Olen joskus lukenut, että onnen tieteellinen määritelmä on "suotuisten olosuhteiden odottamaton kasautuminen".
Voidaan sanoa, että Ruotsi on saanut osansa suotuisista olosuhteista.
Ensinnäkin maa teollistui selkeästi ennen Suomea, mikä vaurastutti valtiota entisestään. Luonnonvarojakin oli siunaantunut mm. metsän ja rautamalmin muodossa. Vesivoimaa oli tarjolla, kuten myös jäättömiä satamia maailman valtamerille. Voimakas teollisuus mahdollisti korkean tuottavuuden ja sosialidemokraattien kansankoti ideologia huolehti siitä, että huomattava osa tuosta tuotosta ohjattiin kansan hyvinvointiin. Eroa korostaakseni esimerkiksi sosiaaliturva, suihku ja ehkäisy löivät läpi ruotsissa jo 1930-luvulla. Suomessa saatiin niiden kanssa odottaa peräti 60-luvulle saakka.
Jälkiteolliseen yhteiskuntaan Ruotsi on onnistunut siirtymään huomattavasti paremmin kuin Suomi. Palvelut on onnistuttu tuotteistamaan huomattavasti paremmin kuin vaikka Suomessa. ABBA saavutti valtavan maailmanlaajuisen suosion, ei Danny. Ikea on ehkä maailman tunnetuin huonekaluliike Askon sijaan. Maailman johtava turvallissuuspalveluiden tuottaja on Securitas, eikä Suomen teollisuuden vartionti.
Yleisesti ottaen korkea elintaso on mahdollistanut rennomman elämän, jossa yksilöllä on myös varaa tehdä virheitä. Kun oma olemassaolo on turvattu, niin ihminen on todennäköisemmin suvaitsevaisempi, nauttii enemmän elämästään ja on avoimempi kaikelle uudelle. Noin vertailun vuoksi ruotsin kansalainen eli 60-luvulla jo sellaisessa maailmassa missä itsensä toteuttamisella oli paikkansa. Samaan aikaan Suomessa osa poliitikoista itki, että vanhukset eivät enää pidä lehmiä, vuokrasopimuksen irtisanominen saattoi tarkoittaa sitä lapset haettiin laitoksen saman tien ja yleisesti ottaen yhteiskunta oli melko raaka siperia opettaa yhteiskunta - jossa ihmisarvo ei vielä ollut ehtinyt nousta sota-ajan alennustilastaan.
