Nato-hurmos vaihtui varovaisuuteen

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
HS:n kirjoitus on sen verran asiallinen, että sitä voitanee repostella myös täällä. Ainakin se on lukemisen arvoinen! Ehkä tiedämme parin viikon sisällä, onko kovien puheiden aika ohi!


http://www.hs.fi/kotimaa/a1414738436152#kommentit
Nato-hurmos vaihtui varovaisuuteen
Kun vihreät miehet marssivat Krimille, Suomen valtasi huoli. Pitkästä aikaa puolustuspolitiikka nousi otsikoihin. Mutta nyt kovien puheiden aika on ohi.



http://www.hs.fi/kotimaa/a1414737820147
Venäjän varjo näkyy kaikkialla
Puolustusministeri Carl Haglund listaa mielestään tämän vuoden tärkeimmät asiat Suomen puolustuspolitiikassa
 
Nämä "hurmos" ja "kiima" heitot ovat asiattomia.

Pikemminkin tulkitsen hetkellisen sordiinon keskustelussa niin, että pinnan alla kuplii. Saatamme yllättyä jatkossa.
 
^Adam7 welcome back!

^^hyvät jutut, diggaan

hyviä paloja varsinkin:
"Nyt on jarru päällä", sanoo Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Hanna Ojanen. "Yhtenä merkkinä tästä on se, miten suppeasti turvallisuutta nyt Suomessa pohditaan. Se ei selvästikään kata esimerkiksi energia-asioita." Harmi, jos Nato-keskustelu nyt kokonaan hyytyy, Ojanen sanoo.

Tämän vuoden oppeja Ukrainan kriisin ja Venäjän varjossa on se, ettei Suomen ja Ruotsin uudelta puolustusyhteistyöltä pidä odottaa liikoja. Ei tarvitse kuin muistella hetki Tukholman saariston sukellusvenejahtia. Venäjä piti Ruotsia pilkkanaan, ja Suomi ei olisi edes lain mukaan päässyt apuun, jos Suomesta jotain apua olisi ollut.

sekä eka kommentti:
JOS puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa olisi niin merkittävä Pohjoismaiden turvallisuudelle kuin Suomessa halutaan uskoa, niin miksi Norja, Tanska ja Islanti (ja Baltian maat) ovat mieluummin tukeutuneet Natoon?

Kun näyttää siltä, että natoon ei päästä ja tilanne ei ole enää sillä tavoin vakaa kuin se oli, niin johtajuutta tarvitaan. On pidettävä huoli puolustuksen tasosta samalla kun leikataan. Nää on ihan erilliset jutut vaikka tarjoaa poliittisen lyömäaseen jota kykenee käyttämään vähälahjaisinkin.
 
Nämä "hurmos" ja "kiima" heitot ovat asiattomia.

Pikemminkin tulkitsen hetkellisen sordiinon keskustelussa niin, että pinnan alla kuplii. Saatamme yllättyä jatkossa.

Olen samaa mieltä, hurmos ja kiima ovat asiattomia. Mutta niin ovat nekin heitot, joissa Nato-myönteisen keskustelun vastapuolta aletaan viittaamaan putinisteiksi tai muuten vain ääliöiksi.

Pahin sirppi- ja vasara-aalto on toistaiseksi aika tyven. Mutta eiköhän venäläinen reippaaksi yltynyt ulkopolitiikan hoitaminen tuone vielä jatkoakin.
 
Olemme saaneet vuodesta toiseen kuulla uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta ja siitä, ettei meitä mikään tai kukaan, eikä koskaan uhkaa. Miksi siis olla huolissaan maanpuolustuksesta. Väitän yhä, että Suomessa Eduskunta nostaisi ensiksi kätensä kuullessaan käskyn Ruki vverh! (Руки вверх!)


Venäjän pullistelu nostaa maanpuolustusintoa naapurimaissa – Suomessa samaa ilmiötä ei näy
Kotimaa 2.11.2014 15:02

Jukka Hiiro


Helsingin Sanomat

Vesa Moilanen / Lehtikuva
1305892870149

Maavoimien vuoden suurin reservin kertausharjoitus järjestettiin Parolannummen panssariprikaatissa lokakuun alussa.
  • 15
    Ukrainan kriisi ja Venäjän viimeaikaiset voimatoimet ovat herättäneet Suomen naapurimaiden kansalaisissa uudenlaista maanpuolustusintoa.

    Virossa vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestö Kaitseliitin jäsenmäärän on kerrottu kasvaneen merkittävästi Venäjän toimien seurauksena, ja samanlaisia uutisia on kuulunut Ruotsin Hemvärnetistä.

    Hemvärnet on vapaaehtoisista Ruotsin kansalaisista koostuva paikallispuolustusjoukko.


    Näkyvätkö Ukrainan kriisin seuraukset myös suomalaisten kiinnostuksessa maanpuolustusta kohtaan?

    "Tuntumani on, että kyllä nämä tapahtumat ovat harjoituksissa maanpuolustushenkeä tiivistäneet, mutta mitään ryntäystä jäsenmäärään ei ole kyllä tullut", reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen sanoo.

    Vaikka jäsenmäärä eri reserviläisjärjestöissä ei näytäkään olevan kasvussa, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtajan Pekka Tuunanen Venäjän toimista koituneen hyviäkin puolia.

    "Semmoinen vastaan urputus tällaisen reserviläiskoulutuksen tarpeellisuudesta on kyllä vähentynyt", hän toteaa.

    Puolustusvoimissa Venäjän viimeaikaisten toimien vaikutuksia on vaikea arvioida. Puolustusvoimien mukaan esimerkiksi eri aselajien erikoisjoukkoihin ei kuluneena vuonna ole hakeuduttu aikaisempaa innokkaammin.

    Kutsuntoihin sen sijaan tulee ainakin teoriassa koko kutsuttu ikäluokka, ja jos ei tule, poliisi noutaa, puolustusvoimien koulutuspäällikkö eversti Hannu Hyppönen kertoo.

    "Suuri yleisö voisi vetää äkkinäisiä päätelmiä viime aikojen tapahtumien vaikutuksesta siihen, että ensi vuonna kertausharjoitusten määrä kasvaa 220 prosenttia. Asiasta on kuitenkin päätetty jo neljä vuotta sitten", Hyppönen sanoo.

    Puolustusvoimat järjestää ensi vuonna 90000 kertausharjoitusvuorokautta kaikkiaan noin 18000 eri reserviläiselle. Tänä vuonna reserviläisistä vain 5000–6000 pääsee kertaamaan.

    Maaliskuussa uutisoitiin, kuinka asepalvelukseen haki alkuvuonna ennätysmäärä naisia. Hakijoita oli 818, kun aiemmin keskiarvo on ollut noin 500 hakijaa vuodessa.

    "Sen taustalla oli todennäköisesti erillinen Pirkanmaalla toteutettu kampanja. Naisille lähetettiin kirjeet, joissa kerrottiin vapaaehtoisesta asepalveluksesta yhtenä vaihtoehtona. Kampanja oli ministerin tahto. Puolustusvoimat lähtee siitä, ettei naisia ole tarvetta saada asepalvelukseen nykyistä enempää", Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan pääsihteeri Heli Santala sanoo.

    Tuunasen mukaan Suomea ei kannata suoraan verrata naapurimaihin, sillä tilanne on merkittävästi eri.

    "Suomessa reserviläiset tulevat varusmiespalveluksen kautta ja heille on osoitettu paikka puolustusvoimien organisaatiossa. Meillä ei siis ole tällaisia joustavia kodinturvajoukkoja, joihin liittyminen on ehkä helpompaa", Hän puntaroi.

    Tuunasen mukaan signaaleja siitä, että maanpuolustus kiinnostaa suomalaisia, on kuitenkin olemassa. Näin siitä huolimatta, että vapaaehtoisille maanpuolustuskursseille näyttää tänä vuonna osallistuvan hieman vähemmän reserviläisiä kuin viime vuonna.

    "Vaikka kasvua ei olekaan niin meillä koulutettiin viime vuonnakin 20 000–25 000 ihmistä", Tuunanen muistuttaa.

    Tutkitusti suomalaisten maanpuolustustahtoon vaikuttaa niin vastaajan sukupuoli, ikä kuin puoluekantakin. Miehillä maanpuolustustahto on naisia voimakkaampaa, kokoomuksen äänestäjillä vihreiden ja vasemmiston äänestäjiä vankempaa. Onpa varuskuntien lakkautustenkin väitetty maanpuolustustahtoa laskevan: Poissa silmistä, poissa mielestä.

    Maailman sotilaalliset kriisit, kuten Venäjän toimet Ukrainassa, saattavat lisätä maanpuolustustahtoa, mutta lyhyellä aikavälillä vaikutuksista on vaikea löytää todisteita.

    Asiaan saadaan todennäköisesti lisävaloa jo joulukuun alussa, kun maanpuolustuksen suunnittelukunnan tämänvuotinen tutkimus valmistuu, Santala kertoo.

    "Tämän syksyn tutkimusta tehdään parhaillaan ja siinä on otettu huomioon myös viime aikojen tapahtumat. Yhtenä kysymyksenä on muun muassa Venäjän viimeaikaisten toimien vaikutus Suomen turvallisuuteen."
 
Vuoden mittaan on tullut varmuus siitä että Venäjän rajanaapurina olevan maan ainoa tapa varmistaa alueellinen koskemattomuutensa on NATO-jäsenyys. Tämän lisäksi Suomi, asukasluvultaan pienenä (mutta alueeltaan suurena) maana, tarvitsee yleiseen asevelvollisuuteen ja kaikkien ikäluokkien reserviläisyyteen perustuvat puolustusvoimat. Vain näillä eväillä kyetään puolustamaan koko maata.

Venäjän hyväntahtoisuuteen luottaminen ei ole realistinen vaihtoehto.
 
HS:n kirjoitus on sen verran asiallinen, että sitä voitanee repostella myös täällä. Ainakin se on lukemisen arvoinen! Ehkä tiedämme parin viikon sisällä, onko kovien puheiden aika ohi!


http://www.hs.fi/kotimaa/a1414738436152#kommentit
Nato-hurmos vaihtui varovaisuuteen
Kun vihreät miehet marssivat Krimille, Suomen valtasi huoli. Pitkästä aikaa puolustuspolitiikka nousi otsikoihin. Mutta nyt kovien puheiden aika on ohi.



http://www.hs.fi/kotimaa/a1414737820147
Venäjän varjo näkyy kaikkialla
Puolustusministeri Carl Haglund listaa mielestään tämän vuoden tärkeimmät asiat Suomen puolustuspolitiikassa

Tässä on äijän Valdaissa pitämä puhe suomeksi käännettynä. Ei kaipaa etukäteiskommentteja, mutta on ns. ensimmäisen käden lähde.

 
Presidentti Niinistön tietomäärä ja kontaktit ylittävät rivipoliitikoiden vastaavan. Mutta mitä hän näkee?

Euroopasta ja Yhdysvalloista saatava tuki ja kannustus lisätä minkäänlaisia jännitteitä on tasan nolla. EU:n kyky solidaarisuuteen ja eheys tiukassa paikassa on varmasti korkeintaan välttävä. Talousliittoa kiinnostaa vain raha. EU on yhtä kuin Euroopan keskuspankki ja komissio ja hajanaiset eripuraiset kansallisvaltiot.

Jo aikoja sitten olisi pitänyt kysyä kysyä, mitä muuta Suomi tarvitsee kuin rahaa.

 
En voi tykätä Vonkan viestistä, vaikka olenkin pääsääntöisesti samaa mieltä. Ongelma kansallisvaltio Suomen kannalta on se, että sen tukemisen / vahvistamisen / takaamisen / minkämuun hinta on liian korkea niille maille / tahoille joilla on kykyä.

Valitettavasti Ukrainan tapahtumat ovat osoittaneet, että varovainen toivo talousdynamiikan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta on turhaa.

Ei ole tarpeen elätellä tummanharmaan jumalhämärän tunnelmia, mutta valtiotason ja kansainvälisten järjestelyjen kellotaajuus huomioiden on korkea aika laittaa muutokset käyntiin kaikilla niillä rintamilla, joissa yhteys länteen on vahvistettavissa.

Yhteistyössä tinkii aina omastaan, mutta vahvemmalla pohjalla on yhteistyö tahon kanssa joka ei (käytännössä) voi vauhdittaa yhteistyötä asein. Tuo riittää minulle suunnan valitsemiseen, ja ilman suuntaa ei pärjää.

Pirullinen on pienen asema, nyt ja iankaikkisesti.
 
En voi tykätä Vonkan viestistä, vaikka olenkin pääsääntöisesti samaa mieltä. Ongelma kansallisvaltio Suomen kannalta on se, että sen tukemisen / vahvistamisen / takaamisen / minkämuun hinta on liian korkea niille maille / tahoille joilla on kykyä.

Valitettavasti Ukrainan tapahtumat ovat osoittaneet, että varovainen toivo talousdynamiikan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta on turhaa.

Ei ole tarpeen elätellä tummanharmaan jumalhämärän tunnelmia, mutta valtiotason ja kansainvälisten järjestelyjen kellotaajuus huomioiden on korkea aika laittaa muutokset käyntiin kaikilla niillä rintamilla, joissa yhteys länteen on vahvistettavissa.

Yhteistyössä tinkii aina omastaan, mutta vahvemmalla pohjalla on yhteistyö tahon kanssa joka ei (käytännössä) voi vauhdittaa yhteistyötä asein. Tuo riittää minulle suunnan valitsemiseen, ja ilman suuntaa ei pärjää.

Pirullinen on pienen asema, nyt ja iankaikkisesti.


En ymmärrä tätä logiikkaa. Kirjoituksen alussa toteat ihan oikein Suomen tukemisen hinnan olevan muille liian korkea, mutta heti perään olet valmis laskemaan entistä enemmän tämän tuen varaan.
 
Sivupolku sallittaneen. Luin kuinka RAF:n lentäjät olivat uhanneet ampua alas Antonovin. Tästä oli täräytetty otsikko. Monelle oli varmasti pettymys, kun siirtyivät leipätekstiin: Antonov oli latvialainen.
 
En ymmärrä tätä logiikkaa. Kirjoituksen alussa toteat ihan oikein Suomen tukemisen hinnan olevan muille liian korkea, mutta heti perään olet valmis laskemaan entistä enemmän tämän tuen varaan.

Vaihtoehdot huonousjärjestyksessä: itäliittoutuminen jatkoaskelineen, eristäytyminen, länsiliittoutuminen. Viimeinen vaihtoehto ei ole ollenkaan hyvä, syistä joita täällä laajalti ruoditaan, mutta olennaisesti parempi kuin kumpikaan muista. Miksi parempi? Koska jokainen, vähäinenkin intressi joka liittolaisilla on Suomen suhteen nostaa tosiasiallista vaikuttamiskynnystä ja laskee vaikuttamisen tehoa ainoan vastustajavaltion eli Venäjän taholta.

Tällä hetkellä olemme hyvin monin tavoin merkityksetön kohina jossain puolisiperiassa. Jokainen toimenpide joka nostaa Suomea muutoinkin kuin kätevänä puskurialueena strategisille kartoille (ei siis pelkästään sotilas-), on meille suomalaisille parempi.

Jos on olemassa jokin taikaseinä josta voi repiä pariteetiltaan oikeankokoisia resursseja kotoperäiseen voimapolitiikkaan, niin kiva. Kun ei kuitenkaan ole, niin tuossapa pelikortit.

Mikä @JOKO olikaan vaihtoehtoinen logiikka? Aidosti uteliaana kyselen.
 
Presidentti Niinistön tietomäärä ja kontaktit ylittävät rivipoliitikoiden vastaavan. Mutta mitä hän näkee?

Euroopasta ja Yhdysvalloista saatava tuki ja kannustus lisätä minkäänlaisia jännitteitä on tasan nolla. EU:n kyky solidaarisuuteen ja eheys tiukassa paikassa on varmasti korkeintaan välttävä. Talousliittoa kiinnostaa vain raha. EU on yhtä kuin Euroopan keskuspankki ja komissio ja hajanaiset eripuraiset kansallisvaltiot.

Jo aikoja sitten olisi pitänyt kysyä kysyä, mitä muuta Suomi tarvitsee kuin rahaa.

Muutama vuosi sitten EU suorastaan tarjosi Suomelle (ja muillekin NATO:n ulkopuolella oleville EU-maille) jonkinlaisia turvallisuustakuita. Tästä Suomi kuitenkin kieltäytyi ja varmammaksi vakuudeksi siitä kirjattiin klausuuli (kts. oheinen liite sivu 20) sopimukseen. Asia aiheutta melkoista hämmennystä EU-maiden piirissä, mutta sosialistinen valtiojohtomme (halonen ja tuomioja) halusi mieluummin peesailla turvallisuuspoliittisesti Putin/Venäjän ikuisessa ystävyydessä.

Kysymys ei ollut merkityksellinen muiden maiden osalta koska ne ovat jo turvatakuiden piirissä NATO-jäsenyytensä myötä.

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/files/2170_suomen_ulkopolitiikan_idea_.pdf

Siis Suomen osalta täytyy sanoa että olimme itse aktiivisia ettei EU:n turvatakuita kirjata liittosopimuksiin. Tämäkin on vain yksi pieni esimerkki siitä kuinka suurta poliittista vahinkoa maallemme aiheutettiin halosen ja tuomiojan toimesta.
 
Our plans miscarry because they have no aim. When a man does not know what harbour he is making for, no wind is the right wind.

Seneca nuorempi. :)
 
Sivupolku sallittaneen. Luin kuinka RAF:n lentäjät olivat uhanneet ampua alas Antonovin. Tästä oli täräytetty otsikko. Monelle oli varmasti pettymys, kun siirtyivät leipätekstiin: Antonov oli latvialainen.

Mikä yllätys tuo oli? Kysehän oli terrorismin pelosta eikä sotilaallisen yllätyshyökkäyksen torjunnasta. Voit uskoa, että Lontoon lähistöllä kielletyllä alueella ja radiokutsuihin vastaamatonta lentävää ilma-alusta kohdellaan potentiaalisena terrorismina riippumatta ilma-aluksen kansallisuudesta.
 
Vaihtoehdot huonousjärjestyksessä: itäliittoutuminen jatkoaskelineen, eristäytyminen, länsiliittoutuminen. Viimeinen vaihtoehto ei ole ollenkaan hyvä, syistä joita täällä laajalti ruoditaan, mutta olennaisesti parempi kuin kumpikaan muista. Miksi parempi? Koska jokainen, vähäinenkin intressi joka liittolaisilla on Suomen suhteen nostaa tosiasiallista vaikuttamiskynnystä ja laskee vaikuttamisen tehoa ainoan vastustajavaltion eli Venäjän taholta.

Tällä hetkellä olemme hyvin monin tavoin merkityksetön kohina jossain puolisiperiassa. Jokainen toimenpide joka nostaa Suomea muutoinkin kuin kätevänä puskurialueena strategisille kartoille (ei siis pelkästään sotilas-), on meille suomalaisille parempi.

Jos on olemassa jokin taikaseinä josta voi repiä pariteetiltaan oikeankokoisia resursseja kotoperäiseen voimapolitiikkaan, niin kiva. Kun ei kuitenkaan ole, niin tuossapa pelikortit.

Mikä @JOKO olikaan vaihtoehtoinen logiikka? Aidosti uteliaana kyselen.


Aiemmin olin lievästi Natoon liittymisen kannalla. Nyt länsimaiden organisoiman Ukrainan vallankaappauksen jälkeen pidän onnena meidän oloamme liittouman ulkopuolella. Mielekkäintä olisi palata puolueettomuuden suuntaan. Suurvaltojen välien kiristyessä liittoumien pienet maat tulevat olemaan toimenpiteiden kohteena. Niitä yritetään irrottaa liittoumasta ja keinot voivat olla ikäviä.

Kylmän sodan ei pidän antaa hämätä pohdittaessa nykyistä tilannetta. Silloista yhteiskuntamallien kamppailua ei ole tällä hetkellä, joten suurvallat eivät ole valmiita keskinäiseen mittelöön laajassa mitassa. Tämä antaa suurvalloille vapaammat kädet voimapolitiikan toteuttamiseen ja samalla se antaa mahdollisuuden tehtyjen sopimuksien luovaan tulkintaan. Tämä pitäisi muistaa laskettaessa NATO nimisen sopimuksen varaan.

Haluaisin myös huomauttaa puolueettomuuden ja eristäytymisen olevan kaksi eri asiaa.
 
Hienoa, että JOKO argumentoi ja valottaa kantaansa. Otetaanpa pari pointtia ruodittaviksi.

Mielekkäintä olisi palata puolueettomuuden suuntaan.

Tuo oli YYA-ajan propagandaa. Oikeasti Suomi oli YYA-sopimuksen nojalla vähintäänkin rauhankumppanuudessa Varsonvan liiton kanssa. Siitä on puolueettomuus kaukana, jos tiukssa paikassa on julkisella valtiosopimuksella lupauduttu taistelemaan SNTL:n rinnalla kuin veljeskansat ikäänsä.

Nyt sellaista sopimusta ei ole olemassa.

Suurvaltojen välien kiristyessä liittoumien pienet maat tulevat olemaan toimenpiteiden kohteena. Niitä yritetään irrottaa liittoumasta ja keinot voivat olla ikäviä.

Ehkä, mutta siihen mennessä on "puolueettomien" maiden kysymys jo ratkaistu, kuten Georgiasta tai Ukrainasta olemme nähneet. Liittouman sisäinen koheesio pitää liittouman tiukkana, koska siitä lipsuminen tietää liittouman loppua samalla kellonlyömällä.


Haluaisin myös huomauttaa puolueettomuuden ja eristäytymisen olevan kaksi eri asiaa.

Kyllä, mutta avautuminen ei takaa kumppaneita. Eikä varsinkaan yksittäisen pienen maan tekeminä ratkaisuina. Länsi-Eurooppa turvaa NATO:on, eikä se muuksi muutu suomalaisten toimilla. Suomen tie oli jossakin näkökulmassa menestys, mutta ulkomaisesta näkökulmasta se oli silkkaa suomettumista. Ulkomaalaisenäkivät totuuden jo silloin eli Suomi ei harjoittanut YYA-politiikkaa omasta vapaasta tahdostaan. Sellaisessa puolueettomuudessa ei ole mitään hienoa.
 
Mutta jos nyt kuitenkin :cool: !


http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/a...ikkeuksellisen-suuri-reservilaismaara/4475810
Rannikkojääkärit Nato-valmiuteen - poikkeuksellisen suuri reserviläismäärä
Kotimaa Julkaistu 03.11.2014 14:08 21




Suomi asettaa Uudenmaan prikaatin kansainvälisen rannikkojääkärikomppanian Naton nopean toiminnan joukkojen valmiuteen vuodelle 2015.

Pääosin reserviläisistä muodostuva joukko poikkeaa aikaisemmista valmiusyksiköistä suuren reserviläismääränsä takia. 290 hengen joukosta vain noin 20 sotilasta on vakituisessa palveluksessa olevaa kantahenkilökuntaa.

Suomi on osallistunut Naton nopean toiminnan joukkojen valmiuteen vuodesta 2012 alkaen. Yksikön lähettäminen kriisinhallintaoperaatioon edellyttää erillisen kansallisen päätöksen.
 
Back
Top