koponen
Kenraali
Olen usein mallaillut eri maiden asevelvollisille asettamia vaatimuksia ja toimintakulttuuria suomalaiseen mielenmaisemaan.
Useimmin kuuluva kritiikki kun reserviläisten ja Puolustusvoimien nykyistä suhdetta ruoditaan on se, ettei kertauksia kuulu eikä "pääse tekemään", muodosta riippumatta. Tämä lienee pienen mutta äänekkään joukon tarinaa.
Unohdetaan hetkeksi se toinen laita joka rimpuilee irti jo nykyisistä kansalaisvelvollisuuksista. Unohdetaan myös hiljainen enemmistö joka lähtee kun käsketään ellei nyt ihan ahista kotona tai töissä, ja pitää päänsä kiinni tai ei edes huomaa että asiasta jossain keskustellaan.
Vaan oletetaan että ensi syksynä "PV2016-ohjelma" sykähtää käyntiin isolla lekalla ja reserviläisrooli muuttuu täysin. Jokainen meistä sattuu kuulumaan sijoitettuun reserviin ja vihkiminen uuden ajan saloihin alkaa välittömästi.
Mausteet ovat:
- harjoitukset ovat kerran kuussa, yleensä yksi ilta mutta pari kertaa vuodessa menee viikko-pari
- kolmannes ajasta treenataan taistelijan taitoja, kolmannes eri suorituskykyvaatimuksen mukaisia tehtävätyyppejä yleisesti ja kolmannes ensimmäisiä tehtäviä myös soveltaen
- kotiin tulee säkillinen varusteita, itse pitää löytää tila ja huoltaa
- kysytään kännykkänumero, velvoitetaan ottamaan käyttöön turvallinen mil-sähköpostiosoite ja seuraamaan sitä; myös tekstareita tulee
- oppimateriaalia on massoittain verkkotyötilassa; etenemistä seurataan ja ajoittain perehtymistä vaaditaan ennen harjoituksen lähijaksoa
- viikoittain on fyysisiä harjoitteita, joista 50% pitää osallistua tai siirretään "ryhmän
varajohtajasta" "kiväärimies kakkoseksi"
- vuosittain on kolme fyysistä testaustilaisuutta, jossa pitää pysyä PAK-tahdissa tai...; siirtymäaikaa skarppaamiselle annetaan mutta tiukka linja pitää
- reserviläisten ammunnat moninkertaistetaan; pakollisia ammuntoja on paljon ja vapaaehtoisia runsaasti; perustetaan uusia ampumapaikkoja ja valloitetaan kokonaan vanhoja
- jaetaan pitkä lista asioita, joiden kotiin omalla rahalla hankkimista rohkaistaan; hankituista pitää ilmoittaa yksikön vääpelille ottovarauksen tekemistä varten; järjestetään myös isoja yhteistilauksia hintojen tinkaamista ja yhteensopivuutta varten
- enenevä osa henkilöstöstä koulutetaan taistelutehtävien lisäksi RA-virka-aputehtäviin ja sitä kautta sitoutetaan lyhyen tai hitaan lähdön virka-apu-osastoon
- enenevä osa henkilöstöstä saa täydennyskoulutusta kansainväliseen toimintaan ja hakeutumista toimintavalmiuteen kannustetaan; ennen pitkää alkaa tulla velvoitteita yksikön henkilöstön toimintavalmiudessa olevasta prosentista
- osa palveluksesta on selvästi työpalvelusta, jossa mm. valmistellaan johtamispaikkoja, kenttälinnoitetaan tai valmistellaan, huolletaan materiaalia, päivitetään digitaalisia kartta-aineistoja, luetaan ja referoidaan ulkomaisia tietolähteitä jne.
- tekemisessä vallitsee sotilaallinen järjestys
Tuota listaa sopii tietenkin maustaa, mutta minusta jo tuokin olisi siirtymistä keskikaljakommandoista laajaan ja suorituskykyiseen reserviin pohjautuvaan armeijaan.
Tuntuuko hyvältä ja oikealta? Missä kohtaa kinnaa - elämäntilanne, perhe, työt, terveys, motivaatio, sosiaalinen paine...? Mitä tuosta pitäisi muuttaa jotta seuraava kymmenen vuotta jonka reservikomennus kestää (anomuksesta voidaan jatkaa 5+5 vuotta) jaksaa ja ehkä nauttiikin?
