BlackFox
Ylipäällikkö
Suomalaiskartoista ei usein näe esimerkiksi sotilasalueiden rakennusten sijaintia. Venäläisistä sotilaskartoista näkee.
Wiredin sotilaskartta-artikkelin innoittamana Venäjän karttoihin tutustuneet suomalaisasiantuntijat ihmettelevät Twitterissä, että Venäjän karttoihin on merkitty jopa maamerkeiksi kelpaavat männyt. Myös esimerkiksi Helsingin Santahaminan sotilasalueen talot näkyvät merkittyinä.
Sama pätee kaikkialla maailmassa. Neuvostokarttoihin merkittiin myös arkaluontoiset, turvasyistä häivytetyt rakennukset.
Kylmän sodan sotilaskartoista kiinnostuneet näkevät niitä nopeasti esimerkiksi tästä osoitteesta.
Pikkurahalla karttoja voi hankkia esimerkiksi Mapstorista. Yhtiö on skannannut ja järjestänyt yli 25 000 Neuvostoliitossa valmistettua karttaa. Mapstorista voi ostaa esimerkiksi tarkimmillaan 1:25 000 -skaalaisia Neuvostoliiton sotilaskarttoja Suomesta vuodelta 1980. Variaatioita on monia, jopa vuoden 1916 venäläinen sotilaskartta Suomesta.
Minnesotalainen EastView Geospatial sanoo sillä olevan laajin kokoelma Venäjän sotilaskarttoja lännessä.
Coloradolainen Land Info myy Neuvostoliiton sotilaskarttoja kuten myös minnesotalainen East View. Eräisiin karttoihin on merkitty, miten kauas esimerkiksi etenevän joukko-osaston, kiväärin tai tankin ääni paikalta kuuluu tai minne saakka sytytetyn tupakan valo näkyy.
Kylmän sodan aikainen karttojen valmistus Moskovassa on ollut jättimäinen salainen hanke.
Amerikkalainen Russell Guy aloitti sortuvan Neuvostoliiton aikaan 1989 käymällä Tallinnassa ostamassa sotilailta laatikkoja. Ne sisälsivät SEKRET-leimattuja karttoja, tuhansia karttoja.
Salkussaan Guy kantoi kauppahintana 250 000 dollaria käteisenä. Kaikkiaan hän arvelee ostaneensa yli miljoona karttaa.
Kylmän sodan aikaisissa Neuvostoliiton kartoissa Euroopan ja USA:n kaupungeista ja maastoista on yksityiskohtia, joita esimerkiksi suomalaisissa kartoissa ei ole. Neuvostokarttoihin on merkitty esimerkiksi teiden leveyksiä, siltojen kantokykyjä ja tehtaiden toimialoja. Tiedot ovat käteviä, jos pitää ajaa panssarivaunulla.
Silloisen teknologian ja kartoitustyön tapahtumisen salassa huomioon ottaen neuvostokartat ovat uskomattoman tarkkoja. Niihin käytetty työmäärä on ollut käsittämätön.
Russell Guyn Omnimap-karttayhtiö on vain yksi Neuvostoliiton sotilaskarttojen hankkija. Yhtiöiden ja projektien lisäksi niitä pölyyntyy monen yliopiston arkistoissa.
Merkittävä henkilö alalla on eläkkeellä oleva britti John Davies, joka aloitti ostamalla karttoja Latviasta 2000 Aivars Beldavsilta. Hänen karttakauppansa löytyy tästä.
Daviesin ryhmä on tutkinut, miten kartat on tehty ja miten niitä oli määrä käyttää. Venäjältä tietoja ei juurikaan saa - karttoja käytetään yhä.
Neuvostoliiton arvellaan tuottaneen yli 1,1 miljoonaa erilaista karttaa. Tuhansista kaupungeista on tehty yksittäiset talotkin näyttäviä tarkkoja karttoja.
John Daviesin mukaan neuvostoprojektissa on ollut kyse enemmästä kuin miehityssuunnitelmista. Neuvostoliitto pyrki luomaan tavallaan oman sen aikaisen yhdistelmänsä Google Mapsia ja Wikipediaa, paperilla, ja vain johtajiensa käyttöön.
Wired paljastaa laajassa kartta-artikkelissaan myös monia suomalaisia itäblokin kommunistimaissa usein ihmetyttäneen asian. Turisteille annetut kartat olivat usein lähes käyttökelvottomia. Miten se oli käytännössä hoidettu ja vialliset kartat tehty?
Venäläisen kartanpiirtäjä Aleksei Postnikovin mukaan kuluttajien saamat kartat tehtiin 1:2,500,000-skaalaisesta Neuvostoliiton kartasta. Se oli niin suuri, että kun se tarkennettiin vaikka Moskovaan, kaikki yksityiskohdat katosivat.
Tämän jälkeen kartta vielä vääristettiin random-muunnelmilla. Sisältö tuli hävittää niin, että käyttäjän oli mahdotonta nähdä todellista geografiaa. Etäisyydet ja rakennukset katosivat. Muunnelmamenetelmät kehittänyt kartanpiirtäjä palkittiin Josif Stalinin antamalla valtionpalkinnolla.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/2karttajuttu venaja-38732
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/1karttajuttu venaja-38731
Wiredin sotilaskartta-artikkelin innoittamana Venäjän karttoihin tutustuneet suomalaisasiantuntijat ihmettelevät Twitterissä, että Venäjän karttoihin on merkitty jopa maamerkeiksi kelpaavat männyt. Myös esimerkiksi Helsingin Santahaminan sotilasalueen talot näkyvät merkittyinä.
Sama pätee kaikkialla maailmassa. Neuvostokarttoihin merkittiin myös arkaluontoiset, turvasyistä häivytetyt rakennukset.
Kylmän sodan sotilaskartoista kiinnostuneet näkevät niitä nopeasti esimerkiksi tästä osoitteesta.
Pikkurahalla karttoja voi hankkia esimerkiksi Mapstorista. Yhtiö on skannannut ja järjestänyt yli 25 000 Neuvostoliitossa valmistettua karttaa. Mapstorista voi ostaa esimerkiksi tarkimmillaan 1:25 000 -skaalaisia Neuvostoliiton sotilaskarttoja Suomesta vuodelta 1980. Variaatioita on monia, jopa vuoden 1916 venäläinen sotilaskartta Suomesta.
Minnesotalainen EastView Geospatial sanoo sillä olevan laajin kokoelma Venäjän sotilaskarttoja lännessä.
Coloradolainen Land Info myy Neuvostoliiton sotilaskarttoja kuten myös minnesotalainen East View. Eräisiin karttoihin on merkitty, miten kauas esimerkiksi etenevän joukko-osaston, kiväärin tai tankin ääni paikalta kuuluu tai minne saakka sytytetyn tupakan valo näkyy.
Kylmän sodan aikainen karttojen valmistus Moskovassa on ollut jättimäinen salainen hanke.
-
Helsingin ei-tarkka moskovalainen sotilaskartta. Junaraiteet ovat saaneet erityishuomiota.
(recovered & georeferenced by mapstor.com)
Amerikkalainen Russell Guy aloitti sortuvan Neuvostoliiton aikaan 1989 käymällä Tallinnassa ostamassa sotilailta laatikkoja. Ne sisälsivät SEKRET-leimattuja karttoja, tuhansia karttoja.
Salkussaan Guy kantoi kauppahintana 250 000 dollaria käteisenä. Kaikkiaan hän arvelee ostaneensa yli miljoona karttaa.
Kylmän sodan aikaisissa Neuvostoliiton kartoissa Euroopan ja USA:n kaupungeista ja maastoista on yksityiskohtia, joita esimerkiksi suomalaisissa kartoissa ei ole. Neuvostokarttoihin on merkitty esimerkiksi teiden leveyksiä, siltojen kantokykyjä ja tehtaiden toimialoja. Tiedot ovat käteviä, jos pitää ajaa panssarivaunulla.
Silloisen teknologian ja kartoitustyön tapahtumisen salassa huomioon ottaen neuvostokartat ovat uskomattoman tarkkoja. Niihin käytetty työmäärä on ollut käsittämätön.
Russell Guyn Omnimap-karttayhtiö on vain yksi Neuvostoliiton sotilaskarttojen hankkija. Yhtiöiden ja projektien lisäksi niitä pölyyntyy monen yliopiston arkistoissa.
Merkittävä henkilö alalla on eläkkeellä oleva britti John Davies, joka aloitti ostamalla karttoja Latviasta 2000 Aivars Beldavsilta. Hänen karttakauppansa löytyy tästä.
Daviesin ryhmä on tutkinut, miten kartat on tehty ja miten niitä oli määrä käyttää. Venäjältä tietoja ei juurikaan saa - karttoja käytetään yhä.
Neuvostoliiton arvellaan tuottaneen yli 1,1 miljoonaa erilaista karttaa. Tuhansista kaupungeista on tehty yksittäiset talotkin näyttäviä tarkkoja karttoja.
John Daviesin mukaan neuvostoprojektissa on ollut kyse enemmästä kuin miehityssuunnitelmista. Neuvostoliitto pyrki luomaan tavallaan oman sen aikaisen yhdistelmänsä Google Mapsia ja Wikipediaa, paperilla, ja vain johtajiensa käyttöön.
Wired paljastaa laajassa kartta-artikkelissaan myös monia suomalaisia itäblokin kommunistimaissa usein ihmetyttäneen asian. Turisteille annetut kartat olivat usein lähes käyttökelvottomia. Miten se oli käytännössä hoidettu ja vialliset kartat tehty?
Venäläisen kartanpiirtäjä Aleksei Postnikovin mukaan kuluttajien saamat kartat tehtiin 1:2,500,000-skaalaisesta Neuvostoliiton kartasta. Se oli niin suuri, että kun se tarkennettiin vaikka Moskovaan, kaikki yksityiskohdat katosivat.
Tämän jälkeen kartta vielä vääristettiin random-muunnelmilla. Sisältö tuli hävittää niin, että käyttäjän oli mahdotonta nähdä todellista geografiaa. Etäisyydet ja rakennukset katosivat. Muunnelmamenetelmät kehittänyt kartanpiirtäjä palkittiin Josif Stalinin antamalla valtionpalkinnolla.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/2karttajuttu venaja-38732
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/1karttajuttu venaja-38731
