Miten toimitaan - pieniä caseja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Magistra
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tässä on tullut juuri sitä "porinaa", jota odottelinkin. Mikään treeni ei vastaa tietysti tositilanteessa, mutta jos edes yritettäisiin... Valotan lisää.
1. tapaus männä viikonloppuna. Minä vartiomiehenä arviolta 30 metriä takana sijaitsevalta tukikohdalta. Etumaastossa siis liikettä. Minulle ilmoitettu, että vartiopaikalta ei saa poistua. Mitä teen. Huudan: "tunnussana", asetun parempaan ampuma-asentoon ja kuuntelen. Mitä seuraa: oman tukikohdan järkyttävä älämölö hiljenee, edessä oletetut vihulaiset alkavat selkeästi kahistella kauemmas. Ja sitten seuraa se, miksi kysyin aiheesta: omassa tukikohdassa alkaa taas sama mölinä kuin aiemmin, kukaan ei tule tsekkaamaan, mitä kailottelin.
Harjoituksen lopuksi selvitin kurssinjohtajalta, että oliko nimeämänäni kellonaikana paikalla liikkunut vastaosaston tiedustelijoita. Oli. Kysyin, mitkä heidän vaihtoehtoiset suunnitelmansa olivat. A. Jos vartiomies lähtee hiljaiseen hälytykseen, seuraavat tukikohtaan reittiä ja tekevät ylläkön. B. Ottavat valtiomiehen vangiksi/ampuvat "hiljaa" ja tekevät tukikohtaan ylläkön. C. Jotain muuta jännää. Mutta koska noheva taistelija Magistra karjaisi pimeässä metsässä amatsoonin äänellään, äijät pötkivät haneen.
Eihän tässä mitään kovin realistista ollut, mutta jos joku pännii niin se, että kaikki jäätyivät hetkeksi aivan kuin ihkaoikeavihollisenuhka olisi käsillä - ja sitten taas kohellettiin. Ei taida karjuntaan kuitenkaan tositilanteessa pelastaa...
 
Tuossa olisi ollut paikallaan vaikkapa Tuntemattomasta oleva hälytin; naru vartiopaikalta leiripaikkaan jossa naruun kiinnitettu purkki jossa pari kiveä.
 
Case 2. viestivälineet, gepsit tms. muuttaisivat tilanteen merkittävästi, mutta tämän väärään paikkaan tiputetun nyrkin osalta kiinnosti ennen kaikkea se, miten huolehdittaisiin siitä, ettei tulla omien ampumiksi.
Tilanne eteni harjoituksissa tasan niin, että olimme partion kanssa täysin päinvastaisessa suunnassa ja etenimme siten suunnasta, josta myös oma muu ryhmä eteni, mutta yhteyttä ei ollut. Väittäisin, että kuolema tuli omien luodista, kun omat kohdatessa sanoivat, että "hä, mitä te täällä teette". Ja silti kouluttajat hehkuttivat täpäkkää, oma-aloitteista toimintaa.
Vetoaminen johtajan tietämykseen on tietysti asiallista, mutta jos vlopun harjoituksissa ryhmän tai partionkin johtajat ovat tuskanhiessä siitä, mitä ja miten pitäisi tehdä, niin mitenkäs tositilanteessa! Ei onnistunut suunnistaminen, ei käskynanto, ei tiedonsiirto. Kun vielä harjoituksen alussa painotetaan, että toimijan pitäisi pystyä hahmottamaan kaksi porrasta ylemmän johdon aivoituksia, niin avot. Suossa ollaan, kun rj ei pysty hahmottamaan omaakaan toimintaa.
 
Victor Charlie kirjoitti:
Jos nyt vielä avataan tuota reppucasea, niin mitä ihmettä se tstpelastaja siellä tekee? R-piste on käsittääkseni kokoontumispiste ja se on satoja metrejä väijypaikasta tulosuuntaan.