Useimmin kuuluva kritiikki kun reserviläisten ja Puolustusvoimien nykyistä suhdetta ruoditaan on se, ettei kertauksia kuulu eikä "pääse tekemään", muodosta riippumatta. Tämä lienee pienen mutta äänekkään joukon tarinaa.
Unohdetaan hetkeksi se toinen laita joka rimpuilee irti jo nykyisistä kansalaisvelvollisuuksista. Unohdetaan myös hiljainen enemmistö joka lähtee kun käsketään ellei nyt ihan ahista kotona tai töissä, ja pitää päänsä kiinni tai ei edes huomaa että asiasta jossain keskustellaan.
Vaan oletetaan että ensi syksynä "PV2016-ohjelma" sykähtää käyntiin isolla lekalla ja reserviläisrooli muuttuu täysin. Jokainen meistä sattuu kuulumaan sijoitettuun reserviin ja vihkiminen uuden ajan saloihin alkaa välittömästi.
Mausteet ovat:
- harjoitukset ovat kerran kuussa, yleensä yksi ilta mutta pari kertaa vuodessa menee viikko-pari
- kolmannes ajasta treenataan taistelijan taitoja, kolmannes eri suorituskykyvaatimuksen mukaisia tehtävätyyppejä yleisesti ja kolmannes ensimmäisiä tehtäviä myös soveltaen
- kotiin tulee säkillinen varusteita, itse pitää löytää tila ja huoltaa
- kysytään kännykkänumero, velvoitetaan ottamaan käyttöön turvallinen mil-sähköpostiosoite ja seuraamaan sitä; myös tekstareita tulee
- oppimateriaalia on massoittain verkkotyötilassa; etenemistä seurataan ja ajoittain perehtymistä vaaditaan ennen harjoituksen lähijaksoa
- viikoittain on fyysisiä harjoitteita, joista 50% pitää osallistua tai siirretään "ryhmän
varajohtajasta" "kiväärimies kakkoseksi"
- vuosittain on kolme fyysistä testaustilaisuutta, jossa pitää pysyä PAK-tahdissa tai...; siirtymäaikaa skarppaamiselle annetaan mutta tiukka linja pitää
- reserviläisten ammunnat moninkertaistetaan; pakollisia ammuntoja on paljon ja vapaaehtoisia runsaasti; perustetaan uusia ampumapaikkoja ja valloitetaan kokonaan vanhoja
- jaetaan pitkä lista asioita, joiden kotiin omalla rahalla hankkimista rohkaistaan; hankituista pitää ilmoittaa yksikön vääpelille ottovarauksen tekemistä varten; järjestetään myös isoja yhteistilauksia hintojen tinkaamista ja yhteensopivuutta varten
- enenevä osa henkilöstöstä koulutetaan taistelutehtävien lisäksi RA-virka-aputehtäviin ja sitä kautta sitoutetaan lyhyen tai hitaan lähdön virka-apu-osastoon
- enenevä osa henkilöstöstä saa täydennyskoulutusta kansainväliseen toimintaan ja hakeutumista toimintavalmiuteen kannustetaan; ennen pitkää alkaa tulla velvoitteita yksikön henkilöstön toimintavalmiudessa olevasta prosentista
- osa palveluksesta on selvästi työpalvelusta, jossa mm. valmistellaan johtamispaikkoja, kenttälinnoitetaan tai valmistellaan, huolletaan materiaalia, päivitetään digitaalisia kartta-aineistoja, luetaan ja referoidaan ulkomaisia tietolähteitä jne.
- tekemisessä vallitsee sotilaallinen järjestys
Tuota listaa sopii tietenkin maustaa, mutta minusta jo tuokin olisi siirtymistä keskikaljakommandoista laajaan ja suorituskykyiseen reserviin pohjautuvaan armeijaan.
Tuntuuko hyvältä ja oikealta? Missä kohtaa kinnaa - elämäntilanne, perhe, työt, terveys, motivaatio, sosiaalinen paine...? Mitä tuosta pitäisi muuttaa jotta seuraava kymmenen vuotta jonka reservikomennus kestää (anomuksesta voidaan jatkaa 5+5 vuotta) jaksaa ja ehkä nauttiikin?