Nato toivoisi tulevaisuudessa Suomelta upseereita ja rahoitusta

[Tvälups]

Nato toivoisi tulevaisuudessa Suomelta upseereita ja rahoitusta
Yle Uutiset 6.6.2012 klo 15:53

Eurooppa nojaa liiaksi Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan, kuten Libyan-operaatio osoittaa, suomii Naton esikunnan korkea-arvoinen virkamies Frank Boland.

Boland toivoisi Suomenkin osallistuvan Saksaan kaavaillun EU- ja Nato-johtoisten operaatioiden yhteisen päämajan toimintaan, mikäli hanke toteutuu.

Suomi voisi aluksi lähettää esikuntaupseereita EU- ja Nato-johtoisten operaatioiden yhteiseen päämajaan sekä osallistua rahoitukseen, visioi Radio Suomen Ajantasan haastattelema Frank Boland, joka johtaa Naton esikunnassa voimavarojen käytön suunnittelua.

Myöhemmin Suomi voisi tiivistää yhteistyötä osallistumalla logistiikkaan ja tarvikehankintoihin.
Kääriäinen ei pidä osallistumista realistisena

Eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja entinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen pitää Bolandin ajatuksia suurellisina. Hän toteaa, että yhteisen esikunnan perustaminen vaatisi suurta läpimurtoa EU:n ja Naton välisissä suhteissa, eikä sellaista ole näköpiirissä.

Kääriäisen mukaan suomalaiset upseerit eivät myöskään voisi nykyisellään osallistua EU:n ja Naton yhteisjohtoisen päämajan toimintaan.
”EU kaipaa myös keskinäistä yhteistyötä”

EU-maat käyttävät vuosittain noin 200 miljardia euroa sotilasmenoihin, mutta silti unioni tarvitsee Yhdysvaltain apua suuremmissa sotilasoperaatioissa, kuten Libya osoittaa, kritisoi Frank Boland. Hänen mukaansa Euroopassa on tuhlattu valtaisia summia melko tehottomiin sotatarviketehtaisiin ja syrjäisiin varuskuntiin.

Hän katsoo, että talouskriisin kurittaman Euroopan kannattaisi siirtyä entistä enemmän sotilaallisten voimavarojen yhteiskäyttöön ja jakamiseen. Boland kehuu muun muassa Pohjoismaista yhteistyötä, joka tuo säästöjä kaikille osapuolille.

Hänen mielestään eurooppalainen ajattelu kaipaa kuitenkin muutosta – oman puolustuksen lisäksi pitäisi olla valmiutta yhteistyöhön silloinkin, kun kustannuksia ei pystytä jakamaan tasan kaikkien kanssa.

 

[Tvälups]

Suomi voisi aluksi lähettää esikuntaupseereita EU- ja Nato-johtoisten operaatioiden yhteiseen päämajaan sekä osallistua rahoitukseen – oman puolustuksen lisäksi pitäisi olla valmiutta yhteistyöhön silloinkin, kun kustannuksia ei pystytä jakamaan tasan kaikkien kanssa.

Siinäpä hyvä tiivistelmä NATO:n tarjoamista eduista.

 

[skärdis]

Hänen mielestään eurooppalainen ajattelu kaipaa kuitenkin muutosta – oman puolustuksen lisäksi pitäisi olla valmiutta yhteistyöhön silloinkin, kun kustannuksia ei pystytä jakamaan tasan kaikkien kanssa.

Korkea-arvoinen virkamies Boland ei taida olla kovinkaan noheva, kun ei ole kuullut Kreikan ja muiden NATO-maiden Suomelta saamasta taloudellisesta avusta. Kyse on nimenomaan muusta kuin kustannusten jakamisesta tasan.

Kreikan asia on meidän! :a-cool:

 

[noska]

Saman asian voi esittää myös niin että Nato haluaa Suomelta rahaa ja tehdäkseen puolustusvoimat myötämieliseksi laittaa tyrkylle pari upseereita kiinnostavaa virkaa suomalaisia varten.
Tulee mieleen pari usein kuulemaani lausahdusta "toisten rahoilla on kiva bilettää" ja "Suomi on nettomaksaja".

 

[adam7]

Mieluummin minä lähettäisin upseereita EU:n ja Naton operaatioiden johtoelimiin kuin palloilemaan Libanoniin täysin turhaan reissuun. Libanonin operaatio on koulutusarvoltaan täysi nolla ja vain kulua.

 

[baikal]

Onkos tämä topikki vielä validi keskustelun pohjaksi?

 

[vehamala]

Minusta on toki siinä kuin moni muu topiikki saitilla...

 

[baikal]

Mutta ei Atlanttiseurafanit oikein lähde näihin mukaan.

 

[Taitolaji]

Suomesta en ole varma, mutta Ruotsi osallistuu jo täysillä!

http://www.svd.se/nyheter/inrikes/storovningen-steadfast-jazz_8666934.svd?sidan=8

Så ska Sverige bidra till Natos snabbinsatsstyrka
Under de tre kommande åren ska Sverige hålla åtta stridsberedda Gripenplan med piloter och markpersonal redo för Nato. De svenska stridsflygplanen blir ett ansenligt bidrag till Nato.

