Mitä luet juuri nyt?
- Viestiketjun aloittaja Sardaukar
- Aloitus PVM
lepinkäinen
Alikersantti
Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta ensin ja nyt saman miehen Betoniporsas menossa. Varsin viihdyttävää nykysuomen perkkausta.
Fremen
Greatest Leader
Kaamoksen kunniaksi pistin menemään Red Storm Risingin viime viikolla, tällä viikolla iltalukemisena hiukan heikompi "jatko-osa"...
Seuraavaksi taas sci-fiä...
Stephen Baxter häkellyttävän Xeelee-sarjan kuudes ja viimeisin osa.
Suosittelen lämpimästi koko sarjaa hard sci-fin ystäville, Vacuum Diagrams, Timelike Infinity ja The Ring ainakin aluksi, ehkä tuossa järjestyksessä. Tuleepa samalla vähän astrofysiikkaa kerrattua, no joke!
Seuraavaksi taas sci-fiä...
Stephen Baxter häkellyttävän Xeelee-sarjan kuudes ja viimeisin osa.
Suosittelen lämpimästi koko sarjaa hard sci-fin ystäville, Vacuum Diagrams, Timelike Infinity ja The Ring ainakin aluksi, ehkä tuossa järjestyksessä. Tuleepa samalla vähän astrofysiikkaa kerrattua, no joke!
miheikki
Greatest Leader
Kaamoksen kunniaksi pistin menemään Red Storm Risingin viime viikolla, tällä viikolla iltalukemisena hiukan heikompi "jatko-osa"...
Seuraavaksi taas sci-fiä...
Stephen Baxter häkellyttävän Xeelee-sarjan kuudes ja viimeisin osa.
Suosittelen lämpimästi koko sarjaa hard sci-fin ystäville, Vacuum Diagrams, Timelike Infinity ja The Ring ainakin aluksi, ehkä tuossa järjestyksessä. Tuleepa samalla vähän astrofysiikkaa kerrattua, no joke!
Myrsky nousee on eniten läpilukemani kirja. Olisikohan 4 kertaa kahtena eri vuosikymmenenä. Pitäneeköhän taas lainata. Edellisestä kerrasta on jo yli kymmenen vuotta. Nyt on menossa KP:n "Nuoruuteni savotat". Seuraava opus "Loimujen aikaan" odottaa jo valmiina. Kalle lähti juuri ensimmäiselle kaupunkireissulle Ouluun. Hiltu-Väini oli kertonut vähän aikasemmin kokemuksestaan sananalaisen naisen kanssa Oulussa. Kallellakin tuntuu olevan lemmenkirnu mielessä...
Fremen
Greatest Leader
Tässä on kirja jossa on viisautta, ainakin minulle. Pyrin lukemaan tämän noin viiden vuoden välein, vaihtelevat elämäntilanteet antavat joka lukukerralla erilaisen kokemuksen, lisäksi tulee vielä muistoja samojen lukujen, kappaleiden ja jopa virkkeiden lukemisesta nuorena miehenä...
Lempilukuni aikaisemmin oli Minea, nykyään en pysty lukemaan sitä lainkaan.
Tulee liian surullinen ja masentunut olo.
miheikki
Greatest Leader
Sinuhen olen itsekkin lukenut. En vaan muista, että milloin ja miksi. En lue kirjoja paljoakaan ja sen mitä luen on yleensä perustunut (omasta mielestä) tositapahtumiin. Fiktiot mitä olen lukenut: Lehväslaihon sissikirjat peruskouluikäisenä, Tom Clancyn teknotrillerit, Sinuhe, Taru sormusten herrasta, joku 2ms saksalaisesta sotilaasta itärintamalla kertova pehmeäkantinen kirja... Tyynenmeren sukellusvenesodasta kertova...
Kirjoittaessa muisti palailee pätkittäin ja kirjoja palautuu mieleen. Sanotaan, että pääasiassa olen lukenut historiaan perustuvaa kirjallisuutta. Peruskouluaikana lainasin marsalkka Zhukovin muistelmat -kirjan. Se alkoi tuntua fiktiolta ja jäi lukematta.
