Bushmaster
Greatest Leader
uups..kävi moka otsikon kanssa...anteeksi 
Mutta olipas muuten hyvä juttu yleltä kerrankin...
http://yle.fi/uutiset/paiville_kavi...altojen_armeijan_kovan_koulun_jalkeen/8236448
Päiville kävi käsky Irakin sotaan – viisi vuotta Yhdysvaltojen armeijan kovan koulun jälkeen
Juuri kolmannen lapsensa synnyttänyt Suomen kansalainen Päivi Lester sai syyskuussa 2008 pysähdyttävän kirjeen – Yhdysvaltain armeija halusi hänen astuvan ensi kuussa palvelukseen Irakiin.
Kuva: Niina Koskela / Yle
Päivi Lester toimi armeijan lakimiehen avustajana Havaijilla . Kuva: Päivi Lesterin kotialbumi.
Sijoituspaikkakin oli toiveen mukainen, Havaiji. Työ siellä oli periaatteessa normaalia toimistotyötä 8–16, paitsi aamuisin käytiin koulutusjakson tapaan edelleen lenkeillä tai voimaharjoituksissa ja kerran viikossa sotaharjoituksissa.
Peruskoulutuksessa hajotetaan ihminen ja kootaan uudelleen
Asepalvelus alkaa rankalla 12 viikon peruskoulutusjaksolla, jolloin alokkailta otetaan pois täysin oma hallinta elämästään. Armeija kontrolloi kaikkea syömiseen asti, pitkät päivät ovat täynnä fyysistä ja psyykkistä rääkkiä. Herätys kajahtaa 4–5 aikaan, jolloin singahdetaan aamulenkille, vuoropäivinä voimaharjoitteluun. Päivä jatkuu marsseilla, ammunnoilla, suunnistusharjoituksilla, ja välillä taas juostaan.
Etelä-Carolinan säännöllisesti yli 30 asteen nousevat helteet eivät Päivi Lesterin urakkaa helpottaneet. Vettä kului, mutta siitä toisaalta pidettiin huolta, että alokkaat joivat tarpeeksi.
Kolmen kuukauden peruskoulutusjakson aikana kasarmilta ei saanut poistua kertaakaan. Kännykät, tietokoneet ja jopa kirjat olivat kiellettyjä. Ainoa sallittu lukeminen oli sotilaan käsikirja, tosin aikaakaan muuhun ei olisi ollut. Alokkaille sallittiin yksi puhelu sunnuntaisin, sen aikakin oli tiukasti rajattu.
– Kun käskettiin, että luurit kiinni, silloin laitettiin heti luurit alas. Eräs nainen sanoi tämän jälkeen vielä lapselleen rakastavansa tätä, sitten koko komppania ottikin kiväärit käteen ja tehtiin ylös–alas-liikettä niin kauan, että kädet olivat ihan spagettia. Sitä oppi hyvin äkkiä, että silloin totellaan, kun sanotaan, muistelee Lester.
Tovereista tuntui julmalta myös erään alokasaikana isäksi tulleen puolesta. Vaimo oli lähettänyt hänelle kuvia tuoreesta tulokkaasta, mutta esimiehet eivät antaneet hänelle pitkään aikaan lupaa avata kirjekuorta.
– Voisi melkein sanoa, että menimme kuin robotit. Tehtiin vain niin kuin käskettiin. Ja jos teki kuten käskettiin, pärjäsi, jos ei, niin kukaan ei pärjännyt. Se oli myös joukkokuria.
Psyykettä rasitti, kun annettiin tai oltiin antavinaan jotain, esimerkiksi lupaus viikonloppuvapaasta, joka perjantai-iltapäivällä vedettiin pois. Alokasaika oli kuten monissa elokuvissa kuvataan, kouluttajat huusivat korvaan ja olivat ilkeitä, tai ainakin sellaisiksi he tekeytyivät. Periaatteena tuntui olevan, että ihminen rikotaan täysin, että päästään kokoamaan hänet uudelleen.