Sverige bidrar med åtta Gripenplan.

Lars Pehrson/SvD

31 oktober 2013 kl 16:10 , uppdaterad: 31 oktober 2013 kl 16:43

Vid sidan om Gripenplanen kommer dessutom svenska marin- och arméförband att öronmärkas och ställas till Natos förfogande.

Detta är ett resultat av att regeringen och Socialdemokraterna i somras kom överens om att Sverige ska delta i Natos snabbinsatsstyrka, Nato Response Force, NRF. Premiären för svenskt deltagande blir det redan under övningen Steadfast Jazz som pågår 2-9 november i Östersjöområdet. Där deltar sju-åtta svenska stabsofficerare när Nato övar sitt kollektiva försvar, se gårdagens SvD.

Från årsskiftet trappas sedan det svenska deltagandet upp. Natos medlemmar och partnerländerna Sverige, Finland, Ukraina och Georgien tecknar sig årligen för vilka styrkor som de håller i beredskap nästkommande år. SvD kan i dag presentera vilka militära enheter som Sverige de fyra kommande åren öronmärkt för NRF.


2014: Åtta Gripenplan med markpersonal totalt cirka 120 personer och ett minröjningsfartyg av typ Koster.

2015: Åtta Gripenplan med markpersonal, ett kompani från amfibieregementet tillsammans med Finland.

2016: Åtta Gripenplan med markpersonal, en lätt mekaniserad skyttebataljon från P 7 i Lund.

2017: Två korvetter av Visby-klass.

De svenska enheterna kommer att ingå i NRF:s andra linje, det vill säga de förstärkningsförband som ska kunna sättas in efter 30 dagar. Just nu så ingår det 20 stridsflygplan av typerna F 16, Rafale och Mirage med denna uppgift. Ett svenskt bidrag på åtta Gripenplan blir därmed mer än en tredjedel av dessa flygstridskrafter.

Fram till årsskiftet är det Allied Rapid Reaction Corps, ARCC, i Gloucester i Storbritannien som svarar för NRF:s beredskap. Att Sverige ska bidra med stridsflygplan kommenterar dess chef generallöjtnant Tim Evans så här:

– Vår fråga är: vilken kapacitet har styrkan, vad är deras logistik, vilka är deras baser? Hur är vi säkra på att de har sådana operationsregler så att de kan göra vad vi vill att de ska göra? Det är alltså mest praktikaliteter att få med en ny nation i styrkan, säger general Evans och förklarar:

– Våra uppgifter innefattar allt från evakuering, katastrofhjälp, fredsinsatser ända upp till en väpnad intervention. Vilka styrkor som behövs och storleken på dem avgörs av den värdering som görs av det problemet vi står inför.

Från svenska regeringens sida ses dock deltagandet främst som en entrébiljett till att kunna öva förbanden i större skala.

– Vi kommer att kunna vara med i övningsverksamheten på ett annat sätt in tidigare, säger utrikesminister Carl Bildt.

Både för Nato-länderna själva och för Sverige gäller dock att inget förband kan sändas ut på skarpt uppdrag utan att detta först godkänts av respektive regering.

På politisk nivå har Sveriges inträde i NRF-samarbetet tagits emot med öppna armar av Nato.

– Jag välkomnar Sveriges deltagande, jämsides med Finlands och Ukrainas. Våra relationer är redan starka, och detta vill göra dem än starkare, sade Natos generalsekretare Anders Fogh Rasmussen 14 oktober. Han tillade:

– NRF är alliansens spjutspets som snabbt som kan försvara varje allierad, sättas in var som helst, och ta itu med varje hot. Övningen Steadfast Jazz tryggar att spjutspetsen är vässad och klar att sätta in.

 

[kimmo.j]

Mutta ei Atlanttiseurafanit oikein lähde näihin mukaan.

En tiedä täytänkö "Atlanttiseurafanin" määrettä, mutta vastaan omasta puolesta.

Olen hiukan väsynyt ko. keskustelun yksisilmäisyyteen, puolin ja toisin. Tuntuu ettei kummallakaan puolella haluta nähdä, ettei asia ole missän nimessä mastavalkoinen.
Kun sitten keskustelu käydään uskoon perustuvilla argumenteilla, syntyy turhaa vastakkainasetteulua. Ollaan ikäänkuin uskon riidoissa. Konsensusta ei sen sijaan taida löytyä.

Älkää toki väärin ymmärtäkö minua, samoilla uskoon perutuvilla argumenteilla minäkin olen matkassa. Naton vastustajille kuitenkin lupaan, älkää pelätkö, kerään vain hetken voimia ja palaan puolustamaan liittoutumista. Kunhan keksin jotain uutta "faktaa" lyötäväksi pöytään.

 

[baikal]

En tiedä täytänkö "Atlanttiseurafanin" määrettä, mutta vastaan omasta puolesta.

