiistatta muiden yläpuolella. Entäpä jos asia ei ollutkaan näin. Mannerheim tarvitsi päivittäin alkoholia, nuorempana yksinäisyyteen, orpouteen ja köyhyyden luomaan alemmuudentunteeseen… Hänellä oli vuosi vuodelta yhä vähemmän omaa yksityistä elämää, sotavuosina ei käytännössä lainkaan… Mutta eivät edes äärimmäisen muodolliset ateriatkaan olleet todellisia rentoutumishetkiä. Mannerheim loi niistä monia upseereita kiduttaneen, lähes sadistisia piirtäneen rituaalin."

Turtola heittää asiasta vastuun lukijalle: tuumikaa itse, onko se alkoholismia, sen saa jokainen tykönään päättää.

Viina takasi ehkä tasaisen pöhnän, mutta se ei näyttänyt auttavan ylipäällikköä tekemään päätöksiä. Ja jos hän sitten vihdoin päätti, saattoi hän pahoissa tilanteissa sälyttää vastuun kuitenkin päämajan alaisilleen. Parlamentarismia ja politiikan tekoa kun hän vihasi, suurissa kysymyksissä hän saattoi vaieta ja todeta, että "herrathan päättää".

Kansalaiset saattoivat luulla, että se oli marski, joka teki viisaat päätökset poliitikkojen tehdessä aina ne ikävät, tyhmät ja väärät käskyt.

Vihattu, jumaloitu
Kukaan työpsykologi ei ole ennättänyt analysoida Mikkelin päämajan työpaikkahelvettiä. Siellä oikutteleva, vanhuuden rappeumista sekä fyysisesti että henkisesti oireileva suurmies simputti niin itseään pätevämpiä sotilaita kuin myös valtakunnan parlamentaarista johtoa (viimeksi mainittua hän halveksi yli kaiken).

Hän oli suuresti riippuvainen päämajamestarista, kenraali Aksel F. Airosta, mutta ei koskaan suonut tälle pääsyä kotiin. Selitys oli, ettei hänellä ollut ymmärrystä normaalielämää viettävien ihmisten tarpeisiin. Hänellä oli selvä pärstäkerroinpolitiikka, joka ehkäisi osaavimpien sotilaiden valitsemisen oikeille johtopaikoille. Onni oli, että sotilaat oli koulutettu tottelemaan – liiankin kanssa alistumaan.

Marski itse oikutteli, jos ei saanut haluamaansa. Aivan kuten Urho Kekkonenkin presidenttinä ollessaan, Mannerheim uhkasi erota, kunnes hänet imarrellen maaniteltiin pysymään tehtävässään. Joskus se oli viisasta, joskus ei, kuten Turtola sanoo: ”Mannerheim oli sairastunut kuin vanha teatteridiiva”.

Häntä nimitettiin Suomen kuninkaaksi, koko välirauhan ajan hän käveli demokraattisesti valittujen luottamusmiesten ylitse, lähti silmät ummessa sotaan – se siitä ajopuuteoriasta, jonka mukaan Suomi joutui Saksan rinnalle Neuvostoliittoa vastaan täysin viattomasti ja vastentahtoisesti.

Vuonna 1918 Helsingin valtauksen suorittanut ja ratkaisevan avun antanut saksalaisdivisioonan johdossa olleen kenraali Rüdiger von der Goltzin luonnehdinta Mannerheimin sotilaallisista taidoista oli tyrmäävä: "operettikenraali".

Talvisodan "sotaministeri" Eljas Erkko solvasi: "Mannerheim oli täysi ryssä", millä lehtikeisari korosti sitä, että Mannerheimille Suomi oli vain hyötyväline, jonka itsenäistymisestä tämä ei välittänyt tuon taivaallista. Vuonna 1918 ja vielä sen jälkeenkin päätavoite oli kukistaa vallankumous Venäjällä astinlautana Suomi.

Niin mitähän työpsykologi olisi Mannerheimin johtamistavasta todennut? Tänään hyvä neuvo saattaisi olla yrityksen kuin yhteisönkin suhteen: lähtekää läiskimään, tuossahan sairastuvat kaikki muutkin.

Tarjolla siis kaksi näkemystä: Suomi selvisi, kiitos Mannerheimin tai hänestä huolimatta.

Martti Turtola: Mannerheim. Tammi 2016.

Kirjoittaja: MARKKU JOKIPII.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/turtola_mannerheim-59442
 

Leaderdog

Kenraali
Lahjoittaja
#7
76v. ihmisellä on elämänkokemusta, jota nuoremmat sukupolvet eivät voi heti ymmärtäkkään. Mannerheim teki varmasti parhaansa omasta näkökulmastaan, Suomen parhaaksi.
Toki kaikki sukupolvet oppivat joka päivä jotain uutta, ja se on hyvä tunnustaa, vanhempienkin sukopolvien. Jota en yhtään epäilekkään.
 

Ottoville

Kenraali
Lahjoittaja
#8
Mannerheimin palvelijat kertovat nyt löydetyillä ääninauhoilla: Marskin tyynyyn pantiin poppelinkukkia ja miespalvelijan piti käyttää tirolilaista univormua
Gustaf Mannerheimin pitkäaikaiset palvelijat Berta Haglind ja Elsa Sundman kertovat isännästään ja hänen tavoistaan. Kuukausiliitteen jutun lomassa on ääninäytteitä vuonna 1974 tehdyistä haastatteluista, joita ei ole ennen kuunneltu.
Tilaajille
https://maanpuolustus.net/threads/mitä-jos.4494/page-6



PS.
Nauhoja on 23 kelaa.


Mannerheimista koulittiin Pietarissa kunniakas sotilas, vaikka hän humalassa oksensi kenraalin naamalle
Gustaf Mannerheimin sotilasura Venäjällä kesti kolmekymmentä vuotta. HS pääsi ensimmäisenä suomalaisvieraana vuosikymmeniin tutustumaan ratsuväkiopiston tiloihin. Mannerheimin syntymästä tulee nyt kuluneeksi 150 vuotta.
Tilaajille


https://maanpuolustus.net/threads/mitä-jos.4494/page-6
 
Viimeksi muokattu: