Miksi juuri vasemmisto informaatiosotii?

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#1
Motivaationi tämän kysymyksen pyörittelyyn lähti viestiketjusta "Suomen tiestön yksityistäminen", jossa @Minuteman kritisoi kovasti yksityistämisen korostamista yhtiöittämisen sijaan. Pelotteleeko ja valehteleeko nimenomaan vasemmisto?

Jokainen mediaa hiemankin laajemmalti seurannut voinee yhtyä väitteeseen, että useimmat suomalaiset mediatalot ovat pitkälti vasemmistolaisten miehittämiä, jos eivät omistusportaassa, niin sitten suorittavassa ja ideologisessa portaassa (toimittajat ja päätoimittajat). Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole ainoastaan suomalainen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne näyttäisi olevan vastaava. Kuitenkin sekä oikeiston että vasemmiston kannatus on yleisesti ottaen varsin tasaista, mistä esimerkkinä Yhdysvallat ja Iso-Britannia, joissa valta vaihtelee vuoroin vasemmistolta oikeistolle ja oikeistolta vasemmistolle.

Oma hypoteesini on, että vasemmistolaiset ovat keskimäärin radikaalimpia ja heillä on oikeistolaisia enemmän tunteenpaloa: kun ei ole työtä, on hyvä vallata taloja ja marssia kulkueissa, ja kun on kovapalkkainen työ, ei ihminen enää viitsi lähteä työpäivän jälkeen riehumaan kaduille. Toinen selitykseni on, että vasemmistolaisella ei ole juuri muuta kuin ideologia, eikä sen palveleminen ole henkilökohtaisesti mistään pois, kun taas oikeistolainen joutuu pohtimaan, ajaako ideologiansa etua ryhtymällä toimittajaksi vai ajaako ideologiaansa henkilökohtaisella tasolla ryhtymällä (suurituloiseksi) yrittäjäksi.

Vai olenko väärässä, eikä vasemmisto suinkaan ole yliedustettuna informaatiosodankäynnissä? Olenko liian syvästi oikealla, etten vain tunnista oikeistolaista informaatiosodankäyntiä? Veli @Laamanator on useaan kertaan kirjoittanut aiheesta, kuinka myös Länsi (ja oikeisto, oletan) käy informaatiosotaa mm. Natoa koskien. Vai olenko altistunut vasemmistolaiselle informaatiosodankäynnille ylipäätään pohtimalla aihetta tästä näkökulmasta?


-Miettii Huhta hiprakassa yön pimeinä tunteina
 

Geronimo

Ylipäällikkö
#2
Motivaationi tämän kysymyksen pyörittelyyn lähti viestiketjusta "Suomen tiestön yksityistäminen", jossa @Minuteman kritisoi kovasti yksityistämisen korostamista yhtiöittämisen sijaan. Pelotteleeko ja valehteleeko nimenomaan vasemmisto?

Jokainen mediaa hiemankin laajemmalti seurannut voinee yhtyä väitteeseen, että useimmat suomalaiset mediatalot ovat pitkälti vasemmistolaisten miehittämiä, jos eivät omistusportaassa, niin sitten suorittavassa ja ideologisessa portaassa (toimittajat ja päätoimittajat). Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole ainoastaan suomalainen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne näyttäisi olevan vastaava. Kuitenkin sekä oikeiston että vasemmiston kannatus on yleisesti ottaen varsin tasaista, mistä esimerkkinä Yhdysvallat ja Iso-Britannia, joissa valta vaihtelee vuoroin vasemmistolta oikeistolle ja oikeistolta vasemmistolle.

Oma hypoteesini on, että vasemmistolaiset ovat keskimäärin radikaalimpia ja heillä on oikeistolaisia enemmän tunteenpaloa: kun ei ole työtä, on hyvä vallata taloja ja marssia kulkueissa, ja kun on kovapalkkainen työ, ei ihminen enää viitsi lähteä työpäivän jälkeen riehumaan kaduille. Toinen selitykseni on, että vasemmistolaisella ei ole juuri muuta kuin ideologia, eikä sen palveleminen ole henkilökohtaisesti mistään pois, kun taas oikeistolainen joutuu pohtimaan, ajaako ideologiansa etua ryhtymällä toimittajaksi vai ajaako ideologiaansa henkilökohtaisella tasolla ryhtymällä (suurituloiseksi) yrittäjäksi.

Vai olenko väärässä, eikä vasemmisto suinkaan ole yliedustettuna informaatiosodankäynnissä? Olenko liian syvästi oikealla, etten vain tunnista oikeistolaista informaatiosodankäyntiä? Veli @Laamanator on useaan kertaan kirjoittanut aiheesta, kuinka myös Länsi (ja oikeisto, oletan) käy informaatiosotaa mm. Natoa koskien. Vai olenko altistunut vasemmistolaiselle informaatiosodankäynnille ylipäätään pohtimalla aihetta tästä näkökulmasta?


-Miettii Huhta hiprakassa yön pimeinä tunteina
Et ole väärässä, vasemmisto on jopa kouluttanut ensin agitaattoreita ja sittemmin ihmisiä jolla on monipuolinen koulutus poliittiseen vaikuttamiseen.

Suuri koulutuskeskus missä mailman vasemmistolaisia koulutettiin oli Moskovassa pienempiä monessa muussakin paikassa ja nämä koulutetut johdattelivat niitä oppipoikia ja tyttöjä mielenvaikuttamisen saloihin.

Suomessa yksi tälläinen oli Sirolaopisto Hämeenlinnassa, nimessä on komiikkaa nipinnapin Stalinin kuolemanleireiltä välttynyt sosiaalidemokraatti jolle oli jo noutopäiväkin valittu, meni perhana kuolemaan sitä ennen luonnollisesti ja pääsi kommunimin suurien sankareiden joukkoon.

Yhteistä kommunistien ja vihervassari aatteenkanntajilla ja rokkareilla on se että molempien suurten idoleiden pitää olla kuolleita, elävänä kun kommunistien ja vihervassareiden idolit voisivat laukoa epämielyttäviä totuuksia ja rokkari voi tehdä huonoa musiikkia.

Vihreissä näkyy kommunistien vaikutus yhäedelleen sillä he ovat taitavia propagandassaan ja miksei näkyisi onhan monet heidän johtajistaan entisiä stalinisteja ja osa on heidän lapsiaan jolloin opetusta annnetaan kotiopetuksena.
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
#3
Motivaationi tämän kysymyksen pyörittelyyn lähti viestiketjusta "Suomen tiestön yksityistäminen", jossa @Minuteman kritisoi kovasti yksityistämisen korostamista yhtiöittämisen sijaan. Pelotteleeko ja valehteleeko nimenomaan vasemmisto?

Jokainen mediaa hiemankin laajemmalti seurannut voinee yhtyä väitteeseen, että useimmat suomalaiset mediatalot ovat pitkälti vasemmistolaisten miehittämiä, jos eivät omistusportaassa, niin sitten suorittavassa ja ideologisessa portaassa (toimittajat ja päätoimittajat). Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole ainoastaan suomalainen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne näyttäisi olevan vastaava. Kuitenkin sekä oikeiston että vasemmiston kannatus on yleisesti ottaen varsin tasaista, mistä esimerkkinä Yhdysvallat ja Iso-Britannia, joissa valta vaihtelee vuoroin vasemmistolta oikeistolle ja oikeistolta vasemmistolle.

Oma hypoteesini on, että vasemmistolaiset ovat keskimäärin radikaalimpia ja heillä on oikeistolaisia enemmän tunteenpaloa: kun ei ole työtä, on hyvä vallata taloja ja marssia kulkueissa, ja kun on kovapalkkainen työ, ei ihminen enää viitsi lähteä työpäivän jälkeen riehumaan kaduille. Toinen selitykseni on, että vasemmistolaisella ei ole juuri muuta kuin ideologia, eikä sen palveleminen ole henkilökohtaisesti mistään pois, kun taas oikeistolainen joutuu pohtimaan, ajaako ideologiansa etua ryhtymällä toimittajaksi vai ajaako ideologiaansa henkilökohtaisella tasolla ryhtymällä (suurituloiseksi) yrittäjäksi.

Vai olenko väärässä, eikä vasemmisto suinkaan ole yliedustettuna informaatiosodankäynnissä? Olenko liian syvästi oikealla, etten vain tunnista oikeistolaista informaatiosodankäyntiä? Veli @Laamanator on useaan kertaan kirjoittanut aiheesta, kuinka myös Länsi (ja oikeisto, oletan) käy informaatiosotaa mm. Natoa koskien. Vai olenko altistunut vasemmistolaiselle informaatiosodankäynnille ylipäätään pohtimalla aihetta tästä näkökulmasta?


-Miettii Huhta hiprakassa yön pimeinä tunteina

Tuskin on kovin vasemmistolaista todeta, että yhtiöittämisen seurauksena entisen kansalaisen, tulevan asiakkaan maksut ovat aina kasvaneet. Muuten näiden valtion "yhtiöiden" johtajille ei voi maksaa: dirikalle miljoonapalkkaa ja muille mojovia bonuksia. Budjetista raha saadaan toki pois, mutta en lainkaan usko, että nämä väliaikaisiksi tehdyt käyttömaksut silti poistuvat tai verot laskevat. Raju verotus jatkuu niin tuloverossa kuin polttoaineessakin mutta samalla, kun kansalainen maksaa erikseen yhtiölle pienestä spurtista mökille plus valtiolle käyttömaksua, budjetista jää ehkä miljardeja pakolaisapuun tai muuhun oleelliseen.

Oikeistolaisena olen realisti. Berner pelaa hyvin EK:n jäsenille uusia kovapalkkaisia toimia. Jos ennen joku tielaitoksen insinööri sai muutaman tonnin, hän voisi teoriassa hakeutua jonkun yksikön aluejohtajaksi, paitsi ettei se niin mene. Johtajaksi tulee Hankenin ekonomi ja liikenneministerin tuttu, joka tietää tienpidosta yhtä paljon kuin sika tinalusikasta.

Yhtiöittäminen ja digitaaliset palvelut ovat myytti, jos kyse on valtion yrityksistä. Totta kai se mahdollistaa hyvät apajat joillekin ja valmistautumisen kansallisomaisuuden myyntiin, kuten aikanaan televerkolle kävi.

Yritysten pitää olla oikeita yrityksiä eikä mitään poliitikkojen ja EK:n ammattiyhdistysväen lypsy-yrityksiä.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
#4
Motivaationi tämän kysymyksen pyörittelyyn lähti viestiketjusta "Suomen tiestön yksityistäminen", jossa @Minuteman kritisoi kovasti yksityistämisen korostamista yhtiöittämisen sijaan. Pelotteleeko ja valehteleeko nimenomaan vasemmisto?

Jokainen mediaa hiemankin laajemmalti seurannut voinee yhtyä väitteeseen, että useimmat suomalaiset mediatalot ovat pitkälti vasemmistolaisten miehittämiä, jos eivät omistusportaassa, niin sitten suorittavassa ja ideologisessa portaassa (toimittajat ja päätoimittajat). Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole ainoastaan suomalainen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne näyttäisi olevan vastaava. Kuitenkin sekä oikeiston että vasemmiston kannatus on yleisesti ottaen varsin tasaista, mistä esimerkkinä Yhdysvallat ja Iso-Britannia, joissa valta vaihtelee vuoroin vasemmistolta oikeistolle ja oikeistolta vasemmistolle.

Oma hypoteesini on, että vasemmistolaiset ovat keskimäärin radikaalimpia ja heillä on oikeistolaisia enemmän tunteenpaloa: kun ei ole työtä, on hyvä vallata taloja ja marssia kulkueissa, ja kun on kovapalkkainen työ, ei ihminen enää viitsi lähteä työpäivän jälkeen riehumaan kaduille. Toinen selitykseni on, että vasemmistolaisella ei ole juuri muuta kuin ideologia, eikä sen palveleminen ole henkilökohtaisesti mistään pois, kun taas oikeistolainen joutuu pohtimaan, ajaako ideologiansa etua ryhtymällä toimittajaksi vai ajaako ideologiaansa henkilökohtaisella tasolla ryhtymällä (suurituloiseksi) yrittäjäksi.

Vai olenko väärässä, eikä vasemmisto suinkaan ole yliedustettuna informaatiosodankäynnissä? Olenko liian syvästi oikealla, etten vain tunnista oikeistolaista informaatiosodankäyntiä? Veli @Laamanator on useaan kertaan kirjoittanut aiheesta, kuinka myös Länsi (ja oikeisto, oletan) käy informaatiosotaa mm. Natoa koskien. Vai olenko altistunut vasemmistolaiselle informaatiosodankäynnille ylipäätään pohtimalla aihetta tästä näkökulmasta?


-Miettii Huhta hiprakassa yön pimeinä tunteina
Muutama kysymys:
  • Onko pörssiyhtiö Alma-media vasemmistolainen?
  • Onko Iltalehti vasemmistolainen?
  • Onko esim. entinen Talouselämän toimittaja Olli Ainola vasemmistolainen? Esim. naimisissa kokoomuslaisen kanssa.
Vinkki: ei kannata vakavin mielin lainata Olli Ainolan juttuja. Ne ovat 99% skeidaa.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
#5
Suomi on matkalla kohti yhdysvaltalaisen libertaarin Nozickin ideoimaa yövartijavaltiota? Kyllä siinä moni oikeistolainenkin miettii.
 
Viimeksi muokattu:

fulcrum

Ylipäällikkö
#6
Olet väärässä, nykyäänhän informaatiosotaa käyvät enemmän oikeistoliberaalit sellaisilla meemeillä kuin "Suomen kansantuotteesta 60% on julkista sektoria" ja "meillä ei ole enää varaa <valitse mieleisesi sosiaalipolitiikka>".
 
#7
Kiitos hienosta keskustelunavauksesta! Se tulee varmasti poikimaan useampia puheenvuoroja.

Informaatiosota on käsitteenä sotilaallinen, että sen käyttäminen sotilaallisten operaatioiden kontekstin ulkopuolella on vähän hassua ja herättää ehkä tarpeettoman harhaanjohtavia mielikuvia. Käsite sota viittaa aina äärimmäiseen vastakkainasetteluun ja väkivaltaan, mistä vasemmiston ja uusliberalistisen oikeiston kannattajien kosiskelu on sentään aika kaukana. Parempi käsite olisi informaatiovaikuttaminen tai vaikka markkinointi.

