RPG83
Soome Majori
Asevelvollisuuden tulevaisuudessa on välillä esitetty mallia, jossa varusmiespalvelukseen hakevat saavat määrätä itselleen hinnan, jolla menevät varusmiespalvelukseen. Varusmiehet valitaan halvimpien tarjousten perusteella, ja tarjouskilpailun hävinneet maksavat sitten veroina näiden muiden varusmiesten päivärahat.
Miksei samaa sovelleta puolustusmateriaaliin? Puolustusvoimat voisi evaluoida ja pisteyttää ehdokkaat, minkä jälkeen laadittaisiin tarjouspyyntö x-määrästä pisteitä. Tarjouspyynnöt julkistettaisiin, ja valmistajat saisivat tehdä uusia tarjouksia. Tämän käänteisen huutokaupan päättyessä alhaisimman huudon tekijä saisi itselleen sopimuksen.
Näen huutokauppa-mallin etuna sen, että nykyään asealan yritys voi saada satojen miljoonien voiton tehdessään miljardikaupat. Tämä kaikki on suoraan pois asiakkaalta, sillä myyjän voittomarginaali ei tuota asiakkaalle puolustuskykyä. Avoin huutokauppa pakottaisi yritykset leikkaamaan voittomarginaaliaan, jolloin asiakas saisi aina edullisimman tarjouksen, koska yksikään yritys ei haluaisi antaa kauppaa kilpailijalleen.
Case:
Ilmavoimat tarvitsevat hävittäjiä 600 pisteen edestä. Esitetään tietopyynnöt koneista, joiden arvellaan soveltuvan valittuun käyttötarkoitukseen. Ilmavoimat laativat pisteytysmallin, jossa huomioidaan hävittäjän suorituskyky ja käyttökulut.
Tietopyynnöt saatuaan ilmavoimat evaluoivat Gripen E:n, F-35:n ja Rafalen. Koneet saavat kukin pisteet, Gripen E 10 pistettä, F-35 30 pistettä ja Rafale 15 pistettä. Tämän jälkeen valmistajille esitetään tarjouspyynnöt yhteensä 600 pisteestä.
Tarjousten saavuttua ilmavoimien yhteiskoneen kyydissä Helsinkiin, julkaisee puolustusministeriö ne verkkosivuillaan. "Jaha, Dassault 10 miljardia euroa, Saab 6 miljardia euroa ja Lockheed Martin 7 miljardia euroa."
Heti seuraavana päivänä Lockheed Martin painaa hintansa 5,99 miljardiin euroon, sitä seuraavana Dassault 5,98 miljardiin euroon ja niin edelleen. Lopulta huutokauppa sulkeutuu, ja Suomi saa hävittäjänsä hyvällä hinta-laatu -suhteella.
Miksei samaa sovelleta puolustusmateriaaliin? Puolustusvoimat voisi evaluoida ja pisteyttää ehdokkaat, minkä jälkeen laadittaisiin tarjouspyyntö x-määrästä pisteitä. Tarjouspyynnöt julkistettaisiin, ja valmistajat saisivat tehdä uusia tarjouksia. Tämän käänteisen huutokaupan päättyessä alhaisimman huudon tekijä saisi itselleen sopimuksen.
Näen huutokauppa-mallin etuna sen, että nykyään asealan yritys voi saada satojen miljoonien voiton tehdessään miljardikaupat. Tämä kaikki on suoraan pois asiakkaalta, sillä myyjän voittomarginaali ei tuota asiakkaalle puolustuskykyä. Avoin huutokauppa pakottaisi yritykset leikkaamaan voittomarginaaliaan, jolloin asiakas saisi aina edullisimman tarjouksen, koska yksikään yritys ei haluaisi antaa kauppaa kilpailijalleen.
Case:
Ilmavoimat tarvitsevat hävittäjiä 600 pisteen edestä. Esitetään tietopyynnöt koneista, joiden arvellaan soveltuvan valittuun käyttötarkoitukseen. Ilmavoimat laativat pisteytysmallin, jossa huomioidaan hävittäjän suorituskyky ja käyttökulut.
Tietopyynnöt saatuaan ilmavoimat evaluoivat Gripen E:n, F-35:n ja Rafalen. Koneet saavat kukin pisteet, Gripen E 10 pistettä, F-35 30 pistettä ja Rafale 15 pistettä. Tämän jälkeen valmistajille esitetään tarjouspyynnöt yhteensä 600 pisteestä.
Tarjousten saavuttua ilmavoimien yhteiskoneen kyydissä Helsinkiin, julkaisee puolustusministeriö ne verkkosivuillaan. "Jaha, Dassault 10 miljardia euroa, Saab 6 miljardia euroa ja Lockheed Martin 7 miljardia euroa."
Heti seuraavana päivänä Lockheed Martin painaa hintansa 5,99 miljardiin euroon, sitä seuraavana Dassault 5,98 miljardiin euroon ja niin edelleen. Lopulta huutokauppa sulkeutuu, ja Suomi saa hävittäjänsä hyvällä hinta-laatu -suhteella.