– He venyttivät niin äärirajoille ja niin rikki kuin pystyivät, ja kun näkivät sen tapahtuneen, he alkoivat koota sinusta uudelleen ihmistä. Se oli tosi rankkaa. Fyysinen osa oli tavallaan ihan siedettävää, koska se oli vain fyysistä. Jaksaahan sitä juosta, vaikka olikin raskasta. Kyllä ne onnistuivat rikkomaan.
Päivi Lester oli tiennyt miehensä kokemusten kautta, mihin rääkkiin astui. Lester olikin valmistautunut hyvin, oli joukon kovakuntoisin nainen.
Lähitaistelussa pääsee purkamaan paineita
Tahti keveni hieman alokasajan jälkeen. Seuraavalla kolmen kuukauden ammattiin valmistavalla jaksolla illat olivat jo vapaita, tosin kasarmialueelta ei saanut vieläkään poistua ja sotilaan käsikirja oli edelleen ainoa lukemisto. Nyt koulutettavien käytössä oli kaksi puhelinta ja biljardipöytä.
Aamut alkoivat edelleen kuntoilulla, sen jälkeen opiskeltiin kahdeksasta neljään.
Kontaktit ulkomaailmaan olivat vähissä puolen vuoden aikana. Peruskoulutuskauden jälkeen sotilaat pääsivät poistumaan yhdeksi yöksi, seuraava kerta koitti kolmen kuukauden päästä ammattiin valmistavan jakson jälkeen – eli Lester tapasi miehensä puolen vuoden aikana vain kerran.
Ei ihme, että ryhmähenki oli hyvä, tosin naisten tuvassa syntyi Lesterin mukaan jännitteitä, kun samassa tuvassa asui iso joukko naisia.
Päivi Lester USA:n armeijan peruskoulutusjaksolla Kuva: Päivi Lesterin kotialbumi
– Lähitaistelutunneilla oli tosi hyvä päästä purkamaan paineita. Jos oli joku nainen, jonka kanssa oli jotain, sai valita hänet pariksi, naureskelee Lester jälkeenpäin.
Vauvan syntymä muutti sotasuunnitelman
Lesterin sotilasura jäi lopulta lyhyeksi, kun hän tuli raskaaksi vuonna 2003. Irakin sota syttyi samoihin aikoihin.
– Minulle sanottiin muutama kuukausi ennen synnytystä, että kolme kuukautta synnytyksen jälkeen alkaisimme kiertää Irakia ja olisimme vuoden poissa. Silloin päätin jäädä armeijasta pois. Naiselle se on niin iso elämänmuutos, että se mahdollistaa reserviin siirtymisen. Jäin kuudeksi vuodeksi reserviin.
Ilman vauvaa Lester olisi lähtenyt Irakiin, koska sotilasuraa olisi edistänyt vähintään yksi Irakin komennus. Toimistotyönsä vuoksi hän olisi todennäköisesti ollut kaukana levottomuuksista, eikä hänen olisi tarvinnut tarttua aseeseen.
Tänä päivänä Päivi Lester muistelee hyvillä armeija-aikaansa Yhdysvalloissa. Hän olisi ollut valmis myös Suomen puolustusvoimiin, jos se olisi ollut naisille mahdollista niihin aikoihin, kun se olisi sopinut Lesterin elämäntilanteeseen. Hän arvioi pärjänneensä armeijassa hyvin. Palkkioksi tuli myös Yhdysvaltain kansalaisuus, kun 8 vuoden palvelus- ja reserviaika umpeutui.
– Aika on jo kullannut muistot, voi vitsi, että se oli hauskaa aikaa. Sen mitä sain sieltä irti, on se, että oikeastaan sitä pystyy mihin vain haluaa. Vaikka välillä pelottaisi tai itkettäisi, niin kaikki on mahdollista.
Mutta olipas muuten hyvä juttu yleltä kerrankin...
http://yle.fi/uutiset/paiville_kavi...altojen_armeijan_kovan_koulun_jalkeen/8236448
Päiville kävi käsky Irakin sotaan – viisi vuotta Yhdysvaltojen armeijan kovan koulun jälkeen
Juuri kolmannen lapsensa synnyttänyt Suomen kansalainen Päivi Lester sai syyskuussa 2008 pysähdyttävän kirjeen – Yhdysvaltain armeija halusi hänen astuvan ensi kuussa palvelukseen Irakiin.
Kuva: Niina Koskela / Yle
Päivi Lester toimi armeijan lakimiehen avustajana Havaijilla . Kuva: Päivi Lesterin kotialbumi.
Sijoituspaikkakin oli toiveen mukainen, Havaiji. Työ siellä oli periaatteessa normaalia toimistotyötä 8–16, paitsi aamuisin käytiin koulutusjakson tapaan edelleen lenkeillä tai voimaharjoituksissa ja kerran viikossa sotaharjoituksissa.
Peruskoulutuksessa hajotetaan ihminen ja kootaan uudelleen
Asepalvelus alkaa rankalla 12 viikon peruskoulutusjaksolla, jolloin alokkailta otetaan pois täysin oma hallinta elämästään. Armeija kontrolloi kaikkea syömiseen asti, pitkät päivät ovat täynnä fyysistä ja psyykkistä rääkkiä. Herätys kajahtaa 4–5 aikaan, jolloin singahdetaan aamulenkille, vuoropäivinä voimaharjoitteluun. Päivä jatkuu marsseilla, ammunnoilla, suunnistusharjoituksilla, ja välillä taas juostaan.
Etelä-Carolinan säännöllisesti yli 30 asteen nousevat helteet eivät Päivi Lesterin urakkaa helpottaneet. Vettä kului, mutta siitä toisaalta pidettiin huolta, että alokkaat joivat tarpeeksi.
Kolmen kuukauden peruskoulutusjakson aikana kasarmilta ei saanut poistua kertaakaan. Kännykät, tietokoneet ja jopa kirjat olivat kiellettyjä. Ainoa sallittu lukeminen oli sotilaan käsikirja, tosin aikaakaan muuhun ei olisi ollut. Alokkaille sallittiin yksi puhelu sunnuntaisin, sen aikakin oli tiukasti rajattu.
– Kun käskettiin, että luurit kiinni, silloin laitettiin heti luurit alas. Eräs nainen sanoi tämän jälkeen vielä lapselleen rakastavansa tätä, sitten koko komppania ottikin kiväärit käteen ja tehtiin ylös–alas-liikettä niin kauan, että kädet olivat ihan spagettia. Sitä oppi hyvin äkkiä, että silloin totellaan, kun sanotaan, muistelee Lester.
Tovereista tuntui julmalta myös erään alokasaikana isäksi tulleen puolesta. Vaimo oli lähettänyt hänelle kuvia tuoreesta tulokkaasta, mutta esimiehet eivät antaneet hänelle pitkään aikaan lupaa avata kirjekuorta.
– Voisi melkein sanoa, että menimme kuin robotit. Tehtiin vain niin kuin käskettiin. Ja jos teki kuten käskettiin, pärjäsi, jos ei, niin kukaan ei pärjännyt. Se oli myös joukkokuria.
Psyykettä rasitti, kun annettiin tai oltiin antavinaan jotain, esimerkiksi lupaus viikonloppuvapaasta, joka perjantai-iltapäivällä vedettiin pois. Alokasaika oli kuten monissa elokuvissa kuvataan, kouluttajat huusivat korvaan ja olivat ilkeitä, tai ainakin sellaisiksi he tekeytyivät. Periaatteena tuntui olevan, että ihminen rikotaan täysin, että päästään kokoamaan hänet uudelleen.
