Mitä kerromme omalle kansalle poikkeustilanteessa?

[Musafar]

Ikävän kuvamateriaalin leviäminen pitää pysäyttää sinne sen syntymisen alkulähteille.

1) Sellaista laitteistoa jolla sitä voi kuvata ei yksinkertaisesti pidä sotilaalla olla mukana. Sotakuvaajat erikseen.

- Intin leireillä oli kiellettyä pitää puhelimia päällä ja tätä perusteltiin juuri signaalitiedustelulla. Itse jätin luurin aina kasarmille mutta ne joilla oli elämää myös ulkomaailmassa tietysti näpräsivät kännyjään aina kun siihen mahdollisuus oli. Kriisitilanteessa ryhmänjohtaja aina matkaviestimen nähdessään takavarikoi sen ja antaa laitteelle hellävaraisen hienosäätökäsittelyn rynnäkökiväärin perällä lähintä kiveä vasten. Mahdollisuus yhteydenpitoon ulkomaailman kanssa järjestetään sitten 'firman' sallimilla ja parhaiksi katsomillaan menetelmillä ja ajankohtana.
​

2) Ei perseillä niiden ruumiiden ja vankien kanssa.

Viatonkin kuvamateriaali saadaan oikeassa asiayhteydessä oikean tahon puolelta välitettynä näyttämään pahalta.

Vaikka ikävää kuvamateriaali ei heti verkkoon saisikaan levitettyä niin tilaisuus siihen tulee ennemmin tai myöhemmin. Haavoittunut sotilas pääsee käsiksi sairaalan wlaniin? Vaikka kaikki suomessa sijaitsevien tukiasemien kautta lähtevä liikenne saataisiinki blokattua niin eikai se ole mahdoton ajatus että jatkossa kännykän voi liittää verkkoon vaikkapa Viron kautta? Paljonko on Kotkasta matkaa lähimmälle Viron tukiasemalle? Entäpä Kuhmosta Ruotsiin? Eikai nämä jatkossa mitään mahdottomia etäisyyksiä ole langattomalle viestinnälle?

 

[Samovarius]

Kuhmosta Ruotsiin on noin 400 km. Uskoisin olevan mahdottomuus tukiaseman kannalta.

 

[Vonka]

Ihan totta, ettei sähköä joka paikasta saa, mutta nyt jo on käytössä sen verran elektroniikkaa, että lähes joka komppaniassa on vähintään yksi voimakone. Uudistettu taistelutapa nojaa täysin radioihin ja tietokoneisiin, joten voimakone puksuttaa aika monessa kuusikossa. Tähän päälle vielä ajoneuvot latauspistokkeineen sekä rakennukset.

Sinänsä kannatan tuollaista ihmisten järkeen vetoamista ainakin yhtenä keinona, koska kiellot eivät toimi eikä aina ja kaikkialla pysty asiaa valvomaan.

Se on varma, että jottain tarttis tehrä. Jos 600 puhelinta ilmoittaa paikkatiedokseen jonkin epämääräisen metsäalueen, jossa ei ole mitään infraa, niin ei tarvitse olla punatähden terävin sakara ymmärtääkseen mitä siellä on.

Tokihan noita variaatioita on, mutta onnistutaanko rajoittamisessa ja propagandassa, jos ja kun kansa ei sitä sulata? Tuskin missään länsimaassa on tuollaista jouduttu tositilanteessa testaamaan, mutta kyllähän pienemmissäkin kriiseissä on viranomaisjohtoinen verkkotiedottaminen kykännyt pahemman kerran. Mikään tehtävään määrätty pönäkkämajuri ei saa esim. Muro-palstan nörttejä kuriin. Johan sieltä nytkin löytyy suurempien uutistapausten aikaan tuorein ja yleensä oikein tieto nopeammin kuin mistään muualta.