Kirjoittaessa muisti palailee pätkittäin ja kirjoja palautuu mieleen. Sanotaan, että pääasiassa olen lukenut historiaan perustuvaa kirjallisuutta. Peruskouluaikana lainasin marsalkka Zhukovin muistelmat -kirjan. Se alkoi tuntua fiktiolta ja jäi lukematta.
Mili
Eversti
Sain täältä idean tuohon kirjaan ja luin sen viikko sitten. Hyvä kirja, aika lohdutonta olisi ollut tuohonkin aikaan sota.
Nyt luettavana Peterson - 12 Elämänohjetta: Käsikirja kaaosta vastaan.
soittaja
Kapteeni
1) Sain juuri tänään luettua loppuun (surullisen) kirjan
Heidi Köngäs: Sandra (2017). 285 s.
Sisällissota pyyhkäisee päähenkilön perheen kotipihaa kohtalokkain seurauksin.
2) Jonkin Aikaa siten luin kirjan
Matti Paloheimo: Hulluuksia (2018). 108 s.
Kirjassa pohditaan elämän ihmeellistä menoa - välillä huumorillakin.
Heidi Köngäs: Sandra (2017). 285 s.
Sisällissota pyyhkäisee päähenkilön perheen kotipihaa kohtalokkain seurauksin.
2) Jonkin Aikaa siten luin kirjan
Matti Paloheimo: Hulluuksia (2018). 108 s.
Kirjassa pohditaan elämän ihmeellistä menoa - välillä huumorillakin.
100+ Sniper exercises. Jonkinlainen kulttikirja alallaan vissiin..oli aika vaikea löytää ja käytettyinä kirjoina hinnat korkealla tai oikeastaan hyvin korkealla. Taitaa hintataso olla korkeampi kuin mitä on uutena maksanut. Sisältö sinällään ei tarjoa mitään erityisen ihmeellistä, pidän siistinä ja myyn joskus voitolla eteenpäin 
AKE-ukki
Respected Leader
Olen metsästänyt ko. kirjaa kunnes... Kaveri sai kirjan käsiinsä ja antoi samanmoisen palautteen. Jäi hankkimatta.100+ Sniper exercises. Jonkinlainen kulttikirja alallaan vissiin..oli aika vaikea löytää ja käytettyinä kirjoina hinnat korkealla tai oikeastaan hyvin korkealla. Taitaa hintataso olla korkeampi kuin mitä on uutena maksanut. Sisältö sinällään ei tarjoa mitään erityisen ihmeellistä, pidän siistinä ja myyn joskus voitolla eteenpäin
Joo, ei se ainakaan suomalaisen harrastajan näkökulmasta ole (kultti)maineensa veroinen. Onhan siinä iso liuta erilaisia harjoitteita ja drillejä esiteltynä, mutta ei niissä sinänsä mitään sellaista ole mitä suomalainen harrastaja ei jo tuntisi. Jonkun verran viittauksia FinnSniperiin ja joitakin stageja sieltä esiteltynä.
Aika paljon harjoitteita ammutaan 100 jaardin matkalta, joka tosin taitaa tulla ainakin osittain myös siitä että ainakin jenkkien SWAT-porukat taitavat pitää sitä voimankäyttölaukauksen maksimimatkana. Mikä onkin ihan perusteltua sinänsä.
Mutta joo, aika kallis kirja kuitenkin.
Aika raskailla tavoilla on se saku aina kulloinkin myös pystynyt vaikuttamaan. Keinoja on löytynyt ja löytyy -näköjään- edelleenkin. Vähän vahingossa olen kolmea kirjaa viime vuoden aikana lukenut, joissa tätä teemaa on käsitelty mm. juuri mainitsemasi.
Minulle jäi sama vaikutelma, muutenkin aika raskas tarvottava se teos.
