Vonka
Supreme Leader
Olen saanut olla aika rauhassa. Botteja ja nakutyttöjä blokkailin kyllä aika kasan ollessani Twitterissä. Facebookissa niitä ei tullut, mutta se johtui siitä, että kaverinani oli yksi sellainen tyyppi, jonka vanhassa passissa kansallisuuskin on Vodka. Niitä ei joka passiin Neuvostoliitossa laitettu. Olisikohan sata tyyppiä kermasta saanut sen koko jättivaltiossa, Kirjoitin aina miettien, että tämä kaikki sitten vuotaa. Se on FB.
Hän myönsi, että Krim on pelkkää rosvoamista, kun kysyin silloin alkuunsa. Mitäpä syytä hänellä oli valehdella. Minä taas koskaan en kirjoittanut omista asioistamme mitään, kunhan jaoin lehtilinkkejä ja kommentoin.
Eräänä päivänä hän haki uudelleen kaverikseni Facebookissa. Olin hyväksymässä, kunnes huomasin että pirulauta, hänhän on jo kaverini siellä. Sama profiilikuvakin. Sama nimi. Tarkasti äkkiä vanhan. Se oli oikea. Tiesin siitä, kun tunsin myös perheen ainakin pääpiirtein.
Lähdin Facebookista, kun koko Zuckerbergin firman käytänteet alkoivat ottaa päähän. Enkä ole palannut. Sieltähän yritykset ostavat kaikkia tietoja ja tietenkin siellä on bulvaanien kautta myös se ostaja, jota emme halua.
Täällä kirjoitan koko ajan ajatellen, että kaikki on julkista ja että voin jossain tilanteessa joutua vastaamaan sanoistani. Niinpä vastaan niistä jo nyt, oli nikki tai ei.
Huvittaa, kun omaa tiedustelua vastustetaan raivokkaasti yksityisyyden suojalla, mutta annamme älypuhelimessa ihan kaiken maailman turuille. Ladatessamme sovellukset luovutamme oikeudet puheluihin, tekstareihin, kuviin, videoihin, osoitteisiin. Aivan kaikkeen. Tuosta vain. Mihin helkkariin joku sportstracker tai vastaava ne tarvitsee?
Miten botin tunnistaa Twitterissä? Käytän siihen tätä kuvaa, jolla @adam7 (Moral Copyright in Some) havainnollistaa tilannetta:

Hän myönsi, että Krim on pelkkää rosvoamista, kun kysyin silloin alkuunsa. Mitäpä syytä hänellä oli valehdella. Minä taas koskaan en kirjoittanut omista asioistamme mitään, kunhan jaoin lehtilinkkejä ja kommentoin.
Eräänä päivänä hän haki uudelleen kaverikseni Facebookissa. Olin hyväksymässä, kunnes huomasin että pirulauta, hänhän on jo kaverini siellä. Sama profiilikuvakin. Sama nimi. Tarkasti äkkiä vanhan. Se oli oikea. Tiesin siitä, kun tunsin myös perheen ainakin pääpiirtein.
Lähdin Facebookista, kun koko Zuckerbergin firman käytänteet alkoivat ottaa päähän. Enkä ole palannut. Sieltähän yritykset ostavat kaikkia tietoja ja tietenkin siellä on bulvaanien kautta myös se ostaja, jota emme halua.
Täällä kirjoitan koko ajan ajatellen, että kaikki on julkista ja että voin jossain tilanteessa joutua vastaamaan sanoistani. Niinpä vastaan niistä jo nyt, oli nikki tai ei.
Huvittaa, kun omaa tiedustelua vastustetaan raivokkaasti yksityisyyden suojalla, mutta annamme älypuhelimessa ihan kaiken maailman turuille. Ladatessamme sovellukset luovutamme oikeudet puheluihin, tekstareihin, kuviin, videoihin, osoitteisiin. Aivan kaikkeen. Tuosta vain. Mihin helkkariin joku sportstracker tai vastaava ne tarvitsee?
Miten botin tunnistaa Twitterissä? Käytän siihen tätä kuvaa, jolla @adam7 (Moral Copyright in Some) havainnollistaa tilannetta:
