Onko liberaali demokratia kuolemassa?

Toivoa sopii, että tämä murrosvaihe menisi läpi niin, ettei syntyisi aivan hävitöntä ruumisvuorta. Vai onko vuoren perustaa jo rakennettu Syyriassa 7 viime vuotta? Oliko se alku ja missä on loppu?

Mahdollista on myös että nykyajan ruumisvuoret muodostuvat niistä lukemattomista henkilöistä, jotka on maalitettu SoMessa tai jotka on jostakin muusta syystä pakotettu uhriutumaan. Ehkä näillekin tehdään muistomerkki siihen Valon Tuojan viereen.




Vitsi.
 
Eipä vihervasemmistokaan enää aja liberaalin demokratian selviytymistä nykymuodossaan syistä joita en täysin ymmärrä.
Tosin toimivan demokraattisen järjestelmän kuuluukin uusiutua, ensimmäiset jenkkien presidentin vaalit järjestettiin 200 vuotta sitten. Paljon vaikuttaa se ketkä voittavat kamppaliun vallasta ja verta vuodatetaan jo, mutta olen optimistinen että eurooppa tulee olemaan demokraattineen vielä 100 vuoden päästä vaikka sen ajan ihmiset pitävät meitä naiiveina idiootteina aivan kuten mekin suhtaudumme aikoinaan natsit valtaan ja voimaan päästäneisiin.
 
Tuskin nytkään on keksitty mitään ikuista vallanpitojärjestystä...

...joskus tulee aika, kun nykyiset suurjärjestelyt tulevat tien päähän...

Liberalismi ja liberaalius on vapautta johonkin ja vapautta jostakin.

Nykyajan konservatiivisuutta voisi kuvata vaikka haluna tuoda ja ylläpitää vastuuta johonkin ja jostakin.

Yksi tärkeimmistä polarisoitumisrajoista on vapaudet <=> vastuut -polarisoituminen.

"Mulla on oikeus" vs. "kaikilla pitää olla vastuu".

Jos ja kun yhteiskunta ja yhteisöt jakautuvat "noille oikeuksia ja noille vastuita" -henkisesti niin jossain kohtaa vastuunkantajat alkavat toteamaan että he eivät oikeastaan tarvitse niitä oikeuksienottajia mihinkään vaan pärjäävät paremmin ilman.

Kun liberaalius kasvaa ääriarvoihinsa, niin se muuttuu ensin irvikuvakseen ja sen jälkeen vastakohdakseen. Sillä tiellä ollaan jo hyvin pitkällä.

Liberaalin, vapauksien ideaaleihin keskittyvän demokratian rinnalle, tilalle ja/tai ohi on kehittymässä jonkinlainen kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksien, oman osallistumisen keskeisyyden ja subsidiariteettiperiaatteen ympärillä elävä konservatiivinen demokratia.

Liberaalin demokratian sisällä oikeudet määrittyvät olemisen (olla kansalainen, olla täysi-ikäinen, olla opiskelija, olla eläkkeellä, olla äänioikeutettu...) perusteella.

Konservatiivisempi demokratia taas määrittää oikeudet voimakkaammin tekemisen, osallistumisen ja aikaansaamisen kautta. (Maksaa veroja, toimia vastuullisesti, suorittaa opintoja, aktiivinen ja osallistuva vanhuus, käydä äänestämässä...)

Liberaalissa demokratiassa atomisoitunut yksilö on perusyksikkö. Konservatiisempi demokratiakäsitys taas huomioi voimakkaasti vastuun ja läheisyyden varaan rakentuvien yhteisöllisyyden muotojen merkityksen.
 
Sijoittakaa rahanne yhtiöihin jotka rakentavat muureja yhteisöjen välille, myös Suomessa. Siinä on tulevaisuus. Eli vastaus kysymykseen on kyllä.
12 vuotta punahuoraa...
 
Liberalismi ja liberaalius on vapautta johonkin ja vapautta jostakin.

Nykyajan konservatiivisuutta voisi kuvata vaikka haluna tuoda ja ylläpitää vastuuta johonkin ja jostakin.

Yksi tärkeimmistä polarisoitumisrajoista on vapaudet <=> vastuut -polarisoituminen.

"Mulla on oikeus" vs. "kaikilla pitää olla vastuu".

Jos ja kun yhteiskunta ja yhteisöt jakautuvat "noille oikeuksia ja noille vastuita" -henkisesti niin jossain kohtaa vastuunkantajat alkavat toteamaan että he eivät oikeastaan tarvitse niitä oikeuksienottajia mihinkään vaan pärjäävät paremmin ilman.

Kun liberaalius kasvaa ääriarvoihinsa, niin se muuttuu ensin irvikuvakseen ja sen jälkeen vastakohdakseen. Sillä tiellä ollaan jo hyvin pitkällä.

Liberaalin, vapauksien ideaaleihin keskittyvän demokratian rinnalle, tilalle ja/tai ohi on kehittymässä jonkinlainen kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksien, oman osallistumisen keskeisyyden ja subsidiariteettiperiaatteen ympärillä elävä konservatiivinen demokratia.

Liberaalin demokratian sisällä oikeudet määrittyvät olemisen (olla kansalainen, olla täysi-ikäinen, olla opiskelija, olla eläkkeellä, olla äänioikeutettu...) perusteella.

Konservatiivisempi demokratia taas määrittää oikeudet voimakkaammin tekemisen, osallistumisen ja aikaansaamisen kautta. (Maksaa veroja, toimia vastuullisesti, suorittaa opintoja, aktiivinen ja osallistuva vanhuus, käydä äänestämässä...)

Liberaalissa demokratiassa atomisoitunut yksilö on perusyksikkö. Konservatiisempi demokratiakäsitys taas huomioi voimakkaasti vastuun ja läheisyyden varaan rakentuvien yhteisöllisyyden muotojen merkityksen.
Eihän liberaali demokratia hallintomallina ole mitenkään ristiriidassa konservatiivisten arvojen kanssa. Yhteiskunta voi hyvin olla liberaali demokratia, ja siitä huolimatta hyvin konservatiivinen, jos kansalaisten arvot vain ovat konservatiivisia.

Jopa konservatiivinen indoktrinaatio kouluissa on mahdollista liberaalissa demokratiassa, kunhan siinä ei indoktrinoida liberaalin demokratian vastaisuutta. Esimerkiksi USA on aina ollut liberaali demokratia, vaikka se oli vielä sotien jälkeen hyvin konservatiivinen.

Nykyisen vasemmiston toiminta on jo liberaalin demokratian vastaista, sillä liberaali demokratia ei ole mikään subjektiivinen käsitys, vaan objektiivisesti määriteltävissä laillisuusperiaatteeseen nojaavaksi, perustuslailla kansalaisoikeudet (myös sanan- ja mielipiteenvapauden) takaavaksi järjestelmäksi.
Liberaali demokratia ei edes edellytä nykyisiä perustuslain perusoikeuksia, esimerkiksi monet asiat, jotka nykyään taataan kaikille maassaoleskelijoille, voitaisiin rajoittaa vain kansalaisiin.
 
Eihän liberaali demokratia hallintomallina ole mitenkään ristiriidassa konservatiivisten arvojen kanssa.

En puhunut arvoista vaan hallintomalleista.

Liberaalidemokraattisen ja konservatiivisella tavalla demokraattisen hallintomallin välillä on talousmatemaattinen ristiriita.

Jos keskitytään "kaikille kaikkea ja kaikille samassa suhteessa" -lähtökohdan mukaiseen hallinto- ja agendalähtökohtaan, niin päädytään kohti eksponentiaalisen velkaantumisen kierrettä. Ja siellä ollaan jo.

Jos kierrettä ei katkaista, niin kierre katkaisee demokraattiset yhteiskunnat.

Jos kierre katkaistaan, niin se saadaan poikki helpoiten sillä, että etukäteinen vastuunotto tulee osaksi oikeuksien syntymisen prosessia.

Etukäteistä vastuunottoa on monenlaista. On eläke- ja vakuutusmaksuja, on omavastuuosuuksia, on äänioikeuden käyttämistä, järjestötoimintaa, jäsenmaksuja, veroja, sisäänpääsymaksuja, käyttömaksuja, leasingmaksuja...

On palveluiden eritasoisuutta, erilaisia kattavuuden asteita, käytettävyyskriteereitä...

Jo nyt tilanne on se, että sotaveteraani tai hänen puolisonsa saattaa saada helpommin, halvemmalla tai kattavampana palvelun, jonka toinen voi saada isommalla rahalla ja kolmas jonottamalla hautaan asti. Eli etukäteen maksamalla (suoritettu maanpuolustustyö) on lunastettu tietty hyvinvointipalveluiden mahdollisuus.

Samoin työterveyshuollon ja terveyskeskuspalveluiden välillä voi olla eroja - esim. jonojen pituudessa tai rutiinitarkastusten määrässä ja laadussa.

Kaikenlaiset pikku- ja vähän isommatkin maksut ja luvat tulevat mukaan oikeuksiin osana oikeuteen liittyvää palvelua tai sitä tilaa missä se on.

Osa hallinnosta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta siirtyy poliittisen järjestelmän ulkopuolelle järjestö- ja yritysmaailman hoitoon. Osa yhteiskunnan hallinnosta ja palveluista ulkoistetaan yrityksiksi, säätiöiksi tai järjestöiksi.

Hallinnon rakenne, toiminta ja logiikka muuttuu.

Kyse ei ole (vain) siitä, että vallitsevatko yhteiskunnassa nämä vai nuo arvot, vaan siitä, että millainen on oikeuksien ja mahdollisuuksien tuottamisen kokonaisuus.

Yhä enemmän on kyse siitä, että oikeuksien tuottamisen sijaan tuotetaan mahdollisuuksia ja niiden mahdollisuuksien käyttäminen vaatii jotain omaa panosta - useimmiten etukäteen. Ja yhä useammin sen panoksen voi antaa myös yksilön lähipiiri - esim. rahan, työn, jäsenyyden tai oikeuden lunastamisen muodossa.
 
En puhunut arvoista vaan hallintomalleista.

Liberaalidemokraattisen ja konservatiivisella tavalla demokraattisen hallintomallin välillä on talousmatemaattinen ristiriita.

Jos keskitytään "kaikille kaikkea ja kaikille samassa suhteessa" -lähtökohdan mukaiseen hallinto- ja agendalähtökohtaan, niin päädytään kohti eksponentiaalisen velkaantumisen kierrettä. Ja siellä ollaan jo.

Jos kierrettä ei katkaista, niin kierre katkaisee demokraattiset yhteiskunnat.

Jos kierre katkaistaan, niin se saadaan poikki helpoiten sillä, että etukäteinen vastuunotto tulee osaksi oikeuksien syntymisen prosessia.

Etukäteistä vastuunottoa on monenlaista. On eläke- ja vakuutusmaksuja, on omavastuuosuuksia, on äänioikeuden käyttämistä, järjestötoimintaa, jäsenmaksuja, veroja, sisäänpääsymaksuja, käyttömaksuja, leasingmaksuja...

On palveluiden eritasoisuutta, erilaisia kattavuuden asteita, käytettävyyskriteereitä...

Jo nyt tilanne on se, että sotaveteraani tai hänen puolisonsa saattaa saada helpommin, halvemmalla tai kattavampana palvelun, jonka toinen voi saada isommalla rahalla ja kolmas jonottamalla hautaan asti. Eli etukäteen maksamalla (suoritettu maanpuolustustyö) on lunastettu tietty hyvinvointipalveluiden mahdollisuus.

Samoin työterveyshuollon ja terveyskeskuspalveluiden välillä voi olla eroja - esim. jonojen pituudessa tai rutiinitarkastusten määrässä ja laadussa.

Kaikenlaiset pikku- ja vähän isommatkin maksut ja luvat tulevat mukaan oikeuksiin osana oikeuteen liittyvää palvelua tai sitä tilaa missä se on.

Osa hallinnosta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta siirtyy poliittisen järjestelmän ulkopuolelle järjestö- ja yritysmaailman hoitoon. Osa yhteiskunnan hallinnosta ja palveluista ulkoistetaan yrityksiksi, säätiöiksi tai järjestöiksi.

Hallinnon rakenne, toiminta ja logiikka muuttuu.

Kyse ei ole (vain) siitä, että vallitsevatko yhteiskunnassa nämä vai nuo arvot, vaan siitä, että millainen on oikeuksien ja mahdollisuuksien tuottamisen kokonaisuus.

Yhä enemmän on kyse siitä, että oikeuksien tuottamisen sijaan tuotetaan mahdollisuuksia ja niiden mahdollisuuksien käyttäminen vaatii jotain omaa panosta - useimmiten etukäteen. Ja yhä useammin sen panoksen voi antaa myös yksilön lähipiiri - esim. rahan, työn, jäsenyyden tai oikeuden lunastamisen muodossa.

Menevätköhän määritelmät hiukan sekaisin?

Suomen johtava Liberaalinen ajatuspaja.

http://www.libera.fi/

bjocc88rn-wahlroos-150x150.jpg
 
Back
Top