Onko Saksa valmis johtamaan eurooppaa?

Einomies1

Respected Leader
14.7.2016 klo 10:26
Saksa valmis kantamaan vastuuta EU:n puolustuksesta
Saksa haluaa syventää EU:n puolustusyhteistyötä ja saada aikaan puolustusliiton. Se aikoo kantaa myös lisää vastuuta, kun Britannia on jättämässä EU:n.

Berliini

Vain kerran kymmenessä vuodessa Saksa päättää turvallisuuspoliittisesta selonteosta tai valkoisesta kirjasta niin kuin täällä sanotaan. Viime vuosina Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut täysin.

Venäjä ei kunnioita rajoja vaan valtasi Krimin niemimaan, terrorismiuhat ovat lisääntyneet, hybridisodankäynti on lisääntynyt, kybersodanuhat ovat kasvaneet, pakolaistulvia ja Ebolaa – lista vain kasvaa.

Saksa ei aio enää pysyä turvallisuuspoliittisena kääpiönä Ranskaan ja Iso-Britanniaan verrattuna. Jo ensi vuonna Saksan puolustusbudjetti kasvaa yli kaksi miljardia euroa 36,61 miljardiin euroon, mutta se on vielä kaukana sotilasliitto Naton linjauksista.

Puolustusministeri Ursula von der Leyen sanoo, että Saksa on oppinut historiastaan, mutta maa on tietoinen roolistaan.
– Emme yritä olla suurempia kuin olemme, mutta emme myöskään yritä olla pienempiä kuin olemme, von der Leyen sanoo.

Saksa on puolustusministerin mielestä sitoutunut kansainväliseen yhteistyön ehkä enemmän kuin mikään muu maa. Kansainväliseen yhteistyöhön pitääkin panostaa.
– Meidän liitot ovat vain niin vahvoja kuin, mitä me niihin panostamme, puolustusministeri päättelee.

Hän mainitsee EU:n rajavalvontalaitoksen, Frontexin esimerkkinä. Se ei aluksi kyennyt toteuttamaan tehtäviään puuttuvien resurssien takia.

EU:n puolustusyhteistyö helpottuu Brexitin jälkeen

– Saksa on valmis kantamaan vastuuta ja johtamaan, tämä maa on jo todistanut sen Naton uudistamisen yhteydessä, von der Leyen sanoo.

Nato-yhteistyön ohella Saksa haluaa syventää EU:n puolustusyhteistyötä kohti puolustusunionia.
– Olemme pitkään joutuneet ottamaan Iso-Britannian huomioon, koska maa vastusti tätä ajatusta täysin, von der Leyen sanoo.


– Puolustusyhteistyö on jopa ollut lamaantunut Iso-Britannian vastustuksen takia, ministeri lisää.

Puolustusministerin mielestä kansalaiset ovat tyytymättömiä EU:hun, jos ei se pysty puuttumaan suuriin asioihin. Edellytykset syvempään puolustusyhteistyöhän löytyvät jo Lissabonin sopimuksesta, eli EU:n niin sanotusta perustuslaista. Niitä mahdollisuuksia pitää käyttää täysimääräisesti.

Aloitamme saksalais-ranskalaisella avauksella ja keskustelemme muiden jäsenmaiden kanssa tästä asiasta. Kysymme, ketkä haluavat järjestelmällisesti, luotettavasti ja pitkäjänteisesti tehdä puolustusyhteistyötä.

Suomi on ainakin aikaisemmin ollut EU:n puolustusyhteistyön kannattaja, mutta muiden puhti on puuttunut. Nyt kysymys nousee uudestaan.
http://yle.fi/uutiset/saksa_valmis_kantamaan_vastuuta_eun_puolustuksesta/9024094

Onko aika nyt kypsä kun Britit lähtevät? Vaikuttaa että Saksan ja Britannian sekä Ranskan kolmen suuren kärki on ollut sekava kun Britit ovat olleet se hankala ja vastentahtoisin EU:n jäsen. Ainakin julkisesti Saksa ja Ranska ovat olleet enemmän samoilla linjoilla mitä Merkelin ja Hollanden lausuntoihin tulee.

