On hyvin tottelupuoli toiminut, mutta suomalaisethan tunnetaan uppiniskaisuudesta ja siitä ettei mentäisi jonossa teuraaksi. Eikä tuo heilautuskaan aikanaan saanut kannatusta ajattelevilta suomalaisilta. Mikä ajassa tai asiassa tekee sen, että ohjeet ja rajoitukset ovat purreet, ehkä epätietoisuus asiassa.Asian psykologinen puoli on ollut mielenkiintoinen. Jos tammikuussa olisi kerrottu, mikä tilanne on maaliskuun lopussa, olisi tyyppi naurettu pihalle tai vedetty herneet nenään. No se päivä tuli ja mitä tapahtui: kansa totteli ja sopeutui vallitsevaan tilanteeseen ilman itkua. Uudenmaan eristyskin oli lopulta sellainen juttu, mistä porukka totesi vaan että "ok, saa nähdä onko seuraavaksi ulkonaliikkumiskielto". Ja jos se olisi tullut, olisi kansa sitä noudattanut sen enempää mukisematta. Havaintoni koskevat niin duunareita kuin korkeammin koulutettua väkeä, eli jonkinlainen läpileikkaus. Uskonkin, että suomalaisilla on kykyä ja psykologista kestoa, vaikka tilanne tuntuisi etukäteen absurdille ja uhkaavalle. Ihminen sopeutuu, se ei muutu mihinkään. Miten johto käyttää tämän edun, on se kysymys.
Eipä ne terävällä kärjelläkään ole aivan kristallisoituituneena ilmestynyt.
Psykologista kestävyyttä löytyy varmasti, mutta koska tottelu menee kortille. Se mennee silloin kun hyvät ohjeet loppuu tai jostain tulee parempia.