Löysin tuhruisen OPSEC-muistiinpanon, jossa tst-pelastaja todellakin suorittaa selustavarmistusta ryhmän väijytyksessä. Paikka on 50-100 metriä väijyttävän ryhmän (rj:n partion) takana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämän voi siis opettaa pieleen. Harjoituksessa nimenomaan todettiin tst-pelastajan olevan r-pisteellä ja reput siinä ihan tuntumalla kätkössä. Antamallesi lukemalle oli muuta käyttöä. (Tämä on aivan selkeästi tarkoitettu palstalla toimivien vihollisen tiedustelijoiden harhauttamiseksi, että ollaan itsekin ihan harhassa)
Mutta tapaus 3 jatkui seuraavasti: kun kaikki partiot olivat harhailleet väijytyksessä takamaastoon etsien r-pistettä, määräsi rj ryhmän avoriviin (!) palaamaan (!) kohti tieuraa (!) haravoiden maastosta r-pisteen sijaintia. Siis oletettu vihollisen mekanisoitu taisteluosasto on juuri saanut iskun - ja me suuntaamme etsimään reppujamme avorivissä selkä suorassa kulkien!!
Tilanne päätyi siihen, että r-pisteen löydyttyä sieltä löytyi vastaosaston äijät hekottelemassa toiminnalle. Olivat seuranneet jälkiä pisteelle ihan rauhassa ja jäivät odottelemaan. Siellä ei ollut tst-pelastajaa harjoitusteknisistä syistä, mutta eipä se olisi tilannetta paljoakaan muuttanut. Ketuttaa. Mutta ehkä tosiaan opimme kaikki jälleen jotain.
 
Victor Charlie kirjoitti:
Jos nyt vielä avataan tuota reppucasea, niin mitä ihmettä se tstpelastaja siellä tekee? R-piste on käsittääkseni kokoontumispiste ja se on satoja metrejä väijypaikasta tulosuuntaan. Mitään selustavarmistusta sieltä ei voi tehdä, koska peitteisessä maastossa näkyvyys on max parisataa metriä ja tähystysalakin yhdellä soturilla 360 astetta. Pisteeltä ei luonnollisesti saa olla näköyhteyttä väijytysasemaan. Vaikka pää pyörisi koko ajan kuin pöllöllä, jää väijyjien ja varmistajan väliin tähystämätöntä aluetta vähintään avorivissä kulkevan ryhmän verran. Jos naapuri varmistaa tiensivuja jalkapartioilla, se tuskin koukkii satoja metrejä tien sivussa, vaan perkaa sivustat näköetäisyydeltä (50-200 metriä) tiestä.

Pelkkien reppujen vahtiminen taas on järjetöntä. Repuissa ei tietenkään tuossa vaiheessa ole mitään sellaista, mitä pitäisi henkensä edestä vartioida. Vihollinen voi toki löytää reput, viedä, tuhota tai jopa ansoittaa ne, mutta se riski täytyy ottaa. 1/9 osa taisteluvahvuudesta jätetään vahtimaan reppuja sen äärimmäisen epätodennäköisen tapauksen varalta, että vastapuolen partio osuu paikalle ja löytää piilotetut reput juuri siinä lyhyessä aikaikkunassa, kun ryhmä suorittaa väijytystä... Ei, ei...

Löysin tuhruisen OPSEC-muistiinpanon, jossa tst-pelastaja todellakin suorittaa selustavarmistusta ryhmän väijytyksessä. Paikka on 50-100 metriä väijyttävän ryhmän (rj:n partion) takana.
Klikkaa laajentaaksesi...


Taustaa ja sivustoja on pidettävä silmän alla. Joku sen tekee....tai se jätetään tekemättä. Reppuröykkiö ja varmistaja eivät voi olla todellakaan satojen metrien päässä taustalla, tai voivat, mutta ongelmia siinä tulee. Vielä sitä päivänvalossa tulee juttuun, mutta entäs huonoissa valaistusoloissa?
 
Magistra kirjoitti:
Tässä on tullut juuri sitä "porinaa", jota odottelinkin. Mikään treeni ei vastaa tietysti tositilanteessa, mutta jos edes yritettäisiin... Valotan lisää.
1. tapaus männä viikonloppuna. Minä vartiomiehenä arviolta 30 metriä takana sijaitsevalta tukikohdalta. Etumaastossa siis liikettä. Minulle ilmoitettu, että vartiopaikalta ei saa poistua. Mitä teen. Huudan: "tunnussana", asetun parempaan ampuma-asentoon ja kuuntelen. Mitä seuraa: oman tukikohdan järkyttävä älämölö hiljenee, edessä oletetut vihulaiset alkavat selkeästi kahistella kauemmas. Ja sitten seuraa se, miksi kysyin aiheesta: omassa tukikohdassa alkaa taas sama mölinä kuin aiemmin, kukaan ei tule tsekkaamaan, mitä kailottelin.
Harjoituksen lopuksi selvitin kurssinjohtajalta, että oliko nimeämänäni kellonaikana paikalla liikkunut vastaosaston tiedustelijoita. Oli. Kysyin, mitkä heidän vaihtoehtoiset suunnitelmansa olivat. A. Jos vartiomies lähtee hiljaiseen hälytykseen, seuraavat tukikohtaan reittiä ja tekevät ylläkön. B. Ottavat valtiomiehen vangiksi/ampuvat "hiljaa" ja tekevät tukikohtaan ylläkön. C. Jotain muuta jännää. Mutta koska noheva taistelija Magistra karjaisi pimeässä metsässä amatsoonin äänellään, äijät pötkivät haneen.
Eihän tässä mitään kovin realistista ollut, mutta jos joku pännii niin se, että kaikki jäätyivät hetkeksi aivan kuin ihkaoikeavihollisenuhka olisi käsillä - ja sitten taas kohellettiin. Ei taida karjuntaan kuitenkaan tositilanteessa pelastaa...
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos olet etulinjassa vartiossa jossa on edessä oletetusti vain vihollisia. Silloin...
Sinä ammut niitä selkään jotka pakenee jos ne kerta ovat vihollisia. Toisaalta jos niitä on mahdotonta nähdä pimeässä niin ehkä vähän turha ampua rk:lla. Vaikea sanoa koska tilanne riippuu myös maastosta hieman. Meidän reippaat sissi alikersantit jotka koulutti meitä alokkaita p-kaudella. Meidän alikki kyllä sanoi selkeesti että ammu vaan selkään jos on edellytyksiä muuten.

Joissain vartioasemissa voi olla esim konekivääri. Varsinkaan jos ei ole mitään tähtäimiä muuta kuin silmämuna ja rautatähtäimet. Konekiväärillä on kuitenkin helpompi osua kylläkin juokseviin vihollisiin varsinkin jos maasto on vähän avoisempaa.



Ei ne nyt varmaan mitään suomalaisia ole jos kerran juoksevat päätä pahkaa kohti vihollislinjoja?

Nehän viholliset menivät sinne todennäköisesti tiedustelemaan esim suomalaisten etulinjoja tai konekiväääri asemia.

Luin jostain vanhasta sotahistoriallisesta kuvauksesta jatkosodassaa että, Pitäisi juoksuhaudassa aina välillä mennä suojaan ja tulla esille toisessa paikassa juoksuhautaa ja ampua pari laukausta. Ideana vähentää sitä että vihollinen voi ampua suuliekkeihin jotka loistavat yössä.

Joku toinen ehdotti että heitä käsikranaatti sinne jos ei tule tunnussanaaa. Kranateissa on hyvä puoli että se ei paljasta sun tarkkaa paikkaa niinkuin suulieķk iaseesta. Lisäksi kranaateilla on hyvä sirpalevaikutus(?) Muttta kranaattienkin pitää osua suhteellisen hyvällä tarkkuudella vihollisten keskuuteen.

Kyllä tuota ampuu-vaihtaapaikkaa-ampuu tekniikkaa opetettiin vähän intissäkin p-kaudella etenemismuodoissa ja kissanpolku ammuntaa varten muistaakseni.
 
Jos olet kiertovartiossa tai lähivartiossa omien linjojen sisällä niin kranaattien käyttö ainakin rajoittuu varmaankin.

Kiertovartiossa ideana on yleensä kiertää jossain aikataulussa eri paikoissa.

Voisi kuvitella että jos joku vartiomies kuolee tai nukahtaa tjsp... Niin silloin muilla vartiomiehillä on mahiksia tehdä hälytys.
 
Vaikea kylläkään keksiä mitään patenttiratkaisua tuohon lähivartiomies tilanteeseen.

Ideaalitapauksessa vissiin pitäisi olla 1.)keino havaita jos vihollinen etenee vartioalueelle etulinjasta läpi
2.)hiljaisen hälytyksen mahdollisuudet
3.)kohtalaiset tähystys ja ampumasuunnat

4.)Ilmeisesti alkuperäisenä oletuksena oli että ollaaan ympyräpuolustuksessa

5.)välineistö ja viestintäyhteydet, tämä ehkä on enempi tv-katselun perusteella opittua. Mutta jos vartiomiehillä on kellot ja yhteydet toisiinsa niin voi olla vaikeaa päästä läpi näistä vartioiduista "puolustuslinjoista"

Edelleenkin... jos Ne Lähtee Juokseen Karkuun... tuskimpa ne ovat mitään omia joukkoja.

Jos ne pysähtyy ja mölisee jotain "emmämuista mitää tunnussanaa" niin varmaankin voivat hyvinkin olla omia. Jos ne pimeässä hiippailevat ukot eivät pidä mitään ääntä eivätkä sano mitään suomenkielistä sanaa niin SE on jo hyvinkin epäilyttävää.

Jos ne pysähtyy käskystä niin rupeat sitten käskyttämään niitä ukkoja sillä amatsoonin äänellä. Jos kuultu alueelta kuultu mölinä on venäjää niin sitten eivät enää sanat riitä. On turvauduttuva ampumiseen. Näin itse ainakin ajattelisin.
 
Viimeksi muokattu:
Sitä mietin, että eikö missään tapauksessa ole mahdollista, että vartiomiehellä olisi jonkinlaista valaisuvälinettä? En siis tarkoita taskulamppua, vaan esim. valopistoolia tai valorakettia? Ja varmaan pari pavaa voisi olla viritettynä joko ansalangalliseksi tai tähysmiinaksi. Luulisi madaltavan huomattavasti viuhkamiinan käyttökynnystä.
 
SJ kirjoitti:
Sitä mietin, että eikö missään tapauksessa ole mahdollista, että vartiomiehellä olisi jonkinlaista valaisuvälinettä? En siis tarkoita taskulamppua, vaan esim. valopistoolia tai valorakettia? Ja varmaan pari pavaa voisi olla viritettynä joko ansalangalliseksi tai tähysmiinaksi. Luulisi madaltavan huomattavasti viuhkamiinan käyttökynnystä.
Klikkaa laajentaaksesi...

ideaalitilanteessa sen valoraketin pitää olla sellainen etä-laukaistava, esim. langan avulla vedetään. Jolloin lanka laukaisee raketin, joka on sijoittettu jonnekin sivumaastoon esimerkiksi.

Sen kyllä vihollinen näkee kohtuu helposti että mistä suunnasta on laukaistu valoraketti.

Ei niin että laukaistaan valoraketti vartioasemasta itsestään. Näin olisi ainakin ideaalitilanteessa. Tietty voi siellä vartioasemassa olla joku valopistooli kaiken varalle, jos langat menee poikki tai joku menee pieleen. (niinku todennäkösesti menee

Minä olin käsittänyt myös että yhtenäinen varustus joukolle myös auttaa tässä.

Jos joukon varustus on yhtenäistä, ja tulee jotain "pieniä vihreitä miehiä" niin eikös tuosta nyt ainakin erota että mitä porukoita.

Ainkin yleisilmeeltään saa jonkinlaisen käsityksen, jos on hyvä näkyvyys.

Mutta 10m etäisyys, ja metsästä pomppiva speznaz on melkeempä "hätävarjelua" . Ei tuossa ajassa paljoa ehdi reagoida. Tämä toki vain oma käsitys.
 
