Tässä Skotlannin itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen lähestyessä, on mieleen noussut huoli nationalismin voimakkaasta noususta huonolla tavalla Länsi-Euroopassa kylmän sodan jälkeen.
Skotlannin itsenäisyys on sinänsä oma kysymyksensä, johon ei tarvitse tässä sen syvemmin paneutua. Olen kuitenkin erityisen huolissaan Skotlannin mahdollisen itsenäisyyden seurannaisvaikutuksista. Miten Skotlannin mahdolliseen itsenäisyyteen reagoivat baskit tai katalaanit? Entä flaamit ja valloonit?
Skotlannin mahdollinen itsenäisyys myös pitkällä aikavälillä väistämättä heikentää Iso-Britannian kansainvälistä asemaa ja sotilaallista mahtia, millä taas on merkittäviä vaikutuksia Euroopan ja koko maailman turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Britit ovat kuitenkin olleet pitkään yksi Yhdysvaltojen luotettavimmista ja merkittävimmistä liittolaisista, sekä tärkein yksittäinen NATO:n eurooppalainen jäsenvaltio.
Kaikkea tätä kannattaa peilata vasten Ukrainan kriisiä ja Venäjän nousevaa sotilasmahtia. Onko nationalismin ja kansallisten etujen valvomisen pyörteissä painiskelevasta pirstaleisesta Euroopasta riittävää vastavoimaa Putinin Venäjälle? Pystyykö Putin käyttämään vuosituhansia vanhaa hajota ja hallitse -taktiikkaa Euroopan polvilleen saattamiseksi? Kaatuuko koko EU ennen pitkää sisäisiin ristiriitoihin? Entä miten käy NATO:n pitkällä aikavälillä?
Paljon visaisia kysymyksiä, joihin on vain vähän tyhjentäviä vastauksia. Kuitenkin tämäntapaiset kysymykset saattavat loppuviimein ratkaista koko Euroopan mantereen kohtalon globaalina toimijana.
Aiheen voi tuoda myös Suomea lähelle pohtimalla esimerkiksi Ahvenanmaan mahdollisen itsenäistymisen turvallisuuspoliittisia ja muita vaikutuksia.
Tästä nationalismin noususta Euroopassa esimerkkeinä toimivat myös tänään Ruotsissa vaalivoiton saavuttaneet Ruotsidemokraatit tai kotoiset Perussuomalaiset, unohtamatta esimerkiksi Ranskan Front Nationalia ja muita kansallismielisiä puolueita Eurooppassa.
Huolestuttavinta tässä kehityksessä on monen Länsi-Euroopan nationalistisen puolueen läheiset suhteet Putinin Venäjään, kenen etuja nämä puolueet lopulta ajavat? Ei tule millään muotoa myöskään väheksyä FSB:n ja ylipäätään Venäjän turvallisuuspalveluiden jo kylmän sodan aikana hankittuja kykyjä solmia läheisiäkin suhteita eri poliittisten puolueiden johtoon, ja tätä kautta vaikuttaa merkittävästi itsenäisten valtioiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ylipäätään voi ajatella pienten kansallisten yksiköiden olevan suuria alttiimpia kaikenlaiselle ulkopuoliselle vaikuttamiselle ja painostamiselle.
Skotlannin itsenäisyys on sinänsä oma kysymyksensä, johon ei tarvitse tässä sen syvemmin paneutua. Olen kuitenkin erityisen huolissaan Skotlannin mahdollisen itsenäisyyden seurannaisvaikutuksista. Miten Skotlannin mahdolliseen itsenäisyyteen reagoivat baskit tai katalaanit? Entä flaamit ja valloonit?
Skotlannin mahdollinen itsenäisyys myös pitkällä aikavälillä väistämättä heikentää Iso-Britannian kansainvälistä asemaa ja sotilaallista mahtia, millä taas on merkittäviä vaikutuksia Euroopan ja koko maailman turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Britit ovat kuitenkin olleet pitkään yksi Yhdysvaltojen luotettavimmista ja merkittävimmistä liittolaisista, sekä tärkein yksittäinen NATO:n eurooppalainen jäsenvaltio.
Kaikkea tätä kannattaa peilata vasten Ukrainan kriisiä ja Venäjän nousevaa sotilasmahtia. Onko nationalismin ja kansallisten etujen valvomisen pyörteissä painiskelevasta pirstaleisesta Euroopasta riittävää vastavoimaa Putinin Venäjälle? Pystyykö Putin käyttämään vuosituhansia vanhaa hajota ja hallitse -taktiikkaa Euroopan polvilleen saattamiseksi? Kaatuuko koko EU ennen pitkää sisäisiin ristiriitoihin? Entä miten käy NATO:n pitkällä aikavälillä?
Paljon visaisia kysymyksiä, joihin on vain vähän tyhjentäviä vastauksia. Kuitenkin tämäntapaiset kysymykset saattavat loppuviimein ratkaista koko Euroopan mantereen kohtalon globaalina toimijana.
Aiheen voi tuoda myös Suomea lähelle pohtimalla esimerkiksi Ahvenanmaan mahdollisen itsenäistymisen turvallisuuspoliittisia ja muita vaikutuksia.
Tästä nationalismin noususta Euroopassa esimerkkeinä toimivat myös tänään Ruotsissa vaalivoiton saavuttaneet Ruotsidemokraatit tai kotoiset Perussuomalaiset, unohtamatta esimerkiksi Ranskan Front Nationalia ja muita kansallismielisiä puolueita Eurooppassa.
Huolestuttavinta tässä kehityksessä on monen Länsi-Euroopan nationalistisen puolueen läheiset suhteet Putinin Venäjään, kenen etuja nämä puolueet lopulta ajavat? Ei tule millään muotoa myöskään väheksyä FSB:n ja ylipäätään Venäjän turvallisuuspalveluiden jo kylmän sodan aikana hankittuja kykyjä solmia läheisiäkin suhteita eri poliittisten puolueiden johtoon, ja tätä kautta vaikuttaa merkittävästi itsenäisten valtioiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ylipäätään voi ajatella pienten kansallisten yksiköiden olevan suuria alttiimpia kaikenlaiselle ulkopuoliselle vaikuttamiselle ja painostamiselle.
Viimeksi muokattu: