Kävin sen ensipuoliskon elokuvateatterissa katsomassa. Ei lainkaan huono. Sitä Koivusalon jatko-osaa (Täällä Pohjantähden alla II) en olekaan vielä nähnyt.
Linnan romaanisarjan ensimmäinen osa on minulle se kaikkein ehyin ja paras kotimainen kirja. Olen kuitenkin samaa mieltä kuin Linkomies; se on sepitettä ja etenkin 1900-luvun vaihteen sivistyneistöstä on liian kielteinen ja tarkoituksellisen yksipuolinen, karikatyyrimainen kuva. Linna osasi luontevasti kuvata kansaa, omiaan, mutta se toinen luokka hänen piti kuvitella. Tämä korostuu erityisesti Edvin Laineen TV-sarjassa (paroni ja pappila ovat voimakkaita karikatyyreja), koska televisioon pitää tehdä
tyypit. Koivusalon hahmot ovat siltä osin hiukan uskottavampia.
Kannattaa lukea se trilogia. Linnan kieli ja hahmot... voi pojat.
Samalla pitää muistaa, että Linna on mestarillinen kirjailija, ammattivalehtelija. Ei pidä antaa fiktion tehdä historiaa. Torpparilaki oli jo tulossa. Kaikki torpparit eivät edes sotineet punaisten puolella.
Linnan teoksen lukeneet ovat monet aidosti uskoneet, että torpparien ja tilattomien heikko asema olisi sisällissodan pääsyy. Se vain ei ole totta. Suuri osa torppareista kannatti sosialidemokraatteja mutta vallankumousta vain harva.
Keskeinen poliittinen kysymys se oli jo ensimmäisissä eduskuntavaaleissamme. Poliittisista puolueista Ruotsalainen kansanpuolue ja Nuorsuomalainen puolue kannattivat omistusoikeuden suojaa ja pitivät sopimusvapauden säilyttämistä tärkeänä. Maalaisliitto tuki vuokraviljelmien muuttamista itsenäisiksi tiloiksi. Vanhasuomalainen puolue piti mahdollisena puuttua sopimusvapauteen tiukasti. Puolueen parista löytyi silti myös vuokratilojen itsenäistämisen ymmärtäjiä. Sosiaalidemokraatit olivat periaatteessa
yksityisomaisuuden sosialisoinnin kannalla.
Torpparikysymys oli sosiaalidemokraateille teoreettisesti vaikea.
Yksityisomistuksen poistaminen oli yksi puolueen suurista periaatteellisista tavoitteista. Monet torpparit kuitenkin toivoivat pääsevänsä itsenäisiksi pienviljelijöiksi, maanomistajiksi. Tilannetta eivät helpottaneet sosialististen teoreetikkojen ristiriitaiset kannat. Nimittäin täysi itsenäisyys ja maanomistus torppareille olisi vienyt heidät pois sosialismista. Eetu Salinin ja muiden bolshevikkien tukemien agitaattoreiden työ oli hedelmällisempää katkeran väestön parissa.
P. E. Svinhufvudin 26.11.1917 nimitetty senaatti ryhtyi valmistelemaan torppien itsenäistämistä. Toteuttamisessa oli melkoisia eroja. Edvard Gylling kiihotti Työmies-lehdessä, että riippumattomuus edellyttää torppariston taistelua köyhälistön riveissä ja vain vallankumous turvaa vapauden.
(
Tästä lisää tässä linkissä)
Lakiehdotus laskelmineen oli eduskunnassa jo 22.1.1918 ja lähetekeskustelu ehdittiin käydä 25.1. viimeisessä kokoontumisessa ennen sisällissotaa. Piti miettiä hintatasot, koska torpat kierrätetään uusille omistajilleen jonkin järjestelmän kautta. Viisi päivää myöhemmin punaisten "kansanvaltuuskunta" kiirehti julistamaan torpparit vapaiksi ja että "säädökset selviävät myöhemmin"...
Linnalle ominaisesta historiallisesta sammakkoperspektiivistä huolimatta mielestäni kauneinta, suorastaan liikuttavaa on Täällä Pohjantähden alla -teoksen loppujen lopuksi syvin teema eli omistaminen, yksityinen maanomistus. Väinö Linna näyttää kaiken takana ihan avoimesti, miten Vanha-Jussi haluaa nimenomaan maanomistajaksi, tilalliseksi. Ei hän halua mitään sosialismia. Hän haluaa itselleen palan isänmaata, jossa olla ja elää.
Koko Linnan viisaus on siinä, että hän näyttää, miten jokaisella pitää olla jotain tässä maassa.
Kolmas osa trilogiasta sitoo näkymän jossain siellä loppupuolella. Kolme veljestä kaatuu sodissa. Kun Koskelaan liitetään vähän maata, uusi sukupolvi sanoo sitä leikillisesti Isänmaaksi. Vuonna 1947 Koskelaan liitetään pappilan puoleinen suo. Suorastaan symbolinen kohtaus tapahtuu, kun jo huonoon kuntoon mennyt Akseli kuolee, kun lähtee purkamaan tarpeetonta aitaa.
Katso liite: 18445