Ehkä Brexit tuo mukanaan jotain hyvääkin? Suomalaiset suhtautuvat myönteisemmin EU:n puolustustusyhteisyöhön kuin NATOon.
 
14.7.2016 klo 10:26

Ehkä Brexit tuo mukanaan jotain hyvääkin? Suomalaiset suhtautuvat myönteisemmin EU:n puolustustusyhteisyöhön kuin NATOon.

Mutta eivätkö eräät tahot (kuten persut) juuri ole vaatimassa EU-äänestystä ja eroa EU:sta vai onko niin, että Suomella sen jälkeen olisi opitio sekä Natoon että EU:n yhteiseen puolustukseen ja turvallisuuteen :rolleyes: ?
 
Mutta eivätkö eräät tahot (kuten persut) juuri ole vaatimassa EU-äänestystä ja eroa EU:sta vai onko niin, että Suomella sen jälkeen olisi opitio sekä Natoon että EU:n yhteiseen puolustukseen ja turvallisuuteen :rolleyes: ?

Toimivin voisi olla että EU hajoaa ja siinä samassa muutoksessa Suomi ja Ruotsi NATO:n jäseniksi

EU-armeijaan ei usko kukaan. Pitäisi olla näyttöjä. Jospa hoitaisivat ensin etelärajan valvonnan?
 
Mutta eivätkö eräät tahot (kuten persut) juuri ole vaatimassa EU-äänestystä ja eroa EU:sta vai onko niin, että Suomella sen jälkeen olisi opitio sekä Natoon että EU:n yhteiseen puolustukseen ja turvallisuuteen :rolleyes: ?
Persuje kannatus on romahtanut samalla kun puolueen poliittisen agendan ydin on paljastunut ontoksi. Puolue on vain protestipuolue ja poliittisen vastuun kantaminen on toinen juttu.

On selvää nyt että puolue=Soini pelaa ulkoministerinä kahta peliä vaikka on aikaisemmin maininnut että ei kannata EU-eroa. Epäselvä suhtautuminen ja puoluehallituksen päätöksen taakse meno on todella huonoa ja epävarmaa politiikkaa mutta hallituksessa pysymisen kiima ajaa kaiken edelle. Saas nähdä tekevätkö Persut samat temput kuin Vihreät ja Vasuriliitto ja hypäävät pois laivasta vähän ennen vaaleja jonkin keksityn "periaattellisen ongelman" syystä ja alkavat kritisoida hallitusta.

Joka tapauksessa Soini on aloittanut nyt veneen keikuttamisen ja se tapahtuu Suomen ja EU:n kannalta huonona hetkenä vaikka Soini tietää että nyt jos koskaan on aika. Timppa ei hylkää koskaan omiaan ja kavereitaan niinkauan kun ne pysyvät rinnalla, siksi Soini pitää edelleen suhteita moukka-Farageen (kävi tapaamassa Brexitin jälkeen) ja varmasti on hyvää pataa pölhön ja sivistymättömän Borin Johnsonin kanssa. Melkoinen ulkoministeri...:rolleyes:

Mielipidekyselyt tosin kertovat että Suomalaiset arvostavat EU:a ja sen tuomaa turvaa ja vakautta. Selvä enemmistö kannattaa jäsenyyttä ja on yhtä mahdollista on että tämä Brexit lujittaa liittoa kuin hajauttaa sitä. Luulen että Persujen äänestys ei tule toteutumaan.

Lisäksi neuvoa-antava kansanäänestys tuskin voisi kumota suoraan perustuslakiin kirjattua kohtaa Suomen EU-jäsenyydestä. Muutos olisi jokatapauksessa hankala toteuttaa enkä usko näin tapahtuvan.
 
Yli 70 vuotta on kulunut II-maailmansodan loppumisesta. Natsien ajat ovat jääneet jo parin sukupolven taakse. Saksan erikoisasema NATO:n ja USA:n valvomana/tukemana entisenä vihollismaana voidaan mielestäni jättää historiaan. Ehkäpä Brittien ero EU:sta toimii myös avauksena Euroopan tulevan kehityksen suunnalle hieman uudelta pohjalta.

Saksan ei varsinaisesti tarvitse ottaa mitään johtajan roolia. Sehän on sitä jo nyt, pelkästään oman kansantaloutensa johdosta. Uutta on vain se että Saksa ottaa kokonsa ja taloutensa mukaisen aseman myös oman maansa sotilaallisen turvallisuuden puolustamisessa. Samalla sille lankeaa kuin luonnostaan johtava asema EU:n turvallisuuspolitiikan toteuttajana. Tottakai osana NATO:n yhteistä infrastruktuuria.

Uuden vuosituhannen myötä puolustusjärjestelmät ovat muuttuneet. Suurten sotilasmäärien muodostamien massa-armeijoiden aika on ohitse. Nykyiset sotilaalliset järjestelmät käyttävät uusia toimintatapoja uutta tekniikkaa/taktiikkaa jossa tiedonkulku on erittäin ratkaisevassa asemassa. Saksalla on erinomaiset mahdollisuudet (osaamista ja resursseja) kehittää täysin uudenlaisia ratkaisuja aseistukseen, informaation välitykseen, kaikenlaisen uuden turvallisuustekniikan jne. aloille. Tällaiselle jättimäiselle turvallisuus-/puolustusjärjestelmän kehityshankkeelle olisi todellista tarvetta ja tilausta. Mukana hankkeessa tulee olla myös USA sekä muut läntiset toimijat. Eikä kannata unohtaa että myös Suomelta löytyy osaamista monilla näillä osa-alueilla.

Tällainen muutos edellyttää kuitenkin poliittisia päätöksiä. Toivottavasti Saksa ottaa aloitteen uuden eurooppalaisen puolustusjärjestelmän kehittämisessä. Nyt siihen olisi erinomainen tilaisuus varsinkin kun Britit eivät ole jarruttamassa eurooppalaista kehitystä omien kansallisten tavoitteidensa johdosta. Toki NATO tulee jatkossakin olemaan tärkeänä kumppanina kaikissa länsimaiden turvallisuushankkeissa, mutta siinä yhteydessä briteillä ei ole samanlaista samanlaista asemaa kuin EU:n jäsenenä.
 
Saksalla on tarjottimella paikka johon se on jo taloudellisesti yltänyt eurosta huolimatta.
Englanti lähti ja Mekel ei enää kauaa jaksa. Arvoitus kuka tulee jatkamaan.
Ehdotan että Saksan johtajaehdokkaiksi valitaan vain Böömiläisiä korpaaleja.
 
Toimivin voisi olla että EU hajoaa ja siinä samassa muutoksessa Suomi ja Ruotsi NATO:n jäseniksi

EU-armeijaan ei usko kukaan. Pitäisi olla näyttöjä. Jospa hoitaisivat ensin etelärajan valvonnan?

Entä jos hajoaja onkin Nato? Jos Saksa ja Ranska alkavat voimalla ajamaan EU:n yhteistä puolustusta, pistävät samaan pakettiin pakolaiskriisit ja terrorismin torjunnan Euroopassa ja saavat muut maat miettimään mitä virkaa Natolla enää on. Samalla presidentti Trump tuijottelee sitä oman navan ympäristöä ja vähentää panostusta Euroopassa. Tämä voisi aiheuttaa mielenkiintoisen tilanteen erityisesti Norjassa.
 