Informaatiovaikuttaminen on täysin normaali ilmiö, sitä on kaikkialla ja sitä harjoittavat kaikki toimijat, joilla on siihen jokin motiivi. Arkisin vaikuttamisen muoto on markkinointi ja sen tunnusmerkkeinä mainokset. Motiivina on epäilemättä raha ja voimakas tarve saada tuotteita tai palveluita kaupaksi. Koska hyväkään tuote ei yksistään myy itse itseään, on asiakas jotenkin saatava ostamaan se. Toisin sanoen asiakkaalle on luotava tarve tuotteen ostamiseen ja paras laillinen keino tarpeen luomiseen on onnistuneesti kohdistettu markkinointi.

Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on aina ollut eri ryhmiä eriävine agendoineen ja tästä johtuvia jännitteitä. Jotta agendat keräisivät kannatusta, pitää ne ensin saada "myytyä" suurelle yleisölle, mikä tapahtuu informaatiovaikuttamisen eli esimerkiksi perinteisen propagandan avulla. Nykyään varsinkin semantiikkaan nojaava mielikuvamarkkinointi näyttää yleistyneen niin uusliberalistisen oikeiston kuin myös vasemmiston viesteissä.

Nyt parin viime vuoden aikana on jostain syystä informaatiosota nostettu erityisesti tapetille ja sillä on pyritty lietsomaan hysteriaa. Voimmekin vaikka tälläkin foorumilla pohtia, kenen etuja tällainen mielikuvakampanja palvelee, mitä motiiveja taustalla vaikuttaa ja mitkä ovat sen tavoitteet.
 
#8
Suomessahan taitaa noita vasemmistolaisia medioita olla Kansan Uutiset ja... siinäpä se.

Toki jos on itse tarpeeksi kaukana yhdellä poliittisella laidalla niin sieltä katsottuna sitten luultavasti vähän kaikki näyttää epäilyttävältä. Jos koko Suomen media näyttää pelottavan liberaalilta niin syy voi olla myös siinä, että omat ajatukset eivät ole kovin liberaaleja.

Suosittelisin tutustumaan vasemmistolaisia ajatuksia omaaviin, jos lähtöoletus on, että vassarit riehuu kiljupäissään kun niillä ei mitään muutakaan tekemistä ole. Itte en ole ollut yhtä ainoaa päivää elämässäni työttömänä enkä nauttinut mitään yhteiskunnan tukia opintotuen jälkeen (ja opinnoistakin osan rahoitin lainalla). Äänestyskäyttäytymiseeni ja poliittisiin mielipiteisiini vaikuttaa ennen kaikkea asioihin perehtyminen ihan itte, ja pienimuotoinen filosofian harrastus. Johtotähteni politiikassa on John Rawlsin tunnetuksi tekemä "tietämättömyyden verho," jonka voisi tiivistää näin:

Haluan sellaisen yhteiskunnan, jonka haluaisin, jos en tietäisi etukäteen, millaisilla kyvyillä ja millaisiin oloihin satun syntymään.

Tiedostan myös sen, että oma varsin hyvä tilanteeni ei ole vain minun omaa ansiotani, ja että yksi epäonninen päivä - sanotaanpa vaikka kolari tai aivoinfarkti - voi muuttaa asioita hyvin toisenlaiseksi.

Tällä hetkellä poliittinen vasemmisto yrittää vielä puolustaa tälläistä yhteiskuntaa; poliittinen oikeisto on kautta Euroopan ja maailman osoittanut, että sen käsitys hyvästä yhteiskunnasta tarkoittaa ennen kaikkea hyvää niille, joilla on jo paljon hyvää. Vaikka en yksityistämistä sinänsä pidä ehdottoman pahana asiana, luonnollisten monopolien (kuten tieverkko, sähköverkko, kaukolämpöverkko...) yksityistäminen on yleensä erittäin riskaabeli projekti, jossa voittajia ovat suurella todennäköisyydellä lähinnä ne, jotka poliittisten kontaktiensa ansiosta pääsevät käsiksi yksityistettävään kansallisomaisuuteen.

Tuntematonta lainatakseni, tämän tunnustaa kapitalistinenkin tiedemies. Käykääpä juttelemassa joskus vaikka kauppakorkean proffien kanssa; harvasta paikasta kuulee "vasemmistolaisempaa" talouspuhetta. Ei siksi että siellä heilutettaisiin punalippuja, vaan siksi, kun siellä on vähän enemmän ymmärrystä politiikan dynaamisista vaikutuksista.
 
#9
Jätetäänkö sodankäynnin sanasto sinne minne se kuuluu, eli taistelukentille. Politiikassa pitääkin olla eri mielipiteitä, eikä ne toisin ajattelevat tee sitä silkasta tyhmyydestä ja pahuudesta vaan heillä voi olla perustellut lähtökohdat ajatuksilleen. Silloin meillä menee huonosti kun omien mielipiteiden julkituomista aletaan pitää sodankäyntinä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#10
Olen yrittänyt opetella siihen, että koetan löytää kulloisestakin infovuosta sen Sanoman, sen, mitä ajetaan takaa? Jotta tämä onnistuisi edes tyydyttävästi, pitää riisua kaikenväriset lasit ens vek. Minua kiinnostaa seurata enemmistösuomalaisen elämää, johon taidan itsekin idenfioitua. Ja kun olen huomaavinani, että joku päätössarja vaikuttaa tähän ryhmään ja sitä joku kritisoi, niin minulle on sulosen sama kuka tai mikä on kritisoija. Sanoma kiinnostaa enemmän kuin se taustaryhmä, josta se viesti lähtee. Yhtälailla asiallista kritiikkiä voi esittää niin vasemmisto kuin oikeistokin. Maailma ei ole mv, ei todellakaan, vaan rutosti erilaisia sävyjä löytyy alati.

Minusta ihminen tekee itselleen hyvin epä-älyllisen karhunpalveluksen, jos hän lukittaa itsensä "vain oikeiden" uutislähteiden käyttäjäksi. Olipa ne lähteet sitten mitä hyvänsä.

Maailmantilannetta pitää seurata ilman muuta lähtökohtaisesti myös siten, ettei lukitse itseään vain suomenkielisiin lähetyksiin ja annoksiin. Suomen oma uutisointi on kehittynyt valtavasti esim. vuodesta -86, joka oli minusta eräänlainen vuosi nolla tässä kohtaa, seuraava nolla tuli Itänaapurin vallankaappauksen aikaan......

Edelleen ihminen tekee itselleen älyllisen karhunpalveluksen, jos ei pysty esim. ideologisista lähtökohdista johtuen näkemään informaatiovaikuttamisen olevan ihan arkipäivää. Strategiset pitkän aikavälin tavoitteita hakevat uutisjatat ovat hankalammin huomattavissa, mutta silti ne ovat real. Pyrkiikö Usa vaikuttamaan? Eipä tietenkään, vaikka onkin keinopotentiaaliltaan ja -volyymiltaan Kurko maailmalla. Ajattelevat varmaan, että mitäpä se häätyy......voi jessus.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#11
@Mustaruuti @fulcrum @scip10 @Deeiii

Toki jos on itse tarpeeksi kaukana yhdellä poliittisella laidalla niin sieltä katsottuna sitten luultavasti vähän kaikki näyttää epäilyttävältä. Jos koko Suomen media näyttää pelottavan liberaalilta niin syy voi olla myös siinä, että omat ajatukset eivät ole kovin liberaaleja.
Tuo saattaa olla minulle ongelma, osittain. Mutta kaikilta osin media ei ole kovin liberaali. Vaikka joskus aiheesta asiallisia juttuja tehdäänkin, niin esimerkiksi ampuma-aseiden yksityisomistus on jotakin sellaista, jota suomalainen media ja moni liberaaliksi itseään kutsuva kammoksuu. Mutta ehkä tuo on liberaalin uusi normaali, ja (uhanalainen) libertaari on se perinteinen liberaali, jolle tuokaan asia ei ole ongelma?

Myönnettäköön, että otsikoin aiheen hieman putkiaivoisena vain perinteistä oikeisto-vasemmisto-jakoa käyttäen: oikeiston peruspilarit ovat "koti, uskonto, isänmaa" ja vasemmisto edustaa sitten "progressiota". Tosiassahan tuo jako ei voisi olla vanhentuneempi: esim. Alexander Stubbin ja Li Anderssonin ajatukset tuskin ovat monessa asiassa kovinkaan kaukana toisistaan, vaan vasta kun tulee puhe puhtaasti taloudesta: pitäisikö elvyttää vai leikata, entä alentaa palkkoja. Mukaan olisi siis pitänyt ottaa liberaali-konservatiivi-akseli, jolla on minulle oikeastaan suurempi merkitys kuin puhtaasti talouspoliittisilla näkemyksillä.

Tosiallinen vihollinen onkin siis liberaali (puhekielessä suvakki tai vihervasemmistolainen?) media?
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#12
Jos kotimaassa pysytään, niin susirajalla moni asia näyttää toiselta vs. pääkaupuntiseutu.....aivan riippumatta puolueista tms. Kehä3 on joku henkinen raja molemmin puolin. Väitän, että puolueita enemmän suomalaisia erottaa toisistaan monet, monet muut asiat. Retoriikka medioissakin jo kertoo paljon: on maakuntaSuomi ja on pääkaupuntiSuomi, on kasvukeskukset ja ne muut.

Jos vieraanani on pääkaupuntilaisia, puolueesta ja ideologioista riippumatta, niin hyvin nämä osaavat ainakin neuvoa, miten täällä pitäisi elää ja osata. Ja jos viitsin tulkata niitä reunaehtoja, joilla mennään täällä, niin suunnilleen suut auki katsotaan kuin Taavi Ankkaa.

Eli informaatio näyttäytyy eri tavoin tottakai myös eri kulmakunnilla. Jos katsoo vaikka tuota itärajaa. Puomilta on reilu kaksi tuntia kolonnavauhtia matkaa, kun minun kotipihassani puhutaan jo sitä toista kieltä, joka ei ainakaan vielä ole virallinen kieli Suomessa. :rolleyes:

Suomalaisia "erottaa" toisistaan tätä nykyä mielestäni aivan muut asiat kuin "puolueet", noin pääsääntöisesti siis. Onhan toki osa väestöstä vielä puolueuskollista ja niistä teemoista elämäänsä aineita ammentavia ihmisiä. Mutta kyllä se on, väitän, jatkuvasti pienenevä osa. Uutta pukkaa ja alati pukkaa lisää.
 

Bushmaster

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
#13
Minusta ei voida puhua enään puolueiden vasemmisto - oikeistoakselista koska pakan on sekoittanut vihervasemmistolainen "maailmaa halaava" ja hyvin agressiivinen viestintäkulttuuri sekä ideologia....tämä "ihmisten aivoja, sielua, eettisiä, kansallisia, kulttuurisia, moraalisia arvoja mädättävä ideologia" on levinnyt kauttalinjan jokaiseen eurooppalaiseen poliittiseen puolueseen ja heijastuu niistä sateenkaaren väreissä takaisin kansalaisten henkilökohtaista arvomaailma tietoisuutta sumentamaan...ja ne jotka vastustavat tätä "Eu-liittovaltoankeuttajamädännäisyyspolitiikkaa" ovat leimattu putinisteksi, natseiksi, äärioikeistolaisiksi ect millon miksikin ...?

Esimerkkinä alla lainaus linkin kommetti:

http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215615-euroalueen-pankkikriisi-vaarassa-iskea-ydinmaihin

Henri Myllyniemi19.4.2016 12:28

Euroopan parlamentin puhemies, kirjakauppiaana toiminut Martin Schultz(SPD) tiesi ainakin kertoa, että sekä vasemmalta, että oikealta tulevat "populistit" ovat "Euroopan vihollisia".

Tässä on hyvä hetki miettiä, että keidenkä valtakaudella tämä soppa on saatu kiehumaan. Kuinka monessa eurooppalaisessa maassa nämä Euroopan vihollispopulistit olivat vallassa 90-luvun lopulta aina eurokriisin alkamiseen asti vuonna 2010?

Uskallan sanoa, että ne todelliset "Euroopan viholliset" ovat tuolta aikakaudelta
 
Viimeksi muokattu:

Geronimo

Ylipäällikkö
#14
Suomalaisia "erottaa" toisistaan tätä nykyä mielestäni aivan muut asiat kuin "puolueet", noin pääsääntöisesti siis. Onhan toki osa väestöstä vielä puolueuskollista ja niistä teemoista elämäänsä aineita ammentavia ihmisiä. Mutta kyllä se on, väitän, jatkuvasti pienenevä osa. Uutta pukkaa ja alati pukkaa lisää.
Totta tämäkin Euroopassa pelätään äärioikeistoa tai mitä tahansa mikä uhkaa nykyisiä vallanpitäjiä ja juuri samasta syystä Donald Trumpin nousua vastustetiin kaikkein rajuimmin Euroopan vihervassari porukassa, mutta aseet mailman demokraattisemman valtion päämiehen valinnan leimaamiseksi joksikin ääritouhuksi on ollut varsin kehnoja.

Mikäli Donald Trump valitaan Yhdysvaltain presidentiksi mallia tulee ottamaan varsin moni politiikko mailmassa ja sen päivän jälkeen voidaan sanoa heräävämme uuteen mailmaan jossa poliittiesti korrekti diipadaapa on loppunsa kokenut ja moni asia tullaan sanomaan suoraan ja kaartelematta ja juuri tätä vihervassari informaatiosoturit pelkäävät, olivat he sitten mistä puolueesta tahansa diipadaapa on sitä itseänsä tulee se kenen suusta tahansa.
 

jak

Majuri
Lahjoittaja
#15
Täällä korpikulmilla työväestöstä ne jotka äänestävät vasemmistoa eivät todellakaan sallisi holtitonta maahanmuuttoa. Lääkkeet mahanmuuttajien rikoksiin olisivat sellaisia ettei niitä voi täällä toistaa. Tosin ne jotka ovat aktiivisesti politiikassa tai ay-toiminnassa joutuvat sitten olemaan jo tarkkoja mitä puhuvat etteivät lankea rasismiin.
 

