Soldierblue
Ylipäällikkö
Terve TomTom!, ai sä huomasit!.....on ollut koko ajan sydän kurkkussa että milloin ne tunnistaa mut!
Minkälaisia elokuvia te katotte?
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Terve TomTom!, ai sä huomasit!.....on ollut koko ajan sydän kurkkussa että milloin ne tunnistaa mut!
vlad
Respected Leader
Vaikuttaa mielenkiintoiselta leffalta, pitänee tarkistaa löytyykö dvd:ltä/blue raylta.
Verhoevenin leffoja en olekaan aikoihin katsonut, viimeisin taisi olla 80-luvun kulttiklassikko Robocop, jonka katsoin kolmannen tai neljännen kerran tuossa parisen vuotta sitten. Hänen tuotannosta tutumpia minulle ovat juuri 80-luvun ja 90-luvun alun leffat, edellä mainitun Robocopin lisäksi Basic Instinct, Total Recall on katsottu. Kehnommasta Showgirlsistä on hataria muistikuvia.
vlad
tulikomento
Supreme Leader
Kaunis nainen tuo Diane Kruger
Teki hyvä roolityön sotaelokuvassa Päivä ilman sotaa, joka kertoi ensimmäisen maailmansodan ensimmäisestä joulusta 1914.
Toinen hyvä ranskalaiselokuva jonka katsoin äskettäin on L`affaire Farewell. Kertoo Ranskan hyväksi Moskovassa 1980-luvulla vakoilleen KGB-upseerin tarinan. Taustalla on oikea Vladimir Vetrovin vakoilutapaus. Tämä paljasti ranskalaisille Neuvostoliiton salaisuuksia.
tulikomento
Supreme Leader
Tässäpä "raikas" tuulahdus 1970-luvulta. Edvin Laineen Luottamus vuodelta 1976.
Kuulemma tätä pakkosyötettiin aikoinaan kouluissa Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden nimissä.
Kuulemma tätä pakkosyötettiin aikoinaan kouluissa Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden nimissä.
Soldierblue
Ylipäällikkö
Tuli tänään filmi Suburra Suomesta! missä on ruotsin teksti!, ei se ole ilmeistynyt Ruotsissa. Katson sitä viikonloppuna, samaa ohjaaja kun Gomorrassa
vlad
Respected Leader
Eilen illalla katsoin Yleltä ensimmäistä kertaa dokumentin Takaisin pintaan - suurimmalle osalle tapahtuma Norjan Plurdalenissa helmikuun 6. 2014:
"Helmikuun 6. päivä 2014 Norjan Plurdalenissa tapahtuu sukellusonnettomuus vedenalaisessa luolassa 130 metrin syvyydessä. Kaksi sukeltajista menehtyy ja kolme selviytyy hengissä kuin ihmeen kaupalla.
Virallinen operaatio menehtyneiden sukeltajien pois noutamiseksi keskeytetään luolan vaikeista olosuhteista johtuen, ja Norjan poliisi kieltää luolastossa sukeltamisen todettuaan sen liian vaaralliseksi. Kolme onnettomuudesta selvinnyttä sukeltajaa, Patrik, Kai ja Vesa, kokoavat Samin avustuksella oman nostoryhmänsä, sillä he ovat päättäneet tuoda ystävänsä kotiin. Laiton nosto-operaatio päätetään pitää viranomaisilta tarkoin salassa." (lainaus: http://takaisinpintaan.fi/ )
Dokumentti oli onnistuttu rakentamaan aiheesta huolimatta - tai kenties juuri sen tähden - todella tiiviiksi ja intensiiviseksi kokemukseksi. Hetkittäin tuli tunne, että katsoo jonkin sortin draamatrilleria elokuvan oivallisen rakenteen ja kerronnan vuoksi - mutta sitten oli vain palautettava itsensä todellisuuteen ja muistettava, että tämä kaikki on totta, että se porukka oikeasti sukeltaa siellä 130 metrin syvyydessä ahtaassa, paikoin romahtamisvaarassa olevassa, luolastossa.
Elokuvan katsottuani pohdin ja mietin olisiko minusta kyseiseen tehtävään, mutta vaikka kuinka yritin asettautua kyseisen pelastusporukan sukelluspukuun, asettautuminen oli täysin mahdotonta, koska minulla ei ole mitään kosketuspintaa siihen todellisuuteen, joka vallitsee yli sadan metrin syvyydessä ahtaissa luolastoissa sukeltaessa, jossa huolimattomuus tai virhe voi jäädä viimeiseksi.
Lopetettuani lähes vuosikymmenen kestäneen uintiurani 1988, mieli veti kuitenkin vetiseen elementtiin ja niinpä liityin Lappeenrannassa sukellusseura Saimaan Norppiin. Jonkin sortin aikomuksena oli myös suorittaa erilaisia sukelluskortteja (vai millä nimellä ne nyt tuolloin kulkivatkaan), mutta lopulta tämä jäi vain aikeeksi eikä minusta tullut sukeltajaa. Vesi elementtinä on kuitenkin tuttuakin tutumpi, mutta vain viiden-kuuden metrin syvyydelle saakka. Sitä syvemmälle en ole sukeltanut kuin yksittäisiä kertoja ilman laitteita.
Takaisin pintaan on ehdottomasti suositeltava dokumentti ja jos joku ei sitä ole vielä katsonut, käykää tsekkaamassa Yle Areenasta. Hopi-hopi!
vlad
"Helmikuun 6. päivä 2014 Norjan Plurdalenissa tapahtuu sukellusonnettomuus vedenalaisessa luolassa 130 metrin syvyydessä. Kaksi sukeltajista menehtyy ja kolme selviytyy hengissä kuin ihmeen kaupalla.
Virallinen operaatio menehtyneiden sukeltajien pois noutamiseksi keskeytetään luolan vaikeista olosuhteista johtuen, ja Norjan poliisi kieltää luolastossa sukeltamisen todettuaan sen liian vaaralliseksi. Kolme onnettomuudesta selvinnyttä sukeltajaa, Patrik, Kai ja Vesa, kokoavat Samin avustuksella oman nostoryhmänsä, sillä he ovat päättäneet tuoda ystävänsä kotiin. Laiton nosto-operaatio päätetään pitää viranomaisilta tarkoin salassa." (lainaus: http://takaisinpintaan.fi/ )
Dokumentti oli onnistuttu rakentamaan aiheesta huolimatta - tai kenties juuri sen tähden - todella tiiviiksi ja intensiiviseksi kokemukseksi. Hetkittäin tuli tunne, että katsoo jonkin sortin draamatrilleria elokuvan oivallisen rakenteen ja kerronnan vuoksi - mutta sitten oli vain palautettava itsensä todellisuuteen ja muistettava, että tämä kaikki on totta, että se porukka oikeasti sukeltaa siellä 130 metrin syvyydessä ahtaassa, paikoin romahtamisvaarassa olevassa, luolastossa.
Elokuvan katsottuani pohdin ja mietin olisiko minusta kyseiseen tehtävään, mutta vaikka kuinka yritin asettautua kyseisen pelastusporukan sukelluspukuun, asettautuminen oli täysin mahdotonta, koska minulla ei ole mitään kosketuspintaa siihen todellisuuteen, joka vallitsee yli sadan metrin syvyydessä ahtaissa luolastoissa sukeltaessa, jossa huolimattomuus tai virhe voi jäädä viimeiseksi.
Lopetettuani lähes vuosikymmenen kestäneen uintiurani 1988, mieli veti kuitenkin vetiseen elementtiin ja niinpä liityin Lappeenrannassa sukellusseura Saimaan Norppiin. Jonkin sortin aikomuksena oli myös suorittaa erilaisia sukelluskortteja (vai millä nimellä ne nyt tuolloin kulkivatkaan), mutta lopulta tämä jäi vain aikeeksi eikä minusta tullut sukeltajaa. Vesi elementtinä on kuitenkin tuttuakin tutumpi, mutta vain viiden-kuuden metrin syvyydelle saakka. Sitä syvemmälle en ole sukeltanut kuin yksittäisiä kertoja ilman laitteita.
Takaisin pintaan on ehdottomasti suositeltava dokumentti ja jos joku ei sitä ole vielä katsonut, käykää tsekkaamassa Yle Areenasta. Hopi-hopi!
vlad
- Routasydän (16)
Tuomas Sallisen vuonna 1993 ohjaamassa tulevaisuuskuvitelmassa Suomi on muuttunut Euroopan syrjäseuduksi, jossa sissi- ja rosvojoukot taistelevat alueellisesta itsenäisyydestä.
Tuomas Sallisen käsikirjoittama ja ohjaama Routasydän on action-kuvitelma lähitulevaisuudesta tai vaihtoehtoisesta nykyisyydestä. Se alkaa tilanteesta, jossa Suomi on liittynyt Euroopan Yhteisöön. Itärajan yli vuotanut pakolaistulva ja talouden romahdus ovat ajaneet maan kaaokseen. Väestöä on pakkosiirretty autioituviin lääneihin, ja maaseutua terrorisoi itsenäisestä valtiosta haaveileva sissijoukko.
Säveltäjä Aulis Sallisen poika Tuomas valmistui sellistiksi Sibelius-Akatemiasta, ja toimi ammattimuusikkona Helsingin ja Kuopion kaupunginorkestereissa ennen siirtymistään elokuva-alalle. Routasydäntä edelsi kaksi 45-minuuttista onnistunutta lyhytelokuvaa, huumenuoresta kertova Yön lapsi (1991) ja tieteistarina Kuvia kuolemasta (1992). Routasydämen jälkeen Sallinen on tehnyt monipuolisesti dokumentteja, muun muassa klassisesta musiikista, sekä TV2:lle pitkän tv-elokuvan Outo tehtävä (1997). Hän on työskennellyt myös ranskalaisen televisiokanava Arten tuotannoissa.
Routasydän on amerikkalaiseen tyyliin toteutettu toimintaseikkailu, jollaisia Suomessa on tehty niukasti jos lainkaan. Mats Långbacka esittää yliopisto-opettaja Aaroa, joka lähtee Joensuusta maaseudulle viedäkseen lapsensa turvaan lähestyviltä levottomuuksilta. Matkalla seuraan lyöttäytyy sissejä pakeneva Inari, jota esittää Katja Kiuru.
Tuomas Sallisen oli alun perin tarkoitus säveltää elokuvan musiikki itse kamariorkesterille, mutta hän päätyi budjettisyistä käyttämään levytyksiä Robert Schumannin sinfonioista. Muusikkotausta kuuluu kuitenkin rumpuefekteissä: lyömäsoittimia paukuttavan Capacala-orkesterin muodostavat Markojuhani Rautavaara ja Jussi Sallinen.
Elokuva on esitetty edellisen kerran televisiossa 16.7.2003.
Perkele mistä saataisiin traileri tälle. Klassikko!
^^ Hauskana yksityiskohtana suomalaisella pakolaisleirillä neekerit pelaavat jalkapalloa tyhjällä kaljatölkillä. Päällä joitain rääsyjä. Tuollainen teema tuskin enää kelpaisi elokuvayhtiöille. Ei ole ns poliittisesti korrekti.
vlad
Respected Leader
Emily Bluntin, Benicio Del Toron ja Josh Brolinin tähdittämä Sicario oli oikein kelvollinen toimintatrilleri/trilleri: http://www.imdb.com/title/tt3397884/?ref_=nv_sr_1
Aikanaan leffa oli ehdolla kolmeen Oscariin (Best Achievement in Cinematography, Best Achievement in Music Written for Motion Pictures - Original Score ja Best Achievement in Sound Editing) eli kyse on lähinnä teknisistä Oscareista, joista Best Achievement in Cinematography on selkeästi arvostetuin ja sitä monet vertaavat niihin "tärkeämpiin" Oscarehin.
Ohjaaja Denis Villeneuve onnistui tekemään elokuvasta intensiivisen ja toimivan paketin, kestoa leffalla oli lähes pari tuntia mutta rytmitys ja intensiteetti ynnä jännitys muodostui siten ettei aika tuntunut lainkaan pitkältä. Itse asiassa tämän tyylilajin leffaan juuri sopiva mitta. Jonkin verran pidempi, tuolloin intensiteetti olisi kärsinyt ja sen myötä tilalle olisi pitänyt ottaa enemmän toimintadraamaan viittavia elementtejä. Toisaalta lyhyempänä leffa olisi myöskin muuttanut muotoaan, siitä olisi pitänyt leikata ja poistaa kohtauksia ja tästä olisi melkoisella varmuudella kärsinyt leffan syvyys ja tunnelma.
Leffa on silkkaa fiktiota mutta sikäli todentuntuinen, että sen voisi kuvitella kuvaavan hyvinkin realistisesti huumeiden ja salakuljettajien vastaista taistelua Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulla, ja toisaalta kuvaten varsin hyvin myös tilannetta Meksikon puolella, jossa yhteiskunta on läpimätä ja korruptoitunut. Uutisia kun seuraa niin tulee väistämättä mieleen tunne, että Meksikossa ei enää nykyään ole hyviä - on pahoja ja vielä pahempia, ja sitten sivullisia.
Leffassa moraaliset dilemmat olivat läsnä monellakin tapaa. Taistelussa huumeparoneita ja rikollisuutta vastaan nämä "iskujoukkojen taistelijat" soveltavat ja venyttävät lakia. Tässäkin kohdin tulee tunne, että todellisessa elämässä asetelma on samanmoinen. Painitaan moraalin, lain ja tarpeen välisellä alueella. Kelvollinen leffa kaikkiaan!
- - -
Jim Micklen ohjaama Cold in July on pienimuotoinen trilleri/rikoselokuva - on siinä häivähdys kostoelokuvaakin matkassa: http://www.imdb.com/title/tt1179031/?ref_=nv_sr_1
Teatterissa leffa ei suuren suurta huomiota saanut osakseen, USA:ssa avajaisviikonloppuna tuotto oli 65 000 taalaa ja kokonaistuotto reilut 396 tuhatta taalaa. Leffaan liittyen pienenä detaljina, se kuvattiin 25 päivässä Hudson Valleyn alueella New Yorkin osavaltiossa.
Tämän pienimuotoisen leffan "tähtinä" olivat Michael C. Hall, joka on ehkäpä tutumpi tv-sarjoista, kuten Mullan alla (Six feet under). Sam Shepard, joka taasen on minulle tutumpi leffoista Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta (Frank James), Mud (Tom), Isku Mogadishuun (Garrison). Siinä missä Hall oli ehkäpä hiukan valju, ymmärrettävää kyllä osin siksi, koska rooliminä oli "nössö" alkujaan, Shepard oli olennaisesti karskimpi ja rujompi - mies joka kulki lain väärällä puolella. Mutta leffan ehdottomasti karismaattisimman ja kiehtovimman roolin veti Jim Bobia näytellyt Don Johnson ajan kuluttamana ja riutuneena hän sopi todella mainiosti tähän, hiukan epämääräisen, etsivän/sikojen kasvattajan rooliin. Minun ikäluokalle Don Johnson on epäilemättä tutuin legendaarisena etsivä James Crockettina Miami Vicestä. Miami Vicestä monelle - ehkäpä kaikille - tulee ensinnä mieleen AUTOT - bröm-bröm... sekä tietty muoti ja musiikki. Miami Vice vaikutti varsin paljon tuolloisiin muotivirtauksiin, vaikuttipa se vielä myöhempinäkin aikoina muotimaailmaan pukuineen, pastelliväreineen, aurinkolaseineen (Ray-Ban) etc...
Mutta joo, Cold in July oli ja on aiheena. Oikeastaan elokuva on sen verran selkeä ja yksinkertainen ettei sitä tohdi liikaa avata, jo maininta kostoelokuvasta kertoo kohtuudella siitä. Mutta tästä simppeliydestä huolimatta elokuvaan oli saatu rakennettua persoonallista tunnelmaa ja muutamia varsin kierojakin elementtejä - epämiellyttäviä yllätyksiäkin. Ei ehkäpä aivan sovinnaisin elokuva näiltä osin.
vlad
Aikanaan leffa oli ehdolla kolmeen Oscariin (Best Achievement in Cinematography, Best Achievement in Music Written for Motion Pictures - Original Score ja Best Achievement in Sound Editing) eli kyse on lähinnä teknisistä Oscareista, joista Best Achievement in Cinematography on selkeästi arvostetuin ja sitä monet vertaavat niihin "tärkeämpiin" Oscarehin.
Ohjaaja Denis Villeneuve onnistui tekemään elokuvasta intensiivisen ja toimivan paketin, kestoa leffalla oli lähes pari tuntia mutta rytmitys ja intensiteetti ynnä jännitys muodostui siten ettei aika tuntunut lainkaan pitkältä. Itse asiassa tämän tyylilajin leffaan juuri sopiva mitta. Jonkin verran pidempi, tuolloin intensiteetti olisi kärsinyt ja sen myötä tilalle olisi pitänyt ottaa enemmän toimintadraamaan viittavia elementtejä. Toisaalta lyhyempänä leffa olisi myöskin muuttanut muotoaan, siitä olisi pitänyt leikata ja poistaa kohtauksia ja tästä olisi melkoisella varmuudella kärsinyt leffan syvyys ja tunnelma.
Leffa on silkkaa fiktiota mutta sikäli todentuntuinen, että sen voisi kuvitella kuvaavan hyvinkin realistisesti huumeiden ja salakuljettajien vastaista taistelua Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulla, ja toisaalta kuvaten varsin hyvin myös tilannetta Meksikon puolella, jossa yhteiskunta on läpimätä ja korruptoitunut. Uutisia kun seuraa niin tulee väistämättä mieleen tunne, että Meksikossa ei enää nykyään ole hyviä - on pahoja ja vielä pahempia, ja sitten sivullisia.
Leffassa moraaliset dilemmat olivat läsnä monellakin tapaa. Taistelussa huumeparoneita ja rikollisuutta vastaan nämä "iskujoukkojen taistelijat" soveltavat ja venyttävät lakia. Tässäkin kohdin tulee tunne, että todellisessa elämässä asetelma on samanmoinen. Painitaan moraalin, lain ja tarpeen välisellä alueella. Kelvollinen leffa kaikkiaan!
- - -
Jim Micklen ohjaama Cold in July on pienimuotoinen trilleri/rikoselokuva - on siinä häivähdys kostoelokuvaakin matkassa: http://www.imdb.com/title/tt1179031/?ref_=nv_sr_1
Teatterissa leffa ei suuren suurta huomiota saanut osakseen, USA:ssa avajaisviikonloppuna tuotto oli 65 000 taalaa ja kokonaistuotto reilut 396 tuhatta taalaa. Leffaan liittyen pienenä detaljina, se kuvattiin 25 päivässä Hudson Valleyn alueella New Yorkin osavaltiossa.
Tämän pienimuotoisen leffan "tähtinä" olivat Michael C. Hall, joka on ehkäpä tutumpi tv-sarjoista, kuten Mullan alla (Six feet under). Sam Shepard, joka taasen on minulle tutumpi leffoista Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta (Frank James), Mud (Tom), Isku Mogadishuun (Garrison). Siinä missä Hall oli ehkäpä hiukan valju, ymmärrettävää kyllä osin siksi, koska rooliminä oli "nössö" alkujaan, Shepard oli olennaisesti karskimpi ja rujompi - mies joka kulki lain väärällä puolella. Mutta leffan ehdottomasti karismaattisimman ja kiehtovimman roolin veti Jim Bobia näytellyt Don Johnson ajan kuluttamana ja riutuneena hän sopi todella mainiosti tähän, hiukan epämääräisen, etsivän/sikojen kasvattajan rooliin. Minun ikäluokalle Don Johnson on epäilemättä tutuin legendaarisena etsivä James Crockettina Miami Vicestä. Miami Vicestä monelle - ehkäpä kaikille - tulee ensinnä mieleen AUTOT - bröm-bröm... sekä tietty muoti ja musiikki. Miami Vice vaikutti varsin paljon tuolloisiin muotivirtauksiin, vaikuttipa se vielä myöhempinäkin aikoina muotimaailmaan pukuineen, pastelliväreineen, aurinkolaseineen (Ray-Ban) etc...
Mutta joo, Cold in July oli ja on aiheena. Oikeastaan elokuva on sen verran selkeä ja yksinkertainen ettei sitä tohdi liikaa avata, jo maininta kostoelokuvasta kertoo kohtuudella siitä. Mutta tästä simppeliydestä huolimatta elokuvaan oli saatu rakennettua persoonallista tunnelmaa ja muutamia varsin kierojakin elementtejä - epämiellyttäviä yllätyksiäkin. Ei ehkäpä aivan sovinnaisin elokuva näiltä osin.
vlad
Täällä oli keskustelua tästä leffasta joitain kuukausia sitten. On kyllä hyvä ja mikä parasta, niin jatko-osa tulossa.
