Moskovan sotilaskartat Suomesta ovat omiamme tarkemmat - isot männytkin merkitty

BlackFox

Ylipäällikkö
Suomalaiskartoista ei usein näe esimerkiksi sotilasalueiden rakennusten sijaintia. Venäläisistä sotilaskartoista näkee.

Wiredin sotilaskartta-artikkelin innoittamana Venäjän karttoihin tutustuneet suomalaisasiantuntijat ihmettelevät Twitterissä, että Venäjän karttoihin on merkitty jopa maamerkeiksi kelpaavat männyt. Myös esimerkiksi Helsingin Santahaminan sotilasalueen talot näkyvät merkittyinä.

Sama pätee kaikkialla maailmassa. Neuvostokarttoihin merkittiin myös arkaluontoiset, turvasyistä häivytetyt rakennukset.

Kylmän sodan sotilaskartoista kiinnostuneet näkevät niitä nopeasti esimerkiksi tästä osoitteesta.

Pikkurahalla karttoja voi hankkia esimerkiksi Mapstorista. Yhtiö on skannannut ja järjestänyt yli 25 000 Neuvostoliitossa valmistettua karttaa. Mapstorista voi ostaa esimerkiksi tarkimmillaan 1:25 000 -skaalaisia Neuvostoliiton sotilaskarttoja Suomesta vuodelta 1980. Variaatioita on monia, jopa vuoden 1916 venäläinen sotilaskartta Suomesta.

Minnesotalainen EastView Geospatial sanoo sillä olevan laajin kokoelma Venäjän sotilaskarttoja lännessä.

Coloradolainen Land Info myy Neuvostoliiton sotilaskarttoja kuten myös minnesotalainen East View. Eräisiin karttoihin on merkitty, miten kauas esimerkiksi etenevän joukko-osaston, kiväärin tai tankin ääni paikalta kuuluu tai minne saakka sytytetyn tupakan valo näkyy.

Kylmän sodan aikainen karttojen valmistus Moskovassa on ollut jättimäinen salainen hanke.

  • ec6067104427baffa0b5c4240ed8237e275571923d8f706985c458644eb71ab3

    Helsingin ei-tarkka moskovalainen sotilaskartta. Junaraiteet ovat saaneet erityishuomiota.

    (recovered & georeferenced by mapstor.com)
Wired-lehti on julkaissut reportaasin maailmalta Neuvostoliiton valmistamia salaisia karttoja keränneistä, digitalisoineista ja julkaisevista tutkijoista ja harrastajista.

Amerikkalainen Russell Guy aloitti sortuvan Neuvostoliiton aikaan 1989 käymällä Tallinnassa ostamassa sotilailta laatikkoja. Ne sisälsivät SEKRET-leimattuja karttoja, tuhansia karttoja.

Salkussaan Guy kantoi kauppahintana 250 000 dollaria käteisenä. Kaikkiaan hän arvelee ostaneensa yli miljoona karttaa.

Kylmän sodan aikaisissa Neuvostoliiton kartoissa Euroopan ja USA:n kaupungeista ja maastoista on yksityiskohtia, joita esimerkiksi suomalaisissa kartoissa ei ole. Neuvostokarttoihin on merkitty esimerkiksi teiden leveyksiä, siltojen kantokykyjä ja tehtaiden toimialoja. Tiedot ovat käteviä, jos pitää ajaa panssarivaunulla.

Silloisen teknologian ja kartoitustyön tapahtumisen salassa huomioon ottaen neuvostokartat ovat uskomattoman tarkkoja. Niihin käytetty työmäärä on ollut käsittämätön.

Russell Guyn Omnimap-karttayhtiö on vain yksi Neuvostoliiton sotilaskarttojen hankkija. Yhtiöiden ja projektien lisäksi niitä pölyyntyy monen yliopiston arkistoissa.

Merkittävä henkilö alalla on eläkkeellä oleva britti John Davies, joka aloitti ostamalla karttoja Latviasta 2000 Aivars Beldavsilta. Hänen karttakauppansa löytyy tästä.

Daviesin ryhmä on tutkinut, miten kartat on tehty ja miten niitä oli määrä käyttää. Venäjältä tietoja ei juurikaan saa - karttoja käytetään yhä.

Neuvostoliiton arvellaan tuottaneen yli 1,1 miljoonaa erilaista karttaa. Tuhansista kaupungeista on tehty yksittäiset talotkin näyttäviä tarkkoja karttoja.

John Daviesin mukaan neuvostoprojektissa on ollut kyse enemmästä kuin miehityssuunnitelmista. Neuvostoliitto pyrki luomaan tavallaan oman sen aikaisen yhdistelmänsä Google Mapsia ja Wikipediaa, paperilla, ja vain johtajiensa käyttöön.

Wired paljastaa laajassa kartta-artikkelissaan myös monia suomalaisia itäblokin kommunistimaissa usein ihmetyttäneen asian. Turisteille annetut kartat olivat usein lähes käyttökelvottomia. Miten se oli käytännössä hoidettu ja vialliset kartat tehty?

Venäläisen kartanpiirtäjä Aleksei Postnikovin mukaan kuluttajien saamat kartat tehtiin 1:2,500,000-skaalaisesta Neuvostoliiton kartasta. Se oli niin suuri, että kun se tarkennettiin vaikka Moskovaan, kaikki yksityiskohdat katosivat.

Tämän jälkeen kartta vielä vääristettiin random-muunnelmilla. Sisältö tuli hävittää niin, että käyttäjän oli mahdotonta nähdä todellista geografiaa. Etäisyydet ja rakennukset katosivat. Muunnelmamenetelmät kehittänyt kartanpiirtäjä palkittiin Josif Stalinin antamalla valtionpalkinnolla.



http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/2karttajuttu venaja-38732
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/1karttajuttu venaja-38731
 
Suomalaiskartoista ei usein näe esimerkiksi sotilasalueiden rakennusten sijaintia. Venäläisistä sotilaskartoista näkee.

Wiredin sotilaskartta-artikkelin innoittamana Venäjän karttoihin tutustuneet suomalaisasiantuntijat ihmettelevät Twitterissä, että Venäjän karttoihin on merkitty jopa maamerkeiksi kelpaavat männyt. Myös esimerkiksi Helsingin Santahaminan sotilasalueen talot näkyvät merkittyinä.

Sama pätee kaikkialla maailmassa. Neuvostokarttoihin merkittiin myös arkaluontoiset, turvasyistä häivytetyt rakennukset.

Kylmän sodan sotilaskartoista kiinnostuneet näkevät niitä nopeasti esimerkiksi tästä osoitteesta.

Pikkurahalla karttoja voi hankkia esimerkiksi Mapstorista. Yhtiö on skannannut ja järjestänyt yli 25 000 Neuvostoliitossa valmistettua karttaa. Mapstorista voi ostaa esimerkiksi tarkimmillaan 1:25 000 -skaalaisia Neuvostoliiton sotilaskarttoja Suomesta vuodelta 1980. Variaatioita on monia, jopa vuoden 1916 venäläinen sotilaskartta Suomesta.

Minnesotalainen EastView Geospatial sanoo sillä olevan laajin kokoelma Venäjän sotilaskarttoja lännessä.

Coloradolainen Land Info myy Neuvostoliiton sotilaskarttoja kuten myös minnesotalainen East View. Eräisiin karttoihin on merkitty, miten kauas esimerkiksi etenevän joukko-osaston, kiväärin tai tankin ääni paikalta kuuluu tai minne saakka sytytetyn tupakan valo näkyy.

Kylmän sodan aikainen karttojen valmistus Moskovassa on ollut jättimäinen salainen hanke.


  • Helsingin ei-tarkka moskovalainen sotilaskartta. Junaraiteet ovat saaneet erityishuomiota.