Kriisitilanteessa tuollaisen joukon tiedotus toimisi kuin merirosvoradio ja kun sekaan vielä suoltaisi tiltu omia "faktojaan", niin toivottavasti kotimaisen median salauksesta päättävät ovat tehtäviensä tasalla.

Sekä Persianlahden sodassa että Irakin sodassa amerikkalaiset osoittivat oppineensa Vietnamista, jossa toimittajat pyörivät jaloissa kuvaamassa kaikkia hirveyksiä. Yhdysvallat pyrki luomaan kuvan nerokkaasta ja pettämättömästä sodasta, jossa täsmäaseet osuivat erehtymättä kohteeseensa, eivätkä siviilit joutuneet kärsimään. Pommitusten tuhoja ja tarkkuutta suurenneltiin, eikä harhaan osuneita pommeja heti edes tunnustettu olevan lainkaan. Omista tappioista liittouma ei halunnut sanoa mitään.

Irakin sodasta pitkään seuratuin linkki oli erään sotilaan salaa pitämä blogi. Hän oli kyllä vastuullinen mutta joutui silti lopettamaan bloginsa. Amerikassa naurettiin, kun ei Valkoisen talon mukaan oli rauha maassa, mutta blogissa paukkui.

Kaikki tämä helpotti valtion keskusjohtoista toimintaa. En ole lainkaan sitä mieltä, että meitä hyödyttäisi Ukrainan tapa, jossa twiitataan ja sotketaan, hämmennetään ja someillaan.

Jos ei paria päivää selviä ilman kännyä, pitää mennä terapiaan. Jos on niin hemmoteltu, että pitää olla joku tamagochi mukana, ei kai sellainen kestä muitakaan vaatimuksia ja vapauden menetyksiä. Jonkinlaiset säännöt on luotava.

 

[Laamanator]

Kysymys siitä, mitä kerrotaan, kenelle, miten ja missä vaiheessa on informaatiosodan ja psykologisten operaatioiden kovinta ydintä, jonka hallitseminen on sotamenestyksen kannalta oleellisen tärkeää ja sen merkitys on kasvanut viestintäkanavien lisääntyessä. Ristiriitatilanteita ei ole enää pitkään aikaan ratkaistu pelkällä panssareiden tai divisioonien lukumäärällä, vaan sotilaallisen voiman lisäksi psykologisten operaatioiden avulla vaikuttamalla omien joukkojen taistelutahtoon sekä sen säilymiseen, vihollisen joukkojen motivaatioon ja tehokkuuteen sekä oman ja vihollisen siviiliväestön (yhteiskunta) mielipiteisiin ja poliittiseen päätöksentekoon. Parhaatkaan aseet eivät auta, jos tahto niiden käyttämiseen horjuu tai katoaa kokonaan.

Sekä Persianlahden sodassa että Irakin sodassa amerikkalaiset osoittivat oppineensa Vietnamista, jossa toimittajat pyörivät jaloissa kuvaamassa kaikkia hirveyksiä. Yhdysvallat pyrki luomaan kuvan nerokkaasta ja pettämättömästä sodasta, jossa täsmäaseet osuivat erehtymättä kohteeseensa, eivätkä siviilit joutuneet kärsimään. Pommitusten tuhoja ja tarkkuutta suurenneltiin, eikä harhaan osuneita pommeja heti edes tunnustettu olevan lainkaan. Omista tappioista liittouma ei halunnut sanoa mitään.

Kyseessä on ollut tarkoin valmisteltu psykologinen operaatio, jonka tavoite on ollut vaikuttaa välittämällä omalle joukolle, kansalle ja kv-yhteisölle mielikuva tehokkaasta puhtain asein taistelevasta armeijasta sekä vihollisen joukoille, johtajille ja kansalle vastaavasti mielikuva ylivoimaisesta vihollisesta, jota vastaan taistelu on turhaa ja johtaa vain omien tappioiden tarpeettomaan lisääntymiseen. Tämän tarkoitus on ollut vaikuttaa omien joukkojen toimintaan tehostavasti, saada kv-yhteisön sympatiat omalle puolelle ja vastaavasti heikentää vihollisen toiminnan edellytyksiä.

Havainnollistavana kotimaisena case-esimerkkinä saman tyyppistä mielikuvaa Suomessakin on usein erilaisten myyrien toimesta pyritty luomaan Venäjän asevoimista ja omasta puolustuskyvystä ml. maaginen punaisen napin legenda. Tämän propagandan tavoite on esimerkiksi vaikuttaa kansan maanpuolustustahtoon ja mielipiteisiin heikentävästi, joka demokraattisessa yhteiskunnassa heijastuu epäsuorasti myös valtion poliittiseen päätöksentekoon.

 

[Laamanator]

Erona Kiinan kansantasavallan ja Suomen tasavallan välillä on se, että olemme vapauteemme tottuneita länkkäreitä.

Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä kotirintaman taistelumoraalille tekisi se, että tiedonvälityksen vapaus poistettaisiin kokonaan ja virallisilta kanavilta tulisi sellaista soopaa, joka ei tue kansan omia havaintoja (vapaudenkaipuusta puhumattakaan).

Näin on marjat.

Maailman tietoyhteiskuntien kärkikastissa oleva Suomi ei muutu sotilaskäskyllä eristäytyneeksi P-Koreaksi ja taannu kirjekyyhkyjen aikakaudelle. Myöskään valmiuslainsäädännön voimaanastuminen ei muuta Suomea sormia napsauttamalla Свобода-sotilaiden itsevaltaisesti hallitsemaksi Spartaksi, jossa siviiliyhteiskunta palaa nöyrästi takaisin piikkilankojen ympäröimälle pronssikaudelle ja jokainen sotilaspuvun sattumalta päälleen saanut muuttuu itseriittoiseksi soturiruhtinaaksi. Se ei vaan ihan oikeasti mene niin.

Tietoyhteiskunta on tullut jäädäkseen eikä se katoa edes poikkeusolojen aikana. Moni yhteiskunnan toiminto on riippuvainen tietotekniikasta ja myös ihmiset ovat vahvasti tottuneet sen olemassaoloon. Myös some on mediakanavana tullut jäädäkseen. Jos kaikki yhteydet katkaistaisiin heti sodanuhan ilmaannuttua näköpiiriin, aiheuttaisi se omille joukoille ja kansalaisille valtavasti turhaa ylimääräistä ahdistusta tilanteessa, jossa stressitaso on muutenkin korkealla. Tämä on kiistämätön tosiasia, joka on samalla perusteet antava lähtökohta poikkeusolojen toiminnan rakentamiselle. Näillä pelimerkeillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta niillä on pelattava ja pelataan.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö mitään rajoituksia voi tehdä missään vaiheessa ja donbass-pataljoonan tavoin fasebuuk-tilapäivityksiä ja avunpyyntöjä viestitellään vaikka keskeltä mottia. Kyllä voi, mutta hallintapaneelissa on myös muita kytkimiä kuin on/off-kytkin. Karkeasti kuvattuna tietoliikenneyhteyksien käyttöä voidaan säädellä kriisin eri vaiheissa sekä tarvittaessa rajoittaa alueellisesti ja tilapäisesti. Tämä voi tapahtua vaikka niin, että Helsingissä netti ja twitteri toimivat, mutta alueella XY sen käyttöä on rajoitettu ajanjaksolla Z, jonka jälkeen yhteydet palautuvat jälleen niin normaaleiksi kuin on mahdollista.