Entä jos hajoaja onkin Nato? Jos Saksa ja Ranska alkavat voimalla ajamaan EU:n yhteistä puolustusta, pistävät samaan pakettiin pakolaiskriisit ja terrorismin torjunnan Euroopassa ja saavat muut maat miettimään mitä virkaa Natolla enää on. Samalla presidentti Trump tuijottelee sitä oman navan ympäristöä ja vähentää panostusta Euroopassa. Tämä voisi aiheuttaa mielenkiintoisen tilanteen erityisesti Norjassa.

Jos Putinin pitkäveto osuu. Trump Usassa ja Le Pen ranskassa ja joku Honecker saksassa, niin eiköhän homma ole aikalailla taputeltu.
Tosin Putin pelaa sen verran isoilla kertoimilla,että todennäköisyydet on aika pieniä.
Vaikea kuvitella että muut alkaisivat Natoa alas ajamaan. Todennäköisempänä pitkässä juoksussa pidän Eu:n ja Naton sulautumista enemmän yhteen.
 
Jos Putinin pitkäveto osuu. Trump Usassa ja Le Pen ranskassa ja joku Honecker saksassa, niin eiköhän homma ole aikalailla taputeltu.
Tosin Putin pelaa sen verran isoilla kertoimilla,että todennäköisyydet on aika pieniä.
Vaikea kuvitella että muut alkaisivat Natoa alas ajamaan. Todennäköisempänä pitkässä juoksussa pidän Eu:n ja Naton sulautumista enemmän yhteen.

Pitää kuitenkin ymmärtää että todellisuudessa Putin ja Venäjä ovat käytännössä "lilliputineita" , joilla ei ole minkäänlaista merkitystä maailman taloudellisen toiminnan mittakaavassa. Sotilaallinen pullistelu ja varastelu naapureilta pitää Putinin ikuisesti surkeana "myymälävarkaana", ikään kuin pikkurikollisena jonka kanssa kukaan ei halua oikeasti olla tekemisissä.

Tottakai Suomeen verrattuna Venäjä nähdään pelottavan ja uhkana. Sitähän se tietenkin on mutta suurimmaksi osaksi omien päättäjiemme sitoutuneisuuden ja typeryyden johdosta. Naapurimaistamme Viro ja Norja ovat tehneen selkeät turvallisuusratkaisut. Heillä ei ole tarvetta turhaan nöyristelyyn.

Toki tilanne Venäjän osalta voi kehittyä tulevaisuudessa parempaan suuntaan. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan Putinin diktatuurin aikana. Rikollisen kanssa kaveeraamisesta ei ole mitään hyötyä.
 
Todennäköisempänä pitkässä juoksussa pidän Eu:n ja Naton sulautumista enemmän yhteen.
Tämä olisi mielenkiintoinen kehityssuunta. Kukaan ei erityisesti lopettaisi Natoa, mutta käytännössä se vain kuivuisi pois. Asioille on siitäkin syystä sopivaa päättää uusia muotoja, koska "tuotteen uudistumista" tapahtuu kaikilla aloilla. Nato on eräille suuri mörkö, joten tehdään samaa sisältöä mutta toisessa paketissa. Sitten se kelpaa paremmin.
 
Saksa ei ole valmis johtamaan itseään saati sitten eurooppaa.
 
