Minkälaisia elokuvia te katotte?

Viimeksi katsoin Tove Janssonista kertova ja sitä edellinen (6-osainen sarja) Mies joka kuoli, kuvattu Haminassa.
 
There Will Be Blood (2007)

Armottoman miehen armoton tarina. Onhan se pitkä, mutta Daniel Day-Lewis pitää otteessaan. Harmi ettei se enää näyttele.

Kertoo kapitalismista eli ei toiminta- eikä sotaelokuva.

Muita aikalailla hyviä, toki varmaan jo katsottuja, on True Romance ja Man On Fire.
 
Viimeksi muokattu:

On sen verran hyvä että ostin DVD-version. Brittinimi on Dawn of War.

 
Tämä oli ihan hyvä, ja todennäköisesti ainakin oman makuni mukaan 2022 leffoista tähän mennessä paras ilman sinikeltaisia lasejakin (en usko, että näkemättä jääneistä pienen budjetin indyleffoista löytyisi parempaa - hyvät niissä ovat aika harvasssa imo). IMDB:n arvosanaa laskee se, että ykkösen antaneita putinisteja on ollut enemmän kuin Ukraina-mielisiä kympin antaneita. Molemmat pois jättämällä näkee, että yleisin arvosana n. viikko sitten oli 8. No nyt tarkistettuna seiskat olivat menneet hieman ohi. Seiskan antaisin itsekin, mihin tosin hyvin harva viime vuosien leffa on yltänyt, kun en kostyymeissa koikkelehtivista fantasiasankareista enää aikuisella iällä niin välitä.


Ei ehkä ollut kaikilta osin täysin realistinen, koska aika monimutkaiseen ja vaativaan tehtävään oli kurssin primus ensimmäiseksi laitettu. Toki jos ei ollut vaihtoehtoja kokeneemmista tarjolla, niin kaipa sitten. Tietysti leffasta saa viihteellisemmän, kun tehtävät ovat mielenkiintoisempia kuin poteroissa päiväkausien väijymiset. Eräs kanadalainen voisi varmaankin saada missioista ideoita. Erillistä spotteria ei myöskään käytetty. Tark'ammunnasta enemmän ymmärtävät voisivat kommentoida leffan nähtyään.

Edit: kuvattu siis 2021 - ja antaisin sittenkin kasin
 
Viimeksi muokattu:
Inkeriläisperheen vaiheita Neuvosto-Virossa. Jonkinlainen draamakomedia. Outo elokuva.

 
Sean Connery tähdittämä sukellusveneselkkaus 1900 luvun puolelta lämmitti useaan otteeseen. Tästähän on tehty dokumentti Hunt for real red October aivan viime vuotena.
Clancyn Tompan loppulauseet elokuvassa suorastaan riemastutti.
 
Kira Muratovan elokuva, vuodelta 1989.
Tässä ainakin NL kaunistelematta, nimikin sopiva - Asteninen syndrooma. Ihan hulluuden partaalla moni, naisetkin agressivisia. Surullista.
Tämä on todella realistinen kuvaus. Taantunut NL aidommillan. "Post-modern, farssi, depressivinen tausta ja säälimätön satiiri..." Anna Karpusin kommentti on hyvä.
Tekstitys englanniksi.

PC. Muratova on ok, oli Maidanin puolella, mutta Krimista jauhanut ihan pimeita, naiseen selvästi tarttui pasifismin paskin puoli.
Minusta elokuva on helmi - joka nähnyt NL tietää..Ja ikuinen ihmishengen hinta - vaikeasta narkolepsiasta kärsivä mies nukahtaa junavaunuun, miliisi kävele ohi, juna menee varikkoon, miliisi kuittaa "kuollutko" ja jatkaa matkaa. Оdessan Kinostudio.
 
Viimeksi muokattu:
Oli mielestäni mukavaa katsomista. Ei tullut heti eteen vastenmielistä etnisyys / feminismi over-ripulia, minulle ainakaan.
Koiralla oli kivan näkyvä rooli, jos on koiraihminen
Täytyy katsoa kun kerkiää. Se edellinen oli enemmän myötähäpeää kuin jännitystä. Monet kehuneet tätä viimeistä.
 
Tää on hyvä

 
Oli mielestäni mukavaa katsomista. Ei tullut heti eteen vastenmielistä etnisyys / feminismi over-ripulia, minulle ainakaan.
Koiralla oli kivan näkyvä rooli, jos on koiraihminen
Plussat:
Upea kuvaus
Ranskalaiset uudisraivaajat puhuivat omaa äidinkieltään.

Miinukset:
Inkkarien englanti. Tuskin olivat edes intiaaneja.
Jotenkin elokuvasta jäi halpa maku. Tunnelma edelleen kaukana alkuperäisestä elokuvasta. Jopa ensimmäisissä jatko-osissa päästiin osin tunnelmaan mutta ei enää näissä viimeisissä.
Sekoitus Twilightia, Xenaa ja ripaus predatoria.
 
Plussat:
Upea kuvaus
Ranskalaiset uudisraivaajat puhuivat omaa äidinkieltään.

Miinukset:
Inkkarien englanti. Tuskin olivat edes intiaaneja.
Jotenkin elokuvasta jäi halpa maku. Tunnelma edelleen kaukana alkuperäisestä elokuvasta. Jopa ensimmäisissä jatko-osissa päästiin osin tunnelmaan mutta ei enää näissä viimeisissä.
Sekoitus Twilightia, Xenaa ja ripaus predatoria.
Vuoden 2022 Disney-elokuvassa alkuperäisasukkaita taatusti esittää alkuperäisasukkaiden jälkeläiset, en vaivaudu edes tarkistamaan.
 
Tulipahan katseltua tämä erikoisjoukkoelokuva. Tarina kestää puoliväliin saakka, sitten lässähtää ja menee aika lailla älyvapaaksi.

 
Plussat:
Upea kuvaus
Ranskalaiset uudisraivaajat puhuivat omaa äidinkieltään.

Miinukset:
Inkkarien englanti. Tuskin olivat edes intiaaneja.
Jotenkin elokuvasta jäi halpa maku. Tunnelma edelleen kaukana alkuperäisestä elokuvasta. Jopa ensimmäisissä jatko-osissa päästiin osin tunnelmaan mutta ei enää näissä viimeisissä.
Sekoitus Twilightia, Xenaa ja ripaus predatoria.

Itse kanssa pakko todeta että tämä Prey oli kyllä ko. Predator-sarjan uudemmista osista se selkeästi vahvin tekele nyt sitten.

Kuvaus oli tosiaan esteettistä ja juonikin nyt oli ainakin erilainen verrattuna aikaisempiin osiin. Twilightia en ole nähnyt enkä ole edes ihan varma että mitä siinä edes tapahtuu, mutta kyllä tämä nyt palautti edes jotenkin kurssille tuon sarjan meiningin pitkästä aikaa.

Paljon huonomminkin olisi voinut mennä tämän toteutus.
 
Katsoin tänään pitkästä yhden omista suosikeista. Viimeinen Samurai. Kuvaus ja musiikki täyden kympin arvoista.
 
Sniper: The White Raven


‘Sniper: The White Raven’ Review: Rage and Resilience
Natalia Winkelman
2 - 3 minutes

Movies|‘Sniper: The White Raven’ Review: Rage and Resilience


This slick fictional portrait of a Ukrainian sniper begins in tranquillity before thrusting us into the silent brutality of the battlefield.
Pavlo Aldoshyn as Mykola, a Ukrainian marksman, in “Sniper: The White Raven.”
Credit...Well Go USA

June 30, 2022

Sniper: The White Raven
Directed by Marian Bushan
Drama, War
R
2 hours

The polished character study “Sniper: The White Raven” tells the fictional story of a Ukrainian free spirit turned specialized soldier. Its release arrives as troubling reports on Russia’s invasion of the country break almost daily, and the movie’s themes of nationalism, rage and resilience resonate even as its glassiness holds viewers at a distance.

Directed by the Ukrainian filmmaker Marian Bushan, the movie, which is based on actual events, begins in 2014, as Mykola (Pavlo Aldoshyn), an amiable science teacher, leads a nonconformist existence. He and his wife (Maryna Koshkina) live in a shanty carved into a hillside, and use energy from a rudimentary windmill erected above. A primal mood steers these early scenes, and the looseness of the storytelling makes for a lovely and cogent prologue.

But once Russia invades Ukraine that year and Mykola faces a cataclysmic tragedy, the film hardens and darkens. Despairing, Mykola enlists in the military, where he sheds his pacifism and volunteers to train as a marksman. After Mykola commits to the army, he hardly looks back, and we spend much of the remaining running time observing his silent focus on the battlefield.

Like many other movies trailing a lone gunslinger, “Sniper: The White Raven” builds to a tense face-off, which for our hero comes to represent a small measure of justice. The story’s beginning in such a tranquil place makes its ultimate devotion to vengeance somewhat difficult to comprehend — though, one might argue, so is an imperialist war.

Sniper: The White Raven
Rated R. Running time: 2 hours. In theaters and available to rent or buy on Apple TV, Google Play and other streaming platforms and pay TV operators.
 
Back
Top