Olen hiukan väsynyt ko. keskustelun yksisilmäisyyteen, puolin ja toisin. Tuntuu ettei kummallakaan puolella haluta nähdä, ettei asia ole missän nimessä mastavalkoinen.
Kun sitten keskustelu käydään uskoon perustuvilla argumenteilla, syntyy turhaa vastakkainasetteulua. Ollaan ikäänkuin uskon riidoissa. Konsensusta ei sen sijaan taida löytyä.

Älkää toki väärin ymmärtäkö minua, samoilla uskoon perutuvilla argumenteilla minäkin olen matkassa. Naton vastustajille kuitenkin lupaan, älkää pelätkö, kerään vain hetken voimia ja palaan puolustamaan liittoutumista. Kunhan keksin jotain uutta "faktaa" lyötäväksi pöytään.

Sama vika rahikaisella. Ei ole mitään uutta eikä edes vähän vanhaakaan sanottavaa. Koen pirun turhauttavana, kun tuosta Liittoasiasta ei pääse jyvälle, ei sitten millään.

 

[fulcrum]

Koen pirun turhauttavana, kun tuosta Liittoasiasta ei pääse jyvälle, ei sitten millään.

Minä olen jyvällä. Harmittaa ettei kukaan muu ole

 

[neme]

Tahdon hiukan käsitellä tätä väitettä, että Eurooppa nojaisi liiaksi Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Mielestäni se ei pidä paikkaansa. Kaikki on suhteellista. Käsitellään siis EU:ta tänä Eurooppana, sillä EU:lla on puolustusvelvoitteet ja yhteen pelaava armeija, jota edelleen kehitetään tulevan liittovaltion politiikan jatkeeksi.

Euroopassa on rakennettu voimakas ja kontrolloitu aseteollisuus, eikä EU:n budjettikaan hullumpi ole. Yhdysvaltain jälkeen maailman toiseksi suurin. Maittain ainakin toistaiseksi jakautunut varustelurahoitus lienee myöskin Yhdysvaltojen tuhlailevaisuutta kustannustehokkaampaa.

Merivoimat:
Voimakkaiden sota-alusten määrää tarkastellessamme, voimme todeta EU:lla olevan noin yhtä paljon, kuin Yhdysvalloilla sillä erotuksella, että usalla ne ovat hävittäjä -luokkkaa, kun EU:lla fregatti -luokkaa. Lentotukialusten määrää tarkastellessa EU jää jälkeen varsinkin kokoluokassa, mutta nythän tilanne on muuttumassa miehittämättömien järjestelmien aikakaudella ensi vuosikymmenenä. Silti EU:lla on moderneja tukialuksia vuosikymmenen vaihteessa: Britannia 2, Italia 2 (pieniä), Espanja 1 ja Ranska 1. Ei hullummin, kun vertaa Kiinaan, Intiaan ja Venäjään. Nythän miehittämättömät järjestelmät tarvitsevat oletetusti lyhyemmän kiitoradan ja pystysuoraan nousevat voidaan pakata vaikka fregatin tai kuljetusaluksen kannelle. Sukellusveneiden määrä on riittävä ja koko sotilastekninen kehitys on painottumassa veden alla miehittämättömiin järjestelmiin muutenkin. Tässäkin Euroopasta löytyy ensiluokkaista tekniikkaa.

Ilmavoimat:
Hävittäjiä on tarpeeksi ketä vastaan tahansa. Joskin EU:n ilmavoimat ovat voimakkaasti sidoksissa Yhdysvaltain aseteollisuuteen ainakin toistaiseksi. Ainoana heikkoutena voisi nähdä 5 sukupolven hävittäjien rajoittuvan F-35 -romuun. Tämä näyttäisi olen ohi menevää edelleen miehittämättömien hävittäjien ja uusien ilmataistelujärjestelmien tullessa voimakkaasti käyttöön ensi vuosikymmenellä. Sitäpaitsi häivehävittäjien merkitys on kaventunut. Euroopalta puuttuvat myöskin raskaat pommikoneet, joskin kokonaan toinen asia on niiden tarpeellisuus.

Maavoimat:
Laskettaessa EU:n sodanajan maavoimat yhteensä, ei pitäisi olla hätää ketään vastaan. Ammattimainen, hyvin varusteltu ja hyvin koulutettu. Takana kaiken kattava teollisuus.

Avaruus:
EU:lla on kaikki tarvittavat satelliitit kiertoradoilla. Yhdysvaltain GPS on itseasiassa vanha järjestelmä Eurooppalaisen Galileon rinnalla. Tutkasatelliitit ja muut herkut löytyy.

Ihmettelenkin siis YLE:n perustelematonta väitettä heikosta Euroopasta. Eihän Euroopan asevoimia mahtavampaa ole, kuin Yhdysvaltojen.

 

[SJ]

Tuosta raskaasta pommittajasta, että sellainen ei vissiin jenkeissäkään kykene toimimaan muualla, kuin varmistetussa ilmatilassa (pl. B-2)? Jos se kyetään järjestämään, niin eikö hommaan riittäisi improvisoitu pommittaja? Eli käytettäisiin jotakin kuljetuskonetta, jossa on takaramppi ja pudotetaan JDAM:t samaan tapaan kuin MOP ja MOAB -pommit?