Saksa? Saksa on demilitarisoitu pasifistinen maa ilman armeijaa. Helpostihan Saksa pärjää yhdessä NATO liittolaisten kanssa, mutta yksin jos jäisi ei Saksan armeija pystyisi tekemään muuta kuin kahakoimaan ja kenties estämään taktiset iskut, tai ainakin taistelemaan niitä vastaan. Mutta mikäli mihinkään perinteisempään sotaan joudutaan (ja pahimpaan pitää aina varautua), ei Saksalle ole siihen armeijaa. Sama pätee suurimpaan osaan Euroopan maista. Ainoastaan Puola ja Suomi (ja muutama muu kenties mutta en osaa nyt mainita nimellä) ovat vakavasti varustautuneet puolustamaan maataan. Ja kummallakin maalla on puutetta rahoista, eikä ole tiedossa miten hyvin yllätyshyökkäyksiä vastaan pärjättäisiin.
Saksassa ja Euroopassa on varmasti paljon hyviä sotilaita. Mutta nykyisessä poliittisessa johdossa voidaan sanoa ettei Euroopalla ole armeijoita taistella sotaa muuta kuin heikompiaan vastaan. Mikäli Euroopan armeijoiden budjetti kaksinkertaistettaisiin ainakin tietyissä maissa kuten Suomessa ja sota-ajan armeijoiden koko tuplattaisiin mm Saksassa, muuttuisi Eurooppa paljon turvallisemmaksi paikaksi kun ei tarvitsisi pelätä Venäjän hyökkäystä. Mitä vahvempi maa, sitä epätodennäköisempää on että sitä vastaan hyökätään.
Mutta minkäs teet kun et ole vielä maailman diktaattori.
 
Saksa sen enempää kuin Ranskakaan ei ota ns. roolia nykyisten johtajiensa johdolla. Päättäjien kärjen pitää vaihtua ens. Sama koskee Unionin ongelmia. Mitään isompaa reivausliikettä ei nähdä ennenkuin muutamien EUvaltioiden pääsnuakat vaihtuvat. Vaihtuminen sinällään ei takaa mitään sekään. Nykyjohtajat ovat hirttäneet itsensä kiinni tämän päivän politiikkaan.....uskottavasti samat henkilöt eivät voi tehdä isompia peliliikkeitä suuntaan ei toiseen.

Puolustusbudjetit eivät sinällään kerro kaikkea. Kyllä rahaa voidaan polttaa maailman tappiin asti ja paljon.....erilaisia kykyjä ja toimitteita voidaan hankkia. Määrätietoinen asevoiman käyttäminen on toinen juttu. Kannattaa muistaa sekin, että se mahdollinen vastapuoli omaa atomi-iskukykyjä ja se rajoittaa hiukka isompia höntyilyjä. Toki samat kyvyt löytyvät länneltäkin, mutta ihan hevin asioita ei siihen mättöön haluta varmasti päästellä, vaikka se foorumin eetoksen mukaan olisikin fantsua ja suorastaan toivottavaa. Lasitasankoja himottaa. :rolleyes:
 
Vastentahtoinen vastuunkantaja?

Germany: The (Not So) Timid Leader


http://www.defense-aerospace.com/ar.../germany:-europe’s-(not-so)-timid-leader.html

The country usually portrayed as a civilian and economic power par excellence, but rather allergic to military issues. Almost silently, Germany has changed its defense policy over the last four years. In 2013, the incoming government—led for a third term by Chancellor Angela Merkel—defined the leitmotif of a new security policy. Now, at the end of the legislative period, it’s time to take stock.
 
Tavallaan maailmansodasta on pitkä aika ja taas toisaalta liian lyhyt. Edelleen saksassa armeija ei vedä, profiili ei kerää kykyjä armeijaan eikä sitä arvosteta. Muutaman vuosikymmenen viherpiipertäjien ja kukkaistätien kampanjointi on käytännössä riisunut saksan aseista kun tässä taannoin oli niin humaania olla rauhan asialla ja filosofi. Saksan Afganistaninkin joukot jakoivat suhtautumista aseelliseen palvelukseen ja toisaalta antoi kaikille pahansuoville mahdollisuuden vertailla kaikkia rajojen ulkopuolella toimivia joukkoja Natsi-Saksan aikaan.

Toisaalta Saksan teollisuus ja aseteollisuuskin on sitä luokkaa, että ihan omasta takaa monelta osin asia olisi saman tien korjattavissa. Nyt kuitenkin tilanne taitaisi olla niin paradoksaalinen, että Puola voisi tänään salamasodalla vallata Saksan.

