Omien tulitus tappoi Ruotsalaiset rauhanturvaajat Afganistanissa

[JSP]

Paljastus Ruotsissa: Omien tulitus tappoi rauhanturvaajat
Torstai 3.3.2011 klo 09.31
Myös suomalaiset ovat haavoittuneet vaarallisesti omien luodeista Afganistanissa.

Ruotsalaisten rauhanturvaajien partio oli viime vuoden helmikuussa Pohjois-Afganistanissa Gurgi Tappehin kylässä. Yhtäkkiä poliisin asuun pukeutunut afganistanilainen mies avasi tulen kohti ruotsalaisia.

Ruotsalaiset vastasivat laukauksiin. Tulitaistelun jälkeen ruotsalaiset luutnantti Gunnar Andersson, 31, ja kapteeni Johan Palmlöv, 28, ja tulkki Muhammed Shabab makasivat hengettöminä. Myös hyökkääjä sai surmansa.

Puolustusvoimat kertoi, että ruotsalaiset ja tulkki kuolivat tulen avanneen miehen ampumiin laukauksiin. Nyt ruotsalainen TV4-kanava kertoi uutisessaan, että omat joukot ampuivat ruotsalaiset tappaneet laukaukset.

TV4:n mukaan surmatuissa ruotsalaisissa olleet luodinreiät täsmäsivät kaliiperiltaan 5,56-millisiin luoteihin, joita ruotsalaiset käyttivät. Hyökkääjään aseen luodit olivat 7,62-millisiä. Kanavan mukaan surmanluotien lentorata viittaisi siihen, että niitä olisi ammuttu ruotsalaisten panssaroidusta maastoautosta.

Haavoittui pahoin

Suomalaisetkin ovat joutuneet äärimmäiseen hengenvaaraan omien tulituksen vuoksi Afganistanissa.

Vuonna 2006 suomalaiset tulittivat suomalaisvääpeliä lähellä Aybakia, koska luulivat tätä hyökkääväksi viholliseksi. Suomalaisvääpeli haavoittui vaarallisesti saatuaan luodit solisluun alle, lapaluun alle ja pakaraan. Asiaa puitiin oikeudessa, joka totesi lopulta tapauksen olleen tapaturma.

Viime syksynä suomalaissotilas haavoittui, kun luoti osui häntä jalkaan palvelustoverin vahingonlaukauksen vuoksi.

- Vaara on aina mukana, kun toimitaan aseiden kanssa. Palvelusturvallisuuteen kuuluu, että rauhanturvaajat harjoittelevat aseiden kanssa toimimista säännöllisesti, Porin prikaatin tiedottaja Markus Malila sanoo Iltalehdelle.

TURVAAJAT Myös suomalaiset rauhanturvaajat ovat joutuneet hengenvaaraan omien joukkojen luotien vuoksi. (PUOLUSTUSVOIMAT)

 

[JOKO]

Olisi mielenkiintoista nähdä jonkinlainen tapahtumapiirros uhrit vaatineesta tilanteesta.

 

[jokiranta]

Onhan tuo tulituen antaminen melko vaarallista tuettavillekin. Koskahan Suomessa aletaan käyttää indoeurooppalaista termiä "ystävällinen tuli". On todella hienoa tulla omien ampumiksi. Ampujien yksityisyyttä suojellaan heidän itsensä ja omaisten vuoksi, mutta sitten se uhri nyt vain "kuoli turhaan" - sankarivainajaksi omien ampumana.

Aseet ovat liian vaarallisia armeijaan ja kriisinhallintatehtäviin, miehitykseen. Kriisinhallinnassa pitäisi käyttää vain kriisinhallintakumiluoteja. Varmaan tuolla afgaaniparallakaan ei ollut sirpaleliiveljä, joten oikeat luodit tuntuivat hänestä oikeilta, ei kumiluodeilta, jotka ammuttiin liiveihin.

Jotenkin tulee mieleen, että jos kriisinhallintatehtävissä olisi vain hirvimiehiä ja hirvinaisia, joilla on kaatokokemusta, olisiko omien ampumia vähemmän siksi, että joukossa olisi edes joku maalainen, jolla on käsitystä aseiden vaarallisuudesta ja aseidenkäyttökulttuurista?

Nyt lienee niin, että tappioiden minimoimiseksi annetaan tulitukea hieman samaan tapaan kuin Hollywoodin Vietnam-elokuvissa, ellei sitten tilata pommi-iskua suoraan ilmavoimilta.

Kun kriisinhallinnassa, miehittämisessä ja rauhaanpakottamisessa totutaan helppoihin ratkaisuihin, alkaa niin kriisinhallitsijoiden ja kriisinhallitsijattarien mielissä sekä penkkiurheilijoiden mielissä sekottua santarmitoiminta ja miehittäminen oikeaan sodankäyntiin sekä valloittamiseen, joka on sotilaallisessa mielessä haastavampaa jo siksi, etteivät välttämättä hengen lisäksi edes viestiyhteydet ole turvattuja, ei rynnäköiviin ilmavoimiin, mikä on ylellisyyttä, vaan kenttätykistöön ja raskaaseen kranaatinheittimistöön.

Parlamentaarisissa maissa, joissa säästetään velkaa pois, on erittäin tärkeää, että naisäänestäjillä, naiskansanedustajilla, naisministereillä, naisvaliovarainvaliokunnanjäsenillä ja naispuolustusvaliokunnan jäsenillä on realistinen käsitys siitä, mitä kriisinhallinnan ohitse ja ylitse menevä sodankäynti voisi tavanomaisessa laajuudessaan merkitä.

Siksi tuo julkisuusperiaate on erittäin tärkeä, vaikka se johtaa tietenkin myös omista pelkotiloista johtuvien möhläysten paljastumiseen sekä sakkoihin, ehdollisiin vankeustuomioihin ja vähäisiin vankeustuomioihin tai medituomioihin kotimaassa. Kotimaassa ei tarvitisis pitää äärimmäistä sotasensuuria ja vääristelyä yllä joukkotiedonvälityksessä, vaikka kansainvälinen terrorismin vastainen sota tietenkin edellyttää jossain määrin myös julkisuuden vääristämistä kotirintaman muodostumiseksi.