Viimeksi muokattu:
Herman30 kirjoitti:
Tuossa olisi ollut paikallaan vaikkapa Tuntemattomasta oleva hälytin; naru vartiopaikalta leiripaikkaan jossa naruun kiinnitettu purkki jossa pari kiveä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa narua voisi sitten käyttää pyykkinarunakin tilanteen niin salliessa? Vuosiahan siellä asemasotavaiheessa kuitenkin kykittäisiin..

Hauskoja nämä reserviläisten valmistautumiset Tuntemattoman uusintaan. :) Eipä silti, sellaiseen sotaan minäkin koulutukseni olen saanut ja silloin sentään elettiin jo milleniumia..
 
@Magistra, tuo vartiointijuttuhan tulikin nyt selväksi, ei vartionaista ollutkaan hylätty ilman yhteyttä ja tukea johonkin hevon kuuseen, vaan omat joukot olivat kuuloetäisyydellä ja vieläpä sangen selvästi kuultavissa. Mikäli yksin olevaa vartiomiestä vähänkin epäilyttää tilanteen kehittyminen, kannattaa ensiksi huutaa "HÄLYTYS! Asemaan, vätykset!" ja vasta sen jälkeen kysellä tunnussanaa. Silloin on ainakin yllätysetu viholliselta mennyt. Parivartio voisi seurata tilannetta vähän pidempään, ennen kuin kutsuu apua. Toinen mahdollisuus olisi sopia, että muiden kuullessa vartiomiehen kysyvän tunnussanaa, joku lähtee heti avuksi katsomaan, mistä on kysymys.

Hälytysharjoittelu saattaa auttaa myös kiusalliseen pulinaan, ainakin riittävinä annoksina.

Reppucase jäi vielä vähän epäselväksi, oliko se R-piste nyt liian lähellä tuliylläkköpaikkaa, vai taistelupelastaja suojaamassa selustaa satoja metrejä muista erossa. Samassa paikassa ne eivät voi olla.

Minulla nyt on vain sangen pintapuolinen koulutus tästä aiheesta, mutta toki PV:n kouluttajakurssit käyneenä osaan esiintyä ja kouluttaa vakuuttavasti myös sellaisista asioista, joista ymmärrän sen mitä sika satelliitista. :rolleyes:

Käsittääkseni R-piste tarkoittaa ryhmän kokoontumispaikkaa ja se on satoja metrejä tuliylläkköpaikan takana tulosuunnassa. Sivustojen suojauksesta huolehtivat reunimmaisten partioiden reunimmaiset soturit. Selustaa suojaa tst-pelastaja n. 50-100 metriä keskimmäisen (RJ:n) partion takana.
Irtautuminen tapahtuu siten, että partioiden jäsenet irtautuvat yksitellen kohtisuoraan poispäin vihollisesta ensin partion kokoontumispaikkaan, joka on suojainen maastonkohta joitakin kymmeniä metrejä tuliasemien takana. Kun partio on koossa, jatketaan matkaa R-pisteelle, jossa odotetaan muita partioita.
Reppujen oikeasta paikasta minulla ei ole tietoa. Laittaisin ne kuitenkin tuonne partion kokoontumispaikkaan, koska repuilla kuitenkin kannetaan se tväl-materiaali sinne tien varteen. Jos reput pitää tämän jälkeen viedä R-pisteelle, kuluu aikaa ja energiaa sekä liikkuessa paljastumisen riski kasvaa. Reput ovat joka tapauksessa lähes tyhjiä ja keveitä, joten niiden mukaan ottaminen irtautuessa ei liene suuri vaiva. Lisäksi, mikäli väijy menee persiilleen ja panokset pitää purkaa, reput pitää hakea sieltä R-pisteeltä. Aikaa, energiaa, paljastumisen riski kasvaa. Talvella (ja usein myös syksyllä ja keväällä) repuissa kulkeva lisävaatetus taas on lähes elinehto, kun liikkeestä siirrytään käkkimään paikalleen tienvarteen.
 
