Miksi halusitte RUKkiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fremen
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Fremen

Fremen

Greatest Leader


Tuli tuosta reserviläis-isä @OXPAHA :n aloittamasta Santahamina-ketjusta (melkoisesti laventuneesta sellaisesta!) mieleen että miksi foorumin reservinupseerit alun perin halusivat Haminaan (tai romurukkiin, LJK-rukkiin, ehkä jopa Merisotakouluun)?
Itsellä oli kyse osittain perheen perinnöstä mutsin puolelta, mutta luulen että ajatus kypsyi varsinaisesti P-kauden ja Aukin aikana sellaiseksi että yritän parhaani ja toivottavasti se riittää Haminaan saakka.
Armeijan tasa-arvoisuus (kaikilla samat lähtötiedot eli nolla) ja jatkuva suoritusten mittaaminen olivat meitsille positiivinen haaste heti alusta, johon tartuin ihan mielelläni. Lisäksi erilaiset kilpailut joihin saattoi osallistua vapaaehtoisena toivat peruspalvelukseen piristävää vaihtelua, ja ilmeisesti kiinnittivät päällystönkin huomion jollain tasolla...

Ajatuksia teiltä, sil-vu-plee?

Ai niin, mikään some-viesti ei ole mitään ilman kuvaa:



Lepo!
 
Rukkia en ole käynyt mutten sitäkään olisi mitenkään kavahtanut. Pätevämmät menivät valinnassa edelle. Yleinen asennoituminen elämään on ollut sellainen että asiat tehdään kunnolla. Inttiin piti joka tapauksessa mennä ja vaihtoehdot olivat 8 tai 11kk. 3kk ei kuulostanut pahalle lisäajalle asiallisissa hommissa joten päätös syntyi helposti. Hain ensin Uttiin sinne pääsemättä. Rannikkojääkäriksi sitten pääsin. Meiltä Haminaan lähteneet eivät kyllä olleet innoissaan komennuksestasn sen päätyttyä. Pienestä ja tiiviistä porukasta lähteminen taisi aiheuttaa jonkinlaisen kulttuurishokin. Eli hyvä näinkin. Mielenkiintoisia hommia riitti varusmiehenä ja vielä muutamissa kertauksissakin ennen kuin ikä toi siirron torjuntapataljoonaan.

Vastauksena varsinaiseen kysymykseen voi varmaan antaa kotona vallinneen ilmapiirin. Koko suku lienee Aukin käyneitä ja muutama upseerikin joukossa. Mitään ulkopuolisten asettamia tavoitteita ei ole koskasn ollut vaan omilla linjauksilla mennään. Ympäristö kuitenkin vaikuttaa jo olemassaolollaan. Omia lapsiakaan en ole millään lailla painostanut. Menevät vaikka sivariksi jos niin päättävät. Taitavat kuitenkin edetä sillä isien polulla.
 
Itse halusin sotilasuralle, vaikka se ei toteutunut ihan tavalla, jota olin ensin ajatellut. Joten oli motivaatiota päästä RUK:n riveihin.
 
En ajatellut koko asiaa. Perusyksiköstä laitettiin aliupseerikouluun. Puolikurssista olin korppi ja siellä sanoivat, että olemme ajatelleet teitä Panssarikouluun ja menettekö. Vastasin kyllä. En minä mikään priimus ollut. Asekäsittelykokeet voitin, mutta muuten ihan normi.
 
Puolikurssin korppi minäkin ja RAuK:n kurssin kakkonen. Tiesin, että lähtö Haminaan tulee, enkä viitsinyt edes yrittää panna hanttiin.
 
En halunnut. Olin kaikin puolin keskenkasvuinen, olisin halunnut ulos 8kk:ssa, mutta laittoivat kaikki saapumiserän ylioppilaat aukkiin. En pingottanut, osa hommista meni ihan penkin alle, mutta käskivät sitten valita piikki- ja nakkiaukin välillä.

Olisin ollut huonoin upseerioppilas ever.
 
