Minkälaisia elokuvia te katotte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hejsan
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Pari kasarileffaa perjantain pikkukännien kunniaksi.

Lauri Törhösen näkemys 80-luvusta. Ministeri (Erkki Saarela) päätyy helsinkiläiseen hotelliin paneskelemaan vanhaa heilaansa (Eeva Eloranta). Molemmat ovat 60-luvun radikaaleja. Tussu vilahtaa Törhöselle tuttuun tapaan. Muistanpa joskus varhaisteininä tätä tapittaneeni silmät pyöreinä. Juma, siis riisuuko tuo nainen nyt ne pikkuhousunsa ? Vilahtaako se tuhero vaiko ei ?


Satu Silvo maksullisena naisena. Ja jumaleissön, kylläpä oli hottis. Kasarileffa tämäkin. Ja kyllä tätäkin tuli teinipoikana tapitettua.

 
Satu Silvo maksullisena naisena. Ja jumaleissön, kylläpä oli hottis. Kasarileffa tämäkin. Ja kyllä tätäkin tuli teinipoikana tapitettua.

Silvo jutteli taannoin jossakin mediassa muistellen Teatterikorkeakoulu aikojaan. Hän viittasi uhkeisiin muotoihinsa ja kertoi että nämä posahtivat tähän vasta niihin aikoihin. Turkan reaktio oli kutsua Silvoa siitä lähtien miltei pelkästään nimellä Kurvinen, jopa niin ahkerasti että monet ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat luulivat sitä Silvon oikeaksi nimeksi.
 
Silvo jutteli taannoin jossakin mediassa muistellen Teatterikorkeakoulu aikojaan. Hän viittasi uhkeisiin muotoihinsa ja kertoi että nämä posahtivat tähän vasta niihin aikoihin. Turkan reaktio oli kutsua Silvoa siitä lähtien miltei pelkästään nimellä Kurvinen, jopa niin ahkerasti että monet ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat luulivat sitä Silvon oikeaksi nimeksi.
Se on, se on totanoin jumalauta niin, että jos Jouko Turkka olis nykyään elossa ja Teatterikoulun tai minkä tahansa teatterin johtaja niin varmaankin olis vähän väliä jotain uutiskynnyksen ylittävää toimintaa tarjolla.
 
Se on, se on totanoin jumalauta niin, että jos Jouko Turkka olis nykyään elossa ja Teatterikoulun tai minkä tahansa teatterin johtaja niin varmaankin olis vähän väliä jotain uutiskynnyksen ylittävää toimintaa tarjolla.

Umpihulluhan se oli.



Ystävälläni, turkulaisella kulttuurihenkilöllä, oli tapana soitella juovuspäissään Jouko Turkalle. Kerran Turkka kutsui hänet vierailulle kotitiluksilleen Pirkkalaan. Ystäväni pyysi minua seurakseen, joten ostimme evääksi kassillisen olutta ja lähdimme matkaan.

Synnyinkotinsa pihatiellä Turkka harppoi vastaan isännän askelin. Seitsemänkymppiseksi hän oli hämmästyttävässä kunnossa. Syykin selvisi: Turkka oli kuopinut vanhaa lapiota käyttäen kaiken maa-aineksen peruskallioon saakka kymmenien neliömetrien alueelta ränsistyneen kotitalonsa ympäriltä.

Turkka etsi kiviä: hän näki niissä muinaisen sivilisaation edustajien veistämiä psykohistoriallisia viestejä.

”Tuolla on Afrikka, tuolla keskiajan Eurooppa. Tuolla munkit raiskaavat alkuasukkaita, se on kauheaa”, hän luetteli vaeltaessamme halki kaivausten. Katsoin hänen silmiään. Ne olivat villit ja kesyttömät, kuin käärmeen silmät. Jos Turkalla oli silmäluomet, hän ei käyttänyt niitä.

”Tulkaa tänne!” Turkka viittilöi.

Hän hypähti ketterästi kuoppaan ja nosti esiin kaksi kiveä.

”Mikä tämä on?” hän tivasi leimuavin silmin käännellen tavallisen näköistä murikkaa kämmenellään.

En osaa sanoa, vastasin hämmentyneenä.

”Väinö Linna!” Turkka huusi voitonriemuisena. ”Nenä, silmälasit…”

Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme. Yrittämisestä huolimatta emme nähneet, mitä Turkka näki.

”Entä mikä tämä on?” hän mylväisi toista kiveä esitellen.

Väinö Linna, vastasin nokkelana.

Turkka katsoi minua oudoksuen.

”Ei! Tämä on pillu! Etkö sinä näe?”

Pimeän laskeutuessa läksimme kotimatkalle.

”Jääkää ihmeessä yöksi”, hän kehotti.
 
Oliko jossain kirjassa vai elokuvassa kun pohdittiin, että miksi luoja pisti pillun naiseen, miksei vaikka hakotukin päähän.
 
Umpihulluhan se oli.



Ystävälläni, turkulaisella kulttuurihenkilöllä, oli tapana soitella juovuspäissään Jouko Turkalle. Kerran Turkka kutsui hänet vierailulle kotitiluksilleen Pirkkalaan. Ystäväni pyysi minua seurakseen, joten ostimme evääksi kassillisen olutta ja lähdimme matkaan.

Synnyinkotinsa pihatiellä Turkka harppoi vastaan isännän askelin. Seitsemänkymppiseksi hän oli hämmästyttävässä kunnossa. Syykin selvisi: Turkka oli kuopinut vanhaa lapiota käyttäen kaiken maa-aineksen peruskallioon saakka kymmenien neliömetrien alueelta ränsistyneen kotitalonsa ympäriltä.

Turkka etsi kiviä: hän näki niissä muinaisen sivilisaation edustajien veistämiä psykohistoriallisia viestejä.

”Tuolla on Afrikka, tuolla keskiajan Eurooppa. Tuolla munkit raiskaavat alkuasukkaita, se on kauheaa”, hän luetteli vaeltaessamme halki kaivausten. Katsoin hänen silmiään. Ne olivat villit ja kesyttömät, kuin käärmeen silmät. Jos Turkalla oli silmäluomet, hän ei käyttänyt niitä.

”Tulkaa tänne!” Turkka viittilöi.

Hän hypähti ketterästi kuoppaan ja nosti esiin kaksi kiveä.

”Mikä tämä on?” hän tivasi leimuavin silmin käännellen tavallisen näköistä murikkaa kämmenellään.

En osaa sanoa, vastasin hämmentyneenä.

”Väinö Linna!” Turkka huusi voitonriemuisena. ”Nenä, silmälasit…”

Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme. Yrittämisestä huolimatta emme nähneet, mitä Turkka näki.

”Entä mikä tämä on?” hän mylväisi toista kiveä esitellen.

Väinö Linna, vastasin nokkelana.

Turkka katsoi minua oudoksuen.

”Ei! Tämä on pillu! Etkö sinä näe?”

Pimeän laskeutuessa läksimme kotimatkalle.

”Jääkää ihmeessä yöksi”, hän kehotti.
Tän tekstinpätkän voisi kyllä hyvin joku osaava Turkka-imitaattori esittää..
 
Haastattelussa paljastui, että Sutherland asui puoli vuotta nuoruudessaan Suomessa.

”Kun hän kuulee, että toimittaja tulee Suomesta, hän laskee suomeksi liki kymmeneen ja väittää, että ”mine räkhästän sinye, perkhele”, MTV:n jutussa kirjoitetaan.
Sutherland oli laskelmiensa mukaan noin 19-vuotias, kun oli vaihto-oppilaana Otanmäellä, Kainuussa. Insinööriksi opiskellut näyttelijä kertoo ottaneensa myös paljon kuvia Turusta ja Helsingistä.
”Olin Otanmäellä tavattoman rakastunut suomalaiseen tyttöön. Hänellä oli hieno perhe, hänen isänsä kanssa uskalsin keskustella mistä vaan. Siellä muuten juotiin viinaa paljon”, Sutherland kertoi haastattelussa.
 
Tuli katsottua pitkästä aikaa elokuva Onnen Maa.
Juu on YLE tuotantoa mutta sen verran vanhaa että vielä keskittyivät edes osittain oikeaan ohjelma tuotantoon.
Hyvä elokuva jossa parhaat palat tietty Reijo Taipaleen esitykset. Kuten Kesäinen Muisto ja Sateen Tango. Nekin on ajalta kun laulajat vielä osasivat laulaa.

Ko kappaleet juutuubissa :



Elokuvan linkki Areenalle :

https://areena.yle.fi/1-1435432
 
Viimeksi muokattu:
Tuli katsottua pitkästä aikaa elokuva Onnen Maa.
Juu on YLE tuotantoa mutta sen verran vanhaa että vielä keskittyivät edes osittain oikeaan ohjelma tuotantoon.
Hyvä elokuva jossa parhaat palat tietty Reijo Taipaleen esitykset. Kuten Kesäinen Muisto ja Sateen Tango. Nekin on ajalta kun laulajat vielä osasivat laulaa.

Ko kappaleet juutuubissa :



Elokuvan linkki Areenalle :

https://areena.yle.fi/1-1435432
" Oot maalanna tukkas."
 
Umpihulluhan se oli.



Ystävälläni, turkulaisella kulttuurihenkilöllä, oli tapana soitella juovuspäissään Jouko Turkalle. Kerran Turkka kutsui hänet vierailulle kotitiluksilleen Pirkkalaan. Ystäväni pyysi minua seurakseen, joten ostimme evääksi kassillisen olutta ja lähdimme matkaan.

Synnyinkotinsa pihatiellä Turkka harppoi vastaan isännän askelin. Seitsemänkymppiseksi hän oli hämmästyttävässä kunnossa. Syykin selvisi: Turkka oli kuopinut vanhaa lapiota käyttäen kaiken maa-aineksen peruskallioon saakka kymmenien neliömetrien alueelta ränsistyneen kotitalonsa ympäriltä.

Turkka etsi kiviä: hän näki niissä muinaisen sivilisaation edustajien veistämiä psykohistoriallisia viestejä.

”Tuolla on Afrikka, tuolla keskiajan Eurooppa. Tuolla munkit raiskaavat alkuasukkaita, se on kauheaa”, hän luetteli vaeltaessamme halki kaivausten. Katsoin hänen silmiään. Ne olivat villit ja kesyttömät, kuin käärmeen silmät. Jos Turkalla oli silmäluomet, hän ei käyttänyt niitä.

”Tulkaa tänne!” Turkka viittilöi.

Hän hypähti ketterästi kuoppaan ja nosti esiin kaksi kiveä.

”Mikä tämä on?” hän tivasi leimuavin silmin käännellen tavallisen näköistä murikkaa kämmenellään.

En osaa sanoa, vastasin hämmentyneenä.

”Väinö Linna!” Turkka huusi voitonriemuisena. ”Nenä, silmälasit…”

Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme. Yrittämisestä huolimatta emme nähneet, mitä Turkka näki.

”Entä mikä tämä on?” hän mylväisi toista kiveä esitellen.

Väinö Linna, vastasin nokkelana.

Turkka katsoi minua oudoksuen.

”Ei! Tämä on pillu! Etkö sinä näe?”

Pimeän laskeutuessa läksimme kotimatkalle.

”Jääkää ihmeessä yöksi”, hän kehotti.

Tässähän tämä sekopää esittelee niitä kiviään.

 
Tässähän tämä sekopää esittelee niitä kiviään.

Kaveri kuskaili joskus Turkkaa autollaan erinäisissä tilaisuuksissa. Oli sitä mieltä, että aika iso osa oli Turkan omaa performanssia (jossa tosin oli pohjana Turkan oma idea siitä, millainen "neron" pitää olla). Kuulemma autoillessa alkumatka meni ihan kivasti, mutta sitten kohdetta lähestyttäessä "Turkka-moodi" meni pikkuhiljaa päälle. Ja sama käänteisenä aina häppeningin jälkeen.

Lisäksi Turkka ymmärsi sijoittaa saamiaan tuloja osakkeisiin, etenkin Nokiaan, eli ei se ihan sekopää ollut. Tietysti vastusti kapitalismia, mutta sehän oli eri asia.
 
Back
Top