Myrskyhiiri
Respected Leader
No nyt tulee Mel Gibsonilta todella mielenkiintoinen elokuva. Eli kertoo amerikkalaisesta adventistista (kristillinen suuntaus), joka kieltäytyi koskemasta aseeseen ww2:n aikana, mutta nimenomaan halusi etulinjaan lääkintämieheksi. Kiusattiin sekä miehistön että upseeriston toimesta aika armottomasti koko koulutuksen ajan, mutta tositoimeen mentäessä pääkiusaajana toiminut kapteeni juoksi karkuun japanilaisia ja lääkintämies Desmond T. Doss toimi kerta toisensa jälkeen tavalla, josta hänet palkittiin historian ensimmäisenä aseistakieltäytyjänä Kongressin kunniamerkillä (Medal of Honor).
Miehen vaikutuksesta ympäristöönsä kertoo se, että kerran koko rykmentin hyökkäystä viivytettiin, koska hänen komppaniansa miehet eivät suostuneet lähtemään hyökkäykseen, ennen kuin Doss oli saanut rukouksensa heidän varjeluksensa puolesta tehtyä. Katselin haastatteluja ja dokumentteja tästä miehestä ja on yksi nöyrimpiä mutta samalla peräänantamattomimpia ihmisiä mistä on saanut kuulla. Antaa kaikesta kunnian Jumalalle. Kuten siitä että pelasti Okinawalla peräjälkeen tulen alta 75 haavoittunutta paikasta, johon kukaan muu ei uskaltanut mennä. Rukoili vain välissä aina voimaa, että saisi pelastettua vielä edes yhden tovereistaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Desmond_Doss
Lopuksi amerikkalainen 50-luvulta peräisin oleva, käsittämättömän mauttomilla mainoskatkoilla varustettu "This is your Life" -ohjelma, missä Doss napataan kylmiltään studioon ja mm. hänen pelastamiaan sotilaita tulee tervehtimään häntä. Mielenkiintoinen myös ajankuvana, mutta antaa hyvin kuvan tämän miehen luonteenlaadusta.
Miehen vaikutuksesta ympäristöönsä kertoo se, että kerran koko rykmentin hyökkäystä viivytettiin, koska hänen komppaniansa miehet eivät suostuneet lähtemään hyökkäykseen, ennen kuin Doss oli saanut rukouksensa heidän varjeluksensa puolesta tehtyä. Katselin haastatteluja ja dokumentteja tästä miehestä ja on yksi nöyrimpiä mutta samalla peräänantamattomimpia ihmisiä mistä on saanut kuulla. Antaa kaikesta kunnian Jumalalle. Kuten siitä että pelasti Okinawalla peräjälkeen tulen alta 75 haavoittunutta paikasta, johon kukaan muu ei uskaltanut mennä. Rukoili vain välissä aina voimaa, että saisi pelastettua vielä edes yhden tovereistaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Desmond_Doss
Lopuksi amerikkalainen 50-luvulta peräisin oleva, käsittämättömän mauttomilla mainoskatkoilla varustettu "This is your Life" -ohjelma, missä Doss napataan kylmiltään studioon ja mm. hänen pelastamiaan sotilaita tulee tervehtimään häntä. Mielenkiintoinen myös ajankuvana, mutta antaa hyvin kuvan tämän miehen luonteenlaadusta.
Viimeksi muokattu:
Myrskyhiiri
Respected Leader
Täytyy vielä paasuttaa. Nuoriso on aivan haltioissaan tästä elokuvasta, kuten alla olevasta arvostelusta voi päätellä. Eka kertaa arvosteluhistoriassaan antaa tämäkin täyden 10/10 ja kyseessä on siis hyvin hyvin suosittu ja alallaan ansioitunut nuori mies. Lainaus arvostelusta noin kohdasta 11:30, missä puhuvat elokuvan syvemmästä merkityksestä:
"There are moments when he really talks about his Bible and he talks about the teachings of the Lord, but it is so subtle, and done so well. Look, I hate it when people will shove religion down my throat, or when there is a political message in the film... it is done so well, so that all the religious stuff inspires you, like that if he can have that kind of faith, if he can have that kind of courage born from his faith, maybe there is something there that I need to listen to..."
