Nationalismi - Toimiiko Hajota ja Hallitse -taktiikka?

[Tähystäjä]

Tässä Skotlannin itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen lähestyessä, on mieleen noussut huoli nationalismin voimakkaasta noususta huonolla tavalla Länsi-Euroopassa kylmän sodan jälkeen.

Skotlannin itsenäisyys on sinänsä oma kysymyksensä, johon ei tarvitse tässä sen syvemmin paneutua. Olen kuitenkin erityisen huolissaan Skotlannin mahdollisen itsenäisyyden seurannaisvaikutuksista. Miten Skotlannin mahdolliseen itsenäisyyteen reagoivat baskit tai katalaanit? Entä flaamit ja valloonit?

Skotlannin mahdollinen itsenäisyys myös pitkällä aikavälillä väistämättä heikentää Iso-Britannian kansainvälistä asemaa ja sotilaallista mahtia, millä taas on merkittäviä vaikutuksia Euroopan ja koko maailman turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Britit ovat kuitenkin olleet pitkään yksi Yhdysvaltojen luotettavimmista ja merkittävimmistä liittolaisista, sekä tärkein yksittäinen NATO:n eurooppalainen jäsenvaltio.

Kaikkea tätä kannattaa peilata vasten Ukrainan kriisiä ja Venäjän nousevaa sotilasmahtia. Onko nationalismin ja kansallisten etujen valvomisen pyörteissä painiskelevasta pirstaleisesta Euroopasta riittävää vastavoimaa Putinin Venäjälle? Pystyykö Putin käyttämään vuosituhansia vanhaa hajota ja hallitse -taktiikkaa Euroopan polvilleen saattamiseksi? Kaatuuko koko EU ennen pitkää sisäisiin ristiriitoihin? Entä miten käy NATO:n pitkällä aikavälillä?

Paljon visaisia kysymyksiä, joihin on vain vähän tyhjentäviä vastauksia. Kuitenkin tämäntapaiset kysymykset saattavat loppuviimein ratkaista koko Euroopan mantereen kohtalon globaalina toimijana.

Aiheen voi tuoda myös Suomea lähelle pohtimalla esimerkiksi Ahvenanmaan mahdollisen itsenäistymisen turvallisuuspoliittisia ja muita vaikutuksia.

Tästä nationalismin noususta Euroopassa esimerkkeinä toimivat myös tänään Ruotsissa vaalivoiton saavuttaneet Ruotsidemokraatit tai kotoiset Perussuomalaiset, unohtamatta esimerkiksi Ranskan Front Nationalia ja muita kansallismielisiä puolueita Eurooppassa.

Huolestuttavinta tässä kehityksessä on monen Länsi-Euroopan nationalistisen puolueen läheiset suhteet Putinin Venäjään, kenen etuja nämä puolueet lopulta ajavat? Ei tule millään muotoa myöskään väheksyä FSB:n ja ylipäätään Venäjän turvallisuuspalveluiden jo kylmän sodan aikana hankittuja kykyjä solmia läheisiäkin suhteita eri poliittisten puolueiden johtoon, ja tätä kautta vaikuttaa merkittävästi itsenäisten valtioiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ylipäätään voi ajatella pienten kansallisten yksiköiden olevan suuria alttiimpia kaikenlaiselle ulkopuoliselle vaikuttamiselle ja painostamiselle.

 

[Tähystäjä]

Täytyy todeta jatkona tähänä, että valtiomuotona Amerikan Yhdysvallat on mielestäni huomattavasti Eurooppaa toimivampi. Nyt en ota kantaa sinänsä Yhdysvaltain harjoittamaan sisä- ja ulkopolitiikkaan tai sen onnistuneisuuteen, vaan siihen tosiseikkaan, että Yhdysvalloissa, toisin kuin esimerkiksi kansallisvaltioilla EU:ssa, osavaltioilla on huomattavaa päätösvaltaa kansalaisten arkea lähellä oleviin asioihin, kuten lainsäädäntöön, palvelujen tuottamiseen, verotukseen ja julkisten varojen käyttöön, mutta lähes kaikki ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sekä finansipolitiikkaa, koskeva päätöksenteko on keskitetty liittovaltion keskushallinnolle Washingtoniin.

EU:ssä tämä menee huomattavalta osin jotenkin nurinkurisesti, EU kyllä säätelee ja valvoo esimerkiksi kurkkujen käyryyttä ja kaikenlaisia lupa-asioita, sekä muuta kansalaisten arkea hankaloittavaa byrokratiaa euroopanlaajuisesti, mutta minkäänlainen euroopanlaajuinen koordinointi ja päätöksentekoprosessi koskien sitä kansallisvaltioiden ehkä tärkeintä tehtävää, eli valtion ulkoisen turvallisuuden takaamista, loistaa lähes kokonaan poissaolollaan.

Minulla on vain sellainen kutina, että suuri osa EU:n jäsenvaltioiden kansalaisista toivoisi EU:ltä vähemmän puuttumista arkipäiväisiin asioihin, ja enemmän vastuunkantoa euroopanlaajuisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista. Uskon, että kansalaiset yliottaen arvostavat enemmän sitä, että Euroopassa vallitsee rauha, ja perusedellytykset menestyksekkääseen elinkeinotoiminnan harjoittamiseen ovat olemassa, kuin sitä, että EU tulee ja määrää esimerkiksi sallituista viljelymenetelmistä ja kalastuskiintiöistä, tai vaikka autoissa sallituista polttimotyypeistä...

 

[baikal]

Ihan samoja linjoja olen pohtinut ja en ole tullut sen hurskaammaksi. Toki sentään pari pointtia: entäs jos kansallisvaltio onkin luonnollisempi ja tavoiteltavampi paketti kuin kuulua johonkin -itseään suurempaan revohkaan- kaikkine miinuksineenkin. Ehkä Unionin politiikka onkin toivotonta käärmeen pyssyyn ajamista.

 

[taktinen taistelumajava]

Kuitenkin tämäntapaiset kysymykset saattavat loppuviimein ratkaista koko Euroopan mantereen kohtalon globaalina toimijana.

En ole millään tavoin sitoutunut EU:hun ja kysymys on minulle täysin samantekevä. Riemuitsiko virolaiset kun neuvostoliiton asema vahvistui maailmanpolitiikassa 70-luvulla? Mitä vietnamilaiset kalastajat mahtoivat tuumata siitä, että "oikeanlaista sosialimia" levitettiin asevoimin Kamputseaan 80-luvulla?

Kaatuuko koko EU ennen pitkää sisäisiin ristiriitoihin?

No mikä on keinotekoisten valtioliittojen kohtalo aina ollut? Miksi Norjan, Ruotsin ja Tanskan yhteisvaluutta ei toiminut?

Huolestuttavinta tässä kehityksessä on monen Länsi-Euroopan nationalistisen puolueen läheiset suhteet Putinin Venäjään, kenen etuja nämä puolueet lopulta ajavat?

Kyseisen kansan etua tietenkin! Ei kai EU:n yhtenäisyys maailmanpolitiikassa voi olla yhdenkään nationalistisen puolueen tavoite? Ylipäätänsä tuollaiset globaalista toimimaan pyrkivät suurvallat ovat ihmiskunnan syöpäkasvaimia, ei Kanadakaan voi täysin olla täysin välittämättä siitä mitä USA tekee. Ei kanadalaiset siltä ole rähmällään jenkkien muna suussa. Venäjä jatkaa olemassaoloaan vielä kauan sen jälkeen kun unioni on joutanut historian roskakoriin. NATOn tulevaisuudesta tulevat päättämään amerikkalaiset eivät eurooppalaiset. Yhdysvaltoja ei tule kiinnostamaan kilpailevan suurvallan sotilaallinen puolustaminen loputtomasti. Pohjimmiltaan "eurooppalaisilla" on kaksi vaihtoehtoa - nauttia Yhdyvaltojen suojelua suht hajanaisena isänmaiden eurooppana tai sitten vahva unioni ja NATOn vähittäinen kuihtuminen pois.

 

[baikal]

Taktinen haustetaistelija on ytimissä. Älytsin vahva Eurooppa tuskin on Usan tai Kiinan tai Venäjän mielestä ihan tosi fantsu juttu. Maailman talousveturiksi Euroopasta ei ole, kilpailijana se voi olla paha, mutta koitetaans pitää se vähän pää alhaalla. Keinovalikoimassa sitten löytyy. Monimutkaisia riippuvuuksia on rakennettu ja rakennetaan, talouselämää ja politiikkaa vakoillaan Kylmän Sodan ajoilta peräisin olevilla voimakoneilla, ristiin ja rastiin ja välillä hyvin perverssin oloisillakin periaatteilla.

Venäjä näyttäytyy sotilaallisena uhkana, mutta ei muultakaan kansainväliseltä toiminnalta voi silmiään sulkea kuin se kuuluisa aasi, joka laput silmillä veivaa ikänsä myllynkiviä pikku ympyrässä. Tällaisissa kuvioissa päättäjiltä vaaditaan muutakin kuin isot hevosen hampaat ja selfienottokykyä vaativissa kotimaisissa erityisolosuhteissa. Rumasti sanottu, mutta monen poliitikon tosiasiallinen painoarvo kriisiytyvässä tilanteessa lähentyy uhkaavasti nollaa.

 

[elso]

Tällaisissa kuvioissa päättäjiltä vaaditaan muutakin kuin isot hevosen hampaat ja selfienottokykyä vaativissa kotimaisissa erityisolosuhteissa. Rumasti sanottu, mutta monen poliitikon tosiasiallinen painoarvo kriisiytyvässä tilanteessa lähentyy uhkaavasti nollaa.

Vastavuoroisesti voidaan sanoa, että kriisitilanteessa valta keskittyy hyvin pienelle klikille, ja näiden tosiallinen painoarvo kasvaa potenssiin N. Koskee eritoten sitä selfie-tyyppiä ja paria muuta ihmistä, jotka istuvat eduskunnassa Puhemiehen lähettyvillä.

On totta, että suurin osa muista poliitikoista on kriisitilanteissa lähinnä puhuvia päitä.

 

[koponen]

EU:iin kuuluva pienempi valtio, jolla on hyvä sisäinen yhtenäisyys ei mahda olla eurooppalaisittain kova katastrofi. Siis jos vaikkapa Skotlanti, Baskimaa, Katalonia ovat pian itsenäisiä.

Jos muutos on jotakuinkin hallittu ja veretön, niin sukupolven päästä asia on aika lailla unohdettu. Pientä paikallisdynamiikkaa nyt aina tulee, mutta väärintekeminen jos jää taloudellisiin intresseihin ym., niin haavat arpeutuvat nopeasti.

Elinkelvottomien räyhävaltioiden synnyt ja sisällissodat toki saisivat jäädä historiaan. Näitä ei nyt taida vaikkapa Belgiassa tai Iso-Britanniassa ollakaan. Katalaanitkin ovat päältä katsoen tolkun sakkia. Baskeista en osaa sanoa.

 

[JOKO]

Nationalismi ei ole noussut. Pikemminkin sitä on pyritty ajamaan marginaaliin kylmän sodan jälkeen. Kylmän sodan aikana kansallismielisyys oli hyve, koska sen puolustusta vahvistava ja yhteiskuntaa sisäisesti lujittava vaikutus on selvästi havaittavissa. Unionin rakentamisen ja liberalismin kannalta kansallismielisyys ja kansallinen yhteisyys ovat puolestaan huono asia ja siksi niitä on pyritty marginalisoimaan viimeiset 20 vuotta. Välineiksi on otettu propaganda ja valtaisat väestönsiirrot.

Nationalismi näyttää paikoitellen nousevan. Todellisuudessa kyse taitaa olla ympäröivän yhteiskunnan hajaannuksesta. Väestönsiirrot ja liberalismi ovat luoneet sekä kasvattaneet lähekkäin asuvien ihmisryhmien uskonnollisia, kulttuurisia, etnisiä ja varallisuuteen liittyviä eroja. Erojen kasvaessa väestöryhmien rajat tulevat selkeämmin näkyviin.

Vallanpitäjien on helppo käyttää hyväkseen sisäisesti heikkoa ja sirpaloitunutta kansaa. Tällaiseen yhteiskuntaan voi helposti luoda suuret hyvinvointierot tarjoavan luokkayhteiskunnan. Perinteinen hajota ja hallitse malli, jota on käytetty kaikissa siirtomaaimperiumeissa ja useimmissa suurvalloissa. Lähes poikkeuksetta pieni vähemmistö hallitsee väestön enemmistöä. Vähemmistö saa vastineeksi kohtuuttomat edut, kunhan se toimii yläpuolellaan olevan vallanpitäjän hyväksi. Tämä vähemmistö voi olla muodostunut kielen, etnisen taustan, uskonnon tai jonkun muun kansanryhmiä erottavan piirteen pohjalta. Tämä oli se yhteiskuntamalli, joka aikanaan suodatti kansallisvaltioiden idean esiin. Näin tulee jälleen käymään.

Hajanaisen monietnisen valtion suurin vahvuus on myös sen heikkous. Vallanpitäjän on toki helppo käyttää kansalaisiaan hyväksi, mutta vastineeksi vieraiden valtojen on helppo lyödä kiilaa tällaisen valtion kansanryhmien väliin. Lähes poikkeuksetta ns. monikulttuuriset valtiot repivät itsensä lopulta kappaleiksi muiden valtioiden ystävällisellä avustuksella. Tämä tapahtuu aina lopulta, koska väärinkäytökset paisuvat liian suuriksi toisistaan eroavien väestöryhmien kesken.

Toivoakseni yhteiskunnallinen soppa palaa näyttävästi pohjaan jossain muualla Euroopassa ennen Suomea, ja täällä voidaan palata kohtuullisuuteen pohjaavan kansallisvaltion malliin ilman verenvuodatusta. Todennäköisempänä tosin pidän Jugoslavian hajoamisen kaltaista selkkausten sarjaa koko Euroopan leveydeltä. Ruotsin hajoaminen tulee olemaan mielenkiintoista nähtävää.

 

[scip10]

Olisihan siinä jonkinlaista historian ironiaa, jos Euroopan yhdentymiskehitys olisikin antanut alkusykäyksen unionin muodostaneiden kansallisvaltioiden hajoamisille.

On kyllä aivan turha kuvitella, että läntisen euroopan kansallisvaltiot hajoaisivat osiinsa verettömästi ilman minkäänlaista harmia kellekään. Joku Belgia voi kauniisti haljeta kahtia kuin Tsekkoslovakia aikoinaan, mutta Espanjassa, ehkä Ranskassa ja Italiassa sekä Brittein saarilla tulee vielä veri vuotamaan. Ja sitten on piru merrassa, jos myös Saksassa alkaa nationalismi nostaa rumaa päätään.

EU:ta (usein hyvästä syystä) haukuttaessa unohtuu, että fundamentit joiden pohjalta liittoa aikoinaan alettiin kasata eivät ole mihinkään kadonneet.

 

[RPG83]

Toivoakseni yhteiskunnallinen soppa palaa näyttävästi pohjaan jossain muualla Euroopassa ennen Suomea, ja täällä voidaan palata kohtuullisuuteen pohjaavan kansallisvaltion malliin ilman verenvuodatusta.

Euroopan hullu vuosi osa 2?

Todennäköisempänä tosin pidän Jugoslavian hajoamisen kaltaista selkkausten sarjaa koko Euroopan leveydeltä. Ruotsin hajoaminen tulee olemaan mielenkiintoista nähtävää.

Kysymys voidaan ratkaista myös saksalaisittain. Jos toimitaan nopeasti, niin kantaruotsalaisten määrä on riittävä.