Geronimo

Ylipäällikkö
#16
Täällä korpikulmilla työväestöstä ne jotka äänestävät vasemmistoa eivät todellakaan sallisi holtitonta maahanmuuttoa. Lääkkeet mahanmuuttajien rikoksiin olisivat sellaisia ettei niitä voi täällä toistaa. Tosin ne jotka ovat aktiivisesti politiikassa tai ay-toiminnassa joutuvat sitten olemaan jo tarkkoja mitä puhuvat etteivät lankea rasismiin.
Olen samaa törmännyt, mutta on kummallinen ristiriita kun sama henkilö joka ei hyväksy esm. matu vyöryä valitsee puolueen johtotehtäviin todellisia matu vyöryn kannattajia?
 

Bushmaster

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
#17
Tämä loistava kirjoitus sopisi useammallekin säikeelle mutta laitanpa tämän myös tänne koska aihe on kovin läheinen tässäkin säikeessä jonka merkitystä kirjoitus pohtii...

http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215694-mita-on-rasismi

Mitä on rasismi?

20.4.2016 10:40 J. Sakari Hankamäki



Olen pitkän elämäni aikana nähnyt monenlaisia yrityksiä määritellä, mitä on rasismi. Nykykeskustelussa rasismin määritelmä on laventunut niin, että rasismina voidaan pitää jo kaikkea sellaista ajattelua, mikä ei edistä tuomitsijan omia poliittisia päämääriä. Määritelmä muistuttaa tällöin retorisen warrantin käänteistä määritelmää: warranttina voidaan pitää kaikkea, mikä palvelee puhujan omia tarkoitusperiä.

Ajankohtaisen näytön rasismin tämäntapaisesta ymmärtämistavasta antoi Bloggaja.fi-sivuston ylläpito, joka sulki perussuomalaisen kansanedustaja Mirja Tolppasen blogin pitäen sisältöä ”rasistisena”. Nähdäkseni kirjoituksissa ei ollut mitään rasistista tai edes sopimatonta (käsitykseni mukaan poliittisessa keskustelussa ei ole yleensäkään mitään sopimatonta). Mutta turmiollista kansanvallalle on, jos nettinörtit alkavat toimia lapsenvahteina kansanedustajille ja määritellä ”kokonaisarvioihinsa” vedoten sitä, mitä mieltä asioista saa olla.

Entä itse rasismi? Mitä se on?

Vulgaareimman määritelmän rasismille veti hihastaan nuori tutkija Lena Näre, joka toimii tenure track -apulaisprofessorina Helsingin yliopiston sosiologian oppiaineessa. Tämän kuun alussa ilmestyneessä Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä hänlausui, että ”[k]aikkea rasistista puhetta tai toimintaa yhdistää se, että hävitetään ajatus yksilöstä.” Ja lehti jatkoi: ”Tämä on yksinkertaisin tapa määritellä rasismi: ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana.

Näreen kannanotto on surkuhupaisa, sillä hänen oma oppiaineensa sosiologia on vuosisadan ajan operoinut nimenomaan ryhmän käsitteellä ja opettanut näkemään ihmiset ryhmiensä edustajina. Tämän yliyksilöllisen metafysiikan tuloksena on usein kadotettu ajatus vapaasta ja itsemääräävästä yksilöstä. Ja tämän mukaan myös suuri osa sosiologiasta ja muista sosiaalitieteistä olisivat mitä ankarinta rasismia!

Näreen esittämässä valossa mikä tahansa käsitteellinen nimeäminen voisi olla rasismia, sillä käsitteiden käyttäminen ylipäänsä nimeää olioiden tai ilmiöiden luokan. Esimerkiksi tuolin käsitteen käyttäminen viittaa tuolien ryhmään, miehen käsitteen käyttäminen miessukupuoleen kuuluvien ihmisten ryhmään ja niin edelleen. Postmodernisteille tämä kaikki on tietysti ”rasismia”, sillä heidän todellisuuskuvaansa ei mahdu sen enempää olemuksia kuin käsitteiden nimeämiä luokkiakaan.

Näin ajatellen myös suomalaisen käsite olisi vakavasti rasistinen, sillä se viittaa suomalaisten ihmisten ryhmään; tosin tämän kaltaisella ”rasismilla” on vahva käytännön perustelunsa siinä tosiasiassa, että suurimpiin yhteisiin nimittäjiin perustuva sosiaalinen selektio ja järjestyminen parantavat yhteiskunnallista tehokkuutta populaatioiden tuottoalueella, ja siten ne ovat kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ehtoja. Tässä mielessä ominaisuuksiin pohjautuva valikointi kuuluu ihmisten luonnolliseen käyttäytymiseen; esimerkiksi parinmuodostus on hyvinkin kategorista ja poissulkevaa tavalla, joka olemusajattelun vastustajien mielestä olisi tietenkin mitä hurjinta ”rasismia”.

Rasismia olisi Näreen määritelmän valossa myös kaikki sellainen poliittinen teoria, jossa yksilöt uhrataan järjestelmille tai poliittisille totalitarismeille, kuten sosialismissa. Mutta tätä hän ei näytä huomaavan lainkaan. Rasismia olisi erityisesti sellainen sensuurin harjoittaminen, jonka tuloksena ihmiset eivät saisi eivätkä voisi edustaaitseään tainäkemyksiään vaan jossa mielipiteemme alistettaisiin poliittisten vastustajiemme tarkastettaviksi.

Omituista on, ettei rasismin tätä kautta esiin pilkistävä huolestuttavuus ole välittynyt Näreen tajuntaan ollenkaan, etenkin kun hän kuuluu samaan vasemmistoliittolaisen taloustieteilijän, Markus Jäntin, johtamaan porukkaan, joka kiirehtituomitsemaan myös Poliisiammattikorkeakoulun (sinänsä tärkeää tietoa tarjoavan) maahanmuuttoraportin viime helmikuun lopulla.

Rasismia näyttää olevan tämän jengin mielestä kaikki sellainen, mikä ei tue sosialistisen ja kommunistisen teorian näkemyksiä yhteiskunnasta. Kun maastosta välittyvä kuva on erilainen kuin oman maailmankuvan kartta, on tutkijakunta pahasti eksynyt, ja kartta kannattaisi hylätä.



Loistavaa älyllistä oivaltamista

Tuohon eksyneiden kulkueeseen kuuluu myös hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta. Paha vain, että nämä pillipiiparit johtavat harhaan myös kaikkia muita ihmisiä ja saavat toimestaan varsin korkeaa palkkaa. Katsotaanpa, kuinka Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen hyödynsi köyhyysasiantuntijana esiintyvän Saaren näkemyksiä. Nykänen kysyi ja Saari vastasi:

Entä jos Suomeen tulisikin 100 000 pakolaista? Ehkä hyvinvointivaltion turvaverkko repeäisi lopullisesti. Hyväosaiset jatkaisivat elämää muurien takana. Kauhukuva. Tulisiko meistä Amerikka? Mitä ajattelee Juho Saari, hyvinvointisosiologian professori? Pakko kysyä.