    (recovered & georeferenced by mapstor.com)
Wired-lehti on julkaissut reportaasin maailmalta Neuvostoliiton valmistamia salaisia karttoja keränneistä, digitalisoineista ja julkaisevista tutkijoista ja harrastajista.

Amerikkalainen Russell Guy aloitti sortuvan Neuvostoliiton aikaan 1989 käymällä Tallinnassa ostamassa sotilailta laatikkoja. Ne sisälsivät SEKRET-leimattuja karttoja, tuhansia karttoja.

Salkussaan Guy kantoi kauppahintana 250 000 dollaria käteisenä. Kaikkiaan hän arvelee ostaneensa yli miljoona karttaa.

Kylmän sodan aikaisissa Neuvostoliiton kartoissa Euroopan ja USA:n kaupungeista ja maastoista on yksityiskohtia, joita esimerkiksi suomalaisissa kartoissa ei ole. Neuvostokarttoihin on merkitty esimerkiksi teiden leveyksiä, siltojen kantokykyjä ja tehtaiden toimialoja. Tiedot ovat käteviä, jos pitää ajaa panssarivaunulla.

Silloisen teknologian ja kartoitustyön tapahtumisen salassa huomioon ottaen neuvostokartat ovat uskomattoman tarkkoja. Niihin käytetty työmäärä on ollut käsittämätön.

Russell Guyn Omnimap-karttayhtiö on vain yksi Neuvostoliiton sotilaskarttojen hankkija. Yhtiöiden ja projektien lisäksi niitä pölyyntyy monen yliopiston arkistoissa.

Merkittävä henkilö alalla on eläkkeellä oleva britti John Davies, joka aloitti ostamalla karttoja Latviasta 2000 Aivars Beldavsilta. Hänen karttakauppansa löytyy tästä.

Daviesin ryhmä on tutkinut, miten kartat on tehty ja miten niitä oli määrä käyttää. Venäjältä tietoja ei juurikaan saa - karttoja käytetään yhä.

Neuvostoliiton arvellaan tuottaneen yli 1,1 miljoonaa erilaista karttaa. Tuhansista kaupungeista on tehty yksittäiset talotkin näyttäviä tarkkoja karttoja.

John Daviesin mukaan neuvostoprojektissa on ollut kyse enemmästä kuin miehityssuunnitelmista. Neuvostoliitto pyrki luomaan tavallaan oman sen aikaisen yhdistelmänsä Google Mapsia ja Wikipediaa, paperilla, ja vain johtajiensa käyttöön.

Wired paljastaa laajassa kartta-artikkelissaan myös monia suomalaisia itäblokin kommunistimaissa usein ihmetyttäneen asian. Turisteille annetut kartat olivat usein lähes käyttökelvottomia. Miten se oli käytännössä hoidettu ja vialliset kartat tehty?

Venäläisen kartanpiirtäjä Aleksei Postnikovin mukaan kuluttajien saamat kartat tehtiin 1:2,500,000-skaalaisesta Neuvostoliiton kartasta. Se oli niin suuri, että kun se tarkennettiin vaikka Moskovaan, kaikki yksityiskohdat katosivat.

Tämän jälkeen kartta vielä vääristettiin random-muunnelmilla. Sisältö tuli hävittää niin, että käyttäjän oli mahdotonta nähdä todellista geografiaa. Etäisyydet ja rakennukset katosivat. Muunnelmamenetelmät kehittänyt kartanpiirtäjä palkittiin Josif Stalinin antamalla valtionpalkinnolla.



http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/2karttajuttu venaja-38732
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/1karttajuttu venaja-38731


Olisihan se tietenkin positiivista, jos naapuri tulisi tänne käyttäen jotakin -80 luvulla tehtyä karttaa. Mutta jotenkin en oikein jaksa uskoa siihen.
 
Vähän eri tavalla olisi voinut otsikoida. Samaten historia osio olisi ollut sopiva.

Kartat saattoivat olla neuvostoaikana tarkemmat, ainakin sotilaallisesta näkökohdista katsottuna. En usko että näin olisi enää.

Maanmittauslaitoksen kartoista löytyy kyllä lähes kaikki rakennukset, myös sotilasalueilta.
 
Ei kai tämän pitäisi enää olla suuri uutinen: Hesari uutisoi tästä jo kolme vuotta sitten. Kartasta voi katsoa mitä kohteita oli merkitty ja maalitettu. Jossain omien arkistojen kätköissä saattaisi olla vielä tuosta jutusta paperiversio.

"Kartta paljastaa Neuvostoliiton salaiset suunnitelmat Helsingin valtaamiseksi
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305575726034
22.6.2012 5:01 Päivitetty:25.6.2012 10:03

Helsingin Sanomat on saanut haltuunsa Neuvostoliiton armeijan yleisesikunnan salaisen karttasarjan. Kartta kertoo, minkälaisia suunnitelmia Helsingin valtauksen varalle laadittiin kylmän sodan aikana 1980-luvulla. Kartta on pohja operaatiosuunnitelmaksi Helsingin ja pääkaupunkiseudun eristämisestä ja valtaamisesta. Kohteiksi on merkitty esimerkiksi presidentinlinna, eduskunta ja ministeriöt, mutta myös pankki- ja postikonttorit.

Yllä olevaan verkkokarttaan on merkitty osa Neuvostoliiton hyökkäyskohteista. Neuvostoliittolaisten kartta on vuodelta 1989, mutta verkkokartta esittää kohteet nykypäivän kartalla. Osa karttaan merkityistä kohteista saattaa olla nykyisin toisaalla tai lopettanut toimintansa. Karttasarjan lehdille on merkitty huolella esimerkiksi vedenpuhdistuslaitokset, satamat, joukkoliikenteen varikot ja asemat sekä lentokentät.

Karttojen taustaa tutki Maanpuolustuskorkeakoulun johtajana toiminut, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen Sinivalkoinen Santahamina-kirjaansa varten. Hän arvelee, että Helsinkiä koskevat valtaussuunnitelmat oli laadittu mahdollisen suurvaltakonfliktin varalle. ”Kyseessä olisi ollut kaappaushyökkäys, jonka tarkoituksena oli yhteiskunnan avainkohteiden miehitys”, hän sanoo.

Kuuden kartan sarja on päivätty aivan kylmän sodan lopuille vuoteen 1989. Tietoja on kuitenkin kerätty vuosien, jopa vuosikymmenien ajan. Karttasarjaan merkityt kohteet on jaoteltu niiden luonteen mukaisesti joko sotilaallisiksi, sotateollisiksi tai sotahallinnon kohteiksi.

Niemisen mukaan neuvostotiedustelu on päässyt käsiksi myös erittäin salaisiin tietoihin. Tällaisina hän pitää muun muassa merkintöjä, jotka osoittavat Suomenlinnan Vallisaaren tiettyjen ammusvarastojen sijainnin. ”Sijainnin neuvostoliittolaiset varmaan tiesivät, mutta karttaan ei ole merkitty kuin sellaiset ammusluolat, joissa todella oli toimivia räjähteitä."

Jotakin jäi silti neuvostotiedustelultakin onkimatta. Esimerkiksi Santahaminan etelärantaan sijoitetut ohjuspatterit ovat jääneet karttaan merkitsemättä. Sittemmin ohjuspatteri on purettu."
 
Viimeksi muokattu:
Kaikki ei välttämättä ole lukeneet kolmevuotta sitten kyseistä uutista, nyt se oli taas noussut esiin eri uutisten muodossa niin ajattelin laittaa tänne. En itsekkään ole 3v sitten lukennut tuota uutista.
 
Leimikotkin on varmaan jo suunniteltu.
 
Back
Top