Tämän lisäksi on joukoille annettava myös tiukka valistava some-ohjeistus ja -koulutus, joka kristallisoi partaveitsenterävästi alitajuntaan sen mitä saa kertoa ja mitä ei saa sekä ennenkaikkea miksi, jolloin toiminta ei suuremmalla todennäköisyydellä vaaranna ehdottomasti tärkeintä asiaa eli operaatioturvallisuutta. Kaikesta huolimatta ylilyöntejä suuntaan tai toiseen saattaa tapahtua ja myös youtubeen voi satunnaisesti ilmestyä puhelimen kameralla kuvattu videopätkä, jossa karuissa olosuhteissa vilahtaa jotain rumaa tai muuten sodan oikeussääntöjen kannalta arveluttavaa materiaalia, mikä saattaa aiheuttaa lisähaasteita Suomen omalle länsimaailmaan kohdistamalle informaatio-operaatiolle, jossa pohjoinen sankarikansa käy päättäväisesti hehkuvin mielin ja puhtain asein väsymätöntä kaksinkamppailuaan idän vuosisataista verivihollista vastaan. Joku länsimainen kukkahattupoliitikko voi pahoittaa siitä mielensä ja ryhtyä keräämään irtopisteitä, mutta elämä ja sodankäynti sisältää aina riskejä, joita ei pysty täysin hallitsemaan, mutta ne on vain pakko hyväksyä.

Koska youtubeen ilmestyy joka tapauksessa erilaisia videoita, niin Suomen imagon kannalta on edullisempaa, että videot ovat sellaisia, joissa esitellään suomalaisten joukkojen toimintaa ja vihollisen tappioita kuin ainoastaan sellaisia, joissa esitetään vihollisen toimintaa ja suomalaisten tappioita - samalla kun Suomen virallinen tiedotus kuitenkin suitsuttaa voitokasta sankaritaistelua, mikä luo ulkomaailmalle hieman ristiriitaisen kontrastin. Nämä ovat omiaan vaikuttamaan ympäröivän maailman mielikuviin - huolimatta niiden todenmukaisuudesta. Samalla somen tarjonta toimii ulkomaisen median lähteinä ja vaikuttaa siten myös uutisointiin sekä ulkomaailman reaktioihin. Saattavat vaikuttaa jopa kriittiseen päätöksentekoon Suomelle annettavasta avusta sekä sen laadusta ja määrästä.

Informaatiosotaa ei nykyisenä digitaaliaikana kannata enää hävitä.

 

[baikal]

Voi jessus, mitä lyriikkaa Laamanatorin tekstissä onkaan. Tässä tuntee itsensä täysin nöösipojaksi.

 

[Vonka]

Laitan tännekin separatistien mobiiliohjeet, puhuin jo Ukraina--ketjussa:

Nappasin Strelkovin infosta ohjeet kapinallisten uusien rekryyttien perheenjäsenille:

"Koska matka kestää useita päiviä, puhelinhiljaisuus ei tarkoita, että sukulaisessa on jotain vikaa: hän vain ei halua puhua. Alokas ei halua kuunnella kiukuttelua, kun hän pureutuu sotilaskoulutuksen perusteisiin. Alokas ei halua Ukrainan viranomaisten tonkivan hänen puheluitaan. Tunnettujen tilaajien seuranta on- yksinkertainen ja erittäin tehokas tapa kerätä tietoja, joten säännöt ovat erittäin tiukat."

"Jos sotilaalle jotain tapahtuu, perheelle ilmoitetaan ensimmäisenä, joten tavallaan usein hiljaisen puhelimen soiminen voi olla pelottavaakin."

"Jos huokailet: Ah hölmö,mitä tulee meistä, ajattele lapsia´, luulet, ettei perheessäsi ole soturia vaan ääliö, joka ei tiedä mitä haluaa."

"Teidän voi olla vaikea ymmärtää, mutta Venäjällä on oikeita miehiä, jotka menevät ja ottavat aseet mukaan, koska he uskovat että se on heidän velvollisuutensa miehinä."

"Puhelut taistelualueelle tyyliin ´Voi lapsia, ajattele heitä, kusipää!´ vain alentavat moraalia. Mies joutuu häpeämään tovereitaan. Kaikki puhelinliikenne on vain haitaksi. Tämä ymmärtäkää."

