Meripelastusraketti: Salaista ohjuskehittelyä Suomessa

Old Boy

Ylipäällikkö
Suomessa kehiteltiin sodan jälkeen rakettia mutta lopulta homma hyytyi.
Iltalehti julkaisi suurena uutisena tiedot salaisesta ohjuskehittelystä 1950-60 luvuilla. Kaikki ohjuksiin liittyvä toiminta oli aikanaan äärimmäisen salaista, eihän rauhansoppari sellaista sallinut ennen puolustuksellisa ohjuksia koskenutta uudelleen tulkintaa. Syystä tai toisesta salaisuus jatkui tämän jälkeenkin. Esimerkiksi rt:ssa Hästö-Buson linnakkeille ohjuskokeiluihin rekrytoitu henkilöstö sai vasta perillä töihin ryhtyessään tietää, mitä olivat tulleet tekemään.

Tänä päivänä tämän asian ei kuitenkan enää pitäisi olla mikään salaisuus, sillä siitä kertoi Suomen Puolustusvoimat 100 vuotta juhlakirja jo vuonna 2018. Kyse on siis mitä suurimmassa määrin kierrätystavarasta, joka olisi tullut mainita artikkelin yhteydessä. Vääryyttä alkuperäiselle tutkijalle ei toki ole tehty, sillä molemmat artikkelit on laatinut sotilasprofessori emeritus Vesa Tynkkynen, joka silloin 2018 vielä hoiti professuuria MPKK ssa. Meripelastusraketti- ja ohjusasiaa tutki perusteellisesti ylil Joni Liski pro gradu työssään, joka julkaistiin 2023. Hänen "unohtamisensa" johtuu kenties siitä, että Liski erehtyi aikaisempia tutkimuksia eli hienosti sanottuna tutkimustraditiota esitellessään vähättelemään Tynkkysen artikkelia. Sen keskeiset lähteet ja siten myös johtopäätökset olivat samoja kun "myöhempien aikojen maisterilla." Tynkkynen ei tästä kenties pitänyt, sillä hän kuitenkin nämä tulokset ensimmäisenä julkaisi.

Tiedotusvälineistä ensimmäiseksi ehti MpNet, kun jo "edesmennyt jäsen Magitsu" saattoi yleisön saataville Doriasta löytämänsä ylil Joni Kestin gradun. Liitteinä IL uutisen sekä mainitun viime kuussa julkaistun artikkelikirjan lisäksi yksi sivu aikaisemnmasta artikkelista v:lta 2018, Kestin tutkimuksen sivu 5 sekä hänen tutkimustulostensa tiivistelmä.

Siirsin jäsen @PekoniSoturi n postauksen tähän yhteyteen, sillä Pikku-uutisia osastolla sitä ei kukaan huomaa. Ei ehkä täälläkään, mutta toivotaan että edes jotain keskustelua hiljenneellä forumilla syntyy.



Pääesikunta 100 v 2018 s. 101.webpylil Joni Kesti_SM_2011;_2023 tiivistelmä.webp.

ylil Joni Kesti_SM_2011;_2023 s. 5.webp
 
Viimeksi muokattu:
Mitään lisäarvoa en insinööritaidon puutteessa voi keskusteluun antaa, mutta tutkimusasioista mainitsen jotain viitaten tähän Tynkkysen unohtamiseen. Muistan gradua tehdessäni saaneeni professorilta neuvon mainita tietyt nimet ja käyttää heitä lähteinä. Näin tieteellinen viitekehys kasvaisi ja arvosanastakin tulisi parempi. 😎 Sitten hän kuitenkin kutsui toiseksi lukijaksi henkilön, jota en ollut maininnut kertaakaan. Se oli toki vähän noloa.

Tämä vain anekdoottina ja opiksi tuleville tutkijanaluille.
 
Saikohan suomalaiset jostain apuja tähän hankkeeseen? Ruotsalaiset tulevat mieleen hakematta.
 
Pvlta putkahtaa aina välillä näitä juttuja, joissa on kehitetty osaamista ja ymmärrystä. Se on pelkästään hyvä.
 
Saikohan suomalaiset jostain apuja tähän hankkeeseen? Ruotsalaiset tulevat mieleen hakematta.
Apuja saatiin Sveitsistä, josta voitiin ostaa hitaasti palavaa rakettiruutia. Hankitun erän kuluttua loppuun päättyikin koko homma, tai tarkemmin sanoen taukosi vuosiksi, jonka aikana tekninen kehitys maailmalla ajoi ohi. Toisen sukupolven "beam-rider" ohjuksilla riitti, kun ampuja piti maalia "piikillä" ohjuksen seuratessa automaattisesti. Alkeellisella ekan sukupolven joystickilla piti yrittää ohjata Vigilante- tai SS-11 ohjus maaliin asti.

Vähän tai itse asiassa aika paljonkin ihmettelen MPKK n tutkimustuloksia rakettiruutien osalta. Tutkimusteksteissä kerrotaan että kokeisiin tarvittiin rakettiruutia, joka palaisi koko ohjuksen 20 sek lentoajan. Tällaista ei onnistuttu Suomessa kehittämään. Vaikeaa se onkin, sillä ruudin pitäisi ensin tuottaa nopeasti palaen riittävä lähtönopeus nykyisten meto-ohjuksen lähtömoottorin tavoin. Sen jälkeen pitäisi palamisen (MPKK n tutkimusten mukaan) jatkua, jotta ohjus lentäisi maaliin. Varsinaista rakettitiedettä siis!

Mulla on kuitenkin käsitys, että ohjusten ruuti palaa ainoastaan alkuosan lentoajasta. Loppu lento hoituu saavutetulla kinemaattisella liike-energialla. Tuntisikohan asiantuntija jäsen @Analysti tämän paremmin.

Entisen jäsen @Magitsun julkaisema postaus perustuikin Tekniikka@Talous lehden pätevän ilmailu- ja militääritoimittaja Mikko Pulliaisen artikkeliin. MpNet ei tällä kertaa siten ollutkaan eka julkaisija.
60 vuota pst-ohjuksia Suomessa. Rakettitoimikunnasta (p. 1956) ei ole tullut luettua paljoa, mutta alla olevassa 2023 gradussa on paljon. 1957 lähtien oli paljon kokeiluja ja arvelivat jopa pystyvänsä kokoamaan itse 60-luvun alussa. Seurattiin erilaisia kokeiluita, esim. Mosquito-ammunnat Itävallassa, jolla oli samanlaiset rauhanehdot.
Sitten 1963 Rakettitoimikunta lakkautettiin kun vastaavaa työtä voitiin tehdä avoimesti.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on kuitenkin käsitys, että ohjusten ruuti palaa ainoastaan alkuosan lentoajasta. Loppu lento hoituu saavutetulla kinemaattisella liike-energialla. Tuntisikohan asiantuntija jäsen @Analysti tämän paremmin.
Ilmatst- ja -torjuntaohjukset toimivat yleensä näin (pl. kaksivaiheiset ohjukset), mutta en tiedä onko pst-ohjuksilla erilaiset vaatimukset.
Kiinnostavaa juttua, en tiennytkään että ihan koeammuntavaiheeseen päästiin. Onkohan tästä 'pelastusraketista' missään kuvaa.

Rakettitoimikunnan ajantasaisuuteen nähden on yllättävää, että kotimaista pst-tykkiä suunniteltiin vielä 80-luvulla.
 
Olen varusmiehenä ollut paikalla 90-luvun alussa kun paatilla testattiin tuontyylistä kaapelinheitto-rakettia. Putkilon tyyppinen ampumalaite, kapiaisella suojavarusteena asbesti-hanskat (muttei suojalaseja). Muistikuva että sujahti taivaalle kuin iso uudenvuoden raketti, mutta ilman vinkunaa ja tähtisadetta. Raketti lensi komeasti n 200m päähän ja perästä purkkaantui jotakin narua.

Kyseessä oli ihan kaupallinen tuote, ampumalaite ei ollut military-väreissä tms. Ei ole muistikuvaa että oliko jotakin uusien vehkeiden testailua vai esim vuosittainen koelaukaisu.
 
Back
Top