Minkälaisia elokuvia te katotte?

Pari kasarileffaa perjantain pikkukännien kunniaksi.

Lauri Törhösen näkemys 80-luvusta. Ministeri (Erkki Saarela) päätyy helsinkiläiseen hotelliin paneskelemaan vanhaa heilaansa (Eeva Eloranta). Molemmat ovat 60-luvun radikaaleja. Tussu vilahtaa Törhöselle tuttuun tapaan. Muistanpa joskus varhaisteininä tätä tapittaneeni silmät pyöreinä. Juma, siis riisuuko tuo nainen nyt ne pikkuhousunsa ? Vilahtaako se tuhero vaiko ei ?


Satu Silvo maksullisena naisena. Ja jumaleissön, kylläpä oli hottis. Kasarileffa tämäkin. Ja kyllä tätäkin tuli teinipoikana tapitettua.

 
Satu Silvo maksullisena naisena. Ja jumaleissön, kylläpä oli hottis. Kasarileffa tämäkin. Ja kyllä tätäkin tuli teinipoikana tapitettua.

Silvo jutteli taannoin jossakin mediassa muistellen Teatterikorkeakoulu aikojaan. Hän viittasi uhkeisiin muotoihinsa ja kertoi että nämä posahtivat tähän vasta niihin aikoihin. Turkan reaktio oli kutsua Silvoa siitä lähtien miltei pelkästään nimellä Kurvinen, jopa niin ahkerasti että monet ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat luulivat sitä Silvon oikeaksi nimeksi.
 
Silvo jutteli taannoin jossakin mediassa muistellen Teatterikorkeakoulu aikojaan. Hän viittasi uhkeisiin muotoihinsa ja kertoi että nämä posahtivat tähän vasta niihin aikoihin. Turkan reaktio oli kutsua Silvoa siitä lähtien miltei pelkästään nimellä Kurvinen, jopa niin ahkerasti että monet ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat luulivat sitä Silvon oikeaksi nimeksi.
Se on, se on totanoin jumalauta niin, että jos Jouko Turkka olis nykyään elossa ja Teatterikoulun tai minkä tahansa teatterin johtaja niin varmaankin olis vähän väliä jotain uutiskynnyksen ylittävää toimintaa tarjolla.
 
Se on, se on totanoin jumalauta niin, että jos Jouko Turkka olis nykyään elossa ja Teatterikoulun tai minkä tahansa teatterin johtaja niin varmaankin olis vähän väliä jotain uutiskynnyksen ylittävää toimintaa tarjolla.

Umpihulluhan se oli.



Ystävälläni, turkulaisella kulttuurihenkilöllä, oli tapana soitella juovuspäissään Jouko Turkalle. Kerran Turkka kutsui hänet vierailulle kotitiluksilleen Pirkkalaan. Ystäväni pyysi minua seurakseen, joten ostimme evääksi kassillisen olutta ja lähdimme matkaan.

Synnyinkotinsa pihatiellä Turkka harppoi vastaan isännän askelin. Seitsemänkymppiseksi hän oli hämmästyttävässä kunnossa. Syykin selvisi: Turkka oli kuopinut vanhaa lapiota käyttäen kaiken maa-aineksen peruskallioon saakka kymmenien neliömetrien alueelta ränsistyneen kotitalonsa ympäriltä.

Turkka etsi kiviä: hän näki niissä muinaisen sivilisaation edustajien veistämiä psykohistoriallisia viestejä.

”Tuolla on Afrikka, tuolla keskiajan Eurooppa. Tuolla munkit raiskaavat alkuasukkaita, se on kauheaa”, hän luetteli vaeltaessamme halki kaivausten. Katsoin hänen silmiään. Ne olivat villit ja kesyttömät, kuin käärmeen silmät. Jos Turkalla oli silmäluomet, hän ei käyttänyt niitä.

”Tulkaa tänne!” Turkka viittilöi.

Hän hypähti ketterästi kuoppaan ja nosti esiin kaksi kiveä.

”Mikä tämä on?” hän tivasi leimuavin silmin käännellen tavallisen näköistä murikkaa kämmenellään.

En osaa sanoa, vastasin hämmentyneenä.

”Väinö Linna!” Turkka huusi voitonriemuisena. ”Nenä, silmälasit…”

Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme. Yrittämisestä huolimatta emme nähneet, mitä Turkka näki.

”Entä mikä tämä on?” hän mylväisi toista kiveä esitellen.

Väinö Linna, vastasin nokkelana.

Turkka katsoi minua oudoksuen.

”Ei! Tämä on pillu! Etkö sinä näe?”

Pimeän laskeutuessa läksimme kotimatkalle.

”Jääkää ihmeessä yöksi”, hän kehotti.
 
Oliko jossain kirjassa vai elokuvassa kun pohdittiin, että miksi luoja pisti pillun naiseen, miksei vaikka hakotukin päähän.
 
Umpihulluhan se oli.



Ystävälläni, turkulaisella kulttuurihenkilöllä, oli tapana soitella juovuspäissään Jouko Turkalle. Kerran Turkka kutsui hänet vierailulle kotitiluksilleen Pirkkalaan. Ystäväni pyysi minua seurakseen, joten ostimme evääksi kassillisen olutta ja lähdimme matkaan.

Synnyinkotinsa pihatiellä Turkka harppoi vastaan isännän askelin. Seitsemänkymppiseksi hän oli hämmästyttävässä kunnossa. Syykin selvisi: Turkka oli kuopinut vanhaa lapiota käyttäen kaiken maa-aineksen peruskallioon saakka kymmenien neliömetrien alueelta ränsistyneen kotitalonsa ympäriltä.

Turkka etsi kiviä: hän näki niissä muinaisen sivilisaation edustajien veistämiä psykohistoriallisia viestejä.

”Tuolla on Afrikka, tuolla keskiajan Eurooppa. Tuolla munkit raiskaavat alkuasukkaita, se on kauheaa”, hän luetteli vaeltaessamme halki kaivausten. Katsoin hänen silmiään. Ne olivat villit ja kesyttömät, kuin käärmeen silmät. Jos Turkalla oli silmäluomet, hän ei käyttänyt niitä.

”Tulkaa tänne!” Turkka viittilöi.

Hän hypähti ketterästi kuoppaan ja nosti esiin kaksi kiveä.

”Mikä tämä on?” hän tivasi leimuavin silmin käännellen tavallisen näköistä murikkaa kämmenellään.

En osaa sanoa, vastasin hämmentyneenä.

”Väinö Linna!” Turkka huusi voitonriemuisena. ”Nenä, silmälasit…”

Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme. Yrittämisestä huolimatta emme nähneet, mitä Turkka näki.

”Entä mikä tämä on?” hän mylväisi toista kiveä esitellen.

Väinö Linna, vastasin nokkelana.

Turkka katsoi minua oudoksuen.

”Ei! Tämä on pillu! Etkö sinä näe?”

Pimeän laskeutuessa läksimme kotimatkalle.

”Jääkää ihmeessä yöksi”, hän kehotti.
Tän tekstinpätkän voisi kyllä hyvin joku osaava Turkka-imitaattori esittää..
 
Back
Top