Olihan noita huvittavia juttuja. YYA-sopimuksesta suomalaiset aina selittivät länsimaisille, ettei se ollut sotilassopimus, mikä oli verraten vaikeata, koska se oli myös sotilasopimus.
Dragsvikin majuri on vielä palvelukssa oleva kenraali? Tulee vähän Ukraina-fiilis...
Vuonna 1985 Parolannummella ei keskitytty ulkopolitiikkaan, vaan harjoittelemiseen. Vihollinen, eli "keltainen", oli maarajan yli tuleva raskaan ja massiivisen panssariarmeijan maahyökkäys. "Keltaisen" kalustosta ja doktriinista päätellen NATO:n piti ehkä kiertää suurella kenttäarmeijalla Kirkkoniemen kautta Vienaan ja levittäytyä siellä hyökkäämään takaisin länttä kohti tai sitten vaihtoehtoisesti tunkeutua DDR:n, Puolan ja Baltian läpi ja valmistautua hyökkäämään Kannakselta päävastus Suomen kimppuun, kunhan olisi ensin selvittänyt alkupalan, Neuvostoliiton, lämmittelyerässä.
Varmaan tästä ovat peräisin pitkät valmiuden kohottamisajat noin teoriassa...
Asiallisemmin otettuna, oletan, että Puolustusvoimat oli ulkopolitiikan ja "puolueettomusspolitiikan" jatke eli tarkoitettu estämään "konsultaatioita" ja varmistamaan kansalle rauhan siunaukset samalla kun poliittinen johto tanssi kylmän sodan nuoralla. Tässä mielessä se täytti tehtävänsä hyvin. Olen myös varma sitä, ettei meille olisi asein ihan ilmaiseksi tehty tsekkoslovakioita - miten paljon olisi yritetty, olisi riippunut ylipäällikkö Kekkosesta. Kyllä hän, kaikesta huolimatta, oli pohjimmiltaan patriootti mutta täysi pessimisti kokemuksistaan johtuen.
Aian varmasti myös länttä vastaan olisi voitu sotia - kaikki riippuu tilanteen kehittymisestä. Jos länsi piti meitä vihollismaana a priori ja olisi ilman lupia tullut, minä olisin ensimmäisenä ollut heitä vastassa
asetta käyttäen ja lakaissut heitä ihan surutta. Takaan, että ainoa tapa päästä rannasta eteenpäin olisi ollut ydinasehyökkäys - jolloin myös New York ja Washington olisivat olleet samantien yksi iso grilli.
Minä en laillista systeemiä nakerra kenenkään hoviin. Inhosin aina jopa veropakolaisia, jotka uhosivat tulevansa Suomeen vain NATO:n miehitysarmeijan mukana. Nappi otsaan vain tuollaisille.
Esimerkkinä olisin käyttänyt Wolf Halstia ja Hjalmar Siilasvuota: yhteistyötä tehdessäkään ei saa ruveta saksalaisten vasalliksi, vaan ainoa mikä merkitsee on
isänmaan etu. Oli se kova suoritus Suomen kenttäarmeijalta kääntyä pohjoiseen sotimaan aseveljeä vastaan, jotka tulivat aluksi valkoisten lippujen kanssa neuvottelemaan. Siihen piti vastata tulella ja petoksella Suomen vuoksi. Lagustakin hävetti, kun saksalaisia vankeja internoitiin Venäjälle ja he halusivat kenraalin puheille. Politiikka on paskaa, sota samoin. Se on suuri onnettomuus mutta taistelu voi taata elämän kansalle.
Pitää ymmärtää, ettei yksikään suurvalta ole missään hyvän hyvyyttään, vaan siksi, että se on suurvalta. Suvereenin maan pitää päättää linjansa ja tiensä. Isojen välissä se oli kylmän sodan aikana vaikeaa.
Toivottavasti Suomi löytää linjansa ja kiinnittyy demokraattisiin länsimaihin lujin ankkurein, jotta nuorten ei tarvitse miettiä, mihin kuuluvat. Pitäkää armeija aina vahvana ja ajanmukaisena.
Erityisesti pitää pitää huolehtia hengestä ja tahtotilasta. Ilman koko kansan ponnistusta emme selviä, tuettuna tai ilman. Sitä ei kukaan leukoja repivä actionman tai aavikolla ilma-aseen pölinää joidenkin hitihatien kanssa uutisista nähnyt tajua koskaan. Sen tajuaa vain, jos on nähnyt millaista pusertamista tappelu on.
Olen minä sentään yrittänyt liudentaa asiaa pitämällä suht sitkeästi avattaressa Mestarisaunojan selfietä.
