Itselleni tuli "uutena" asiana sellainen yksinkertainen juttu, jota ohjaaja oli painottanut: piti Nato-säätietojärjestelmän tukea sikäläisissä erityisolosuhteissa erittäin arvokkaana. Monasti me käsittelemme foorumilla niitä räjähtäviä ja paukkuvia kapineita, tosiasiassa esim. heko-lentäjät jaksavat pajuta sääasiasta oikein sydämen kyllyydestä, samoin vakaista leijunta?-ominaisuuksista tai kuinka tärkeää on se tunnokkuus, mikä välittyy ohjaamiseen. Tämä lentäjä oli urallaan lentänyt viittä eri kopterityyppiä ja piti tätä eurocopteria ehdottomasti parhaana lentäjän näkökulmasta.
NÄEMMÄ ruotsalaiset harjoittelevat myös vuoristo-oloissa, joissa sirotellaan muutaman ukon partioita pikku laskeutumisalueille tai jopa ilman kosketusta kenttään. Velipoika oli sitten hoksannut jonkun mekaanisen systeemin, jolla hallittiin isojen kamojen purkua peräluukusta...suurin kuulemma on täysi "kumilauttavarustus" mitä se tarkoittaakin.
Valojen ja nappuloiden ja namiskuukkeleiden määrä on kuulemma käsittämätön. Kysyttäessä lentäjältä miten tuon kaiken voi hallita, oli tämä mainio mies vastannut isoilla ruotsalaishampailla hymyillen: "ei niitä hallitse kukaan, pitää vain arvailla". Juuh.
Kuuden kopperin partti oli pörrännyt alueella puoli viikkoa. Ja yksi asia vielä: näiden kuuden kopterin huoltoalue oli ollut kuulemma tosi askeettinen ja vähän sellaisen äkkiä kasaan laitetun oloinen. Olisko ollut "harmaan vaiheen" harjoitteluhuoltoalue??? Naamioverkot sitten ei vissiin ole räätälin työnä tehtyjä, ne ovat todella suuria ja niiden nurkkia vedetään mönkijällä pois laskoksilta. Ko. verkko oli kaiketi vedenpitävä itse koneen päälle tulevin osin, muuten wahvaa suht tummaa gamoa reijitettynä.
Missään ei puomeja ei valvontaa, ainakaan nähtävissä. Todennäköisesti aluetta kuitenkin valvottiin, mutta ruotsalaistapaan sensoreilla. Meillä tutut puomipojotukset eivät vissiin ole sitten siellä niin in. Tähän valvomattomuuteen tai sen näkymättömyyteen törmäsin itsekin aikanaan, kun kävin suht taajaan pohjois-Ruotsissa.