Huhta
Greatest Leader
Haluatko kenties haukkua minut, koska vastustan erillisrahoituksia? Lue viestini ensin lävitse.
Suomessa on pitkä historia erillisrahoituksille. Hornetit piti rahoittaa erillisrahoituksella. Ei tullut erillisrahoitusta, vaan maavoimien varustaminen jäi puolitiehen, kun Hornetit lohkaisivat valtaosan hankintoihin käytettävistä varoista.
Nyt on jo muutama vuosi puhuttu erillisrahoituksesta MTA2020-luokkaan ja HX-hankkeeseen. Vielä ei ole mitään konkreettista tapahtunut, ja nähtäväksi jää, tapahtuuko aikanaan. Keskustalaiset eivät ainakaan ole pitäneet melua asiasta, enkä tiedä, onko vasemmistolla ja vihreillä siihen intoa senkään vertaa. Kuten joku kirjoitti viitaten puolustusbudjetin korottamiseen: "Jos pienistäkään lupauksista ei pidetä kiinni, kuinka sitten isoista?"
Suomessa hallitus vaihtuu neljän vuoden välein. Se on lyhyt aika esimerkiksi hävittäjähankinnan aikajänteellä. Ongelmaa ei tarvitsisi olla, mutta suomalainen poliittinen ilmasto on niin monitahoinen, ettei mistään jatkuvuudesta voida puhua. Haitta puolustuksen pitkäjänteiselle kehittämiselle on ilmeinen. Epävarmuus tulevasta kohottaa myös ostettavan puolustusmateriaalin hintaa, koska myyjä ei voi olla varma, että asiakkaalta löytyy maksuhalua kontrahdin kaikkien velvoitteiden täyttämiseen. Eduskunta kun toteaa
Myös poliitikkojen itsensä kannalta - sikäli kuin he haluavat ajaa puolustusvoimien asiaa - olisi huomattavasti helpompaa rahoittaa hankinnat budjetissa. Tällöin ei jouduttaisi äänestämään kiperistä lisärahoituksista, jotka kansalaiset ja oppositio asettavat vastakkain SOTE-palveluiden ja yleisen hyvinvoinnin kanssa.
On muutakin. Rahan tullessa puolustusbudjetissa politiikka näyttelisi pienempää osaa, jolloin ei sattuisi poliittisesti motivoituja virhehankintoja (ainakaan niin usein, kts. Case Sisu).
Kaikkein suurimpana syynä vastustaa erillisrahoituksia pidän kuitenkin sitä, ettei rahoitusta varten tarvitse keksiä poliitikkoja miellyttäviä uhkakuvia ja tarpeita, vaan raha voidaan käyttää taloudellisesti. Poliitikoille ei tarvitse syöttää konkreettista ja yksinkertaista ajatusta siitä, mitä tarvitaan ("tarvitsemme 64 hävittäjää korvaamaan Hornetit"), jonka jälkeen kädet on sidottu tiettyyn määrään hävittäjiä, vaikka jokin toinen ratkaisu voisi olla parempi.
Asiallisen kokoisen puolustusbudjetin rajoissa toimittaessa hankinnat voidaan sen sijaan suorittaa sotilaallisin perustein. Komentaja voi todeta: "Herrasmiehet, ilmapuolustuksen kehittämiseen vuosina 2022-2030 on osoitettu yhteensä 8 miljardia euroa. Suunnitelkaa, tutkikaa ja valmistelkaa ehdotus rahan käytöstä." Ratkaisu voi olla 6 miljardia hävittäjiin ja 2 miljardia ilmatorjuntaan. Tai toisin päin. Samalla voidaan ostaa kustannustehokkainta, eikä ratkaisun tarvitse välttämättä olla se teknisesti paras konetyyppi: "No, meillä nyt on maksusitoumus 64 koneelle, joten otetaan Raptoreita, vaikka käteisellä maksettaessa kannattaisikin ostaa Lightning II."
Ajatuksia?
Suomessa on pitkä historia erillisrahoituksille. Hornetit piti rahoittaa erillisrahoituksella. Ei tullut erillisrahoitusta, vaan maavoimien varustaminen jäi puolitiehen, kun Hornetit lohkaisivat valtaosan hankintoihin käytettävistä varoista.
Nyt on jo muutama vuosi puhuttu erillisrahoituksesta MTA2020-luokkaan ja HX-hankkeeseen. Vielä ei ole mitään konkreettista tapahtunut, ja nähtäväksi jää, tapahtuuko aikanaan. Keskustalaiset eivät ainakaan ole pitäneet melua asiasta, enkä tiedä, onko vasemmistolla ja vihreillä siihen intoa senkään vertaa. Kuten joku kirjoitti viitaten puolustusbudjetin korottamiseen: "Jos pienistäkään lupauksista ei pidetä kiinni, kuinka sitten isoista?"
Suomessa hallitus vaihtuu neljän vuoden välein. Se on lyhyt aika esimerkiksi hävittäjähankinnan aikajänteellä. Ongelmaa ei tarvitsisi olla, mutta suomalainen poliittinen ilmasto on niin monitahoinen, ettei mistään jatkuvuudesta voida puhua. Haitta puolustuksen pitkäjänteiselle kehittämiselle on ilmeinen. Epävarmuus tulevasta kohottaa myös ostettavan puolustusmateriaalin hintaa, koska myyjä ei voi olla varma, että asiakkaalta löytyy maksuhalua kontrahdin kaikkien velvoitteiden täyttämiseen. Eduskunta kun toteaa
Myös poliitikkojen itsensä kannalta - sikäli kuin he haluavat ajaa puolustusvoimien asiaa - olisi huomattavasti helpompaa rahoittaa hankinnat budjetissa. Tällöin ei jouduttaisi äänestämään kiperistä lisärahoituksista, jotka kansalaiset ja oppositio asettavat vastakkain SOTE-palveluiden ja yleisen hyvinvoinnin kanssa.
On muutakin. Rahan tullessa puolustusbudjetissa politiikka näyttelisi pienempää osaa, jolloin ei sattuisi poliittisesti motivoituja virhehankintoja (ainakaan niin usein, kts. Case Sisu).
Kaikkein suurimpana syynä vastustaa erillisrahoituksia pidän kuitenkin sitä, ettei rahoitusta varten tarvitse keksiä poliitikkoja miellyttäviä uhkakuvia ja tarpeita, vaan raha voidaan käyttää taloudellisesti. Poliitikoille ei tarvitse syöttää konkreettista ja yksinkertaista ajatusta siitä, mitä tarvitaan ("tarvitsemme 64 hävittäjää korvaamaan Hornetit"), jonka jälkeen kädet on sidottu tiettyyn määrään hävittäjiä, vaikka jokin toinen ratkaisu voisi olla parempi.
Asiallisen kokoisen puolustusbudjetin rajoissa toimittaessa hankinnat voidaan sen sijaan suorittaa sotilaallisin perustein. Komentaja voi todeta: "Herrasmiehet, ilmapuolustuksen kehittämiseen vuosina 2022-2030 on osoitettu yhteensä 8 miljardia euroa. Suunnitelkaa, tutkikaa ja valmistelkaa ehdotus rahan käytöstä." Ratkaisu voi olla 6 miljardia hävittäjiin ja 2 miljardia ilmatorjuntaan. Tai toisin päin. Samalla voidaan ostaa kustannustehokkainta, eikä ratkaisun tarvitse välttämättä olla se teknisesti paras konetyyppi: "No, meillä nyt on maksusitoumus 64 koneelle, joten otetaan Raptoreita, vaikka käteisellä maksettaessa kannattaisikin ostaa Lightning II."
Ajatuksia?