Sinuhe egyptiläinen pitäisi pakkoluettaa jokaisella nuorukaisella. Kyllä siinä kuvataan miehen elinkaari PARHAIMMILLAANKIN sellaisena kuin se on. Siis parhaimmillaan. Olisihan siinä tiettyä teoriapohjaa nuorelle, kun aloittaa maineen-rahan-menestyksen-saalistamisen. No, ehkä maailman kannalta on parasta, että uusilla sukupolvilla on aina illuusionsa.
Mulla on tuo Zukovin muistelmat hyllyssä. Isoisän kirja alunperin. Luin sen, tai yritin lukea, ensi kerran joskus teini-iässä. Jäi silloin kesken liian raskassoutuisena opuksena. Sittemmin olen lukenut sen useampaan kertaan, myös rinnan mm. Guderianin ja von Mansteinin teosten kanssa. Välillä on vaikea hahmottaa että kyseessä on samat tapahtumat.
Bodyguard
Kenraali
Juuri nyt tutustun suomalaiseen rikoshistoriaan. Eli luettavana on "Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta". Käsittelee 50 eri rikosta alkaen 1920 luvulta ja päättyen 1980 luvulle kuuluisan Jammu-sedän tekemiin lastenmurhiin. Varsinkin se 1920-luku on ollut hurjaa aikaa, henkirikoksia moninkertainen määrä nykypäivään verrattuna. Mielenkiintoinen yksityiskohta siellä on, eli sotien aikana (siviilien ) rikosten määrä putosi huomattavasti sotaa edeltävästä ajasta.
Niin varmasti.
Kehno, kun en muista enää, oliko se tässä Zukovin kirjassa, kun hän -ihmettelee- miten saksalaissotilasjohto muuttui sodan mittaan ennalta arvattavaksi ja jäykäksi....jos se oli siinä kirjassa, niin se oli muistaakseni hyvin perusteltu. Nämä isojen sotaherrojen muistelma-kilpi-kiiltäväksi julkaisut eivät yleensä mitenkään erityisesti käsittele sitä teemaa, että miltä tuntui katsoa päältä sotilaiden jauhautumista sotakoneessa....ja jos en väärin muista, niin Zukovista välittyi erittäin kylmä suhtautumistapa musikoiden suhteen. Jopa tässä kontekstissa.
Jep..sama kyllä näkyy myös mm. Guderianin muistelmissa, ehkä vähän tahattomastikin.Niin varmasti.
Nämä isojen sotaherrojen muistelma-kilpi-kiiltäväksi julkaisut eivät yleensä mitenkään erityisesti käsittele sitä teemaa, että miltä tuntui katsoa päältä sotilaiden jauhautumista sotakoneessa....ja jos en väärin muista, niin Zukovista välittyi erittäin kylmä suhtautumistapa musikoiden suhteen. Jopa tässä kontekstissa.
Luin joskus Guderianin muistelmia ja samoihin aikoihin, lähes siinä rinnalla, parikin miehistötason muistelmateosta itärintamalta.
Jossakin vaiheessa Guderian toteaa johonkin tehtäväänsä liittyen sivulauseessa jotenkin näin: "oli mukava päästä takaisin itärintaman raikkaisiin tuuliin".
Miehistötason muistelmiin verraten "mukava päästä itärintaman raikkaisiin tuuliin" vaikutti kyllä melko - no, en oikein edes tunne sopivaa sanaa tähän kohtaan.
Miehistön muistoissa kun korostui kylmyys, jatkuva pelko, nälkä, Hans kuoli, Kurt räjähti kappaleiksi, Fritz jäi T-34:n teloihin kun häneltä ensin oli ammuttu jalat alta.....jäi venäläisten vangiksi kun ei päässyt pakoon kärsittyään punataudista jo 8 viikkoa, eikä häntä nähty enää koskaan...silpoutui....räjähti...ampui itsensä kun ei enää jaksanut....toivoin vain kuolevani...pian kaikki alkuperäisestä komppaniasta olivat kuolleet...
Todennäköiset tekijät olivat pahanteossa ihan luvalla.