100 000 pakolaista ei väräyttäisi systeemiä, Saari vastaa. Heidät asutettaisiin kouluille ja kasarmeille. He saisivat alennettua toimeentulotukea. Hiljalleen jengi integroitaisiin koulutukseen ja normaaliin asumiseen. Rahasta selvittäisiin: kustannus olisi aika kohtuullinen suhteessa kaikkiin sosiaalimenoihin.


Totuus on täysin toisenlainen. Kolmisenkymmentä tuhatta viime vuonna maahan heilahtanutta pakolaista ja turvapaikanhakijaa tekivät valtion budjettiin 1,5 miljardin euron loven, ylittivät valtiontalouden koko liikkumavaran, pakottivat leikkaamaan asumistuesta, opintotuesta ja yliopistojen toimintamenoista, laittoivat kuntien sosiaalitoimen sekaisin, mullistivat asuntojonot ja pienten paikkakuntien väestörakenteen sekä aiheuttivat tietenkin myös oikeutettua vastustusta, jonka vihreät, sosialistit, kommunistit ja taiteilijaliberaalit tuomitsivat ”rasismiksi”.

Juuri näin se aitokin rasismi sitten kasvaa: dynamiittityperän politiikanteon tuloksena, joka perustuu harhaanjohtavaan asiantuntija”tietoon”.

”Suomen maahanmuuttotilanteen tarkasti tunteva” Päivi Nerg on todennut suomalaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta halveksuvaan sävyyn: ”Nyt vasta monelle on valjennut, että olemme osa EU:n sääntelyä. On tajuttu, että emme voi itse päättää kaikesta.” Myös hän vakuuttaa haluavansa elää monikulttuurisessa Suomessa, mutta ”kokemus on kuitenkin osoittanut, että sellaista Suomea ei voi rakentaa mahtikäskyillä”. Toiveet, oletukset ja poliitikkojen omat utopiat olisikin syytä pitää erillään tosiasioista.

Jokin realiteetti on siis valjennut myös kansliapäällikkö Nergille, joka oli Päivi Räsäsen löytö Tarja Halosen etäpäätteenä toimivan Ritva Viljasen tilalle ja jonka pätevyys on samaa luokkaa kuin Eva Biaudet’n hänen hakiessaan vähemmistövaltuutetun virkaa. Mitään pätevyyttä ei ollut, kuten käy ilmi esimerkiksi tästä.

Mutta maahanmuuton kulupiikki on edelleen auki, eikä lopullisista palautus- tai kotoutuskustannuksista tiedetä kuin se, että ne nousevat. Työvoiman tarpeesta puolestaan tiedetään, ettei maassamme ole pulaa sen enempää työvoiman määrästä kuin laadustakaan, vaan yksinomaan halvasta työvoimasta.



Salonkikelpoisesta rasismista

On väärin, että yliopistotehtävissä ja hallinnon asiantuntijatehtävissä saa toimia puhumalla läpiä päähänsä ja laatimalla jatkuvasti perättömiä ja pelkästään poliittisen vihamielisyyden motivoimia lausuntoja, joita on tullut minunkin kohdallani vastaan useita.

On kielteistä, että yliopistollisiin työpaikkoihin ja asiantuntijatehtäviin nimitetään jatkuvasti tyyppejä, joiden merkittävin ansio on Vihreän liiton tai jonkin vasemmistopuolueen jäsenkirja ja kyseenalaistamaton kannatus maahanmuuton, monikulttuurisuuden ja feminismin ideologioille tai jollekin muulle uskonlahkolle.

Minäpä kerron teille vuorostani, mitä on rasismi. Rasismia on se, että minulle ei ole laajasta tuotannostani huolimatta myönnetty koskaan yliopistoista mitään tehtävää tai virkaa. Sen sijaan virkoja, määrärahoja, tutkimustukia, projekteja ja apurahoja on kaksin käsin myönnetty poliittista vihervasemmistoa edustamaan sitoutuneille thomaswallgreneille (Sdp), panuraatikaisille (Vas.), heikkihiilamoille (Vihr.), jprooseille (Vas.) ja heikkipatomäille (Vas.) sekä heidän kymmenille kellokkailleen. Sen sijaan käytännölliseen toimintasaartoon asetetaan jokainen, joka poikkeaa tiedepoliittisesta internatsismin ideologiasta.

Itse en edes pyri tukemaan millään tavoin sellaista yliopistolaitosta, sillä olisi epäeettistä uhrata työpanoksensa organisaatiolle, joka karkottaa piiristään eri tavoin ajattelevat, vaatii moninkertaiset näytöt ei-toivotuiksi julistetuilta, harjoittaa jatkuvaa lähtöruutuun palauttamista, syrjii suomenkielisiä virantäytöissä ja lyö suomeksi julkaisutyönsä tehneitä kansainvälisyyden puukolla selkään. Samanaikaisesti suosikeiden vajavaisuuksia katsotaan läpi sormien, ja tohtoreiksi ja dosenteiksi toimitetaan pelkillä artikkelinivaskoilla ilman ensimmäistäkään näyttöä itsenäisestä tutkimustoiminnasta ja ilman yhtäkään kokonaisuuksien hallintaa osoittavaa kirjaa.

Varjopuolena tässä diskriminaatiossa, mielipiderasismissa ja tiedon panttauksessa onkotimaisen yhteiskuntakritiikin tuhoaminen ja se, että opiskelijat eivät saa tietää, millaista todellinen filosofia on, vaan heidät kasvatetaan poliittisen korrektiuden ja kansainvälisyyden punavihreään kuplaan. (Aiheesta lisää tässä artikkelissani.)

Niin Saari kuin ”vakinaistamispolulla” oleva Närekin esiintyvät maahanmuuttoasioiden tuntijoina, ja media rakentaa heille uraa, mutta minkäänlaista ymmärrystä suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta en ole heidän ajattelustaan löytänyt, ja visionsa on pimeä niin kuin ammattiankeuttajilla yleensä. Vasemmistolaisperäisen diskurssin suossa laverteleminen ja englanninkieliseen käsitehämäryyteen hukuttautuminen näyttää olevan se tieteellinen ansio, joka on heidät pätevöittänyt virkaan. Asemaansa verrattuna heidän kannanottonsa edustavat törkeää alisuorittamista, jonka asianmukaista kuvailemista rajoittaa vain oma haluni säilyttää kunniallisuuteni.

Salonkikelpoiselta rasismilta näyttäisi yliopistoissa välttyvän, kun kuuluu tiettyyn poliittiseen ryhmään. Tässä mielessä rasismia todellakin on kaikki, missä ihmistä ei arvioida yksilöllisten suoritustensa mukaan vaan sen mukaan, suostuuko ihminen klusteroitumaan ja sotkeutumaan poliittisen vihervasemmiston verkostoihin kuin kukko rohtimiin.

Tämän määritelmän ulkopuolelle jää tietenkin myös niitä pieniä rasismin murusia, joissa selektion peruste on rodullinen, mutta tästä ei ole nyky-Suomessa juuri näyttöä – paitsi ehkä käänteisen syrjinnän muodossa, kun kantaväestöön kuuluvia ihmisiä diskriminoidaan työpaikkojen täytössä.

Yliopistoissa ja hallinnossa vallitseva rasismi on poliittisen vihervasemmiston ja internationalistien luoman mielipidevallan tuella harjoitettavaa terroria
 
#18
Olen yrittänyt opetella siihen, että koetan löytää kulloisestakin infovuosta sen Sanoman, sen, mitä ajetaan takaa? Jotta tämä onnistuisi edes tyydyttävästi, pitää riisua kaikenväriset lasit ens vek. Minua kiinnostaa seurata enemmistösuomalaisen elämää, johon taidan itsekin idenfioitua. Ja kun olen huomaavinani, että joku päätössarja vaikuttaa tähän ryhmään ja sitä joku kritisoi, niin minulle on sulosen sama kuka tai mikä on kritisoija. Sanoma kiinnostaa enemmän kuin se taustaryhmä, josta se viesti lähtee. Yhtälailla asiallista kritiikkiä voi esittää niin vasemmisto kuin oikeistokin. Maailma ei ole mv, ei todellakaan, vaan rutosti erilaisia sävyjä löytyy alati.

Minusta ihminen tekee itselleen hyvin epä-älyllisen karhunpalveluksen, jos hän lukittaa itsensä "vain oikeiden" uutislähteiden käyttäjäksi. Olipa ne lähteet sitten mitä hyvänsä.

Maailmantilannetta pitää seurata ilman muuta lähtökohtaisesti myös siten, ettei lukitse itseään vain suomenkielisiin lähetyksiin ja annoksiin. Suomen oma uutisointi on kehittynyt valtavasti esim. vuodesta -86, joka oli minusta eräänlainen vuosi nolla tässä kohtaa, seuraava nolla tuli Itänaapurin vallankaappauksen aikaan......

Edelleen ihminen tekee itselleen älyllisen karhunpalveluksen, jos ei pysty esim. ideologisista lähtökohdista johtuen näkemään informaatiovaikuttamisen olevan ihan arkipäivää. Strategiset pitkän aikavälin tavoitteita hakevat uutisjatat ovat hankalammin huomattavissa, mutta silti ne ovat real. Pyrkiikö Usa vaikuttamaan? Eipä tietenkään, vaikka onkin keinopotentiaaliltaan ja -volyymiltaan Kurko maailmalla. Ajattelevat varmaan, että mitäpä se häätyy......voi jessus.
Vaikka Yhdysvalloilla on merkittävin keinopotentiaali ja volyymi informaatiovaikuttamiseen, niin silti Suomessa on virallinen totuudentorvi antanut viime aikoina varsin yksisilmäisesti ymmärtää, että vain Venäjä pyrkii informaatiovaikuttamiseen. Kukaan muu ei tietenkään ikinä haluaisi vaikuttaa Suomeen. Olemmeko sittenkin kenties Yhdysvaltojen massiivisen informaatio-operaation kohteena, jonka tavoitteena on yleisen mielipiteen kääntäminen Yhdysvalloille ja Natolle myötämieliseksi sekä vaikuttaminen poliittiseen päätöksentekoon? Harvempi suomalainen tuskin kuitenkaan seuraa aktiivisesti Venäjän hallinnon alaista mediaa. Onhan siinä toki korkea kielimuurikin välissä eikä esimerkiksi Venäjän TV-kanavat näy Suomessa kuin korkeintaan aivan itärajan pinnassa.

Nyt viimeistään kannattaa olla hereillä ja ottaa huurtuneet värilasit pois silmiltä. Niistä kannattaa muutenkin välillä pyyhkiä vähintään pahimmat huurut , että näkee eteensä.


@Mustaruuti @fulcrum @scip10 @Deeiii



Tuo saattaa olla minulle ongelma, osittain. Mutta kaikilta osin media ei ole kovin liberaali. Vaikka joskus aiheesta asiallisia juttuja tehdäänkin, niin esimerkiksi ampuma-aseiden yksityisomistus on jotakin sellaista, jota suomalainen media ja moni liberaaliksi itseään kutsuva kammoksuu. Mutta ehkä tuo on liberaalin uusi normaali, ja (uhanalainen) libertaari on se perinteinen liberaali, jolle tuokaan asia ei ole ongelma?

Myönnettäköön, että otsikoin aiheen hieman putkiaivoisena vain perinteistä oikeisto-vasemmisto-jakoa käyttäen: oikeiston peruspilarit ovat "koti, uskonto, isänmaa" ja vasemmisto edustaa sitten "progressiota". Tosiassahan tuo jako ei voisi olla vanhentuneempi: esim. Alexander Stubbin ja Li Anderssonin ajatukset tuskin ovat monessa asiassa kovinkaan kaukana toisistaan, vaan vasta kun tulee puhe puhtaasti taloudesta: pitäisikö elvyttää vai leikata, entä alentaa palkkoja. Mukaan olisi siis pitänyt ottaa liberaali-konservatiivi-akseli, jolla on minulle oikeastaan suurempi merkitys kuin puhtaasti talouspoliittisilla näkemyksillä.

Tosiallinen vihollinen onkin siis liberaali (puhekielessä suvakki tai vihervasemmistolainen?) media?
Länsimaisen valtamedian suhtautuminen aseiden yksityisomistukseen ja aihetta käsittelevän viestinnän päälinjan negatiivisuus lienee jokseenkin selkeä. Seuraava kysymys onkin, että miksi valtamedia käsittelee yksityistä aseenomistusta lähes yksinomaan negatiivisesti ja miksi se propagoi sitä vastaan? On huomioitava myös yksityisen aseenomistuksen perinteinen symbolinen merkitys vapaan yhteiskunnan tunnusmerkkinä. Jo antiikin ajoista lähtien vain vapaat miehet ovat voineet omistaa aseita, mikä on ollut orjilta aina ankarasti kiellettyä. Onko tavoite tehdä länsimaiden kansalaisista markkinavoimien kuluttajia yhä kiihtyvään oravanpyörään eli toisin sanoen tehdä heistä nykypäivän orjia?

Miksi länsimainen ns. "liberaali" ja "riippumaton vapaa" valtamedia johdonmukaisesti käsittelee teemoja X, Y ja Z yksinomaan positiivisesti tai negatiivisesti sekä mitä tavoitteita tällä viestinnällä voi mahdollisesti olla ja mikä on motiivi?

Vaikka Venäjällä tai Kiinassa media on tiukasti autoritaarisen valtionhallinnon vallassa ja hallinnassa, niin myöskään länsimaiden ns. "vapaa riippumaton media" on vapaata ja riippumatonta vain näennäisesti. Länsimaissa yhteiskunta- ja talousjärjestelmä on rakentunut siten, että vaikutusvalta ei määrity yksinomaan yhteiskunnan hallinnollisen valta-aseman, vaan varallisuuden perusteella. Länsimaisessa yhteiskuntajärjestelmässä kaikki toimii rahalla ja sen vuoksi raha on valtaa. Taloudellinen pääoma määrää aina suunnan ja tahdin eivätkä valtiotkaan voi toimia ilman rahaa, vaikka näiden poliittiset päättäjät olisi valittu kuinka demokraattisesti tahansa.

