NATO:n ydinaseet

Tuolla mainitaan myös, että pelkästään noiden B61:n uusimisen hinnalla lennätettäisiin koko Yhdysvaltojen AWACS-, ilmatankkaus-, ja tiedustelukonelaivastoa kymmenen vuotta. Näistä olisi melko varmasti enemmän hyötyä.

Kyseessä onkin nimenomaisesti yhdysvaltalainen näkökulma mikä jatkaa kylmän sodan perinteitä. Eurooppaan sijoitettujen ydinaseiden tehtävänä on rajoittaa USA:n toimintavapautta ja lisätä USA:n sitoutumista Euroopan puolustamiseen. Sukellusveneet ovat tekniseltä kannalta verrattomasti parempi asejärjestelmä. Nuclear sharing osoittaa vain verrattoman paljon sitoutuneisuutta kuin siilo Pohjois-Dakotassa tai sukellusvene Atlantilla.

USA:n tukikonelaivastoja voidaaan toki lennättää kymmenen vuotta ydinaseiden ylläpitokuluilla, mutta niistä ei ole meidän kannaltamme niin paljon hyötyä kuin ydinpelotteelle Euroopassa. Erilaisiin pikku sotaretkiin niistä on toki iloa.

Euro-ohjuksissa on edelleen sama perusongelma kuin 1980-luvulla: ne ovat Venäjän näkökulmasta "weapon of mass decapitation." Lentoaika Länsi-Euroopasta Moskovaan olisi luokkaa 5-7 minuuttia, Puolasta tai Suomesta vielä vähemmän. Tarkkuus riittäisi syvälle haudattujen bunkkereiden tuhoamiseen. Tässä ajassa ei ehditä vastatoimiin eikä evakuointeihin.

Toki, vastaavasti NL:n, ei kun siis Venäjän euro-ohjukset ovat samaa Länsi-Euroopalle. Aikoinaan SS-20 ohjukset nähtiin juuri tuon vuoksi vakavaksi uhaksi Euroopalle ja niihin vastattiin Pershing II ja GLCM-ohjuksin. Näin päästiin tilanteeseen jossa keskimatkan ohjukset poistettiin aseriisuntaneuvotteluiden kautta. Mikäli Venäjä aikoo ottaa taas euro-ohjuksia käyttöön olisi Suomen kannalta hyvä jos NATO vastaa omalta osaltaan vastaavilla järjestelmillä.
 
Toki, vastaavasti NL:n, ei kun siis Venäjän euro-ohjukset ovat samaa Länsi-Euroopalle. Aikoinaan SS-20 ohjukset nähtiin juuri tuon vuoksi vakavaksi uhaksi Euroopalle ja niihin vastattiin Pershing II ja GLCM-ohjuksin. Näin päästiin tilanteeseen jossa keskimatkan ohjukset poistettiin aseriisuntaneuvotteluiden kautta. Mikäli Venäjä aikoo ottaa taas euro-ohjuksia käyttöön olisi Suomen kannalta hyvä jos NATO vastaa omalta osaltaan vastaavilla järjestelmillä.

Tilanne ei ollut ihan symmetrinen; karusti sanottuna edes Lontoo tai Pariisi eivät tuhoutuessaan aiheuttaisi yhtä isoja epävarmuuksia kuin Moskovan käristyminen. Euro-ohjusten dekapitaatioiskun uhka oli jo 1980-luvulla useamman asiantuntijan mukaan vaarallisen epätasapainottava ja maailman turvallisuuden kannalta vältettävä tila.

Ei sillä, ei tuo ihan ongelmaton briteille ja ranskiksillekaan ole ollut. Ranskalaisten suunnitelmista en tiedä, briteillähän on käytössä kunkin pääministerin virkaan astuessa omin käsin kirjoittama ja sukellusveneen kassakaappiin laitettava kirje, jossa annetaan kapteenille toimintaohjeet siltä varalta, että BBC vaikenee. Tää ei välttis ole ihan täydellisen optimaalinen järjestely 16 ohjuksen hallintaan, ja yksi hyvä syy briteille luopua pommeista. Sivuhuomiona, brittiläinen ydinasekeskustelu on aika mielenkiintoista seurattavaa, kun edes hallituksen ministerit eivät oikein keksi mitään järkevää perustetta Tridentien korvaamiseksi. Paitsi erilaisia selityksiä tyylilajissa "pitäähän meillä näitä olla."

Tuossa linkkaamassani artikkelissa käsiteltiin aika kattavasti tätä poliittista aspektia ja Yhdysvaltojen "sitomista" Eurooppaan. Olen aika lailla samaa mieltä eikä minulla ole siihen hirveästi lisättävää. Huomautan vain, että pommit eivät ole niin kalliita, että Yhdysvallat lähtisi vaikkapa niiden tuhoutumisen tai niiden tuhoamisella uhkaamisen vuoksi tosisotimaan, jos se ei muuten lähtisi. Kuulostaa siis hivenen köykäiseltä perustelulta.
 
Mitä Venäjän suunnitelmiin tulee, niin kattelisin asiaa ihan rauhassa. Uskon, että sielläkin nähdään tässä asiassa ennen pitkää järjen valo ja todetaan, että pommien lisäämisellä ei saavuteta oikein mitään mainittavaa kyvykkyyttä, mitä nyt jo ei muin keinoin olisi käytettävissä. Tietty vähän huono meidän kannalta, koska tuo raha luultavasti laitettaneen konventionaalisiin aseisiin.

Inertian ja jopa suoranaisen korruption merkitystä ei kannata aliarvioida, Venäjällä on pitkät perinteet tarpeettomien asejärjestelmien rakentelusta siksi, kun projektien katkaisu olisi jotenkin ikävää tai vähentäisi tiettyihin taskuihin suuntautuvia tulovirtoja.
 
Tilanne ei ollut ihan symmetrinen; karusti sanottuna edes Lontoo tai Pariisi eivät tuhoutuessaan aiheuttaisi yhtä isoja epävarmuuksia kuin Moskovan käristyminen. Euro-ohjusten dekapitaatioiskun uhka oli jo 1980-luvulla useamman asiantuntijan mukaan vaarallisen epätasapainottava ja maailman turvallisuuden kannalta vältettävä tila.

Nk. dekapitaatio oli 1980-luvulla saavutettavissa helpommin Trident-ohjuksin ujuttamalla sukellusvene rannikon läheisyyteen - NL:n sukellusveneentorjunta ei ollut niin korkealla tasolla että tämä olisi voitu estää. Pershing II ja GLCM -ohjusten vastustus oli erittäin pitkälle KGB:n masinoimaa ja näkyi myös tutkijoiden taustoissa. Loppujen lopuksihan ne poistettiin juuri sillä tavalla kun pitääkin - eli kieltämällä keskipitkän matkan ohjukset molemmilta osapuolilta.

Ydinaseet ovat toki kalliita, mutta ottaen huomioon puolustusmenojen kokonaiskonkurssin melko halpoja. Ne tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden äärimmäiseen pelotteeseen. Kapasiteetin takaisinkäyttöönotto olisi myös erittäin hankalaa. Asevoimien tärkein tehtävä on, mitä ei aina muisteta, sotien ehkäiseminen, ei itse sotiminen.
 
No ilmeisesti sitten KGB oli kyennyt ostamaan mm. Yhdysvaltojen ilmavoimien ohjusupseereita evp.

Taktisilla aseilla ei edelleenkään ole realistisia sotilaallisia käyttötarkoituksia, ja älyaseiden lisääntyessä teoreettisetkin käyttökohteet hupenevat koko ajan. Huomaa, että esimerkiksi perinteisesti euro-aseiden puolesta kampanjoinut Yhdysvaltojen Euroopan-esikunta on jo kääntänyt kelkkansa, eikä edes halua, mitä olisit niille tarjoamassa. Pelotevaikutus tuotetaan, kuten tuossa artikkelissa todetaan, ihan hyvin myös Dakotasta käsin. Tai noista sukellusveneistä.

Taktisten ydinaseiden lisääminen tai ylipäätään ylläpito on lähinnä rahan hukkaa. Tuolla 8 miljardilla ostaisi muistikuvan mukaan vaikka parikin panssariprikaatia. Tai kasapäin SADARMeja, jos loputtomien panssarilauttojen pysäyttämisestä tulee joskus realistinen huoli. Panssariprikaateja NATO tarvitsee kipeästi, ei jossain holvissa happanevia ydinpommeja.
 
Taktisten ydinaseiden lisääminen tai ylipäätään ylläpito on lähinnä rahan hukkaa. Tuolla 8 miljardilla ostaisi muistikuvan mukaan vaikka parikin panssariprikaatia. Tai kasapäin SADARMeja, jos loputtomien panssarilauttojen pysäyttämisestä tulee joskus realistinen huoli. Panssariprikaateja NATO tarvitsee kipeästi, ei jossain holvissa happanevia ydinpommeja.

8 miljardia on mitätön summa USA:n tai Naton eurooppalaisten jäsenmaiden budjetissa. Panssariprikaatit ovat hyviä sotimaan ja Sadarmit näppäriä sodankäynnissä, mutta tähän asti ydinaseet ovat toimineet mainiosti sotien ehkäisyssä. Ydinsodan kynnystä ei kannata pitää liian korkealla jotta sotimisesta ei tule liian houkuttelevaa ratkaisua.

EUCOM:n kanta on USA:n intressien suhteen sinänsä järkevä - huomio interventioihin ja niissä käytettävään sotakalustoon suursodan ehkäisyn sijaan.
 
http://www.foreignpolicy.com/articles/2014/09/04/putins_nuclear_option_russia_weapons

"But Putin would never actually use nuclear weapons, would he? The scientist and longtime Putin critic Andrei Piontkovsky, a former executive director of the Strategic Studies Center in Moscow and a political commentator for the BBC World Service, believes he might.In August, Piontkovsky published a troubling account of what he believes Putin might do to win the current standoff with the West -- and, in one blow, destroy NATO as an organization and finish off what's left of America's credibility as the world's guardian of peace."

"The other camp putting pressure on Putin, the "War Party," however, gives the president two options. The first, writes Piontkovsky, is a "romantic and inspiring scenario: World War IV between the Orthodox Russian World, now risen from its knees, against the rotting and decadent Anglo-Saxon World." (World War III, in his view, has already happened: the Cold War.) This World War IV would be a conventional war with NATO -- and it would not go well. Given NATO's superior armed forces and Russia's comparative economic, scientific, and technological weaknesses, a conventional campaign would, Piontkovsky concludes, end with Russia's defeat.

That leaves Putin only one option: a nuclear attack. Not a massive launch of intercontinental ballistic missiles at the United States or Western Europe, which would bring about a suicidal atomic holocaust, but a small, tactical strike or two against a NATO member that few in the West would be willing to die to protect. Piontkovsky surmises that, in such a conflict, the nuclear-armed country with the "superior political will" to alter the geopolitical "status quo" and -- most importantly -- with the "greater indifference to values concerning human lives" would prevail. Any guesses which country that would be?

But what would trigger a Russian attack? According to Piontkovsky's scenario, it could be something as simple as a plebiscite: the Estonian city of Narva, overwhelmingly ethnically Russian and adjacent to Russia, deciding to hold a referendum on joining the Motherland. To help them "freely express their will" at the polls, Russia could send in a brigade of "little green men armed to the teeth," much like it did in Crimea in March.Estonia would thereupon invoke Article 5 of theNATO charter -- "an armed attack against one or more [NATO members] … shall be considered an attack against them all" -- and demand that the alliance defend it. Speaking in the Estonian capital of Tallinn on the eve of NATO's summit in Wales, this is just what Obama promised. "The defense of Tallinn and Riga and Vilnius is just as important as the defense of Berlin and Paris and London," he said.

Suddenly, the most terrifying nightmare becomes reality: NATO faces war with Russia.
Suddenly, the most terrifying nightmare becomes reality: NATO faces war with Russia.

How would Putin then react? Piontkovsky believes that NATO would balk at attacking Moscow over a small country remote from NATO's heartland and the hearts of its citizens. Piontkovsky imagines the course of action open to Nobel Peace Prize laureate Obama as he contemplates unleashing a planetary holocaust over a "damned little city no one has even heard of" while the American public cries out, "We don't want to die for fucking Narva, Mr. President!" Piontkovsky also cites a German public opinion poll asking what Berlin should do if Estonia enters an armed conflict with Russia: 70 percent would want their country to remain neutral.

Piontkovsky then tries to envision the situation in which Putin would find himself if NATO intervened to drive his little green men from Narva. Would Putin commit suicide by letting his missiles fly against the United States? No. Rather, he would respond with a limited nuclear strike against a couple of European capitals -- not London or Paris, but smaller ones, presumably in Eastern European countries that have only recently joined NATO. Warsaw, against which Russia has alreadyconducted a drill simulating a Russian nuclear attack, first comes to mind. Or, say, Vilnius, Lithuania's capital. The point is, Putin would bet on decision-makers in Washington, Berlin, London, and Paris not retaliating with nuclear weapons against Russia if it had "only" hit a city or two most Westerners have barely heard of -- and certainly do not want to die for.

The outcome of Putin's putative gambit is that NATO effectively capitulates. The alliance's credibility as guarantor of security for its member states would be utterly destroyed, as would U.S. hegemony, which largely rests on the threat of using force. Putin would then be free to do what he wanted in Ukraine and anywhere else he perceived Russia's interests to be threatened.

It might all sound a bit far-fetched. On the surface, there are obvious reasons that Putin would not want to be the first to fire nuclear weapons at anyone, even his die-hard adversaries in NATO. It would be, to put it mildly, risky, and would irremediably besmirch his place, and Russia's, in history. The world would unite against him and could do more damage to the Russian economy, which is highly dependent on food imports and the export of hydrocarbons, than anyone now can imagine. And domestically, Russian anti-war sentiment is formidable. The Russian public has, throughout the crisis, adored Putin for standing up to the West and retaking Crimea, and it even supports Russia's arming the separatist rebels in eastern Ukraine.But Russians have shown no appetite for direct military intervention, which is one reason the Kremlin repeatedly asserts that it has no troops or materiel on Ukrainian soil.

But it's worth remembering that since 2000 Russian nuclear doctrinehas foreseen the deployment of battlefield nuclear weapons to de-escalate a conflict with NATO, if Russian forces were about to suffer defeat in a conventional conflict -- which shows that the Kremlin has already been betting that neither Obama nor the leaders of other nuclear powers would push the button if they could avoid it."
 
Jos länsi ei halua käyttää ydinaseita NATO:n puolesta, niin ei sitä asiaa paranneta ostamalla lisää aseita kammioihin happanemaan.

Jos taas haluaa, niin voimannäyttö onnistuu edelleen olemassaolevilla aseilla.

Unohtui mainita, että B61 säilyy valikoimissa vielä pitkään, koska se on B-2:n ainoa maailmalopetuskalu. Eli semmoinen voi lennellä maalin ylle ja tipauttaa "taktisen" aseen jos sellaista ihan välttämättä tarvitaan mutta ohjuksia ei jostain syystä haluta käyttää; ja muilla lentovehkeillä homma ei välttis onnistuisikaan. Mutta nuo Eurooppaan sijoitetut B61:t purkamalla säästäisi sen 8 miljardia, vähintään.
 
Back
Top