– He venyttivät niin äärirajoille ja niin rikki kuin pystyivät, ja kun näkivät sen tapahtuneen, he alkoivat koota sinusta uudelleen ihmistä. Se oli tosi rankkaa. Fyysinen osa oli tavallaan ihan siedettävää, koska se oli vain fyysistä. Jaksaahan sitä juosta, vaikka olikin raskasta. Kyllä ne onnistuivat rikkomaan.
Päivi Lester oli tiennyt miehensä kokemusten kautta, mihin rääkkiin astui. Lester olikin valmistautunut hyvin, oli joukon kovakuntoisin nainen.
Lähitaistelussa pääsee purkamaan paineita
Tahti keveni hieman alokasajan jälkeen. Seuraavalla kolmen kuukauden ammattiin valmistavalla jaksolla illat olivat jo vapaita, tosin kasarmialueelta ei saanut vieläkään poistua ja sotilaan käsikirja oli edelleen ainoa lukemisto. Nyt koulutettavien käytössä oli kaksi puhelinta ja biljardipöytä.
Aamut alkoivat edelleen kuntoilulla, sen jälkeen opiskeltiin kahdeksasta neljään.
Kontaktit ulkomaailmaan olivat vähissä puolen vuoden aikana. Peruskoulutuskauden jälkeen sotilaat pääsivät poistumaan yhdeksi yöksi, seuraava kerta koitti kolmen kuukauden päästä ammattiin valmistavan jakson jälkeen – eli Lester tapasi miehensä puolen vuoden aikana vain kerran.
Ei ihme, että ryhmähenki oli hyvä, tosin naisten tuvassa syntyi Lesterin mukaan jännitteitä, kun samassa tuvassa asui iso joukko naisia.
Päivi Lester USA:n armeijan peruskoulutusjaksolla Kuva: Päivi Lesterin kotialbumi
– Lähitaistelutunneilla oli tosi hyvä päästä purkamaan paineita. Jos oli joku nainen, jonka kanssa oli jotain, sai valita hänet pariksi, naureskelee Lester jälkeenpäin.
Vauvan syntymä muutti sotasuunnitelman
Lesterin sotilasura jäi lopulta lyhyeksi, kun hän tuli raskaaksi vuonna 2003. Irakin sota syttyi samoihin aikoihin.
– Minulle sanottiin muutama kuukausi ennen synnytystä, että kolme kuukautta synnytyksen jälkeen alkaisimme kiertää Irakia ja olisimme vuoden poissa. Silloin päätin jäädä armeijasta pois. Naiselle se on niin iso elämänmuutos, että se mahdollistaa reserviin siirtymisen. Jäin kuudeksi vuodeksi reserviin.
Ilman vauvaa Lester olisi lähtenyt Irakiin, koska sotilasuraa olisi edistänyt vähintään yksi Irakin komennus. Toimistotyönsä vuoksi hän olisi todennäköisesti ollut kaukana levottomuuksista, eikä hänen olisi tarvinnut tarttua aseeseen.
Tänä päivänä Päivi Lester muistelee hyvillä armeija-aikaansa Yhdysvalloissa. Hän olisi ollut valmis myös Suomen puolustusvoimiin, jos se olisi ollut naisille mahdollista niihin aikoihin, kun se olisi sopinut Lesterin elämäntilanteeseen. Hän arvioi pärjänneensä armeijassa hyvin. Palkkioksi tuli myös Yhdysvaltain kansalaisuus, kun 8 vuoden palvelus- ja reserviaika umpeutui.
– Aika on jo kullannut muistot, voi vitsi, että se oli hauskaa aikaa. Sen mitä sain sieltä irti, on se, että oikeastaan sitä pystyy mihin vain haluaa. Vaikka välillä pelottaisi tai itkettäisi, niin kaikki on mahdollista.