Yksilötasollakin vain riittävä varallisuus tuo todellisen vapauden ja riippumattomuuden. Muussa tapauksessa ihminen on riippuvainen kuukausipalkasta tai yhteiskunnan sosiaalietuuksista ja näitä tavoitellakseen joutuu käymään esimerkiksi töissä sekä taistelemaan asemastaan työmarkkinoilla. Jos varallisuutta ei ole oikeasti riittävästi, niin silloin ei ole myöskään vapausasteita, mikä useimpien elämässä ilmenee hyvin esimerkiksi siitä, etteivät raha ja vapaa-aika useimmiten mahdu samaan yhteyteen, paitsi erittäin rajallisen vuosiloman puitteissa. Em. puitteet tulevat jo lähitulevaisuudessa kaventumaan entisestään, koska "kilpailukyky".

Länsimaisen yhteiskuntajärjestelmän toiminnan mekanismi on talousulottuvuutensa vuoksi huomattavasti diktatuurivaltioiden toimintaa monimutkaisempaa ja moniulotteisempaa, minkä vuoksi monet eivät kykene hahmottamaan sitä. Länsimaiden vapaus ja demokratia ovat tiukkojen reunaehtojen rajaamia. Persaukista ei kuuntele kukaan.

Lopuksi tässä päästään jälleen saman vanhan kysymyksen äärelle, miksi 1 % ihmisistä omistaa yli 90 % maailman varallisuudesta? Miten tämä on mahdollista ja miten se voi olla edes moraalisesti oikeutettua? Näitä kysymyksiä tämä 1 % rahaeliittikin epäilemättä pohdiskelee. Varmaa on kuitenkin ainoastaan se, että tämä 1 % tekee kaikkensa asemansa vahvistamiseksi ja tilanteen säilyttämiseksi ennallaan. Pelikenttä on nykyään globaali.

Tämä 1 % marginaali omistaa pian Suomen vesivaratkin ja tulee korjaamaan niistä täysimääräisen hyödyn omaan taskuunsa. Sen sijaan suomalaiset itse jäävät siihen 99 % enemmistöön tappelemaan keskenään sen vajaan 10 % kakun jakamisesta, mistä syrjäiseen Suomeen ei tule riittämään kuin promillen osia.
 

Bushmaster

Ylipäällikkö
BAN
Lahjoittaja
#19
Lainaus linkistä:

–"On murheellista pitää kiinni aatteista, joilla ei ole muuta pohjaa, kuin ideologinen haamu, joka pitää vankinaan omaa ajattelua"


http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194...mistoliitto-kay-yhdysvaltain-tankkeja-vastaan

Ammattisotilas ihmettelee: Miksi Vasemmistoliitto ”käy Yhdysvaltain tankkeja vastaan”?

– Neuvostoliittoa ei enää ollut ja propagandan verhojen häviäminen oli paljastanut verisen diktatuurin. Yhdysvallat ei enää riehunut takapihoillaan vasemmistohallituksia kaatamassa. Uusi vihollinen oli ääri-ideologinen islam ja arabimaailman diktatuurit. Venäjällä muutos neuvostojärjestelmästä oligarkiaan oli tuonut arvoiltaan meidän näkökulmastamme vieraan poliittisen järjestelmän. Sellaisen, jota vasemmiston kuuluisi henkeen ja vereen vastustaa, Kangasmaa kirjoittaa.
 
#20
Länsimaisen valtamedian suhtautuminen aseiden yksityisomistukseen ja aihetta käsittelevän viestinnän päälinjan negatiivisuus lienee jokseenkin selkeä. Seuraava kysymys onkin, että miksi valtamedia käsittelee yksityistä aseenomistusta lähes yksinomaan negatiivisesti ja miksi se propagoi sitä vastaan? On huomioitava myös yksityisen aseenomistuksen perinteinen symbolinen merkitys vapaan yhteiskunnan tunnusmerkkinä. Jo antiikin ajoista lähtien vain vapaat miehet ovat voineet omistaa aseita, mikä on ollut orjilta aina ankarasti kiellettyä. Onko tavoite tehdä länsimaiden kansalaisista markkinavoimien kuluttajia yhä kiihtyvään oravanpyörään eli toisin sanoen tehdä heistä nykypäivän orjia?

Miksi länsimainen ns. "liberaali" ja "riippumaton vapaa" valtamedia johdonmukaisesti käsittelee teemoja X, Y ja Z yksinomaan positiivisesti tai negatiivisesti sekä mitä tavoitteita tällä viestinnällä voi mahdollisesti olla ja mikä on motiivi?
Yksinkertaisempi selitys kuin salaliitto: "vapautta" on monenlaista, ja moni tuntemani liberaali toivoisi suurempaa vapautta siitä pelosta, että hulluilla on saatavillaan ihmisenkin tappamiseen varsin hyvin sopivia tuliluikkuja.

En nyt lähde väittelemään siitä, miten todellinen tuo pelko on - täälläkin palstalla keuhkotaan suuntaan ja toiseen hyvinkin epätodennäköisistä peloista - varsinkin kun en ihan sellaisenaan jaa monen vasemmistolaisen näkemystä siitä, että yhteiskunta olisi kokonaisuutena turvallisempi ja parempi jos aseita olisi liikkeellä vähemmän. Mutta tuokin mainittu pelko/huoli/halu on ihan validi eikä sentään aivan tuulesta temmattu, toisin kuin eräät keskusteluissa paljon näkyvät pelot. (Aserajoituksista on olemassa kohtuullisesti ihan asiallisesti toteutettua tutkimusta, ja kokonaisuutena katsoen näyttö vaikuttaa olevan vahvasti kallellaan suuntaan vähemmän aseita -> vähemmän väkivaltarikollisuutta ja ennenaikaisia kuolemia. Ihan yksikäsitteisiä tulokset eivät ole, mutta kylläkin paljon vakuuttavampia perusteluja kuin mitä täälläkin tietynlaisten poliittisten tavoitteiden ajamiseksi esitetään. Harmi kyllä, Yhdysvalloissa republikaanit ajoivat aikanaan läpi kiellon käyttää kansanterveyslaitosten rahoja tutkimuksiin, joissa selvitettäisiin aserajoitusten vaikutuksia kansanterveyteen ja rikollisuuteen, joten USA:sta dataa on vähemmän. Tässä kuitenkin linkki tuoreeseen yhteenvetoon, jossa alan tutkijoiden näkemyksiä pyrittiin kartoittamaan: http://www.hsph.harvard.edu/hicrc/firearm-researcher-surveys/)

Yhteiskunnat muuttuvat ajan myötä, yleensä liberaalimpaan suuntaan. Liberalismia ja libertalismia ei kuitenkaan pidä sekoittaa. Karkeasti sanoen, ensimmäisessä lähdetään siitä, että yksilönvapaudet loppuvat siinä vaiheessa kun ne puuttuvat liian voimallisesti toisten perustavanlaatuisiin vapauksiin ja yksilön vapauksia ollaan valmiina rajoittamaan poliittisilla päätöksillä jos näin käy (tai riittävän moni uskoo näin käyvän). Jälkimmäisessä keskeistä on yksilönvapauksien korostaminen, silläkin uhalla, että isoissa joukoissa ja tilastollisessa mielessä lopputulokset voivat olla heikompien tai epäonnisempien yksilöiden osalta sellaisia, joita edes libertaari ei haluaisi vapaaehtoisesti valita.
 
Top