Tee siis seuraavat,jos miehesi on lähdössä:
1. Puhu rauhalllisesti.
2. Huomattuasi päätöksen pitävän, siunaa hänet. Jos pystyt, osta lahjaksi vaikka pimeänäkölaite tms.
3. Pidä jäähyväisjuhla. Pyydä häntä antamaan yhteystietosi joukossa, jos jotain sattuu.

"Moitteet ja kiroukset vaikuttavat henkeen ja keskittymiskykyyn ja saattavat hänet vaaraan."

 

[ctg]

Doran told me the history of TransApp the way a proud father talks about his family. The program started in 2010 with a budget of nearly $79 million over four years. (That's not a lot of money for a military with a total budget of over half a trillion dollars.) TransApps saw its first action in 2011, when 3,000 systems were deployed in Afghanistan, where Doran says the program received overwhelmingly positive feedback. The Army troops that were testing the apps used a variety of different devices depending on the specific tasks, but Doran told me the military settled on consumer-ready smartphones, rather than going through the rigamarole of designing their own proprietary technology. All of the devices Doran showed me in the TransApps office were Samsung.

In the years since, TransApps has been used for everything from training soldiers to improving security at the Boston Marathon and Presidential Inauguration. Doran's particularly proud of the integration in Boston a few months ago, since the high-profile event depends on the complicated coordination of several local and national agencies. Everyone from the FBI to the Boston Fire Department needed to know what everyone else is doing, and the same types of apps that keep soldiers organized in the battlefield worked perfectly there. You can see from a screenshot of the app they were using, where the specific units and checkpoints are located and how an officer in the field could search and sort for more granular information.

http://gizmodo.com/inside-the-militarys-secretive-smartphone-program-1603143142

As we wrapped things up at the TransApp headquarters, I realized that Doran hadn't eaten the lunch he'd been carrying earlier. It didn't seem to phase him one bit. I've never met a government employee who was so visibly and viscerally excited about what he was doing. I stuck around a little longer to hear Doran tell stories of the time he spent in Afghanistan gathering feedback from soldiers who were using TransApp technology in the field. Just imagine these guys, many of them in their early 20s, who've spent the past five years with a smartphone in their pocket and suddenly have to go to war with a what Doran described as World War II-era radios. Just imagine how exciting it would be for the Army to give them a Samsung Galaxy instead.

Despite Doran's efforts and the progress TransApp has made, our troops will still be carrying those heavy radios for the foreseeable future. The military will inevitably phase in smartphones as security and budgets allow. However, it's encouraging to see how the military's evolving in how it develops new technology. It's exciting to realize that there's a futuristic laboratory of ideas and innovation in Washington, a place where developers do break things sometimes so that they might save a soldier's life.

I left DARPA's offices in a bit of a haze. It might've been the midsummer heat, or it might've been the four hours I'd just spent talking about war. Either way, I was turned around and didn't know how to find my way home. So, like I do every day, I reached into my pocket and felt the cool comfort of my own smartphone with my Google Maps and my text messages and my stupid puzzle game. I never felt so spoiled.

 

[artti]

Ukrainan tilanteessa Venäjä on antanut Ukrainan kansalaisten saada tietoa ja olla yhteydessä toisiinsa. Venäjä varmaankin arvelee saavansa siitä niin paljon tietoa, ettei kannata laittaa verkkoa alas.

Suomea vastaan yhteydet varmaankin katkaistaisiin ja nettikin pimenisi, joka olisi kyllä riippuvaiselle kamala katastrofi. Tulisi pakkovieroitus. Venäjän luettua maanpuolustus.netin Venäjä juttuja ja jutuille naureskeltuaan venäläiset laittavat Suomen tietoverkon alas.

Uskooko kukaan muuten, että venäläiset eivät lukisi näitä juttuja.

Että terveisiä sille venäläiselle, joka lukee tätäkin.