Sehän olisikin pitänyt kokeilla se hälytyksen huutaminen - seuraus olisi todnäk ollut sekopäinen säntäily ja kiroaminen, koska mitään asemia ei ollut eikä porukasta suurin osa tiennyt edes missä suunnassa olen. Ja omia tiedustelemaan lähteneitä partioita hiippaili samassa suunnassa. Joten, kuten sanoin, realismi puuttui monelta kantilta - jollei laske sekoilun ja suunnittelemattomuuden kuuluvan kuvioon. Edellisessä harjoituksessa (joka kylläkin painottui tiedusteluun) oli nimenomaan kielletty pitämästä ääntä ja "ammuin" yön pimeydessä oman äijän, joka haahuili etumaastosta tukikohtaan, jonkun ihmeen kävelylenkin jäljiltä. Silloin tuli sapiskaa, että laukaus paljasti meidän sijaintimme. Että olisi pitänyt kysyä tunnussanaa. Ööö. Pieleen menee, ihan sama mitä tekee :mad:
 
Victor Charlie kirjoitti:
@Magistra, tuo vartiointijuttuhan tulikin nyt selväksi, ei vartionaista ollutkaan hylätty ilman yhteyttä ja tukea johonkin hevon kuuseen, vaan omat joukot olivat kuuloetäisyydellä ja vieläpä sangen selvästi kuultavissa. Mikäli yksin olevaa vartiomiestä vähänkin epäilyttää tilanteen kehittyminen, kannattaa ensiksi huutaa "HÄLYTYS! Asemaan, vätykset!" ja vasta sen jälkeen kysellä tunnussanaa. Silloin on ainakin yllätysetu viholliselta mennyt. Parivartio voisi seurata tilannetta vähän pidempään, ennen kuin kutsuu apua. Toinen mahdollisuus olisi sopia, että muiden kuullessa vartiomiehen kysyvän tunnussanaa, joku lähtee heti avuksi katsomaan, mistä on kysymys.

Hälytysharjoittelu saattaa auttaa myös kiusalliseen pulinaan, ainakin riittävinä annoksina.

Reppucase jäi vielä vähän epäselväksi, oliko se R-piste nyt liian lähellä tuliylläkköpaikkaa, vai taistelupelastaja suojaamassa selustaa satoja metrejä muista erossa. Samassa paikassa ne eivät voi olla.

Minulla nyt on vain sangen pintapuolinen koulutus tästä aiheesta, mutta toki PV:n kouluttajakurssit käyneenä osaan esiintyä ja kouluttaa vakuuttavasti myös sellaisista asioista, joista ymmärrän sen mitä sika satelliitista. :rolleyes:

Käsittääkseni R-piste tarkoittaa ryhmän kokoontumispaikkaa ja se on satoja metrejä tuliylläkköpaikan takana tulosuunnassa. Sivustojen suojauksesta huolehtivat reunimmaisten partioiden reunimmaiset soturit. Selustaa suojaa tst-pelastaja n. 50-100 metriä keskimmäisen (RJ:n) partion takana.
Irtautuminen tapahtuu siten, että partioiden jäsenet irtautuvat yksitellen kohtisuoraan poispäin vihollisesta ensin partion kokoontumispaikkaan, joka on suojainen maastonkohta joitakin kymmeniä metrejä tuliasemien takana. Kun partio on koossa, jatketaan matkaa R-pisteelle, jossa odotetaan muita partioita.
Reppujen oikeasta paikasta minulla ei ole tietoa. Laittaisin ne kuitenkin tuonne partion kokoontumispaikkaan, koska repuilla kuitenkin kannetaan se tväl-materiaali sinne tien varteen. Jos reput pitää tämän jälkeen viedä R-pisteelle, kuluu aikaa ja energiaa sekä liikkuessa paljastumisen riski kasvaa. Reput ovat joka tapauksessa lähes tyhjiä ja keveitä, joten niiden mukaan ottaminen irtautuessa ei liene suuri vaiva. Lisäksi, mikäli väijy menee persiilleen ja panokset pitää purkaa, reput pitää hakea sieltä R-pisteeltä. Aikaa, energiaa, paljastumisen riski kasvaa. Talvella (ja usein myös syksyllä ja keväällä) repuissa kulkeva lisävaatetus taas on lähes elinehto, kun liikkeestä siirrytään käkkimään paikalleen tienvarteen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja minä tsekkasin omat muistiinpanot, jotka koulutuksesta tuhersin:
ei puhuttu mistään erillisestä kokoontumispisteestä, jonne vetoketjussa partioittain siirrytään, vaan 300-500 m tieurasta r-piste, jossa
- reput kätkössä
- tst-pelastaja
Ja jonne suoraan irtaannutaan.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?! Miksei kaikille saada samaa asiaa koulutettua?! Miten tämä voisi toimia tositilanteessa?!
 
Magistra kirjoitti:
Ja minä tsekkasin omat muistiinpanot, jotka koulutuksesta tuhersin:
ei puhuttu mistään erillisestä kokoontumispisteestä, jonne vetoketjussa partioittain siirrytään, vaan 300-500 m tieurasta r-piste, jossa
- reput kätkössä
- tst-pelastaja
Ja jonne suoraan irtaannutaan.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?! Miksei kaikille saada samaa asiaa koulutettua?! Miten tämä voisi toimia tositilanteessa?!
Klikkaa laajentaaksesi...

Jonne suoraan irtaannutaan ja sitten on parasta olla varasuunnitelmakin. Kokemukseni mukaan puoli kilsaa on liian, jopa sietämättömän pitkä veto repuille. Irtaantumisessa paineen alaisena, kenties tulen alla jne. on syytä pitää porukka aika naftisti nipussa ja eka näkösuoja, painanne tms. on hyödynnettävä ja sitten siitä melkoista vitakkaa kohti syvyyttä. Ideaaliratkaisu voidaan kouluttaa kuten tahdotaan ja olisi syytä päästä siihen, että reserviläiset osaavat ajatella ihan omilla lohkoillaan mikä toimii ja toisaalta mikä toimii varmasti huonommin.

Kun nyt kysyt, miten tämä voisi toimia tosipaikassa, niin olet jo hyvän matkaa alulla pohtimaan asioiden tosiolevaa laitaa, tämä siis mielestäni.
 
skärdis kirjoitti:
Samaa narua voisi sitten käyttää pyykkinarunakin tilanteen niin salliessa? Vuosiahan siellä asemasotavaiheessa kuitenkin kykittäisiin..

Hauskoja nämä reserviläisten valmistautumiset Tuntemattoman uusintaan. :) Eipä silti, sellaiseen sotaan minäkin koulutukseni olen saanut ja silloin sentään elettiin jo milleniumia..
Klikkaa laajentaaksesi...

Niinistö-linjalla ammutaan tankkeja läjäpäin tuleen lämmitetyistä kasemateista käsin.
 
Selvästi on kirjavuutta koulutuksessa. Varmaankin pitäisi kysyä asiaa joltakin ammattisotilaalta, joka työkseen tätä kouluttaa. Vai oliko teillä siellä sellainen?

Tämä partion kokoontumispaikka ei varmaan aina ole välttämätön, kun partio saattaa muutenkin olla melko kasassa tuliasemassa, mutta on ainakin pimeällä hyödyllinen. Aikaa siellä ei myöskään vietetä kuin juuri sen verran, että partio on kasassa. Puoli minuuttia, minuutti korkeintaan. 8 soturia pimeässä tulen alla rämpimässä puolta kilsaa kokoontumispaikalle, yksittäin eri reittejä. Joku eksyy varmasti, haavoittunut jää ja sitten on yksittäinen ja/tai haavoittunut soturi hukassa metsässä. Partiolla on parempi eksyä, pärjää paremmin vihollista vastaan, haavoittuneen jääminen huomataan heti, voidaan auttaa kaveria. Ei taistelijaparia turhaan ole keksitty eikä parista partioksi kasvatettu.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top