OXPAHA kirjoitti:
En halunnut. Olin kaikin puolin keskenkasvuinen, olisin halunnut ulos 8kk:ssa, mutta laittoivat kaikki saapumiserän ylioppilaat aukkiin. En pingottanut, osa hommista meni ihan penkin alle, mutta käskivät sitten valita piikki- ja nakkiaukin välillä.

Olisin ollut huonoin upseerioppilas ever.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itsellä myös aika samantyyliset kokemukset, paitsi että ulos olisin halunnut 6kk:ssa.

Mitä muuten on piikki- ja nakkiaukki? En muista ikinä kuulleeni.
 
Kapu yritti laittaa Haminan bussiin, mutta en suostunut. Jos olisi kysynyt kahta päivää ennemmin niin olisin mennyt.

Lääkintäeverstiluutnantti haki siinä pian muutamaa koulutettavaksi, hain ja pääsin. En ole katunut.
 
Piikki- = lääkintä-, nakki- = talous-auk. Sijaitsivat muinoin Huoltokoulussa Hennalassa. Niihin ja muihin erikoisaukkeihin menivät ne joilla ei ollut rukkiin pisteitä tai haluja.

Talousalikessuna osaa sitten keittää high speed, low drag noppasoppaa, hommata juomavettä ja puhtaita syylinkejä yms. Hyödyllinen paikka, mutta kukaan ei kertonut että huolto nukkuu vähiten, myös rauhan aikana... Soppa on totta, vihollinen pitää kuvitella ;)
 
Olin siihen aikaan valtiolla töissä, johtajakoulutuksesta olisi hyötyä. Aliupseerikouluun oli pyrittävä tosissaan koska olin 1/3 peruskoulutuskaudesta keuhkokuumeessa ja toipumislomalla.( Tilkka tuli tutuksi...) Upseerikouluun en uskonut pääseväni, koska en ollut YO. Korpin natsat ekassa jaossa ja p-arvo hyvä niin PSRUK kutsui kuitenkin, ja hyvät muistot jäi!
 
Varusmiespalveluksen suorittaminen oli itsestään selvyys. Ajattelin, että kun armeijassa olen, niin hoidetaan homma kunnolla. Siviilipuolen koulutuksen vuoksi kyseeseen tuli RUK:n puolelta oikeastaan ainoastaan silloin Hennalassa sijainnut lääkintä-RUK. Sukulaisia ja tuttavia oli jo kyseisen koulun käynyt ja oikeastaan pelkkää positiivisvoittoista palautetta olin tuosta paikasta kuullut. Niinpä haku sinne oli jo armeijaan mennessä selvä. Ja pääsin kurssille, kuten suurin osa muistakin halukkaista. Jälkikäteen arvioituna lääkintä-RUK oli parasta aikaa koko 12kk:n aikana. Saman valinnan tekisin ehdottomasti uudelleen.

Yksi pikku sivujuonne tähän anekdoottina sallittakoon. Peruskoulutuskausi loppui keskiviikkona, ja käteen lyötiin määräys ilmoittautua seuraavana maanantaiaamuna Hennalassa. Perusyksiköt "hajotettiin" tuolloin keskiviikkona ja koko muu alokasajan komppania jatkoi joko auk:hon tai aselajin erityiskoulutukseen. Viikonloppuvapaa odotteli alkavana perjantaina. Parin päivän ajan olin pv:n listoilla kuulumatta mihinkään perusyksikköön. En ollut siis minkään yksikön vahvuudessa. Ei ollut tupaa, missä nukkua. Erikseen kävin kysymässä, missä voisin yöt viettää ja minulle osoitettiin yksi tyhjä tupa, missä sopi punkata pari yötä. Sinällään oli mielenkiintoiset pari päivää. Varuskunnasta en saanut poistua ennen perjantai-iltapäivää, mutta muuten kukaan ei ollut kiinnostunut tulemisistani ja menemisistäni. Sain käveleskellä ympäri varuskuntaa, seurailin vierestä istuskellen vahvuuslaskentoja jne. Muita varusteitakaan ei ollut kuin lomapuku. Muut tavarat oli pitänyt luovuttaa peruskoulutuskauden perusyksikön hajotessa. Vieläkin myhäilyttää nuo pari päivää "turistina" varuskunnassa.
 
Tupakaverina oli lähes kolmikymppinen lääkäri jolla oli vaimo ja vastasyntynyt lapsi kaupungissa (Oulu). Myhäili menemään meidän lukiopoikien rinnalla. Mutta kun kapteeni, tuskin paljon vanhempi itse, määräsi lääkintärukkiin toiselle puolelle Suomea, lääkäri kieltäytyi. Sanoi menevänsä vaikka vankilaan ennemmin kuin palvelevansa 3kk lisää ja kauempana kotoa. Jäi sitten Ouluun 8kk lääkäri-joksikin.

Kyllä kannattaa käydä armeija ajoissa.
 
Fremen kirjoitti:
Armeijan tasa-arvoisuus (kaikilla samat lähtötiedot eli nolla) ja jatkuva suoritusten mittaaminen olivat meitsille positiivinen haaste heti alusta, johon tartuin ihan mielelläni.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sinäpä sen sanoit. Näin sen minäkin koin. Kapteenin tulopuhuttelussa en luvannut mennä kuin Aukkiin, ja sanoin, että jos rahkeet riittää, niin miksei pidemmällekin.
Minulla ei tosiaan ollut tavoitteita. Polkupyörämekaanikon/tvällärin pojalla ei ollut paineita ainakaan Haminasta ;). Lähdin kuitenkin tekemään parhaani, mutta siten, etten aikonut rehennellä auringossa ensimmäisenä.
Huomasin sitten ensin alokkaana, että tässähän pärjää vertaistensa joukossa aika hyvin. Loppuvaiheessa sitten heräsi into mennä Aukkiin, ja olin tyytyväinen, kun sinne pääsin.
Sen sijaan Aukin lopulla tuli jonkinlainen vitutus, ja loppujen lopuksi minulle oli ihan sama, mihin jään. Myös RUK:ssa minut muistetaan varmaan vähän vastentahtoisena oppilaana. Sain sieltä kuitenkin hyvät paperit.
Varsinaisesti innostuin asiasta kokelaana, jolloin huomasin, että tämähän sopii minulle loistavasti ja nautin joka hetkestä.
 
En halunnut RUK.hon vaan komppanian päällikkö luki nimiä, kun oltiin rivissä ja minun nimi oli siinä mukana... Sitten mentiin eteenpäin.. :)
 
Ei itsellä tosiaan ollut mitään haavetta Aukista taikka RUKista. Aseseppä oli toiveena mutta kuulemma kyvyt oli muualla. Mitään paineita ei ollut vanhemmilta, oikeastaan ihmettelivät, että mitä minä siellä Haminassa teen. Oma ajatus oli, että katsotaan nyt kaikki mitä on tarjolla ja lopen se oli niin pitkällä, että olin jäädä kesäkessuksi ja siitä sitten sen aikaiseen päällystöopistoon. Kuitenkin silloin raha astui peliin ja siviilityö oli sen verran rahakkaampi, että en valtion kapeaa leipää jäänyt nauttimaan.
 
sirra kirjoitti:
Varusmiespalveluksen suorittaminen oli itsestään selvyys. Ajattelin, että kun armeijassa olen, niin hoidetaan homma kunnolla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Aika pitkälle näin. Oli hyvin läheiset välit isoisän kanssa joten ei tullut kysymykseenkään että 4v 7kk ja 11 päivää sodan aikana palvelleelle olisin sanonut että meikä menee sivariin. Ja koska faijakin oli aikanaan käynyt RUK:in niin miksen minäkin. Sotilasura oli myös yksi vaihtoehto 2-kymppiselle ylioppilaalle vaikka jäikin sitten vain ajatuksen tasolle. Tai no, vielä vajaat 15 vuotta sitten harkitsin erikoisupseerin pestiä.
 
JR49 kirjoitti:
Sinäpä sen sanoit. Näin sen minäkin koin. Kapteenin tulopuhuttelussa en luvannut mennä kuin Aukkiin, ja sanoin, että jos rahkeet riittää, niin miksei pidemmällekin.
Minulla ei tosiaan ollut tavoitteita. Polkupyörämekaanikon/tvällärin pojalla ei ollut paineita ainakaan Haminasta ;). Lähdin kuitenkin tekemään parhaani, mutta siten, etten aikonut rehennellä auringossa ensimmäisenä.
Huomasin sitten ensin alokkaana, että tässähän pärjää vertaistensa joukossa aika hyvin. Loppuvaiheessa sitten heräsi into mennä Aukkiin, ja olin tyytyväinen, kun sinne pääsin.
Sen sijaan Aukin lopulla tuli jonkinlainen vitutus, ja loppujen lopuksi minulle oli ihan sama, mihin jään. Myös RUK:ssa minut muistetaan varmaan vähän vastentahtoisena oppilaana. Sain sieltä kuitenkin hyvät paperit.
Varsinaisesti innostuin asiasta kokelaana, jolloin huomasin, että tämähän sopii minulle loistavasti ja nautin joka hetkestä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ihan tarkkoja muistikuvia ei enää tuosta ajasta ole vaikka kurssiveljiä ollaankin. Mutta noin juuri että katsottiin mihin asti rahkeet riittävät. Jälkikäteen ajatellen ainakin Haminan aika meni aika sumussa. V**utus oli suunnaton aina Haminan bussissa istuessa. En ollut kärkioppilaita, enkä siihen aikaan ymmärtänyt homman kokonaiskuvasta paljoakaan vaan lähinnä erilaisia nyanssiasoita tyyliin "kummalta puolelta puuta ammutaan". Kolme tai viisi vuotta ikää lisää olisi tehnyt hyvää ainakin itsevarmuuden osalta. Sittemmin on kokonaiskuvakin vähän paremmin kirkastunut ja joskus joku kapiainen ihmetteli kertausharjoituksessa että "Kuka nämä kantakortin arvioinnit oikein on tehnyt? Ette tainneet olla ihan parhaimmissa väleissä." Muutama vuosi ja poika menee armeijaan. Sitten ukkokin voisi jo vähitellen alkaa downshiftaamaan ja antamaan tilaa nuoremmille.
 
Umkhonto kirjoitti:
V**utus oli suunnaton aina Haminan bussissa istuessa. En ollut kärkioppilaita, enkä siihen aikaan ymmärtänyt homman kokonaiskuvasta paljoakaan vaan lähinnä erilaisia nyanssiasoita tyyliin "kummalta puolelta puuta ammutaan".
Klikkaa laajentaaksesi...
Avasit aukkoja muistin sumuun :) noilla kommenteilla. Päähän otti usein suunnattomasti, ja katsoin vähän vinoon niitä intoilijoita, jotka kouhkasivat kurssimukista ja verkkareista kuin Graalin maljasta. Niitäpä en sitten tilannutkaan :rolleyes:. Mutta periksi ei annettu. En ollut kurssin kärkeä, kaukana siitä, mutta omaan prikaatiin palanneista omassa koulutushaarassa kylläkin pistekärjessä. Itse asiassa olin niin hämmästynyt saamastani pistemäärästä, että tokaisin hämmästyneenä papereita jaettaessa, että tässä on pakko olla virhe. Nimeltä mainitsematon kouluttaja, ping @Fremen ,;):D, myhäili siihen tyyliin että mitä, eikö oppilaalle kelpaa.
Kokonaiskuvasta, lapsenuskolla ja suunnattomalla itseluottamuksellahan sitä silloin mentiin :rolleyes:, näin meidän ikäisten näkökulmasta. Anteeksi kaikki foorumin kakskymmpiset. Ymmärrätte kyllä aikananne :).
Mutta noilla pisteillä ja muilla arvosteluilla on kyllä ollut valtava merkitys, mitä ei silloin tajunnut. Aikanaan avautui koulutusputki, joka ei ole päättynyt vieläkään, vaikka jo hetken niin luulin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top