Jos vajaa sata vuotta sitten olisi ollut parempi, ettei tämä jättiläinen olisi herännyt niin nyt tilanne lienee toinen. Saksa on kuitenkin kovin vauras ja mukavuuteen tykästynyt sekä entisen rautaesiripun takana joten lienee kyllä vaikea potkia tässä asiassa mihinkään vastuunkantoon. Mitään kriisitietoisuutta ei ole.

Saksa nauttii eurosta sen vahvimpana vientimaana, EU:sta etujensa vaalijana ja sen johtovaltiona, Euroopan itäisistä maista joiden myötä voi unohtaa Venäjän ja harmaasta eminenssistään jolla ei tarvitse olla otsikoissa. Rahaa, olutta ja makkaraa - vähän futista - ja koko Putin on yhdentekevä heppu saksalaisessa arjessa. Korkeintaan hieman eksoottinen kummajainen.
 
Viimeksi muokattu:
Helposti unohdetaan ne syyt miksi Saksan puolustuspolitiikka sekä puolustusvoimat yleensäkin ovat jo lähtökohdiltaan huomattavasti heikommat kuin muilla vastaavan kokoisilla mailla. Tottahan Saksalla olisi taloudellisia voimavaroja kehittää ja ylläpitää suurempaa sekä tehokkaampaa armeijaa kuin Ranskalla ja Britannialla yhteensä...

Näinhän sillä oli jo II-maailmansodan aikana - Mutta juuri tuossa on syy miksi Saksalle ei ole annettu mahdollisuuksia kehittää sotilaallista voimaansa.

Ei siitäkään huolimatta että sodan jälkeen Neuvostoliitto suoranaisesti uhkasi koko läntisen Saksan olemassaoloa. Liittoutuneet (Britannia, Ranska ja USA) takasivat Saksan sotilaallisen koskemattomuuden. Juuri tällä hetkellä Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on nopeassa muutoksessa. Johtuen Putinin/Venäjän kasvavasta painostuksesta Itä-Euroopassa ja ehkä myös USA:n epävakaaksi muuttuneesta politiikasta.

Todennäköisesti USA on jatkossa yhä enemmän irtaantumassa Euroopan suoranaisesta sotilaallisesta varustautumisesta. Vaikkei NATO:n yhteistyötä tietenkään olla lopettamassa.

Myös Britannia on panostamassa aikaisempaa enemmän muuttuvaan puolustuspoliittiseen tilanteeseen. Esimerkiksi avaamalla liittosuhteita mm. pohjoismaiden suuntaan. Yhtenä syynä varmasti se että britit haluavat luoda jo etukäteen jonkinlaista vastapainoa Saksan kasvavalle painoarvolle EU-politiikan osalta ja ehkä tulevaisuuden osalta myös saksalaisten sotilaallisen varustautumisen vuoksi. Kaikki tämä siitä huolimatta että niin Britit kuin Saksa pysyvät myös jatkossa NATO:n puolustusliiton jäseninä.

Suomen ja ehkä Ruotsinkin etuna olisi kehittää Itämeren ympäristön puolustusyhteistyötä brittien lisäksi myös Saksan suuntaan mutta sepä ei oikein taidakaan kiinnostaa engelsmanneja. Hieman tuntuu jopa siltä että Suomea (ja osin Ruotsia) ollaan taluttelemassa ikään kuin puskurivaltioiksi Britannian ja Venäjän välille. Varsinkin kun Suomessa ei osattu samalla tavalla tarttua NATO:n jäsenyyteen kuin esim. Baltian maat ja Puola. Saattaa nimittäin olla ettei Puolustusliiton jäsenyys olekaan enää niin itsestään selvästi toteutuva optio kuin lipponen-halonen-tuomioja sen määrittelivät.

Saattaa olla että virran pyörteet ovat jo alkaneet heitellä ajopuuta..
 
Back
Top