Tvälups
Ylipäällikkö
VU KOTIMAA tiistai, 6. marraskuuta 2012.
MPK:n raportti maalaa synkän kuvan suomalaisen puolustusteollisuuden tulevaisuudesta
Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitos on osallistunut Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen (Tekes) ryhmätutkimushankkeeseen "Suomen puolustus- ja turvallisuusteollisuus käännekohdassa". Hankkeen loppuraportti "Uhka vai mahdollisuus" julkaistiin 15. lokakuuta 2012.
Raportti etsii vastausta kysymykseen, onko suomalaisella puolustus- ja turvallisuusteollisuudella edellytyksiä selvitä muuttuvassa tilanteessa, jossa talouskriisin varjolla leikataan ankarasti puolustusvoimien ja viranomaisten määrärahoja? Vastaus on yksiselitteisesti: "ei ainakaan nykyisellä politiikalla".
Raportin viesti tiivistyy lauseessa:
"Teollisuudesta saatu viesti painottaa kansainvälisen kilpailukyvyn merkitystä: ”Jos tuote on kunnossa ja jos markkinat todella avautuvat, voit pärjätä – muuten rahat kannattaa laittaa lottoon.”
Ongelmana on, että EU:n direktiivien vaatima kilpailutus kärsii ankarasta tasavertaisuuden puutteesta suurten ja pienten EU-jäsenmaiden kesken. Suomi EU:n mallioppilaana toteuttaa hanakasti direktiivejä, joka aiheuttavat suurten toimijoiden ryntäyksen kotimaisille markkinoille ja samaan aikaan suuret jäsenmaat käyttävät direktiivien mahdollistamia takaportteja surutta oman teollisuutensa suosimiseen ja avoimen kilpailun estämiseen.
Raportti ei pääse vaihtoehdottomuuden ilmapiirissä vastauksiin saakka ja tiivistelmässä todetaan, että "suomalaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden tulevaisuus on hämärän peitossa." Tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat näkivät maamme puolustusteollisuuden tulevaisuusnäkymät heikkona.
Vaikka ongelman myönnetään johtuvan Suomen linjasta asettaa ja toteuttaa EU:n direktiivejä mallioppilaan tavoin, suoranaista säädösten kiertämistä tai jarruttamista ei tässä Ulkopoliittisen instituutin (UPI) rahoittamassa ja valvomassa raportissa suosittella. Tutkijoiden mukaan "olisi valmistauduttava pelaaman vallitsevilla säännöillä tai jättäydyttävä pelistä pois". Tässäkö ovat Suomen strategiset vaihtoehdot?
Muutamilla suurimmilla yrityksillä nähdään mahdollisuuksia, mutta yleisesti eurooppalaisille markkinoille murtautuminen nähdään vaikeaksi, ellei jopa ylivoimaiseksi haasteeksi. Suomalainen PuTu-teollisuus kohtaa uuden säännöstön kansalliselle puolustusteollisuudelle aiheuttamat haitat, mutta avautuvien markkinoiden hyödyt ovat jäämässä pieniksi, sillä suuret EU-maat pyrkivät ja kykenevät suojelemaan omien maidensa puolustusteollisuutta.
Leikkausten kohdistuessa kotimarkkinoille ja niiden pientyessä sekä uusien kilpailutusvaatimusten astuessa voimaan, raportin laatijat toteavatkin, että "on realistista olettaa, että tulevaisuudessa useiden pienten ja keskisuurten suomalaisten PuTu -alan toimijoiden osana on tulla ostetuksi osiksi suurempia (useimmin ulkomaalaisia) yrityksiä, suunnata uusille markkinoille tai lopettaa liiketoiminta."
Uhkia aiheuttavien pelisääntöjen takana Euroopan puolustusvirasto EDA ja NATO
Kuka sitten luo pelisäännöt, joilla pelaten Suomen hallitus on ajamassa suomalaisen PK-sektorin PuTu-teollisuudessa lakkautusuhan partaalle? Raportin laatijoiden näkemys on yksiselitteinen, takana on Euroopan turvallisuusvirasto EDA ja osaltaan myös sotilasliitto NATO.
"Sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisessä olennaisena eurooppalaisena toimijana on Euroopan puolustusvirasto (EDA). Pääosa EDA:n suorituskykyjen kehittämisessä tähtää suoraan kriisinhallintakykyjen parantamiseen, mutta tietyillä sektoreilla kehittäminen voi yhtä hyvin tukea myös perinteisten sotilastehtävien toteuttamista."
Raportin mukaan EDA:n roolin nähdään vahvistuvan tulevaisuudessa. Samoin raportissa alleviivataan monin paikoin Naton merkitystä puolustusteollisuudelle asetettavien vaatimusten luojana.
"Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi 2009/81/EC asettaa tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten osalta kynnysarvon, jonka ylittävät hankinnat tulee kilpailuttaa Euroopan laajuisesti."
Tilanne on Suomen puolustusteollisuuden kannalta kestämätön.
"Jos Suomi toimii heti direktiivin vaatimalla tavalla, avautuvat kotimaiset, puolustusvoimien tekemät hankinnat saman tien nykyistä laajemmin ulkomaisille toimijoille. Samaan aikaan vastakaupat vaikeutuvat.
Toisen maan viivyttely voi pitää sen omat markkinat suljettuina jopa vuosia. Tällöin suomalainen PuTu-teollisuus on alistunut lisääntyneelle kilpailulle ja perinteinen vastakauppatoiminta vähentynyt, mutta samalla teollisuus on saattanut jäädä vaille tasaveroisia mahdollisuuksia ja kykenemättömäksi kilpailla osassa muiden Euroopan maiden markkinoita."
EU:n mallioppilaana oleminen on siis maksamassa meille lähes koko kotimaisen puolustusteollisuuden ja samalla huoltovarmuuden. Tähän politiikaan kaivattaisiin linjamuutosta, vaikka toisaalla uusien pelisääntöjen hyväksymistä yhä vaaditaan.
"Jos merkittävät eurooppalaiset PuTu-teollisuusvaltiot jatkavat oman teollisuutensa suosimista ja suojelemista, on direktiivin poikkeamamahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen myös Suomessa tärkeää."
Kansallisen huoltovarmuuden ja puolustuskykyvun säilyttämisen kannalta oleellinen kotimainen teollisuustuotanto ja sen merkitys kuitenkin myönnetään avoimesti.
"Suomalaisella puolustusteollisuudella on merkittäviä vahvuuksia tämän tavoitteen toteuttamisessa ulkomaisiin toimijoihin verrattuna. Suomalainen teollisuus tuntee kansalliseen puolustukseen liittyvän toimintaympäristön, puolustusvoimien järjestelmät ja on monelta osin ollut myös rakentamassa järjestelmiä, joihin uudet järjestelmät liitetään."
Raportissa ei häpeillä sanoa, että juuri EU:n ja Naton yhteistyöaloitteet aiheuttavat puolustusteollisuudelle järisyttävät uhkakuvat.
Kun Venäjä ei ole Suomelle edes mahdollisuus
Kriittisesti MPK:n raporttia silmäilevä ei voi olla tulla kysyneeksi raporttia laatineiden tutkijoiden puolueellisuudesta. Raporttia ja sen hämärän peittoon jätettyjä vastauksia etsiessä ei läydä mistään EU-NATO-vaihtoehtoa kartoittavaa osiota, jonka luulisi olevan oleellinen osa geostrategisesti Venäjän naapurissa sijaitsevan valtion teollista strategia-analyysia.
Maailman toiseksi suurinta sotilasmahtia Venäjää kun "ei ole edes olemassa" tässä länsimaista globalistista liberalisoinnin agendaa toteuttavassa UPI:n valvomassa raportissa.
Idän suurvallan käynnistämä mittakaavaltaan valtava armeijan uudistusohjelma ja suuret panostukset puolustusteollisuuteen eivät saaneet edes mainintaa raportin tiivistelmässä maamme puolustusteollisuuden säilymisen mahdollisuutena. Missään ei myöskään viitata kotimaisten instituutioiden kuten Eduskunnan puolustusvaliokunnan vaikutusmahdollisuuksiin teollisuuden alasajon estämiseksi. Siis kauas ja syvälle on menty Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Brysseliin sekä Euroopan puolustusviraston EDA:n alaisuuteen.
Ainoaksi teollisuutemme kasvumahdollisuudeksi vilautetaan Lähi-itää ja sen jatkuvasti kasvavia aseistautumishankkeita, mutta jokainen tapahtumia hiukan mediapintaa syvemmältä tutkinut tietää, että nämä asekaupat ovat kohdistuneet EU:sta ja USA:sta pahiten ihmisoikeuksia polkeviin ja agressiivista politiikkaa harjoittaneisiin maihin. Tässäkö on eettisesti hyväksyttävissä oleva pelastusohjelma Suomen kuristuvalle puolustusteollisuudelle? Myydä aseistusta fasisteille, tyranneille ja terroristeille?
Venäjä on sijoittanut tähtitieteellisiä summia armeijansa uudistamiseen. Kaikelle on kysyntää ja Venäjä on esittänyt myös Suomelle virallisesti toiveen strategisesta yhteistyöstä. Kenraali Makarov kävikin Suomessa alkukesästä 2012 ja esitti Venäjän virallisen toiveen nähdä itsenäinen ja liittoutumaton Suomi merkittävänä yhteistyökumppanina Venäjän armeijalle ja sen nopeasti kehittyvälle puolustusteollisuudelle. Länsimaisen teollisuustason omaava Suomi on kokenut Venäjän aseteollisuuden kumppani ja itätekniikan päivittäjä.
Ei vaadita raketti-insinöörin älykkyyttä ymmärtääkseen, että toisessa, puolueettomuutta ja liittoutumattomuutta alleviivassa poliittisessa ilmapiirissä olisimme varmasti edelleen luotettava kumppani naapurissa sijaitsevalle suurvallalle.
Yhteistyön toiveen sisältäneen lausuntonsa johdosta Venäjän asevoimien komentaja Makarov savustettiin ulos maastamme epädiplomaattisen miniterikäytöksen ja julkisuuskampanjan voimalla.
Venäjän presidentti Putin tapasi myöhemmin kesällä presidentti Niinistön, jonka jälkeen keskustelu Suomen ja Venäjän välisestä puolustusteollisuuden yhteistyöstä on vaiettu kuoliaaksi. Suomen ilmeinen valinta sotilaallisesta liittoutumisesta länteen on aiheuttamassa seuraavaksi kotimaisen puolustusteollisuuden kuoliniskun, eikä MPK:n tutkijat ota sanallakaan kantaa tähän ilmeiseen asiaintilan vaikuttimeen.
"Rikkomalla ei ole ennenkään rakennettu". Onko missään enää mitään järkeä?
MPK:n raportti maalaa synkän kuvan suomalaisen puolustusteollisuuden tulevaisuudesta
Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitos on osallistunut Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen (Tekes) ryhmätutkimushankkeeseen "Suomen puolustus- ja turvallisuusteollisuus käännekohdassa". Hankkeen loppuraportti "Uhka vai mahdollisuus" julkaistiin 15. lokakuuta 2012.
Raportti etsii vastausta kysymykseen, onko suomalaisella puolustus- ja turvallisuusteollisuudella edellytyksiä selvitä muuttuvassa tilanteessa, jossa talouskriisin varjolla leikataan ankarasti puolustusvoimien ja viranomaisten määrärahoja? Vastaus on yksiselitteisesti: "ei ainakaan nykyisellä politiikalla".
Raportin viesti tiivistyy lauseessa:
"Teollisuudesta saatu viesti painottaa kansainvälisen kilpailukyvyn merkitystä: ”Jos tuote on kunnossa ja jos markkinat todella avautuvat, voit pärjätä – muuten rahat kannattaa laittaa lottoon.”
Ongelmana on, että EU:n direktiivien vaatima kilpailutus kärsii ankarasta tasavertaisuuden puutteesta suurten ja pienten EU-jäsenmaiden kesken. Suomi EU:n mallioppilaana toteuttaa hanakasti direktiivejä, joka aiheuttavat suurten toimijoiden ryntäyksen kotimaisille markkinoille ja samaan aikaan suuret jäsenmaat käyttävät direktiivien mahdollistamia takaportteja surutta oman teollisuutensa suosimiseen ja avoimen kilpailun estämiseen.
Raportti ei pääse vaihtoehdottomuuden ilmapiirissä vastauksiin saakka ja tiivistelmässä todetaan, että "suomalaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden tulevaisuus on hämärän peitossa." Tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat näkivät maamme puolustusteollisuuden tulevaisuusnäkymät heikkona.
Vaikka ongelman myönnetään johtuvan Suomen linjasta asettaa ja toteuttaa EU:n direktiivejä mallioppilaan tavoin, suoranaista säädösten kiertämistä tai jarruttamista ei tässä Ulkopoliittisen instituutin (UPI) rahoittamassa ja valvomassa raportissa suosittella. Tutkijoiden mukaan "olisi valmistauduttava pelaaman vallitsevilla säännöillä tai jättäydyttävä pelistä pois". Tässäkö ovat Suomen strategiset vaihtoehdot?
Muutamilla suurimmilla yrityksillä nähdään mahdollisuuksia, mutta yleisesti eurooppalaisille markkinoille murtautuminen nähdään vaikeaksi, ellei jopa ylivoimaiseksi haasteeksi. Suomalainen PuTu-teollisuus kohtaa uuden säännöstön kansalliselle puolustusteollisuudelle aiheuttamat haitat, mutta avautuvien markkinoiden hyödyt ovat jäämässä pieniksi, sillä suuret EU-maat pyrkivät ja kykenevät suojelemaan omien maidensa puolustusteollisuutta.
Leikkausten kohdistuessa kotimarkkinoille ja niiden pientyessä sekä uusien kilpailutusvaatimusten astuessa voimaan, raportin laatijat toteavatkin, että "on realistista olettaa, että tulevaisuudessa useiden pienten ja keskisuurten suomalaisten PuTu -alan toimijoiden osana on tulla ostetuksi osiksi suurempia (useimmin ulkomaalaisia) yrityksiä, suunnata uusille markkinoille tai lopettaa liiketoiminta."
Uhkia aiheuttavien pelisääntöjen takana Euroopan puolustusvirasto EDA ja NATO
Kuka sitten luo pelisäännöt, joilla pelaten Suomen hallitus on ajamassa suomalaisen PK-sektorin PuTu-teollisuudessa lakkautusuhan partaalle? Raportin laatijoiden näkemys on yksiselitteinen, takana on Euroopan turvallisuusvirasto EDA ja osaltaan myös sotilasliitto NATO.
"Sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisessä olennaisena eurooppalaisena toimijana on Euroopan puolustusvirasto (EDA). Pääosa EDA:n suorituskykyjen kehittämisessä tähtää suoraan kriisinhallintakykyjen parantamiseen, mutta tietyillä sektoreilla kehittäminen voi yhtä hyvin tukea myös perinteisten sotilastehtävien toteuttamista."
Raportin mukaan EDA:n roolin nähdään vahvistuvan tulevaisuudessa. Samoin raportissa alleviivataan monin paikoin Naton merkitystä puolustusteollisuudelle asetettavien vaatimusten luojana.
"Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi 2009/81/EC asettaa tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten osalta kynnysarvon, jonka ylittävät hankinnat tulee kilpailuttaa Euroopan laajuisesti."
Tilanne on Suomen puolustusteollisuuden kannalta kestämätön.
"Jos Suomi toimii heti direktiivin vaatimalla tavalla, avautuvat kotimaiset, puolustusvoimien tekemät hankinnat saman tien nykyistä laajemmin ulkomaisille toimijoille. Samaan aikaan vastakaupat vaikeutuvat.
Toisen maan viivyttely voi pitää sen omat markkinat suljettuina jopa vuosia. Tällöin suomalainen PuTu-teollisuus on alistunut lisääntyneelle kilpailulle ja perinteinen vastakauppatoiminta vähentynyt, mutta samalla teollisuus on saattanut jäädä vaille tasaveroisia mahdollisuuksia ja kykenemättömäksi kilpailla osassa muiden Euroopan maiden markkinoita."
EU:n mallioppilaana oleminen on siis maksamassa meille lähes koko kotimaisen puolustusteollisuuden ja samalla huoltovarmuuden. Tähän politiikaan kaivattaisiin linjamuutosta, vaikka toisaalla uusien pelisääntöjen hyväksymistä yhä vaaditaan.
"Jos merkittävät eurooppalaiset PuTu-teollisuusvaltiot jatkavat oman teollisuutensa suosimista ja suojelemista, on direktiivin poikkeamamahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen myös Suomessa tärkeää."
Kansallisen huoltovarmuuden ja puolustuskykyvun säilyttämisen kannalta oleellinen kotimainen teollisuustuotanto ja sen merkitys kuitenkin myönnetään avoimesti.
"Suomalaisella puolustusteollisuudella on merkittäviä vahvuuksia tämän tavoitteen toteuttamisessa ulkomaisiin toimijoihin verrattuna. Suomalainen teollisuus tuntee kansalliseen puolustukseen liittyvän toimintaympäristön, puolustusvoimien järjestelmät ja on monelta osin ollut myös rakentamassa järjestelmiä, joihin uudet järjestelmät liitetään."
Raportissa ei häpeillä sanoa, että juuri EU:n ja Naton yhteistyöaloitteet aiheuttavat puolustusteollisuudelle järisyttävät uhkakuvat.
Kun Venäjä ei ole Suomelle edes mahdollisuus
Kriittisesti MPK:n raporttia silmäilevä ei voi olla tulla kysyneeksi raporttia laatineiden tutkijoiden puolueellisuudesta. Raporttia ja sen hämärän peittoon jätettyjä vastauksia etsiessä ei läydä mistään EU-NATO-vaihtoehtoa kartoittavaa osiota, jonka luulisi olevan oleellinen osa geostrategisesti Venäjän naapurissa sijaitsevan valtion teollista strategia-analyysia.
Maailman toiseksi suurinta sotilasmahtia Venäjää kun "ei ole edes olemassa" tässä länsimaista globalistista liberalisoinnin agendaa toteuttavassa UPI:n valvomassa raportissa.
Idän suurvallan käynnistämä mittakaavaltaan valtava armeijan uudistusohjelma ja suuret panostukset puolustusteollisuuteen eivät saaneet edes mainintaa raportin tiivistelmässä maamme puolustusteollisuuden säilymisen mahdollisuutena. Missään ei myöskään viitata kotimaisten instituutioiden kuten Eduskunnan puolustusvaliokunnan vaikutusmahdollisuuksiin teollisuuden alasajon estämiseksi. Siis kauas ja syvälle on menty Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Brysseliin sekä Euroopan puolustusviraston EDA:n alaisuuteen.
Ainoaksi teollisuutemme kasvumahdollisuudeksi vilautetaan Lähi-itää ja sen jatkuvasti kasvavia aseistautumishankkeita, mutta jokainen tapahtumia hiukan mediapintaa syvemmältä tutkinut tietää, että nämä asekaupat ovat kohdistuneet EU:sta ja USA:sta pahiten ihmisoikeuksia polkeviin ja agressiivista politiikkaa harjoittaneisiin maihin. Tässäkö on eettisesti hyväksyttävissä oleva pelastusohjelma Suomen kuristuvalle puolustusteollisuudelle? Myydä aseistusta fasisteille, tyranneille ja terroristeille?
Venäjä on sijoittanut tähtitieteellisiä summia armeijansa uudistamiseen. Kaikelle on kysyntää ja Venäjä on esittänyt myös Suomelle virallisesti toiveen strategisesta yhteistyöstä. Kenraali Makarov kävikin Suomessa alkukesästä 2012 ja esitti Venäjän virallisen toiveen nähdä itsenäinen ja liittoutumaton Suomi merkittävänä yhteistyökumppanina Venäjän armeijalle ja sen nopeasti kehittyvälle puolustusteollisuudelle. Länsimaisen teollisuustason omaava Suomi on kokenut Venäjän aseteollisuuden kumppani ja itätekniikan päivittäjä.
Ei vaadita raketti-insinöörin älykkyyttä ymmärtääkseen, että toisessa, puolueettomuutta ja liittoutumattomuutta alleviivassa poliittisessa ilmapiirissä olisimme varmasti edelleen luotettava kumppani naapurissa sijaitsevalle suurvallalle.
Yhteistyön toiveen sisältäneen lausuntonsa johdosta Venäjän asevoimien komentaja Makarov savustettiin ulos maastamme epädiplomaattisen miniterikäytöksen ja julkisuuskampanjan voimalla.
Venäjän presidentti Putin tapasi myöhemmin kesällä presidentti Niinistön, jonka jälkeen keskustelu Suomen ja Venäjän välisestä puolustusteollisuuden yhteistyöstä on vaiettu kuoliaaksi. Suomen ilmeinen valinta sotilaallisesta liittoutumisesta länteen on aiheuttamassa seuraavaksi kotimaisen puolustusteollisuuden kuoliniskun, eikä MPK:n tutkijat ota sanallakaan kantaa tähän ilmeiseen asiaintilan vaikuttimeen.
"Rikkomalla ei ole ennenkään rakennettu". Onko missään enää mitään järkeä?