Kehuvat vielä suu vaahdossa että elokuva toimii niin ihmissuhdekuvauksena, kehityskertomuksena, toimintaelokuvana, kauhu-/splatter-elokuvana, sotakuvauksena kuin uskonnollisena elokuvana yhtäaikaa ilman havaittavia virheitä missään kohtaa... eli pakko nähdä. IMDB-arvosana 8.8 vajaan 6000:n arvostelun jälkeen.
"There are moments when he really talks about his Bible and he talks about the teachings of the Lord, but it is so subtle, and done so well. Look, I hate it when people will shove religion down my throat, or when there is a political message in the film... it is done so well, so that all the religious stuff inspires you, like that if he can have that kind of faith, if he can have that kind of courage born from his faith, maybe there is something there that I need to listen to..."
Kehuvat vielä suu vaahdossa että elokuva toimii niin ihmissuhdekuvauksena, kehityskertomuksena, toimintaelokuvana, kauhu-/splatter-elokuvana, sotakuvauksena kuin uskonnollisena elokuvana yhtäaikaa ilman havaittavia virheitä missään kohtaa... eli pakko nähdä. IMDB-arvosana 8.8 vajaan 6000:n arvostelun jälkeen.
Viimeksi muokattu:
vlad
Respected Leader
Samat sanat, mutta taitaa olla nykyään "pakko" tehdä myönnytyksiä, jotta se suuri yleisö saisi entistä enemmän nautintoa leffasta. Pitää olla näyttäviä bensapommiräjähdyksiä sun muuta erinomaisissakin sotakuvauksissa. Harmillista sinänsä, koska kyllähän sitä näyttävyyttä muutenkin on mahdollista saada aikaan. Tästä pienestä virheestä huolimatta tämä elokuva taitaa kuulua niihin, jotka on käytävä katsomassa isolta ruudulta.
vlad
Myrskyhiiri
Respected Leader
Joitakin on häirinnyt myös australialaisnäyttelijöiden (kyseessä on ns. independent-elokuva) huonot imitaatiot Virginian osavaltion murteesta, mutta jos ne ovat elokuvan suurimmat viat bensaräjähdysten kanssa niin ollaan vielä aika hyvillä vesillä... Rotten Tomatoes -sivustolla 96% elokuvan katsoneista tavallisista tallaajista liputtaa sen puolesta, mikä on sanken hjuva prosentti. Itse asiassa näyttää olevan tämän vuoden paras tuolla mittarilla eikä tietysti jää kauas all time record:istakaan.
Kriitikoista (pieni) osa on sitten nihkeämpiä, koska Mel Gibson on kymmenen vuotta sitten mennyt sanomaan tietystä kansanosasta jotain sellaista, mitä ei kannata sanoa. Vähän muutakin epä-PC:tä on saattanut suustaan päästää.
Viimeksi muokattu:
JR49
Respected Leader
On kyllä yksi maailmankaikkeuden urheimmista tyypeistä. Ikinä kuullutkaan ennen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Desmond_Doss
Falangi
Kenraali
Andrew Garfield, Hacksaw Ridgen pääosan näyttelijä, on muuten juutalainen.
Mel Gibsonin haastattelu elokuvaan liittyen. Ei ilmeisesti ole viimeisen kymmenen vuoden aikana "joutunut" hirveästi ainakaan keskusteluohjelmissa ramppaamaan.
Soldierblue
Ylipäällikkö
No, onko joku nähnyt hyvä jännitys tai kauhu elokuvia? Kuulin että ,(se ei ole ilmeistynyt dvd:llä) se on tv-tuotanto siitä klovnista Gacy eli tositapahtuma, Se Gacy joka murhasi yli 30 poikia, nuoria miehiä, To catch a killer, onko joku teistä sen nähny?
http://www.imdb.com/title/tt0105604/?ref_=fn_tt_tt_1
http://www.imdb.com/title/tt0105604/?ref_=fn_tt_tt_1
Mikoyan
Ylipäällikkö
Ai että on komee parta.
Paras leffa, jonka Mel Gibson on tehnyt on mielestäni asfalttisoturi Mad Max III, jonka katsoin ihan hiljattain varmaan sadannen kerran ja edelleen siitä sai aivan loistavia viboja.
Seuraavassa kunnianosoituksessa musavalinta lienee vohkittu Stallonen Rocky elokuvasta, mutta sopii hyvin toimintaan.
Viimeksi muokattu: