Eihän liberaali demokratia hallintomallina ole mitenkään ristiriidassa konservatiivisten arvojen kanssa.
En puhunut arvoista vaan hallintomalleista.
Liberaalidemokraattisen ja konservatiivisella tavalla demokraattisen hallintomallin välillä on talousmatemaattinen ristiriita.
Jos keskitytään "kaikille kaikkea ja kaikille samassa suhteessa" -lähtökohdan mukaiseen hallinto- ja agendalähtökohtaan, niin päädytään kohti eksponentiaalisen velkaantumisen kierrettä. Ja siellä ollaan jo.
Jos kierrettä ei katkaista, niin kierre katkaisee demokraattiset yhteiskunnat.
Jos kierre katkaistaan, niin se saadaan poikki helpoiten sillä, että etukäteinen vastuunotto tulee osaksi oikeuksien syntymisen prosessia.
Etukäteistä vastuunottoa on monenlaista. On eläke- ja vakuutusmaksuja, on omavastuuosuuksia, on äänioikeuden käyttämistä, järjestötoimintaa, jäsenmaksuja, veroja, sisäänpääsymaksuja, käyttömaksuja, leasingmaksuja...
On palveluiden eritasoisuutta, erilaisia kattavuuden asteita, käytettävyyskriteereitä...
Jo nyt tilanne on se, että sotaveteraani tai hänen puolisonsa saattaa saada helpommin, halvemmalla tai kattavampana palvelun, jonka toinen voi saada isommalla rahalla ja kolmas jonottamalla hautaan asti. Eli etukäteen maksamalla (suoritettu maanpuolustustyö) on lunastettu tietty hyvinvointipalveluiden mahdollisuus.
Samoin työterveyshuollon ja terveyskeskuspalveluiden välillä voi olla eroja - esim. jonojen pituudessa tai rutiinitarkastusten määrässä ja laadussa.
Kaikenlaiset pikku- ja vähän isommatkin maksut ja luvat tulevat mukaan oikeuksiin osana oikeuteen liittyvää palvelua tai sitä tilaa missä se on.
Osa hallinnosta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta siirtyy poliittisen järjestelmän ulkopuolelle järjestö- ja yritysmaailman hoitoon. Osa yhteiskunnan hallinnosta ja palveluista ulkoistetaan yrityksiksi, säätiöiksi tai järjestöiksi.
Hallinnon rakenne, toiminta ja logiikka muuttuu.
Kyse ei ole (vain) siitä, että vallitsevatko yhteiskunnassa nämä vai nuo arvot, vaan siitä, että millainen on oikeuksien ja mahdollisuuksien tuottamisen kokonaisuus.
Yhä enemmän on kyse siitä, että oikeuksien tuottamisen sijaan tuotetaan mahdollisuuksia ja niiden mahdollisuuksien käyttäminen vaatii jotain omaa panosta - useimmiten etukäteen. Ja yhä useammin sen panoksen voi antaa myös yksilön lähipiiri - esim. rahan, työn, jäsenyyden tai oikeuden lunastamisen muodossa.
